1. Anteeksi kysyn ehkä uudestaan. En muista. Onko henkimaailmassa planeettoja .Miten ne eroaa materiaalisen maailman planeetoista?
2. Pystyykö henkimaailmassa koskettamaan asioita. Eikö kaikki mihin pystyy koskettamaan ole aina materiaalista?
Jos kysymykset on huonoja niin voisitko vain kuvailla henkimaailmaa.
2. Pystyykö henkimaailmassa koskettamaan asioita. Eikö kaikki mihin pystyy koskettamaan ole aina materiaalista?
Jos kysymykset on huonoja niin voisitko vain kuvailla henkimaailmaa.
Vastaukset 196
Vanhimmat
Hei ja tervetuloa taas! Vastaan sinulle hieman myöhemmin, mutta aluksi:
Aineellinen maailmankaikkeus muodostaa noin neljäsosan Jumalan kokonaisenergioiden ilmentymästä, kun taas kolme neljäsosaa liittyy henkimaailmaan.
Tähän liittyvä keskeinen lähde on Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 21.55–57, jossa käsitellään aineellisten ja henkisten maailmojen suhdetta.
Miten tämä suhde ymmärretään?
3/4 — henkinen ilmentymä
75 %
Henkiset maailmat, kuten Vaikuṇṭha ja Goloka Vṛndāvana.
1/4 — aineellinen ilmentymä
25 %
Aineelliset maailmankaikkeudet (joita on miljardeja yhteensä) joihin meidän maailmamme kuuluu.
Kaavio havainnollistaa teksteissä esitettyä suhdetta, ei tieteellisesti mitattuja osuuksia.
Kyse ei ole siitä, että henkimaailma olisi avaruudessa kolme kertaa suurempi kuin aineellinen maailmankaikkeus. Kyse on teologisesta kuvauksesta Jumalan energioiden ilmentymisestä.
Śrīmad-Bhāgavatam 2.6.18–20 ja Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 21, käsittelevät tätä maailmojen välistä suhdetta.
Henkimaailma on ikuinen eikä aineellisen maailman tavoin synny ja tuhoudu maailmankaikkeuden syklien mukana. Aineellinen ilmentymä puolestaan on rajallinen ja muuttuva.
Kun puhutaan kolmesta neljäsosasta ja yhdestä neljäsosasta, kyse on Kṛṣṇan kokonaisesta ilmentymästä ja energioista, ei välttämättä kahdesta samalla tavalla mitattavasta avaruuden alueesta.
Henkinen maailma ei ole pelkkää tyhjyyttä, vaan se on todellinen, persoonallinen ja monimuotoinen olemisen taso, jossa on henkisiä muotoja, paikkoja ja suhteita.
Henkimaailmassa on lukemattomia henkisiä maailmoja ja asuinsijoja, ja Kṛṣṇa on SAMANAIKAISESTI LÄSNÄ LUKEMATTOMISSA ERI MUODOISSA
Kṛṣṇa voi ilmetä samanaikaisesti lukemattomissa muodoissa olematta jakautunut tai vähentymättä millään tavalla.
Esimerkiksi:
Kṛṣṇa on alkuperäinen Jumalan persoonallisuus, svayaṃ bhagavān.
Nārāyaṇa on Jumalan majesteettinen muoto, jota palvotaan Vaikuṇṭhassa.
Viṣṇun eri muodot hallitsevat ja ylläpitävät lukemattomia maailmankaikkeuksia.
Nämä eivät ole toisistaan riippumattomia jumalia. Ne ovat saman jumalallisen todellisuuden muotoja.
Brahma-saṃhitā 5.33 kuvaa Kṛṣṇaa alkuperäisenä olentona, jolla on lukemattomia muotoja. Brahma-saṃhitā 5.39 korostaa, että hänen eri ilmentymänsä ovat ikuisia ja henkisiä.
Tässä on kuitenkin tärkeä teologinen tarkennus: Viṣṇu ja Kṛṣṇa eivät ole kaksi erillistä Jumalaa. Kṛṣṇa on svayaṃ bhagavān, Jumalan alkuperäinen persoonallisuus, ja Viṣṇu sekä Nārāyaṇa ovat hänen täydellisiä jumalallisia ilmentymiään.
Siksi ero ei ole siinä, että Vaikuṇṭhan asukkaat tuntisivat Jumalan ja Golokan asukkaat eivät tuntisi. Ero on siinä, millaisena Jumalan suuruus koetaan ja millainen suhde häneen muodostuu.
Tämä ajatus ilmaistaan erityisen kauniisti Śrīmad-Bhāgavatamissa 10.14.32–33, jossa Brahmā ylistää Kṛṣṇan ainutlaatuista asemaa ja hänen paimenpoikana ilmenevän muotonsa erityisyyttä.
Vaikuṇṭha-maailmoja on lukemattomia. Niiden tarkkaa lukumäärää ei ilmoiteta siten, että voisimme laskea planeetat yksitellen.
Brahma-saṃhitā 5.40 kuvaa lukemattomia maailmankaikkeuksia ja Kṛṣṇan rajatonta henkistä todellisuutta. Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 21, käsittelee myös Vaikuṇṭhan maailmoja ja niiden lukemattomuutta.
Krishna, Vishnu ja Narayana. Mikä ero Heillä on?
Onko totta, että edes henkimaailmassa kaikki ei tiedä, että Krisna on Korkein?
Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein. Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.
Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein.
Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.
Krishna on suuri salaisuus. Voi vastaanottaa Jumalan kahdesta aspektIsta, näkökumasta.
FILOSOFIAN, TATTVAN, NÄKÖKULMASTA. ASIOIDEN TODELLISESTA TILASTA: TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA TILAA.
TATTVA - STATUS.
JA JUMALA VOIDAAN MYÖS MIETTIÄ RASAN NÄKÖKULMASTA, ELI MINKÄLAINEN RASA, SUHDE MEILLÄ ON JUMALAAN, ON OLEMASSA ERILAISIA RASOJA, ERILAISIA RASOJEN, SUHTEIDEN LAJEJA. RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.
TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA ASPEKTIA.
RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.
MITÄ TULEE OBJEKTIIVISEEN STATUKSEEN, KRISHNAN, VISHNUN JA NARAYANAN VÄLILLÄ EI OLE MITÄÄN EROA. HE KAIKKI OVAT YKSI JA SAMA HENKILÖ.
MUTTA RASAN NÄKÖKULMASTA KRISHNA ON KORKEIN, KOSKA KRISHNAN KANSSA ON MAHDOLLISTAA ERILAISET SUHTEET KUIN KUIN VISHNUN/NARAYANAN KANSSA.
Vishnun kanssa voi olla vain neutraaleja suhteita, shanta, dasya, palvelija, mutta Krishnan kanssa on mahdollista olla enemmän sakraalisempia suhteita, esimerkiksi vatsalya, ystävyys jne.
Koska ihmiset eivät kykene ymmärtämään tällaisia asioita, he luulevat, että henkimaailma on Vaikuntha ja että Vishnu/Narayana on Jumalan suuruuden ja majesteettisuuden ruumiillistuma, jota tulee palvoa ja kunnioittaa kaukaa.
Mutta Krishna, Golokassa, henkimaailmassa, on suloisuuden, kauneuden, rakkauden ja hellyyden ruumiillistuma. Jotta tällaiset lähisuhteet olisivat mahdollisia, elävän olennon on unohdettava, että Krishna on Korkein Jumala. Muuten tällaiset suhteet eivät olisi mahdollisia.
Jotta Golokassa elävät olennot unohtaisivat, että Krishna on Jumala, Krishnan energia, Yoga Maya, saa heidät unohtamaan Krishnan Jumaluuden, jotta läheinen suhde olisi mahdollinen, muuten suhde ei ole mahdollista.
Goloka, Kirshnan asuinpaikka henkimaailmassa, on hyvin harvojen elävien olentojen tiedossa, se on niin salaista.
Jotta Golokassa elävät olennot unohtaisivat, että Krishna on Jumala, Krishnan energia, Yoga Maya, saa heidät unohtamaan Krishnan Jumaluuden, jotta läheinen ystävyyvsuhde olisi mahdollinen, muuten suhde ei ole mahdollista.
Goloka, Kirshnan asuinpaikka henkimaailmassa, on hyvin harvojen elävien olentojen tiedossa, se on niin salaista.
Hän painii Jumalan kanssa ja yrittää voittaa hänet.
Hän saattaa kiusoitella Kṛṣṇaa tai väittää olevansa tätä vahvempi.
Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 21.3–8
Madhya-līlā 21.3
Teksti opettaa, että Herran erilaiset henkiset muodot sijaitsevat henkisessä taivaassa ja hallitsevat henkisiä planeettoja. Vaikuṇṭha-planeettoja ei voida laskea.
Henkistä taivasta verrataan lootuskukkaan: sen lukuisat terälehdet kuvaavat Vaikuṇṭha-maailmoja, ja keskiosassa sijaitsee Kṛṣṇan oma asuinsija.
https://vedabase.io/en/library/bs/5/40/
https://vedabase.io/en/library/bs/5/40/
I worship Govinda, the primeval Lord, whose effulgence is the source of the nondifferentiated Brahman mentioned in the Upaniṣads, being differentiated from the infinity of glories of the mundane universe appears as the indivisible, infinite, limitless, truth.
https://vedabase.io/en/library/bs/5/40/
Translation
I worship Govinda, the primeval Lord, whose effulgence is the source of the nondifferentiated Brahman mentioned in the Upaniṣads, being differentiated from the infinity of glories of the mundane universe appears as the indivisible, infinite, limitless, truth.
Purport
The mundane universe created by Māyā is one of the infinite external manifestations accommodating space, time and gross things. The impersonal aspect of Godhead, the nondifferentiated Brahman, is far above this principle of mundane creation. But even the nondifferentiated Brahman is only the external effulgence emanating from the boundary wall of the transcendental realm of Vaikuṇṭha displaying the triquadrantal glory of Govinda. The nondifferentiated Brahman is indivisible, hence is also one without a second, and is the infinite, and residual entity.
https://vedabase.io/en/library/bs/5/40/
Palvon Govindaa, alkuperäistä Herraa, jonka loiste on Upaniṣadeissa mainitun eriytymättömän Brahmanin lähde. Eriytyneenä aineellisen maailmankaikkeuden äärettömien kirkkauksien kokonaisuudesta ilmenee jakamattomana, äärettömänä, rajattomana totuutena.
Selitys (Purport)
Māyān luoma aineellinen maailmankaikkeus on yksi äärettömistä ulkoisista ilmentymistä, joka sisältää tilan, ajan ja karkeat aineelliset asiat. Jumaluuden persoonaton aspekti, eriytymätön Brahman, on kaukana tämän aineellisen luomisen periaatteen yläpuolella.
Mutta jopa eriytymätön Brahman on vain ulkoinen loiste, joka säteilee Vaikuṇṭhan transsendentaalisen alueen rajamuurista ja tuo esiin Govindan kolmen neljäsosan laajuisen kirkkauden. Eriytymätön Brahman on jakamaton, joten se on myös toinen ilman toista, ja se on ääretön sekä jäljelle jäävä olemus.
-----------------
Paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
21.48: Lukemattomia Vaikuṇṭha-planeettoja verrataan suuren aarrekammion huoneisiin, jotka ovat täynnä rikkautta ja joissa asuvat Herran ikuiset kumppanit.
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/21/46/
“Below the Vṛndāvana planet is the spiritual sky, which is known as Viṣṇuloka. In Viṣṇuloka there are innumerable Vaikuṇṭha planets controlled by Nārāyaṇa and innumerable other expansions of Kṛṣṇa.
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/21/46/
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/21/48/
“Innumerable Vaikuṇṭha planets, which are just like different rooms of a treasure-house, are all there, filled with all opulences. Those unlimited planets house the Lord’s eternal associates, who are also enriched with the six opulences.
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/21/7/
“The shape of the spiritual sky is compared to a lotus flower. The topmost region of that flower is called the whorl, and within that whorl is Kṛṣṇa’s abode. The petals of the spiritual lotus flower consist of many Vaikuṇṭha planets.
Jakeet 21.3–8 käsittelevät samaa aihetta laajemmin:
Lue koko luku 21
"Pystyykö henkimaailmassa koskettamaan asioita. Eikö kaikki mihin pystyy koskettamaan ole aina materiaalista?"
