Taivaan ja maan välinen byrokratia oli mennyt kerrasta solmuun, eikä Korkein esivalta voinut enää katsoa läpi sormien sitä sekasortoa, jota historian suurimmat ego-tripit olivat aiheuttaneet. Tuomioistuimen nuija kumahti, ja kohtalot jaettiin ilman armoa.
Ensimmäisenä tuomiolle raahattiin Isebell ja hänen miehensä Ahab, jotka olivat luulleet voivansa härskisti käydä varastamassa Batseban itselleen suoraan historian arkistoista.
– Luulitteko todellakin, että vuosisatojen takainen kähmivät ja tonttikeinottelut unohdetaan? taivaallinen syyttäjä jyisi.
Isebell yritti vielä maalailla silmiään ja sihistä jotain viekasta, mutta turhaan. Tuomio oli selvä: teloituksekseen heidät nostettiin palatsin muurille, ja kohta koirat hoitivat loput posket lommolla, aivan kuten vanhassa testamentissa oli ennustettu. Varastettu Batseba katseli vierestä aurinkolaseissa, joi smoothieta ja totesi, että olihan jo aikakin.
Seuraavana ketjuissa vedettiin esiin Martti Luther. Naama oli edelleen punainen kuin puolukka, ja hän yritti naulata 95 teesiään sellin rautaisiin oviin.
– Tämä on laillisen avioliiton ja esivallan vastaista sortoa! Luther karjui täydeltä kurkulta ja yritti heittää vartijaa mustepotolla. – Minulla on oikeus saarnata makuuhuoneessa mihin aikaan tahansa!
Mutta tuomari oli armoton. Luther teljettiin syvälle pimeään vankityrmään, jossa ei ollut olutta, ei vaimoa eikä paperia, vain ikuinen kaiku hänen omista saksankielisistä kiukutteluluennoistaan, jotka soivat repeatilla kiviseinistä.
Entä mitä kävi Daavidille? Kun mies odotti päätyvänsä samaan rovioon Isebellin kanssa harppuineen päivineen, kävikin päinvastoin. Taivaan portit avautuivat miltei soiden, ja esiin astui enkelikuoro.
– Mitä täällä tapahtuu? Daavid ihmetteli, kruunu vinossa ja hiekkaa sandaaleissaan. – Eikö mulla oo syntejä synkkien syntien perään? Bathseba, Uriah...
– Joo, mutta sä sentään osasit laulaa hienosti ja kirjoittaa psalmeja vastapainoksi! taivaan portinvartija huikkasi ja laski alas loistavat, kultaiset valtikka-tikkaat.
Ennen kuin Daavid ehti edes tajuta tilannetta, hänet nostettiin suoraan taivaaseen pilvien yläpuolelle kuninkaalliselle valtaistuimelle, missä hän sai loppumattomasti näppäillä harppuaan ja säveltää ylistyslauluja ilman, että kukaan tuli koskaan enää kyseenalaistamaan hänen moraalikerroksiaan.
Ensimmäisenä tuomiolle raahattiin Isebell ja hänen miehensä Ahab, jotka olivat luulleet voivansa härskisti käydä varastamassa Batseban itselleen suoraan historian arkistoista.
– Luulitteko todellakin, että vuosisatojen takainen kähmivät ja tonttikeinottelut unohdetaan? taivaallinen syyttäjä jyisi.
Isebell yritti vielä maalailla silmiään ja sihistä jotain viekasta, mutta turhaan. Tuomio oli selvä: teloituksekseen heidät nostettiin palatsin muurille, ja kohta koirat hoitivat loput posket lommolla, aivan kuten vanhassa testamentissa oli ennustettu. Varastettu Batseba katseli vierestä aurinkolaseissa, joi smoothieta ja totesi, että olihan jo aikakin.
Seuraavana ketjuissa vedettiin esiin Martti Luther. Naama oli edelleen punainen kuin puolukka, ja hän yritti naulata 95 teesiään sellin rautaisiin oviin.
– Tämä on laillisen avioliiton ja esivallan vastaista sortoa! Luther karjui täydeltä kurkulta ja yritti heittää vartijaa mustepotolla. – Minulla on oikeus saarnata makuuhuoneessa mihin aikaan tahansa!
Mutta tuomari oli armoton. Luther teljettiin syvälle pimeään vankityrmään, jossa ei ollut olutta, ei vaimoa eikä paperia, vain ikuinen kaiku hänen omista saksankielisistä kiukutteluluennoistaan, jotka soivat repeatilla kiviseinistä.
Entä mitä kävi Daavidille? Kun mies odotti päätyvänsä samaan rovioon Isebellin kanssa harppuineen päivineen, kävikin päinvastoin. Taivaan portit avautuivat miltei soiden, ja esiin astui enkelikuoro.
– Mitä täällä tapahtuu? Daavid ihmetteli, kruunu vinossa ja hiekkaa sandaaleissaan. – Eikö mulla oo syntejä synkkien syntien perään? Bathseba, Uriah...
– Joo, mutta sä sentään osasit laulaa hienosti ja kirjoittaa psalmeja vastapainoksi! taivaan portinvartija huikkasi ja laski alas loistavat, kultaiset valtikka-tikkaat.
Ennen kuin Daavid ehti edes tajuta tilannetta, hänet nostettiin suoraan taivaaseen pilvien yläpuolelle kuninkaalliselle valtaistuimelle, missä hän sai loppumattomasti näppäillä harppuaan ja säveltää ylistyslauluja ilman, että kukaan tuli koskaan enää kyseenalaistamaan hänen moraalikerroksiaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.