Kyllä, henkimaailmassa voi koskettaa asioita, mutta kosketeltavuus ei itsessään tarkoita, että jokin olisi aineellista. Ratkaiseva ero on siinä, mitä tarkoitetaan aineella ja henkisellä todellisuudella.
Tämä on yksi filosofiamme kiinnostavista kysymyksistä: jos henkisessä maailmassa on metsiä, kukkia, jokia, ja asuntoja, miten ne voivat olla todellisia ilman, että ne ovat aineellisia?
Mitä kirjoitukset sanovat henkimaailman esineistä?
Yksi keskeinen lähde on Brahma-saṁhitā 5.29, jossa kuvataan Krishnan Goloka Vrindavanaa:
Tämä on tärkeää, koska henkimaailmaa ei kuvata pelkästään aineettomana valona tai abstraktina tietoisuutena. Siellä on muotoja, paikkoja ja olentoja, joiden kanssa Krishna ja hänen omistautuneet palvelijansa ovat vuorovaikutuksessa.
Nämä eivät ole tavallisia aineellisia esineitä, vaan Krishnan sisäisen henkisen energian ilmentymiä.
Mutta jos voin koskettaa kiveä, eikö se ole silloin ainetta?
Tässä on filosofinen ydin. Se perustuu oletukseen, että kosketettavuus kuuluu vain aineelle. Paramparamme filosofia ei hyväksy tätä oletusta.
Voimme erottaa kolme asiaa:
Muoto: jollakin voi olla muoto olematta aineellista.
Kosketettavuus: jokin voi olla kosketettavissa olematta aineellisten atomien muodostama.
Aineellisuus: jokin kuuluu aineellisen luonnon eli māyā-śaktin piiriin.
Nämä eivät siis ole saman asian eri nimiä.
Ajattele esimerkiksi Krishnan henkistä kehoa.Krishna ei ole vain muodoton tietoisuus, joka kuvittelee itselleen kehon. Hänellä on ikuinen, henkinen muoto, jota kuvataan käsitteellä sac-cid-ānanda-vigraha: ikuisuutta, tietoisuutta ja autuutta ilmentävä muoto.
Hänen kehonsa on todellinen, mutta se ei ole syntynyt aineellisista elementeistä eikä ole niiden lakien alainen.
Sama periaate ulottuu henkimaailman ympäristöön.
"Pystyykö henkimaailmassa koskettamaan asioita. Eikö kaikki mihin pystyy koskettamaan ole aina materiaalista?"
Ovatko henkimaailman aistit samanlaisia kuin meidän aistimme?
Eivät siinä mielessä, että ne olisivat aineellisen kehon rajoittamia.
Jos Krishnan ystävä koskettaa Krishnaa, kyse ei tämän filosofian mukaan ole pelkästä vertauskuvasta. Kosketus kuuluu heidän todelliseen, henkilökohtaiseen kanssakäymiseensä.
Emme kuitenkaan voi päätellä, että henkinen kosketus toimisi täsmälleen samoin kuin hermoston välittämä tuntoaistimus tässä maailmassa. Henkimaailman toimintaa ei määritellä aineellisen fysiikan perusteella.
"Pystyykö henkimaailmassa koskettamaan asioita. Eikö kaikki mihin pystyy koskettamaan ole aina materiaalista?"
Entä jos henkimaailman esineet tuntuvat kovilta tai pehmeiltä?
Henkimaailman asioilla voi olla niille ominaisia muotoja ja ominaisuuksia. Esimerkiksi cintāmaṇi-kivi on todellinen henkinen jalokivi, ei vain abstrakti idea.
Meidän on silti oltava varovaisia, kun yritämme kuvitella, miltä se tuntuu. Emme voi varmasti sanoa, että sen kovuus, lämpötila tai kosketustunne vastaisi täysin aineellisen kiven ominaisuuksia.
Keskeinen ero ei ole siinä, että henkimaailmassa kaikki tuntuisi samalta kuin täällä, vaan siinä, että henkiset muodot ja ominaisuudet eivät perustu aineelliseen energiaan.
Siellä on muotoja, esineitä ja henkilökohtaista vuorovaikutusta.
Kosketus ei välttämättä tarkoita aineellisuutta.
Henkimaailman esineet ja kehot ilmenevät Krishnan henkisen energian kautta, eivät aineellisen luonnon kautta.
Eli kosketettavuus kertoo siitä, että jokin voi olla vuorovaikutuksen kohteena. Se ei yksin kerro, mistä olemuksesta tai energiasta kyseinen asia muodostuu.
Meidän maailmassamme kosketus on aineellisen kehon välittämää. Mutta henkimaailmassa kosketus voi olla todellista ilman, että se on aineellista.
Tämä on kuitenkin teologinen käsitys henkimaailmasta, ei empiirisesti todennettu kuvaus sen ominaisuuksista.
On kuitenkin hyvä erottaa toisistaan Goloka Vrindavana itse ja sitä kuvaava geometrinen symboli: keskeisissä teksteissä Golokaa kuvataan ennen kaikkea ikuisena henkisenä maailmana, ei yksinkertaisesti kuusikulmiona.
Daavidin tähti on myös kuusisakarainen tähti. Outoa. Symboli on kuitenkin miljardeja kertaa miljardeja vuosia vanha.
Ajattelin vastata myöhemmin, mutta vastasinkin nyt jo aiemmin. Saitko vastauksesta kaiken tarvitsemasi, vai onko vielä jotain kysyttävää?
Kiitos paljon vastauksesta taas!
"vai onko vielä jotain kysyttävää?"
3. Onko henkimaailmassa tavallinen aika kuten materiaalisessa maailmassa eli ensin tapahtuu joku tapahtuma ja sitten tapahtuu seuraava tapahtuma ja aika etenee.
"Onko henkimaailmassa tavallinen aika kuten materiaalisessa maailmassa eli ensin tapahtuu joku tapahtuma ja sitten tapahtuu seuraava tapahtuma ja aika etenee."
Henkimaailmassa eli Vaikunthassa ja Krishnan Goloka Vrindavanassa aika on olemassa, mutta se ei toimi samalla tavalla kuin aineellisessa maailmassa.
Tähän kysymykseen voidaan vastata erityisesti Srimad-Bhagavatamin, Bhagavad-gitan ja Gaudiya-vaishnava-ācāryoiden opetusten pohjalta.
Tämä on taas kovin laaja aihe!
Nämä eivät ole vain yksi muuttumaton tapahtuma, jossa kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Krishnan ikuisissa leikeissä (nitya-līlā) on tapahtumien kulkua, kohtaamisia, odotusta ja jälleennäkemisiä.
Kulkeeko aika henkimaailmassa samalla tavoin kuin aineellisessa maailmassa?
Ei samalla tavoin.
Srimad-Bhagavatam 2.9.10 kuvaa Herran henkistä asuinpaikkaa maailmana, jossa aineellisen luonnon vaikutukset, kuten ajan tuhoava vaikutus, eivät hallitse.
On tärkeää erottaa kaksi asiaa:
Ajan kulku tapahtumien järjestyksenä: Tapahtumilla voi olla ennen ja jälkeen -suhde.
Ajan vaikutus aineellisena voimana: Aika kuluttaa, vanhentaa ja lopulta tuhoaa aineellisia muotoja.
Henkimaailmassa ensimmäinen ei välttämättä puutu, mutta jälkimmäinen ei hallitse samalla tavalla. Krishna ei vanhene eikä hänen ikuisia leikkejään uhkaa aineellisen ajan aiheuttama tuho.
Jos leikit ovat ikuisia, miten niissä voi olla tapahtuma, joka seuraa toista tapahtumaa?
Koska ikuisuus ei merkitse sitä, ettei tapahtumia olisi, vaan sitä, ettei henkinen olemassaolo ole aineellisen ajan tuhoavan vaikutuksen alainen.
Eli henkimaailmassa on tapahtumien kulkua, mutta emme voi suoraan siirtää sinne kaikkia aineellisen ajan ominaisuuksia. Se, miten tapahtumien järjestys ja ikuisuus lopulta yhdistyvät Krishnan Goloka Vrindavanassa, on syvällinen teologinen kysymys.
Ei ole oikein päätellä, että kaikki tapahtumat olisivat yhtä aikaa samassa merkityksessä tai ettei mitään tapahtuisi peräkkäin. Krishnan leikeissä on tapahtumien järjestys.
Toisaalta ei myöskään pidä olettaa, että henkimaailmassa olisi samanlainen kellon mittaama aika, menneisyyden peruuttamattomuus ja tulevaisuuden epävarmuus kuin aineellisessa maailmassa.
Aineellisessa maailmassa ajan kulku liittyy muutokseen, kulumiseen ja kuolemaan. Henkimaailmassa ikuisuus ei tarkoita elottomuutta tai tapahtumien puuttumista, vaan ikuista, elävää olemassaoloa.
Gurujemme luentojen mukaan siellä on nykyisyys.
Henkimaailmassa on ikuinen nykyisyys, mutta se ei välttämättä tarkoita, ettei tapahtumia seuraisi toisia tapahtumia.
Aineellisessa maailmassa: nykyhetki muuttuu menneisyydeksi, ja tulevaisuus muuttuu nykyhetkeksi. Aika kulkee ja asiat vanhenevat.
Henkimaailmassa: henkinen olemassaolo on ikuista. Nykyisyyttä ei menetetä menneisyyteen eikä sitä uhkaa tulevaisuudessa tapahtuva tuhoutuminen.
Śrī Brahma-saṁhitā 5.56 kuvaa Golokaa, Krishnan ikuista asuinpaikkaa. Jakeen käännöksessä sanotaan, että siellä on:
“ever present and without past or future”
Suomeksi: aina läsnä oleva aika, jossa ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta.
Śrīmad-Bhāgavatam 2.9.10 — ajan vaikutuksen puuttuminen
Śrīmad-Bhāgavatam 2.9.10 sanoo, ettei Herran asuinpaikassa vallitse ajan vaikutus samalla tavoin kuin aineellisessa maailmassa.
Śrīla Prabhupādan selityksessä tätä täsmennetään: henkimaailmassa ei ole aineellisen ajan mukaista menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta, koska siellä ei tapahdu aineellista vanhenemista ja tuhoutumista.
Tämä kohta tukee samaa perusajatusta, mutta Brahma-saṁhitā 5.56 ilmaisee ikuisen nykyisyyden vielä suoremmin.
Golokassa on ikuinen nykyisyys. Menneisyys ja tulevaisuus eivät määritä sen olemassaoloa aineellisen ajan tavoin.
Entä tapahtuuko ensin yksi asia ja sitten toinen?
Brahma-saṁhitā 5.56 ei sano, että kaikki tapahtumat tapahtuisivat samanaikaisesti, vaan sanoo, että Golokassa aika on ikuinen ja aina läsnä oleva, ilman menneisyyttä ja tulevaisuutta.
Siksi on hyvä erottaa toisistaan tapahtumien järjestys ja aineellinen aikajana.
Gurujemme opetus ikuisesta nykyisyydestä saa vahvaa tukea Brahma-saṁhitā 5.56:sta.
https://vedabase.io/en/library/bs/5/56/
Prabhupāda myös selittää, ettei Goloka ole vailla monimuotoisuutta tai elävää toimintaa. Siksi ikuinen nykyisyys ei tarkoita, että Krishnan leikit olisivat elottomia tai että kaikki tapahtumat olisivat välttämättä samanaikaisia.
Śrīla Prabhupāda sanoi tämän aivan suoraan. Hänen luentonsa, jossa hän sanoo, että henkimaailmassa ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan ainoastaan nykyisyys.
Śrīmad-Bhāgavatam 3.26.16 -luennolla 25. joulukuuta 1974 hän sanoi:
“In the spiritual existence there is no past, no future, only present. Only present.”
Suomeksi:
”Henkisessä olemassaolossa ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta,
Hän jatkoi, että henkinen olemassaolo on aina tuoretta ja uudistuvaa.
Voi lukea täältä: Śrīmad-Bhāgavatam 3.26.16 — Prabhupādan luento.
Eli gurujemme opetus ikuisesta nykyisyydestä vastaa nimenomaisesti sitä, mitä Prabhupāda itse opetti.
https://prabhupadavani.org/transcriptions/741225sbbom/
So this kāla---past, present and future---tri-kāla... Kāla is exhibited in three features = past, present and future. That is in the material existence. And if one becomes above the three kālas, in the eternal time... Time is eternal, but in the material existence there is past, present and future. In the spiritual existence there is no past, no future, only present. Only present. Everything are fresh, present, nitya-navayamāna, only feelings new, new. That is spiritual existence, ānandāmbudhi-vardhanam [Cc. Antya 20.12], only present---no future, no past. That we cannot realize now, but we can get the knowledge from Vedic literature. The time factor... In the material world there is past, present and future. Otherwise, time factor is eternal.
https://prabhupadavani.org/transcriptions/741225sbbom/
Voi kuunnella ihan äänitiedostona, tässä on myös ääninappi.
https://prabhupadavani.org/transcriptions/741225sbbom/
OM TAT SAT
🙏 ॐ श्री कृष्णार्पणमस्तु 🙏
हरे कृष्ण हरे कृष्ण, कृष्ण कृष्ण हरे हरे।
हरे राम हरे राम, राम राम हरे हरे॥ 🙏✨
https://www.youtube.com/watch?v=7r6yYFIl9o4
Totuuden täydellisyys ja ihmisen kyky ymmärtää totuutta ovat eri asioita. Ihminen voi vastaanottaa vain osan tiedosta, tulkita sitä omista lähtökohdistaan ja silti edetä kohti syvempää ymmärrystä.
Taustatieto Srila Sridhar Maharajin kirjasta Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio.
Kirja ei ole alun perin yhtenäiseksi kirjaksi kirjoitettu teos, vaan se on koottu hänen eri vuosina pitämiensä luentojen ja suullisten opetusten pohjalta.
https://www.youtube.com/watch?v=GdoFarbFN6U
Paramatma Sandarbha - HH Bhanu Swami
https://www.youtube.com/watch?v=syLmQF3TNIk
Tattva Sandarbha - HH Bhanu Swami
https://www.youtube.com/watch?v=ZKssZMBRJdY
Seminar on Science – Bhanu Swami
https://www.youtube.com/watch?v=AOiUkZaNNNw
Bhagavad Gita, A Holistic Science - HH Bhanu Swami Maharaj
https://www.youtube.com/watch?v=gkqKgrpA3eM
Mysteries of Sound | HH Bhanu Swami Maharaj
https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc
Videolla puhuu SCS Mathin Guru
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Teksti videon alla:
Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan?
Ensinnäkin tarkastellaan yksinkertaista tietokoneperiaatetta: ajatellaan tätä maailmaa tietokoneen kaltaisena simulaationa, ikään kuin suurena peliympäristönä.
Jotta pääsisit peliin, sinulla täytyy olla pelissä identiteetti. Tarvitset hahmon tai kehon, jolla pelaat tässä pelissä. Tätä kutsutaan aineelliseksi kehoksi.
Tällä aineellisella keholla on tietenkin monimutkainen järjestelmä: mielen järjestelmä, tunne-elämän järjestelmä jne. On monia monia kehon tasoja, jotka peittävät sielun ennen sitä. Sielu on viimeinen — se, joka pelaa peliä.
Siksi voimme sanoa, että sielu ei oikeastaan ole läsnä pelissä. Mutta kun pelaamme näytön edessä, tietoisuutemme on pelissä — vaikka itse olemme pelin ulkopuolella. Voimme siis sanoa, että elävän olennon jumalallinen tietoisuus, huomiomme, on suunnattu tähän virtuaalitodellisuuspeliin, jota kutsutaan aineelliseksi elämäksi. Siksi et voi oikeastaan tappaa ketään etkä tulla tapetuksi, koska et ole todellisuudessa läsnä tässä maailmassa.
Et myöskään voi sanoa, ettei tämä maailma olisi todellinen. Kun puhumme pelistä — sillä on varsin merkittävä ympäristö, jonka ovat rakentaneet ohjelmistosuunnittelijat ja taiteilijat. Pelissä on juoni ja tavoitteet.
Jotkut ihmiset pelaavat peliä pelin itsensä vuoksi. Mutta pelin todellinen päämäärä on palata takaisin hengelliseen todellisuuteen — takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo.
Siksi on hyvin vaikea myöntää, mutta yksi todellinen kokemus, joka meillä on, on se, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä tässä aineellisen maailman kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa, koska meillä on täysin erilainen hengellinen luonne. Etsimme todellista rakkautta, todellista täyttymystä, todellista ystävyyttä ja todellista nautintoa — joita emme oikeastaan löydä tästä maailmasta.
Tämä maailma on tarkoitettu — aivan kuten tietokonepeli, tai kuten sitä nykyään kutsutaan, “kokemukseksi” — meidän muutokseemme. Tämä maailma ei ole kärsimyksen maailma eikä nautinnon maailma, vaikka usein ajattelemme niin. Nautimme ja kärsimme pelin sääntöjen mukaan. Tämä on muutosprosessi, peli nimeltä elämä — ihmiselämä.
Nykyaikainen tutkimus vahvistaa Veda tiedon jälleen kerran.
https://www.youtube.com/watch?v=rTxGz1LAL34
What is the soul? | Swami Avadhut QnA #1 Vedic Worldview
Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.
Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia
Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.
Kirja on vapaasti jaossa verkkosivulla.
Toinen kirja, myös netistä ilmaiseksi:
https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf
Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.
Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä"
Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.
Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:
https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf
Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia vastauksia ihmistilanteeseen
https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.
Miksi on yksi Jumala, mutta monia uskontoja
Muutama katkelma V. K. Prabhun tekstistään, paljon käännösvirheitä suomen kielellä, vain muutama katkelma eri kohdista.
Hän on toiminut kääntäjänä ja tulkkina japanin ja englannin kielten välillä.
Nykyisin hän toimii edelleen aktiivisesti filosofin ja filologin tehtävissä sekä on asiantuntija ja tiedemies useilla muilla tieteellisillä ja kulttuurisilla aloilla. Hän on edelleen myös japanin kielen filologi.
-------------------
Vedisen kalenterin mukaan elämme parhaillaan Kali-yugaa – henkisen rappeutumisen aikakautta. Tänä aikana uskonto menettää pitkälti olemuksensa eikä enää toimi käytännöllisenä henkisenä teknologiana. Useimmiten se muuttuu sentimentaaliseksi uskoksi, kirkkokunnaksi, rituaaliksi tai kansalliseksi perinteeksi. Monet ihmiset eivät enää koe uskontoa hyödylliseksi, vaan sietävät sitä menneisyyden jäänteenä tai inhimillisenä tunteellisuutena. Joskus uskonto jopa aiheuttaa konflikteja. Miksi se, minkä pitäisi johdattaa ihmiset yhteisen Isän luo ja ratkaista monia ongelmia, on itse muuttunut ongelmaksi?
Tämä on tapahtunut siksi, että papisto on suurelta osin menettänyt henkisen tiedon, ja perinteisistä uskonnollisista instituutioista on tullut materialistisia, enemmän yhteiskunnallisia ja poliittisia organisaatioita muistuttavia. Tällaisessa ilmapiirissä erilaiset näennäishenkiset opit kukoistavat.
Lähes jokainen ajatteleva ihminen on esittänyt kysymyksen: ”Miksi Jumala on yksi, mutta uskontoja on monia?” Onko Jumalan näkökulmasta outoa sallia tällainen moninaisuus, joka usein synnyttää vihamielisyyttä ihmisten välille?
Elämme maailmassa, jossa vallitsevat yhtenäiset fyysiset lait. Olisi loogista olettaa, että myös henkimaailmassa on yhtenäiset lait. Miksi henkisissä perinteissä on kuitenkin niin paljon eroja ja ristiriitoja?
Tähän on sekä ulkoisia että sisäisiä syitä. Ulkoisia syitä ovat etniset, kulttuuriset, maantieteelliset ja kielelliset erot, joissa maailman uskonnot ovat kehittyneet. Kuten valkoinen valo jakautuu prisman läpi kulkiessaan spektriksi, samoin yksi uskonto saa erilaisia muotoja heijastuessaan tämän maailman olosuhteiden läpi. Siksi on luonnollista, että eri perinteiden ihmiset käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavoin ja suorittavat erilaisia rituaaleja. Lisäksi toimii ”rikkinäisen puhelimen” periaate: viesti vääristyy sukupolvelta toiselle siirtyessään, ja ajan myötä muutokset heijastuvat ulkoiseen muotoon.
Jopa suurten uskontojen sisällä tapahtuu ajan kuluessa jakautumista ja syntyy uusia suuntauksia. Tämä johtuu sisäisistä syistä, kuten ihmisten erilaisesta sisäisestä kulttuuritasosta ja motiiveista, joiden vuoksi he kääntyvät Jumalan puoleen. Samassa perinteessä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä johtaa muutoksiin filosofiassa ja käytännöissä ja myöhemmin erillisten suuntausten syntyyn. Tämä prosessi on väistämätön.
Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammad puhuivat eri aikoina ja eri paikoissa ihmisille, joilla oli erilainen ymmärryksen taso. Siksi samat totuudet täytyi esittää eri tavoin ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan. Jos esimerkiksi laite toimii 110 voltilla ja se kytketään ilman muuntajaa 220 volttiin, se palaa. Samoin aurinko ei nouse suoraan zeniittiin, vaan vähitellen. Koulutuksessa aloitteleville annetaan perusasioita ja edistyneemmille syvällisempää tietoa. Oppikirjat eri tasoille eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muodostavat yhden järjestelmän eri tasot. Samalla tavoin henkinen tieto mukautetaan ihmisen tasolle, jotta vältetään ”ylikuormitus”. Myös ihmisten tarpeet ovat erilaisia: joku tarvitsee vain perustason ymmärrystä, toinen syvällistä tietoa. Siksi jotkin uskonnot tarjoavat yksinkertaisen tavan lähestyä Jumalaa, kun taas toiset johdattavat syvälle henkiseen todellisuuteen.
Tähän on sekä ulkoisia että sisäisiä syitä. Ulkoisia syitä ovat etniset, kulttuuriset, maantieteelliset ja kielelliset erot, joissa maailman uskonnot ovat kehittyneet. Kuten valkoinen valo jakautuu prisman läpi kulkiessaan spektriksi, samoin yksi uskonto saa erilaisia muotoja heijastuessaan tämän maailman olosuhteiden läpi. Siksi on luonnollista, että eri perinteiden ihmiset käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavoin ja suorittavat erilaisia rituaaleja. Lisäksi toimii ”rikkinäisen puhelimen” periaate: viesti vääristyy sukupolvelta toiselle siirtyessään, ja ajan myötä muutokset heijastuvat ulkoiseen muotoon.
Jopa suurten uskontojen sisällä tapahtuu ajan kuluessa jakautumista ja syntyy uusia suuntauksia. Tämä johtuu sisäisistä syistä, kuten ihmisten erilaisesta sisäisestä kulttuuritasosta ja motiiveista, joiden vuoksi he kääntyvät Jumalan puoleen. Samassa perinteessä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä johtaa muutoksiin filosofiassa ja käytännöissä ja myöhemmin erillisten suuntausten syntyyn. Tämä prosessi on väistämätön.
Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti
Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.
MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.
”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.
ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.
Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.
Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.
Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…
_________________
Yhteenveto SCS Mathin filosofiasta, siis mikä on synti.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä. Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.
------------------
B. V. Goswamin tekstistä.
Ääntä ei voi tuhota, mutta se voi hiipua, menettää voimansa. Jopa ikuisesti elävä ääni voi tässä kuoleman maailmassa jäätyä ja kuolla, muuttua itsensä muumioksi, balsamoiduksi muumioksi.
Kaikki suuret acharyat ja pyhimykset ovat niitä, jotka kykenevät kuulemaan ikuisen henkisen äänen, vangitsemaan sen ja välittämään sen toisille, ja kun tuo ääni tulee heidän huuliltaan, se täyttyy jälleen kerran elämää antavalla voimalla.
Jokaisen suuren acharyan, pyhän, perään tulevat ihmiset, joita tuo elävän, ikuisen äänen voima vetää puoleensa.
Mutta alitajuisesti he haluavat tappaa tuon äänen ja sen kantajan, koska ne estävät heitä elämästä edelleen ja nauttimasta tämän maailman typeristä nautinnoista. Siksi ihmiset tappoivat kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesuksen.
------------------
B. V. Goswamin tekstistä.
Mutta miten tappaa ikuinen ääni? Miten sulkea itsensä pois sen elävästä voimasta? On yksi varma tapa tuhota Pyhät kirjoitukset - tappaa itsessämme psykologinen tarve noudattaa niitä, teeskennellä, että nämä käskyt eivät koske meitä. Lakkaamalla noudattamasta vania, suuren acharyan ohjeita, tapamme henkisen äänen ja samalla sen kantajan, sillä jos emme noudata opettajan ohjeita, opettaja lakkaa olemasta opettaja.
Mutta miten tämä tehdään? Miten voimme tukahduttaa sisäisen tarpeen totella suuren pyhien suusta puhuttua totuutta?
--------------------
B. V. Goswamin tekstistä.
------------------
JOKAISESSA PYHÄSSÄ KIRJOITUKSESSA ON VALTAVA ENERGIALATAUS, JOKA PAKOTTAA IHMISEN MUUTTAMAAN ELÄMÄÄNSÄ.
ILMAN TÄTÄ ENERGIAA KUKAAN EI KYKENISI VOITTAMAAN KARMAN HIT AUTTA JA IRTAUTUMAAN AINEEN KAHLEISTA.
TÄMÄ IKUISUUDEN KAUNIS MUOTO ON VANGITTU KORAANIN SÄKEISIIN, EVANKELIUMIN SANOIHIN JA VEDOJEN HYMNEIHIN.
TÄMÄ IKUISUUDEN KAUNIS MUOTO ON VANGITTU KORAANIN SÄKEISIIN, EVANKELIUMIN SANOIHIN JA VEDOJEN HYMNEIHIN.
Kiitos paljon vastauksista!
Nyt nukkumaan...
Hyvää yötä!
"Jos kysymykset on huonoja niin voisitko vain kuvailla henkimaailmaa."
Kysymyksesi ovat mielestäni aina olleet hyviä!
"Anteeksi kysyn ehkä uudestaan."
Aina voi kysyä uudestaan.
Repetitio est mater studiorum.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19414819/repetitio-mater-studiorum-est
https://www.youtube.com/watch?v=Mng2S39CGQs&list=RDMng2S39C
Ravi Shankar – Mangalam
IAST-translitteraatio:
Bhūmi maṅgalam
Udaka maṅgalam
Agni maṅgalam
Vāyu maṅgalam
Gagana maṅgalam
Sūrya maṅgalam
Candra maṅgalam
Jagat maṅgalam
Jīva maṅgalam
Deha maṅgalam
Mano maṅgalam
Ātma maṅgalam
Sarva maṅgalaṃ bhavatu bhavatu bhavatu
Oṃ
Ravi Shankar – Mangalam
Tarkempi ja sanskritin vivahteita paremmin vastaava suomennos:
Bhūmi maṅgalam
Olkoon maa suotuisa ja hyvinvointia kantava
Udaka maṅgalam
Olkoon vesi suotuisa ja elämää ravitseva
Agni maṅgalam
Olkoon tuli suotuisa
Vāyu maṅgalam
Olkoon ilma / tuuli suotuisa
Gagana maṅgalam
Olkoon avaruus / taivas suotuisa
Sūrya maṅgalam
Olkoon aurinko suotuisa
Candra maṅgalam
Olkoon kuu suotuisa
Jagat maṅgalam
Olkoon maailma harmoninen ja hyvä
Jīva maṅgalam
Olkoon kaikilla elävillä olennoilla hyvin
Deha maṅgalam
Olkoon keho hyvinvoiva
Mano maṅgalam
Olkoon mieli kirkas ja rauhallinen
Ātma maṅgalam
Olkoon sisin olemus / sielu harmoninen
Sarva maṅgalaṃ bhavatu bhavatu bhavatu
Tulkoon kaikesta hyvää ja suotuisaa — yhä uudelleen
Oṃ
Om
Filsofiassamme Mangalam-mantraa syventää käännöstä paljon enemmän kuin pelkkä “hyvää” tai “siunaus”.
Laulu myös korostaa maailmankaikkeuden jumalallista järjestystä (dharma) ja sielun (jīva) pyrkimystä ykseyteen Jumalan kanssa. Näin ollen mantran sanat voidaan nähdä rukouksena universaalisen hyvinvoinnin, harmonian ja jumalallisen ykseyden puolesta, ei pelkästään aineellisen onnen vuoksi.
Olkoon maa siunattu, kantakoon jumalallisen armon hedelmät,
Olkoon vesi puhdas, elämää ylläpitävä ja kaikkien olentojen turva.
Olkoon tuli kirkastava, puhdistava ja jumalallista läsnäoloa heijastava,
Olkoon ilma virtaava ja elämää ravitseva, kaikkia hengittäviä hellivä.
Olkoon taivas ja avaruus suojelijana, jumalallista järjestystä hehkuva,
Olkoon aurinko valon ja tietoisuuden lähteenä, mielen ja sydämen valaistava,
Olkoon kuu lempeyden ja rauhan merkkinä, tasapainoa maailmaan tuova.
Olkoon koko maailmankaikkeus jumalallisen harmonian ja rakkauden läpäisemä.
Olkoon jokainen elävä olento turvassa, puhdas ja onnellinen,
Olkoon keho vahva, altis elämälle, palvelukselle ja hengelliselle harjoitukselle.
Olkoon mieli keskittynyt jumalalliseen, rauhallinen ja vapaa harhoista,
Olkoon sielu vapaa illuusioista, kytkeytynyt jumalalliseen rakkauteen.
Tulkoon kaikesta maailmassa, näkyvästä ja näkymättömästä,
jumalallinen harmonia ja siunattu hyvinvointi.
Om – Jumalallisen äänen, luomisen ja tietoisuuden perusta.
भूमि मङ्गलम्
Bhūmi maṅgalam
Maa ei ole vain fyysinen paikka; se on Bhāva-sfääri, jossa jīvat (sielut) kokevat elämän. Pyydämme, että maa kantaisi hyvyyden, puhtauden ja jumalallisen harmonian. Maa toimii välineenä jumalalliselle toiminnalle ja jīvojen hengelliselle kasvulle.
उदक मङ्गलम् Udaka maṅgalam Vesi symboloi elämän virtaa ja jumalallista armoa. Se puhdistaa sekä fyysisesti että henkisesti, ja sen toivotaan tukevan elävien olentojen kehitystä ja hengellistä heräämistä.
अग्नि मङ्गलम् Agni maṅgalam Tuli symboloi tietoisuutta ja puhdistusta. Se polttaa illuusion (māyā) ja tuo esiin sielun todellisen olemuksen.
वायु मङ्गलम् Vāyu maṅgalam Ilma edustaa elämän hengitystä ja Chi-virtaa. Gaudiya näkemyksessä se yhdistää kehon ja sielun, ja sen tulee olla elämää ylläpitävää ja harmonista.
गगन मङ्गलम् Gagana maṅgalam Taivas/avaruus symboloi rajattomuutta ja jumalallista laajuutta. Se muistuttaa sielua luonnon ja jumalallisen suunnitelman yhteydestä.
सूर्य मङ्गलम् Sūrya maṅgalam Aurinko on valon ja tietoisuuden lähde, joka valaisee sielua ja mieltä. Se symboloi myös Krishnan jumalallista voimaa ja elämän energian jatkuvaa virtaa.
चन्द्र मङ्गलम् Candra maṅgalam Kuu symboloi rauhaa, lempeyttä ja tasapainoa. Se auttaa sielua pysymään rauhoittuneena ja keskittyneenä Jumalan rakkauteen.
जगत् मङ्गलम् Jagat maṅgalam Maailma = kaikkien olentojen yhteisö. Pyydämme, että maailmankaikkeus olisi harmoninen, rakkaudellinen ja jumalallisen suunnitelman mukainen.
जीव मङ्गलम् Jīva maṅgalam Jīvat, elävät sielut, pyydämme: olkoon puhtaita, onnellisia ja yhteydessä jumalalliseen. Gaudiya filosofian mukaan tämä on keskeistä – jīvan herääminen rakkauteen Krishnaa kohtaan.
देह मङ्गलम् Deha maṅgalam Keho on väline jumalalliselle toiminnalle. Olkoon se terve, vahva ja sopiva hengelliseen harjoitukseen ja palvelukseen.
मन मङ्गलम् Mano maṅgalam Mieli on sielun “ohjaaja”. Sen tulee olla rauhaisa, keskittynyt ja jumalalliseen suuntautunut, vapaa harhoista ja egoismista.
आत्मा मङ्गलम् Ātma maṅgalam Sielu (ātma) on ikuisesti erottamaton Krishnaa kohtaan. Olkoon se puhdas, harmoninen ja vapaa illuusiosta (māyā), jotta rakkaus jumalaa kohtaan voi kukoistaa.
सर्व मङ्गलम् भवतु भवतु भवतु Sarva maṅgalaṃ bhavatu bhavatu bhavatu Universaali rukous: kaikesta maailmassa – fyysisestä, elävistä olennoista ja jumalallisesta energiasta – tulkoon hyvää, harmonista ja Jumalan rakkaudessa juurtunutta.
https://www.youtube.com/watch?v=Mng2S39CGQs&list=RDMng2S39CGQs&start_radio=1
Ravi Shankar – Mangalam
Repetitio mater studiorum est" voidaan ymmärtää näin: toisto ei ole vain oppimisen äiti, vaan myös henkisen muistamisen, sisäisen puhdistumisen ja rakkauden heräämisen äiti. Ihminen kuulee uudelleen, lausuu uudelleen ja muistaa uudelleen, kunnes vähitellen paljastuu hänen alkuperäinen olemuksensa (svarūpa) ja ikuinen suhteensa Jumalaan (nitya-sambandha). Tällöin kertaus ei enää ole pelkkä pedagoginen menetelmä, vaan tie kohti syvempää tietoisuutta siitä, kuka ihminen todella on.
https://www.youtube.com/watch?v=7r6yYFIl9o4
Jatketaan nyt.
”Onko henkimaailmassa planeettoja”
Tähän on jo vastattu.
”Miten ne eroaa materiaalisen maailman planeetoista?”
Ovat luonteeltaan henkisiä, eivät aineellisia.
Ne ovat ikuisia eivätkä ole aineellisen tuhoutumisen alaisia. Niiden elämä perustuu puhtaaseen tietoisuuteen ja bhaktiin. Niissä ei ole aineellisen elämän synnyttämää kärsimystä, tietämättömyyttä eikä kuolemaa. Sen olemus on kokonaan toinen.
Henkimaailman planeetat ei ole samanlaisia kuin meidän planeettamme.
Aineellisessa maailmassa planeetta on tähtitieteellinen kappale, joka koostuu aineesta ja noudattaa fysikaalisia lakeja, mutta henkimaailman asuinpaikkoja ei voi ymmärtää pelkästään tämän aineellisen todellisuuden käsitteillä.
Henkimaailmassa voi kuitenkin olla muotoja, metsiä, jokia ja muita ympäristöjä. Henkimaailman puut, joet jne. eivät ole vain vertauskuvia jostakin abstraktista tilasta, vaan ne ovat henkisen todellisuuden osina.
Henkimaailman muodot ja ympäristö eivät kuitenkaan ole aineellisten elementtien, kuten maan, veden ja tulen, rajoittamia.
Henkimaailma on aineellisesta erillinen, transsendenttinen todellisuus. Sen sijaintia ei voi määrittää kilometreinä eikä tavallisilla tähtitieteellisillä mittauksilla.
Samalla henkimaailma ei ole pelkästään ihmisen sisäinen mielentila, se on todellinen, ikuinen olemassaolon taso.
Aineellisessa maailmassa elävä olento samaistuu ruumiiseen ja yrittää löytää pysyvää onnellisuutta muuttuvista asioista. Henkimaailmassa tämä etsintä päättyy.
Siksi henkimaailman tärkein ominaisuus ei ole sen maantiede.
Itse asiassa juuri aineellinen maailma on henkisen todellisuuden vääristynyt heijastus, mutta se ei ole täysin olematon tai pelkkä illuusio.
”Miten ne eroaa materiaalisen maailman planeetoista?”
Jotta ymmärtäisit sen paremmin, sinun pitäisi tutustua poistettuun viestiketjuun ”Elämmekö Matrixissa?”. Jos et ole lukenut sitä, sano, niin laitan sen takaisin. Minulla on se kokonaisuudessaan tallessa.
Henkimaailma on alkuperäinen todellisuus, ja aineellinen maailma on sen käänteinen heijastus — kuin puun kuva vedessä. Kuva on olemassa, mutta se ei ole sama asia kuin alkuperäinen puu.
Platonin ajatusmaailmassa on tosiaan paljon samaa kuin siinä, mitä kuvaan nyt.
Platonin tunnetuin esimerkki on luolavertaus teoksessa Valtio.
Ihmiset ovat luolassa kahlehdittuina ja näkevät seinällä varjoja. Koska he eivät ole nähneet mitään muuta, he pitävät varjoja todellisuutena. Jos joku vapautuu ja näkee ulkomaailman, hän ymmärtää, että varjot olivat vain heijastumia jostakin todellisemmasta.
Tämä muistuttaa Matrix-ajatusta: ihminen voi pitää kokemustaan koko todellisuutena, vaikka sen taustalla on syvempi todellisuuden taso.
Mutta paramparamme filosofia menee vielä pidemmälle.
Siinä aineellisen maailman ja henkimaailman suhdetta kuvataan käänteisen heijastuksen avulla. Bhagavad-gita 15.1–3 vertaa aineellista maailmaa puuhun, jonka juuret ovat ylhäällä ja oksat alhaalla. Tämä vertaus viittaa siihen, että aineellisen maailman rakenne heijastaa alkuperäistä todellisuutta vääristyneessä muodossa.
Ero on siinä, että Platon puhuu ennen kaikkea aistimaailman ja muuttumattomien ideoiden suhteesta, kun taas meille alkuperäinen todellisuus on elävä, persoonallinen ja Jumalasta lähtöisin oleva henkinen todellisuus.
Platon ei siis opettanut täsmälleen samaa kuin filosofiamme, mutta hänen luolavertauksensa auttaa ymmärtämään ajatusta, että se, minkä koemme todelliseksi, ei välttämättä ole todellisuuden perimmäinen taso.
”Miten ne eroaa materiaalisen maailman planeetoista?”
Henkimaailmaa voisi havainnollistaa antimaterian käsitteellä, mutta on tärkeää erottaa vertauskuva fysiikan antimateriasta.
Henkimaailma on kuin aineellisen maailman vastinpari
Henkimaailma (cit-jagat) ja aineellinen maailma (jaḍa-jagat) eroavat olemukseltaan toisistaan.
Aineellinen maailma: koostuu aineellisesta energiasta ja on muutoksen, ajan ja tuhoutumisen alainen.
Henkimaailma: koostuu henkisestä todellisuudesta.
Tässä mielessä henkimaailmaa voisi kutsua aineellisen maailman vastatodellisuudeksi tai henkiseksi vastinpariksi.
Aineellinen maailma on henkimaailman vääristynyt heijastus.
Tämä on lähempänä paramparamme filosofiaa kuin sana vastinpari, koska vastinpari ei itsessään tarkoita, että toinen olisi alkuperäinen ja toinen sen heijastus.
Henkimaailma on alkuperäinen todellisuus ja aineellinen maailma on siitä riippuvainen, vääristynyt heijastus.
Aineellista maailmaa ei yleensä määritellä yksinkertaisesti henkimaailman osaksi tai sen kirjaimelliseksi kopioksi. Molemmat ovat Krishnan energioita, mutta niiden ominaisuudet ja tehtävät eroavat toisistaan.
https://vedabase.io/en/library/bg/15/1/
The Supreme Personality of Godhead said: It is said that there is an imperishable banyan tree that has its roots upward and its branches down and whose leaves are the Vedic hymns. One who knows this tree is the knower of the Vedas.
https://vedabase.io/en/library/bg/15/1/
Jumaluuden Ylin Persoonallisuus sanoi: Sanotaan, että on olemassa katoamaton banyanpuu, jonka juuret ovat ylöspäin ja oksat alaspäin ja jonka lehdet ovat vedalaisten hymnien muodossa. Se, joka tuntee tämän puun, tuntee Vedat.
---------------
Käännösvirheet suomen kielessä.
Toisesta kielestä käännettynä sama teksti.
Korkein Herra sanoi: Kirjoituksissa puhutaan ikuisesta banyanpuusta, jonka juuret suuntautuvat ylöspäin ja oksat alaspäin ja jonka lehdet ovat vedalaisia hymnejä. Se, joka tuntee tämän puun, tuntee Vedat.
Aloittaja, tässä enemmän sinulle:
https://prabhupadabooks.com/bbd/4
4
The Sky Beyond The Universe
Aloittaja, tässä enemmän sinulle:
https://prabhupadabooks.com/bbd/4
4
The Sky Beyond The Universe
The Sky Beyond The Universe
Show note
If even the higher planets in this universe are subject to birth and death, why do great yogīs strive for elevation to them? Although they may have many mystic powers, these yogīs still have the tendency to want to enjoy the facilities of material life. On the higher planets, it is possible to live for incredibly long lifetimes. The time calculation on these planets is indicated by Śrī Kṛṣṇa:
sahasra-yuga-paryantam
ahar yad brahmaṇo viduḥ
rātriṁ yuga-sahasrāntāṁ
te 'ho-rātra-vido janāḥ
"By human calculation, a thousand ages taken together is the duration of Brahmā's one day. And such also is the duration of his night." (Bg. 8.17)
Show note
One yuga covers 4,300,000 years. This number multiplied by one thousand is calculated to be twelve hours of Brahmā on the planet Brahmaloka. Similarly, another twelve hour period covers the night. Thirty such days equal a month, twelve months a year, and Brahmā lives for one hundred such years. Life on such a planet is indeed long, yet, even after trillions of years, the inhabitants of Brahmaloka have to face death. Unless we go into the spiritual planets, there is no escape from death.
Show note
avyaktād vyaktayaḥ sarvāḥ
prabhavanty ahar-āgame
rātry-āgame pralīyante
tatraivāvyakta-saṁjñake
"When Brahmā's day is manifest, this multitude of living entities comes into being, and at the arrival of Brahmā's night, they are all annihilated." (Bg. 8.18)
At the end of the day of Brahmā, all the lower planetary systems are covered with water, and the beings on them are annihilated. After this devastation and after the night of Brahmā passes, in the morning when Brahmā arises, there is again creation and all these beings come forth. Thus subjection to creation and destruction is the nature of the material world.
Show note
bhūta-grāmaḥ sa evāyaṁ
bhūtvā bhūtvā pralīyate
rātry-āgame 'vaśaḥ pārtha
prabhavaty ahar-āgame
"Again and again the day comes, and this host of beings is active; and again the night falls, O Pārtha, and they are helplessly dissolved." (Bg. 8.19)
Although the living entities do not like devastation, that devastation will come and overflood the planets until all living beings on the planets stay merged in water throughout the night of Brahmā. But as day comes, the water gradually disappears.
Show note
paras tasmāt tu bhāvo 'nyo
'vyakto 'vyaktāt sanātanaḥ
yaḥ sa sarveṣu bhūteṣu
naśyatsu na vinaśyati
"Yet there is another nature, which is eternal and is transcendental to this manifested and unmanifested matter. It is supreme and is never annihilated. When all in this world is annihilated, that part remains as it is." (Bg. 8.20)
...
...
...
...
Prabhupādan Beyond Birth and Death -kirjan neljäs luku, The Sky Beyond the Universe, käsittelee erityisesti sitä, mitä aineellisen maailmankaikkeuden tuolla puolen on.
Tämä liittyy suoraan siihen aiheeseen, josta puhuimme: henkimaailma alkuperäisenä todellisuutena ja aineellinen maailmankaikkeus siitä erillisenä, väliaikaisena todellisuuden tasona.
Prabhupādan Beyond Birth and Death -kirjan neljäs luku, The Sky Beyond the Universe, käsittelee erityisesti sitä, mitä aineellisen maailmankaikkeuden tuolla puolen on.
Alkuperäinen todellisuus: aineellinen olemassaolo ei ole kaiken olemassaolon perusta.
Tämä tukee ajatuksemme ydintä siitä, ettei aineellinen maailmankaikkeus ole todellisuuden korkein taso.
Mutta kirja ei välttämättä esitä asiaa Matrix-simulaation käsitteillä. Se käsittelee sitä filosofiamme omilla käsitteillä: aineellinen energia, henkinen energia ja Krishnan asema niiden lähteenä.
Juuri neljäs luku on hyvä lähtökohta.
https://vedabase.io/en/library/bbd/4/
Chapter 4
The Sky Beyond the Universe
If even the higher planets in this universe are subject to birth and death, why do great yogīs strive for elevation to them? Although they may have many mystic powers, these yogīs still have the tendency to want to enjoy the facilities of material life. On the higher planets, it is possible to live for incredibly long lifetimes. The time calculation on these planets is indicated by Śrī Kṛṣṇa:
Mutta onko henkimaailma fysiikan antimateriaa?
Fysiikan antimateria
Antimateria koostuu antihiukkasista, kuten positroneista ja antiprotonista. Niillä on vastaaviin ainehiukkasiin nähden vastakkaisia sähkövarauksia ja muita kvanttilukuja. Kun aine ja antimateria kohtaavat sopivissa olosuhteissa, ne voivat annihiloitua ja vapauttaa energiaa.
Mutta henkimaailma ei kuitenkaan tarkoita tätä. Antimateria on edelleen fysiikan tutkiman aineellisen maailmankaikkeuden osa. Se ei ole sama asia kuin ikuinen henkinen todellisuus.
Entä jos antimateria on vain aineellisen maailman sisäinen vastakohta?
Tämä on kiinnostava tapa jäsentää ajatusta:
Aine ja antimateria ovat molemmat aineellisen todellisuuden piirissä.
Henkinen ja aineellinen todellisuus edustavat syvempää eroa kahden erilaisen energian välillä.
Henkimaailma ei siis ole vain aineellisen maailman vastakohta, vaan alkuperäinen, itsenäisesti ikuinen todellisuus, josta aineellinen maailma on riippuvainen.
Bhagavad-gita 7.4–5 erottaa Krishnan alemman aineellisen energian hänen korkeammasta, elollisesta energiastaan. Tämä jako sopii paremmin kuvaamaan paramparamme filosofiaa kuin fysiikan aineen ja antimaterian vastakkainasettelu.
Eli henkimaailmaa voi käyttää vertauskuvallisesti kuvaamaan aineellisen maailman vastatodellisuutta, mutta sitä ei pidä samaistaa fysiikan antimateriaan. Kyse on kahdesta erilaisesta olemisen tasosta, ei kahdesta vastakkaisesta hiukkaslajista.
Voi lukea koko kirjan:
https://vedabase.io/en/library/bbd/
Beyond Birth and Death
Syntymän ja kuoleman tuolla puolen.
Tai syntymän ja kuoleman yläpuolella. Prabhupādan kirjan nimenä Syntymän ja kuoleman tuolla puolen kuvaa hyvin ajatusta aineellisen elämän ja kuoleman kiertokulun ylittämisestä.
Hänellä on myös kirja:
Ajan ja paikan tuolla puolen
Kirjailija:
Prabhupada A. C. Bhaktivedanta Swami
Kustantaja:
Bhaktivedanta Book Trust (1976)
Sidosasu:
Nidottu - 56 sivua
Painos:
1.
Kieli:
Suomi
Päivitetty:
11.05.2026
https://prabhupadabooks.com/ej
His Divine Grace A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada
Founder-Acarya of the International Society For Krishna Consciousness
You can go to any planet, Easy Journey to Other Planets describes how this is possible. Don't think that this planet is all and all. There are many, many millions of other very nice planets. There the standard of happiness, standard of enjoyment is many more times greater than what we are enjoying here. So how is it possible to travel to other planets.
Mitä Prabhupāda tarkoittaa antimaterialla?
Katkelmam ensimmäisessä luvussa Anti-material Worlds hän käsittelee kolmea asiaa:
Fysiikan antimateriaa: antihiukkasia, kuten antiprotoneja. Ne kuuluvat edelleen fysikaaliseen maailmaan.
Henkistä elävää olentoa eli sielua (jīva): Prabhupādan filosofiassa sielu ei ole aineellinen hiukkanen, vaan ikuinen, tietoinen olento.
Henkimaailmaa: ikuista todellisuutta, joka koostuu Krishnan korkeammasta energiasta eikä aineellisista elementeistä.
Prabhupāda käyttää siis antimateriaa havainnollistavana käsitteenä, mutta hänen tarkoittamansa henkinen todellisuus ei ole fysiikan antimateriaa.
Miksi hän sitten kutsuu henkimaailmaa antimateriamaailmaksi?
Hän selittää tekstissä, että fysiikan tutkijoiden antimateria on hänen näkökulmastaan edelleen aineellisen energian muoto. Hän käyttää ilmausta anti-material varsinaisessa filosofisessa merkityksessä tarkoittamaan jotakin, joka ei ole aineellista.
Ilmeisesti on niin, en ole ihan varma.
Mutta muuten, me olemme sinun kanssasi puhuneet tästä kirjasta jossakin aiemmassa keskustelussa, muistatko? Siitä on jo aikaa.
Prabhupāda selittää kirjassaan Easy Journey to Other Planets (Ajan ja paikan tuolla puolen). Hän käsittelee sitä, kuinka joogit voivat siirtyä toisille planeetoille ilman lentokoneita tai avaruusaluksia.
Matkustaminen aineellisille planeetoille joogan avulla
Prabhupāda selittää, että edistynyt joogi voi käyttää joogan avulla kehittyneitä kykyjä siirtyäkseen korkeammille aineellisille planeetoille.
Matkustaminen ei tällöin perustu tavanomaiseen teknologiaan.
Joogan harjoittamiseen liittyvät mystiset kyvyt (siddhit) voivat mahdollistaa siirtymisen toisiin paikkoihin.
Korkeammat aineelliset planeetat eivät silti ole ikuisia, vaan ne kuuluvat aineellisen maailmankaikkeuden piiriin.
Prabhupāda käsittelee kirjassa Easy Journey to Other Planets aineellisille planeetoille matkustamista
Joogan avulla ihminen voi siirtyä haluamalleen planeetalle. Hän erottaa kuitenkin toisistaan aineelliset ja henkiset planeetat.
Aineellisille planeetoille voidaan pyrkiä joogan avulla, ilman avaruusalusta.
Henkimaailmaan pääseminen on eri asia
Tiedätkö, en muista ihan tarkkaan, mutta että olen kuunnellut sen kirjan äänikirjana kaksi kertaa, aiemmin jo vuosia sitten, eri lukijoiden esityksinä. En muista enää tarkkaan kaikkea siitä.
Jos luet nämä vastaukset, sano.
"Jos luet nämä vastaukset, sano."
Luin vastaukset .
Kiitos tarkennuksesta!
Et ole se, mitä näet
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.
Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.
Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.
Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.
ŚB 4.28.63
Henkilö, joka katsoo peilikuvaansa peilistä, ajattelee, että hänen ja hänen peilikuvansa välillä ei ole eroa, kun taas toiset näkevät kaksi kehoa; vastaavasti, kun elävä olento ehdollistuu kosketuksessa materian kanssa, joka vaikuttaa ja samaan aikaan ei vaikuta häneen, hänen ja Jumalan välillä syntyy ero.
ŚB 4.28.64
Yhdessä nämä joutsenet asuvat siis sydämessä. Kun yksi joutsen saa ohjeet toiselta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa. Tämä tarkoittaa, että hän saa takaisin Krishna-tietoisuuden, joka oli kadonnut kiintymyksen vuoksi aineellisiin asioihin.
Haluten lopettaa viattomien eläinten tappamisen tietäjä Narada päätti antaa kuningas Pracinabarhisatille arvokkaita ohjeita sielun ja ruumiin luonteesta. Koska kyseessä oli korkea henkinen tiede, tietäjä Narada kertoi kuninkaalle ALLEGORISEN TARINAN kuningas Puranjanasta.
Tässä tarinassa kuningas Puranjana, joka edustaa meitä eläviä olentoja, vaipuu aineelliseen maailmaan ihastuneena naisen kauneuteen, joka edustaa älyä.
Kun kuningas Puranjana vietti elämänsä aistillisten nautintojen perässä, hän menettää kaiken, mitä hänellä oli, kuoleman hetkellä ja saa seuraavassa elämässä naisen kehon (koska hän oli niin voimakkisti kiintynyt vaimoonsa).
Kun kuningas Vidarbhan tyttären aviomies, suuri brahmani Malayadvaja jättää kehonsa, hänen vaimonsa, joka edellisessä elämässä oli Puranjana...
Sillä hetkellä sinne ilmestyy brahman, joka edustaa Paramatmaa, Ylisielua ja alkaa antaa ohjeita Vidarbhan surun murtamalle tyttärelle.
Sillä hetkellä sinne ilmestyy brahman, joka edustaa Paramatmaa, Ylisielua ja alkaa antaa ohjeita Vidarbhan surun murtamalle tyttärelle.
Ohjeissaan Ylisielu kuvaa Jumalan ja elävän olennon laadullisesti samankaltaista luonnetta ja viittaa yksilön sieluun ja Jumalaan kuin joutsenpariin, joka kelluu yhden sydämen järvellä.....
Viimeisessä osassa tietäjä Narada paljastaa kuningas Puranjanan allegorisen tarinan salaisen merkityksen ja vastaa kuningas Barkhishatin kysymyksiin.
Hän puhuu sielunvaelluksesta ja siitä, miten ihminen säilyttää kaikki halunsa, ajatuksensa ja muistinsa hienojakoisissa kehoissa, jotka eivät muutu fyysisen kehon kuoleman aikana.
Tämä allegorinen tarina voi tietäjä Maitreyan mukaan auttaa ketä tahansa ymmärtämään, miten elävä sielu siirtyy kehosta toiseen ja minkä lakien mukaan se tapahtuu. Lisäksi tämä tarina antaa piilotettua tietoa siitä, miten ihminen voi pysäyttää syntymien ja kuolemien loputtoman kierron ikuisiksi ajoiksi.
https://vedabase.io/en/library/sb/4/29/45/
ŚB 4.29.45
Riippumatta siitä, kuinka paljon ihminen opiskelee Vedoja, jotka sisältävät ääretöntä tietoa, tai palvoo erilaisia puolijumalia, joita Vedalaiset mantrat symbolisesti edustavat, puolijumalien palvonta ei auta ihmistä oivaltamaan kaikkivoipaa Jumaluuden Korkeinta Persoonallisuutta.
https://vedabase.io/en/library/sb/4/29/85/
https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/63/
ŚB 4.28.63
Henkilö, joka katsoo peilikuvaansa peilistä, ajattelee, että hänen ja hänen peilikuvansa välillä ei ole eroa, kun taas toiset näkevät kaksi kehoa; vastaavasti, kun elävä olento ehdollistuu kosketuksessa materian kanssa, joka vaikuttaa ja samaan aikaan ei vaikuta häneen, hänen ja Jumalan välillä syntyy ero.
https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/64/
ŚB 4.28.64
Yhdessä nämä joutsenet asuvat siis sydämessä. Kun yksi joutsen saa ohjeet toiselta, se palaa alkuperäiseen luonnolliseen olotilaansa. Tämä tarkoittaa, että hän saa takaisin Krishna-tietoisuuden, joka oli kadonnut kiintymyksen vuoksi aineellisiin asioihin.
https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/64/
Ohjeissaan Ylisielu kuvaa Jumalan ja elävän olennon laadullisesti samankaltaista luonnetta ja viittaa yksilön sieluun ja Jumalaan kuin joutsenpariin, joka kelluu yhden sydämen järvellä.....
https://www.kuvatapetti.fi/img/gallery_images/8691211.jpg
https://vedabase.io/en/library/sb/4/28/51/
My dear King, one brāhmaṇa, who was an old friend of King Purañjana, came to that place and began to pacify the Queen with sweet words.
Rakas kuningas, tuohon aikaan sinne ilmestyi brahman, kuningas Purañjanan vanha ystävä, joka alkoi lohduttaa kuningatarta hellillä sanoilla.
https://www.kuvatapetti.fi/img/gallery_images/8691211.jpg
https://www.wisdomlib.org/hinduism/book/the-bhagavata-purana/d/doc1127114.html?
Chapter 29 - The Purañjana allegory explained
https://www.wisdomlib.org/hinduism/book/the-bhagavata-purana/d/doc1127114.html?
Talks Between Nārada and King Prācīnabarhi
https://vedabase.io/en/library/sb/4/29/
https://sreegd.github.io/shastra-folio/sb/4/25/?
Ymmärrys Purañjanan allegoriasta.
Siinä yhdistyvät tarinan kolme tärkeää teemaa: eläinten tappamisen karma, sielun samaistuminen aineelliseen kehoon ja Ylisielun johdatus takaisin alkuperäiseen tietoisuuteen.
Nārada haluaa herättää kuninkaan ymmärtämään eläinten tappamisen seuraukset. Tämä on oikein. Śrīmad-Bhāgavatam 4.25.7–9 kertoo, kuinka Nārada näyttää kuninkaalle uhrauksissa tapetut eläimet ja aloittaa sitten Purañjanan allegorian.
The Descriptions of the Characteristics of King Purañjana
https://vedabase.io/en/library/sb/4/25
Purañjana edustaa elävää olentoa, joka vaeltaa kehosta toiseen. Tämä sanotaan suoraan luvussa 4.29.2.
https://vedabase.io/en/library/sb/4/29
Talks Between Nārada and King Prācīnabarhi
Text 1: King Prācīnabarhi replied: My dear lord, we could not appreciate completely the purport of your allegorical story of King Purañjana. Actually, those who are perfect in spiritual knowledge can understand, but for us, who are overly attached to fruitive activities, to realize the purpose of your story is very difficult.
Text 2: The great sage Nārada Muni continued: You must understand that Purañjana, the living entity, transmigrates according to his own work into different types of bodies, which may be one-legged, two-legged, three-legged, four-legged, many-legged or simply legless. Transmigrating into these various types of bodies, the living entity, as the so-called enjoyer, is known as Purañjana.
Text 3: The person I have described as unknown is the Supreme Personality of Godhead, the master and eternal friend of the living entity. Since the living entities cannot realize the Supreme Personality of Godhead by material names, activities or qualities, He remains everlastingly unknown to the conditioned soul.
...
...
Tuntematon ystävä edustaa Korkeinta Jumalaa ja sielun ikuista ystävää. Tämäkin sanotaan suoraan luvussa 4.29.3.
Kaksi joutsenta kuvaavat yksilösielua ja Ylisielua. Prabhupāda selittää tämän jakeen 4.28.64 kommentaarissa ja liittää sen Kṛṣṇa-tietoisuuden palautumiseen.
Tarinan tarkoitus on auttaa ymmärtämään sielunvaellusta ja vapautumista. Luvun 4.29.85 mukaan allegorian ymmärtäminen auttaa ylittämään ruumiillisen minäkäsityksen ja ymmärtämään elämää kuoleman jälkeen.
https://www.vedabase.net/sb/4/29
Śrīmad-Bhāgavatam 4.29.5
Alkuperäinen ja kommentaari Vedabasessa
Prabhupāda sanoo suoraan, että pramadā eli Purañjaninī edustaa aineellista älyä (material intelligence) tai tietämättömyyttä (ignorance).
Tärkeä yksityiskohta on, ettei hän tarkoita kaikenlaista älyä tietämättömyydeksi. Hän selittää, että aineellisessa olemassaolossa äly on vääristynyttä silloin, kun se perustuu käsityksiin ”minä” ja ”minun”. Kun äly puhdistuu ja suuntautuu Kṛṣṇan tahtoon, siitä tulee todellista älyä eli buddhi-yogaa.
“The queen of Purañjana is described herein as intelligence itself.”
Suomeksi: Purañjanan kuningatar kuvataan tässä älyksi itseksi.
Śrīmad-Bhāgavatam 4.29.17
Alkuperäinen ja kommentaari Vedabasessa
Tässä Prabhupāda sanoo vielä suoremmin, että kuningatar kuvaa itse älyä. Äly toimii sekä valveilla että unessa ja muodostaa erilaisia tilanteita. Ehdollistunut sielu toimii tämän aineellisten luonnonlaatujen saastuttaman älyn vaikutuksen alaisena.
Śrīmad-Bhāgavatam 4.25.21
Tässä Prabhupāda selittää, että nainen etsii aviomiestä, koska äly ei voi toimia ilman tietoisuutta. Tämä täydentää allegoriaa: kuningas Purañjana edustaa elävää olentoa ja nainen hänen älyään.
Eli yhteenvetona:
Kuningatar Purañjanī edustaa älyä (buddhi), joka aineellisesti ehdollistuneena saa elävän olennon samaistumaan kehoonsa ja pitämään aineellisia asioita ominaan. Tällöin äly toimii tietämättömyyden vaikutuksessa. Kun äly puhdistuu ja suuntautuu Kṛṣṇaan, siitä tulee todellista hengellistä ymmärrystä.
Kuningatar ei itse ole Ylisielu eikä yksilösielu, vaan hän edustaa älyä, jonka vaikutuksen alaisena yksilösielu toimii. Tämä ero auttaa ymmärtämään koko allegorian rakennetta.
Jakeessa 4.29.5 Nārada selittää, että nainen eli pramadā edustaa aineellista älyä tai tietämättömyyttä, jonka vaikutuksesta elävä olento samaistuu kehoonsa. Jakeessa 4.29.17 kuningatar yhdistetään älyyn, joka muodostaa erilaisia kokemuksia sekä valveilla että unessa.
Kuningatar ei siis ole vain älykkyys sinänsä, vaan erityisesti aineellisesti ehdollistunut äly, joka saa sielun ajattelemaan: ”Minä olen tämä keho, ja nämä asiat ovat minun.”
Naisen kehoon syntyminen kannattaa selittää tarkasti
Tämä kohta on hyvin perusteltu: Purañjana muistaa kuollessaan vaimonsa ja syntyy seuraavassa elämässään Vidarbhan kuninkaan tyttäreksi. Tämä kerrotaan jakeessa 4.28.28
Tarinan opetus ole vain se, että kiintymys vaimoon aiheuttaa syntymisen naisena. Laajempi opetus on, että kuoleman hetkellä vallitsevat ajatukset ja aikaisemmat halut vaikuttavat seuraavaan ruumiillistumiseen. Tämä liittyy mielen ja hienojakoisen kehon välittämään sielunvaellukseen.
Brahmani ja kaksi joutsenta
Jakeessa 4.28.51 brahmani kuvataan Purañjanan vanhaksi ystäväksi, ja Prabhupāda selittää hänen edustavan Kṛṣṇaa Paramātmā-muodossa eli Ylisieluna.
Yksilösielu ja Ylisielu ovat laadullisesti samankaltaisia mutta eivät määrällisesti samanarvoisia eivätkä sama persoona.
Nārada Muni kertoo Purañjanan tarinan kuningas Prācīnabarhiṣatille.
Maitreya Ṛṣi kertoo tämän keskustelun edelleen Viduralle.
Prācīnabarhiṣat on kuningas, jolle Nārada opettaa allegorian merkityksen.
Siksi ilmaus ”kuningas Barkhishat” kannattaa korvata nimellä kuningas Prācīnabarhiṣat. Myös Maitreyan rooli on hyvä mainita, jos haluat kuvata tekstin kertomusrakennetta täsmällisesti.
Yhdeksänporttinen kaupunki: Se edustaa ihmiskehoa. Aistit ja mieli toimivat sen kautta, ja elävä olento yrittää nauttia aineellisesta maailmasta niiden välityksellä.
Ajan ja kuoleman voimat: Vanhuus, sairaudet ja kuolema eivät ole vain tarinan dramaattisia tapahtumia, vaan ne kuvaavat ruumiillisen olemassaolon väistämättömiä rajoja.
Mielen ja hienojakoisen kehon merkitys: Jakeissa 4.29.75–78 kuvataan, kuinka hienojakoinen keho liittyy karkeiden kehojen vaihtamiseen ja kuinka mieli toimii halujen varastona. Tämä selittää, miksi kuolema ei tämän filosofian mukaan pyyhi pois kaikkia haluja ja taipumuksia.
Kuningas Purañjanan allegorian merkitys
Halutessaan saada kuningas Prācīnabarhiṣatin ymmärtämään viattomien eläinten tappamisen seuraukset sekä sielun ja ruumiin todellisen luonteen, tietäjä Nārada Muni päätti antaa hänelle syvällisiä hengellisiä ohjeita. Koska kuningas oli kiintynyt hedelmällisiin rituaaleihin ja aineellisiin toimiin, Nārada kertoi hänelle allegorisen tarinan kuningas Purañjanasta.
Purañjana edustaa elävää olentoa, joka vaeltaa aineellisessa maailmassa ja samaistuu kulloiseenkin ruumiiseensa. Yhdeksänporttinen kaupunki kuvaa ihmiskehoa, ja kuningatar edustaa aineellisesti ehdollistunutta älyä, jonka vaikutuksesta sielu pitää kehoa itsenään ja aistinautintoja elämän tarkoituksena.
Purañjana kiintyy vaimoonsa ja aineelliseen elämäänsä. Kuollessaan hän muistaa vaimonsa ja syntyy seuraavassa elämässään naisena, kuningas Vidarbhan tyttärenä. Tämä kuvaa sitä, kuinka kuoleman hetkellä vallitsevat ajatukset ja aikaisemmat halut vaikuttavat sielun seuraavaan syntymään.
Vidarbhan tytär avioituu kuningas Malayadhvajan kanssa. Kun tämä myöhemmin luopuu kehostaan, hänen vaimonsa suree häntä syvästi. Silloin ilmestyy brahmani, Purañjanan vanha ystävä, joka edustaa Kṛṣṇaa Paramātmā-muodossa eli Ylisieluna. Hän muistuttaa naista tämän todellisesta hengellisestä luonnosta ja heidän ikuisesta suhteestaan.
Ylisielu ja yksilösielu kuvataan kahtena joutsenena, jotka asuvat yhdessä sydämessä. He ovat laadultaan henkisiä, mutta eivät määrältään tai asemaltaan samanarvoisia. Kun yksilösielu saa ohjausta Ylisielulta, hän voi palauttaa kadottamansa henkisen muistinsa ja Kṛṣṇa-tietoisuutensa.
Tarinan loppupuolella Nārada selittää kuningas Prācīnabarhiṣatille allegorian merkityksen. Hienojakoinen keho, johon mieli ja halut liittyvät, välittää sielun siirtymistä karkeasta ruumiista toiseen. Siksi fyysisen ruumiin kuolema ei merkitse kaikkien aineellisten halujen ja taipumusten häviämistä.
Purañjanan tarinan tarkoitus ei ole ainoastaan selittää sielunvaellusta. Se opettaa myös, kuinka ihminen voi lakata samaistumasta aineelliseen kehoon, vapautua hedelmällisten tekojen ja aineellisten halujen kahleista sekä palauttaa alkuperäisen suhteensa ja tämä herääminen jne. muodostavat tien vapautumiseen syntymän ja kuoleman kierrosta.
4.25.21: Oikein, mutta täsmennys on tarpeen. Prabhupāda sanoo, että nainen edustaa älyä ja aviomiehen etsiminen osoittaa, ettei äly voi toimia ilman tietoisuutta. Hän ei tässä jakeessa yksinään sano, että nainen edustaa nimenomaan aineellisesti ehdollistunutta älyä; se tarkentuu muiden jakeiden selityksissä
Edellä monessa paikassa kyse on pääasiassa parafraasista eli omin sanoin tehdystä selityksestä, joka perustuu Prabhupādan kommentaareihin Śrīmad-Bhāgavatamissa.
Edellä monessa paikassa kyse on pääasiassa parafraasista
Suora lainaus: Prabhupādan alkuperäisiä sanoja lainataan täsmälleen, ja lähde mainitaan.
Parafraasi: Prabhupādan ajatukset selitetään omin sanoin, mutta merkitys pyritään säilyttämään.
Oma tulkinta: Kommentaarista tehdään johtopäätös tai yhdistetään useita kohtia yhdeksi selitykseksi.
Eli teksti edellä on enimmäkseen parafraasia, mutta esimerkiksi ajatus siitä, että yksilösielu palauttaa Kṛṣṇa-tietoisuutensa Ylisielun ohjauksessa, on samalla useita kommentaarin kohtia yhdistelevä yhteenveto.
Perustuu A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupādan kommentaareihin teoksessa Śrīmad-Bhāgavatam 4.28–4.29. Suomenkielinen parafraasi ja yhteenveto.
PARAFRAASI!
Parafraasi tarkoittaa, että selittä jonkun toisen ajatukset omin sanoin muuttamatta niiden alkuperäistä merkitystä.
Esimerkiksi:
Alkuperäinen ajatus:
Ylisielu ja yksilösielu ovat kuin kaksi joutsenta, jotka asuvat yhdessä sydämessä.
Parafraasi eli sama ajatus omin sanoin:
Yksilösielu ja Ylisielu ovat läsnä samassa sydämessä. Kun yksilösielu ottaa vastaan Ylisielun ohjausta, se voi palauttaa alkuperäisen Kṛṣṇa-tietoisuutensa.
Oma tulkinta:
Ihminen voi löytää todellisen minuutensa, kun hän lakkaa etsimästä onnea aineellisista asioista ja alkaa kuunnella sisäistä hengellistä ohjausta.
Parafraasi tarkoittaa siis sitä, että omn selitetty kommentaarien ajatuksia suomeksi omin sanoin. Se on täysin hyväksyttävää, kunhan ei muuta hänen opetustensa merkitystä ja ilmoittaa lähteet.
OM TAT SAT
Kuka minä todella olen? Jīva ei ole keho eikä persoonaton tietoisuus
Yksilöllistä sielua kutsutaan jīvaksi. Jīva ei ole Jumala, mutta se ei myöskään ole Jumalasta täysin riippumaton. Se on ikuinen, tietoinen ja henkinen olento, jonka olemassaolo on riippuvainen Jumalasta.
Tässä on tärkeä ero joihinkin persoonattomiin vapautumiskäsityksiin. Sielun päämääränä ei ole lakata olemasta yksilöllinen tietoisuuden keskus ja kadota persoonattomaan absoluuttiseen olemiseen.
Yksilöllisyys kuuluu sielun ikuiseen luontoon.
Tätä voidaan lähestyä kolmella kysymyksellä:
Sat: Mikä on pysyvää ja ikuista? Sielun olemassaolo ei pääty kehon kuolemaan.
Cit: Mikä on tietoista? Sielu ei ole eloton aineellinen objekti.
Ānanda: Mikä on sielun syvin täyttymys? Ei pelkästään kivun puuttuminen, vaan rakkaudellinen yhteys
Näitä sanoja ei pidä ymmärtää niin, että ehdollistunut ihminen jo nyt kokisi täydellistä ikuisuutta, tietoa ja autuutta. Ne kuvaavat henkisen olemassaolon luontoa, eivät tavallisen aineellisen kokemuksemme nykytilaa.
Ensimmäinen syvä oivallus: en ole vain keho, mutta en myöskään yksinäinen, itsenäinen tietoisuus, joka ei tarvitse ketään. Olen ikuinen jīva, jonka todellinen luonto tulee ymmärrettäväksi suhteessa Jumalaan.
Absoluuttista totuutta tarkastellaan kolmen toisiinsa liittyvän näkökulman kautta:
Brahman – absoluuttisen todellisuuden persoonaton aspekti.
Paramātmā – Ylisielu, joka on läsnä kaikkien elävien olentojen sydämessä ja maailmankaikkeudessa.
Bhagavān – Absoluuttinen Totuus persoonallisessa täyteydessään
He eivät ole kolme erillistä jumalaa tai kolme toisistaan riippumatonta todellisuutta, vaan saman absoluuttisen todellisuuden eri tavoin ymmärrettäviä aspekteja.
He eivät ole kolme erillistä jumalaa tai kolme toisistaan riippumatonta todellisuutta, vaan saman absoluuttisen todellisuuden eri tavoin ymmärrettäviä aspekteja.
Tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää myös Brahmajyoti. Se on henkinen loiste, joka liittyy Brahmanin kokemiseen.
Kṛṣṇa ei kuitenkaan tyhjene tähän loisteeseen. Brahmajyoti ymmärretään Kṛṣṇasta lähteväksi säteilyksi, kun taas Bhagavān on persoonallinen alkuperä, johon rakkaudellinen suhde on mahdollinen. Tämä tulkinta esitetään esimerkiksi Bhagavad-gītān 15.6:n kommentaarissa.
Miksi tällä on merkitystä?
Jos perimmäinen todellisuus ymmärretään vain persoonattomaksi ykseydeksi, henkisen elämän päämääräksi voidaan asettaa yksilöllisyyden ylittäminen.
Jos taas Kṛṣṇa ymmärretään Korkeimmaksi Persoonaksi, rakkaus, vastavuoroisuus, ystävyys ja palveleminen eivät ole väliaikaisia ilmiöitä, vaan ne voivat kuulua ikuisen henkisen elämän ytimeen.
Tämä ei tarkoita, että Brahmanin oivaltaminen olisi merkityksetöntä. Se on todellisen henkisen ymmärryksen osa, mutta persoonallisen Bhagavānin tunteminen avaa vielä syvemmän ulottuvuuden.
Acintya-bhedābheda: ykseys ja erilaisuus samanaikaisesti
Tämä on yksi koko perinteemme tärkeimmistä filosofisista avaimista.
Śrī Caitanya Mahāprabhun opetusta kuvataan käsitteellä acintya-bhedābheda-tattva: käsittämätön samanaikainen ykseys ja erilaisuus.
Mitä se tarkoittaa?
Sielu on Kṛṣṇasta riippuvainen ja kuuluu Hänen energiaansa. Tässä mielessä sielu ei ole Kṛṣṇasta erillinen siinä merkityksessä, että se voisi olla olemassa täysin Hänestä riippumatta. Mutta sielu ei myöskään ole Kṛṣṇa itse. Sielun yksilöllisyys säilyy.
Aurinko ja sen säteet tarjoavat yksinkertaisen vertauksen. Auringonsäde on valon ja alkuperänsä puolesta yhteydessä aurinkoon, mutta se ei ole koko aurinko. Samalla tavoin jīva on henkinen olento, mutta ei rajaton, kaikkivaltias tai kaikkitietävä Korkein Persoona.
Tämä auttaa ymmärtämään, miksi vapautuminen ei tarkoita yksilöllisyyden hävittämistä.
Syvin opetus: todellinen vapaus ei välttämättä tarkoita riippumattomuutta kaikista suhteista. Se voi tarkoittaa vapautumista vääristä suhteista ja oman todellisen, rakkaudellisen suhteen löytämistä.
Mikä Vaikuṇṭha on – ja miksi Goloka Vṛndāvana on erityinen?
Vaikuṇṭha kuvataan henkiseksi asuinsijaksi, jossa ei ole aineellista pelkoa, vanhenemista eikä kuolemaa. Tämä vastaa kirjallisuuden yleistä kuvaa, mutta perinteessämme tarvitaan vielä yksi tärkeä erottelu.
aikuṇṭha ja Goloka Vṛndāvana liittyvät samaan henkiseen todellisuuteen, mutta niiden painotukset ovat erilaiset.
Vaikuṇṭha on Herra Nārāyaṇan ja Hänen henkisten asuinsijojensa alue. Siellä vallitsevat Jumalan suuruuden, majesteettisuuden, kunnioituksen ja antaumuksellisen palvelemisen tunnelmat.
Goloka Vṛndāvana on Kṛṣṇan korkein henkinen asuinsija. Sen erityisyys liittyy rakkauden korostumiseen.
Tämä ero ei tarkoita, että Vaikuṇṭhassa olisi vähemmän henkistä todellisuutta tai että sen asukkaiden rakkaus olisi epäpuhdasta. Kyse on eri suhteiden hengellisestä luonteesta ja siitä, millä tavalla Jumalan kanssa koetaan läheisyys.
Vaikuṇṭhassa Kṛṣṇa tunnetaan ennen kaikkea Korkeimpana Herrana, jota palvellaan syvässä kunnioituksessa.
Vṛndāvanan paimenpoikana Kṛṣṇa puolestaan on ystävä, rakas lapsi ... Hänen suuruutensa ei katoa, mutta läheisyyden rakkaus ei keskity Hänen majesteettisuutensa tietoiseen tarkasteluun.
Goloka Vṛndāvanan erityisyys ei siis ole vain kauniimpi ympäristö tai suurempi nautinto. Se liittyy rakkauden erityiseen makuun ja vastavuoroisuuden syvyyteen.
Sakhya-rasa – ystävyyden rakkaus
Kṛṣṇa koetaan läheisenä ystävänä. Suhdetta luonnehtivat luottamus, yhteisyys ja vastavuoroisuus.
Vātsalya-rasa – vanhempainrakkaus
Kṛṣṇa koetaan rakkaana lapsena, josta huolehditaan. Yaśodān ja Nandan suhde Kṛṣṇaan on tämän perinteinen esimerkki.
Aineellisessa nautinnossa kysymme: ”Mitä minä saan tästä suhteesta?”
Bhaktissa kysymys muuttuu: ”Miten voin rakastaa ja palvella?”
Tämä ei tarkoita, että bhakti poistaisi kaiken ilon. Päinvastoin, sen tarkoituksena on avata syvempi ilon muoto. Ero on siinä, ettei toinen olento ole enää oman nautinnon väline.
Ihmisten välisissä suhteissa tämä tarjoaa myös käytännöllisen peilin. Rakastanko toista ihmistä vain siksi, että hän täyttää tarpeeni, vai kykenenkö iloitsemaan hänen hyvästään ilman jatkuvaa vaatimusta saada vastineeksi jotakin?
Aineellista rakkautta ei tarvitse halveksia. Sen sijaan voidaan tutkia, miten omistamisenhalu, pelko ja odotukset sekoittuvat siihen.
Miksi sielu on aineellisessa maailmassa?
Sielun ehdollistuneisuutta kuvataan māyān vaikutuksen, väärän samastumisen, aineellisten halujen ja Kṛṣṇa-tietoisuuden unohtamisen kautta. Ihminen alkaa pitää itseään kehon, aseman, omaisuuden ja mieltymystensä kokonaisuutena. Hän yrittää löytää pysyvää täyttymystä asioista, jotka muuttuvat jatkuvasti.
On myös erilaisia selityksiä ehdollistuneen sielun alkuperästä. Ehdollistuneen jīvan tilaa ei pidä sekoittaa vapautuneen sielun ikuiseen asemaan.
Käytännön kannalta tärkeämpää on ymmärtää, miten ehdollistuneisuus ilmenee nyt.
Kun ajattelen:
olen arvokas vain, jos menestyn;
Kun ajattelen:
olen arvokas vain, jos menestyn;
olen turvassa vain, jos hallitsen kaikkea;
voin olla onnellinen vasta, kun saan haluamani;
toisten onnistuminen vähentää omaa arvoani;
olen sitonut hyvinvointini muuttuviin ehtoihin.
Tätä voidaan tarkastella ahaṅkāran eli väärän minäkäsityksen ja māyān vaikutuksen näkökulmasta.
Aineellinen samastuminen ei tarkoita sitä, että keho, perhe, työ tai maailma olisivat itsessään pahoja. Ongelma on niiden pitäminen oman olemassaolon lopullisena perustana.
Gauḍīya-vaiṣṇava-perinne ei siis kutsu vihaamaan maailmaa. Se kutsuu muuttamaan suhdettamme siihen: emme ole kaiken omistajia, vaan Kṛṣṇasta riippuvaisia olentoja, jotka voivat käyttää kykyjään ja elämäänsä palveluun.
Vapautuminen ei ole pakenemista: jīvan-mukta ja bhakti käytännössä
Ei henkisen elämän tarvitse odottaa kuolemaa eikä se edellytä vetäytymistä yhteiskunnasta.
Perinteessämme tämä saa konkreettisen muodon. Ihminen voi tehdä työtä, huolehtia perheestään, opiskella ja osallistua yhteiskuntaan samalla, kun hän kehittää bhaktia.
Ulkoinen elämäntilanne ei yksin ratkaise tietoisuuden laatua. Luostarielämä ei automaattisesti takaa puhdasta antaumusta, eikä tavallinen perhe-elämä sulje sitä pois.
Bhagavad-gītā 18.54 kuvaa henkisesti toteutunutta tilaa, jossa ihminen ei enää takerru samalla tavoin menetykseen ja saavuttamiseen ja suhtautuu eläviin olentoihin tasapuolisesti. Jakeessa todetaan myös, että tämän jälkeen hän saavuttaa korkeimman bhaktin.
Tässä on syytä erottaa toisistaan täydellinen vapautuminen ja bhaktin harjoittaminen ehdollistuneessa elämässä. Ei tarvitse väittää olevansa vapautunut, jotta voisi elää henkisemmin. Bhaktia harjoitetaan juuri siksi, että tietoisuus puhdistuisi.
Voit esimerkiksi:
tehdä työsi rehellisesti ja nähdä kykysi mahdollisuutena palvella;
huolehtia läheisistäsi ilman, että vaadit heidän täyttävän kaikkia odotuksiasi;
tunnistaa kateuden, vihan ja omistamisenhalun niitä oikeuttamatta;
harjoittaa kiitollisuutta ja nöyryyttä;
tutkia omaa motivaatiotasi silloin, kun autat muita;
säilyttää yhteyden Jumalaan myös silloin, kun elämä ei vastaa toiveitasi.
Tässä ei ole kyse siitä, että kaikki arkiset tehtävät pitäisi nimetä uskonnollisiksi. Kyse on tietoisuuden ja motivaation muuttumisesta.
Anartha-nivṛtti – epätoivottujen taipumusten väheneminen. Tarkkaile, miten itsekkyys, kateus, ylpeys ja hyväksynnän tarve vaikuttavat toimintaasi.
Samalla on tärkeää suhtautua kriittisesti hengelliseen auktoriteettiin.
paluu ei ole vain paikkaan vaan suhteeseen
Aluksi kysytään: mitä on aineellisen maailman tuolla puolen?
Seuraavaksi kysytään: kuka minä olen, jos en ole kehoni?
Sitten: miksi aineellinen nautinto ei tyydytä pysyvästi?
Ja lopuksi: mikä on sielun todellinen päämäärä?
Mitä tämä tarkoittaa ihmisen elämässä juuri nyt?
Se tarkoittaa, ettei sinun tarvitse odottaa kuolemaa voidaksesi alkaa elää eri tavalla. Voit jo tänään tutkia, mistä etsit turvallisuutta, mitä odotat muilta ihmisiltä, kuinka paljon oma arvosi riippuu menestyksestäsi ja pystytkö tekemään hyvää ilman jatkuvaa vastapalveluksen odotusta.
Voit myös kysyä itseltäsi, onko henkisyytesi vain keino saada rauhaa, varmuutta ja miellyttäviä kokemuksia vai oletko valmis tutkimaan myös niitä motiiveja, jotka tekevät rakkaudesta omistamista ja palvelusta oman edun tavoittelua.
Tämä ei tarkoita, että ihmisen pitäisi lakata huolehtimasta itsestään tai hyväksyä huonoa kohtelua.
Tämä ei tarkoita, että ihmisen pitäisi lakata huolehtimasta itsestään tai hyväksyä huonoa kohtelua.
Päinvastoin, terve vastuunotto, rajat ja myötätunto ovat yhteensopivia henkisen elämän kanssa.
Jumala ei ole vain väline oman elämän parantamiseen.
Aineellisessa ehdollistuneisuudessa sielu etsii täyttymystä hallinnasta, omistamisesta ja omasta nautinnostaan, kun taas bhaktissa sen suunta muuttuu rakkaudeksi ja palveluksi.
Sielu ei lakkaa olemasta yksilöllinen.
Rakkaus ei katoa vapautumisessa, vaan siitä tulee henkisen olemassaolon keskeinen sisältö.
Vaikuṇṭha ja Goloka Vṛndāvana kuvaavat tämän henkisen todellisuuden erilaisia ulottuvuuksia, ja Goloka Vṛndāvana on erityinen.
Karma auttaa ymmärtämään aineellisen toiminnan seurauksia, mutta bhakti ei ole vain karmallisten olosuhteiden parantamista. Se on tie, jolla tietoisuus puhdistuu, väärä samastuminen vähenee ja suhde Jumalaan syvenee.
Vapautumisen korkein merkitys ei ole vain se, ettei enää kärsi.
Se on se, että sielu löytää todellisen luontonsa rakkaudessa
Aineellisesta maailmasta vapautuminen on tässä mielessä vapautumista väärästä samastumisesta.
Henkinen elämä ei ole vain uuden paikan saavuttamista tulevaisuudessa, vaan myös sitä, että jo nyt opimme näkemään itsemme, muut elävät olennot ja elämän tarkoituksen uudessa valossa.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.
Minä olen, minä olen olemassa, minä olen totuus. Mutta kuka minä olen? Petos kätkeytyy tänne. Kaikki, mitä ihminen ajattelee itsestään tässä maailmassa, osoittautuu valheeksi.
Miksi ihminen joutuu niin harhaan? Se tapahtuu itsepetoksen eli väärän identifikaation energian vaikutuksesta. Sanskritiksi itsepetoksen energiaa kutsutaan ahankaraksi.
Sielu turvautuu siihen, kun se haluaa siirtyä harhan maailmaan.
Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.
Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.
Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.