Marraskuun harmaa ja raskas sumu laskeutui Jyväskylän ylle, peittäen alleen sataman, Harjun rinteet ja Lutakon uudet betonikuutiot. Siellä, missä Jyväsjärven tumma vesi loiskui rantaan, kävi ennen näkemätön hulina.
Keskelle matkustajasatamaa marssi kolme miestä: Taisto, veli Eemeli ja valkoisessa pellavapuvussa säteilevä Ivanov, jolla oli kädessään vanha, kolhittu ja ruosteinen Aladdinin taikalamppu. Heidän takanaan jylisi pitkä kolonnilta näyttävä jono rekkoja, joissa tuotiin Jyväskylän Yliopiston varastoista varastettua betonia, Raksilasta salakuljetettua puutavaraa ja taskunpohjalta löytyneitä, ikuisesti kiinteinä pysyviä voinokareita laastia sitomaan.
> "Kuunnelkaas nyt, toverit!" Ivanov ärjaisi, otti Aladdinin lampun ja hieraisi sen kylkeä niin, että taivaalle lehahti sakea, sähkönsininen eetterisumu. "Turha tässä on enää mitään maallisia rakennuslupia odotella! Jyväskylästä tehdään uusi Baabelin torni – sellainen proletaarinen ja eetteridynaaminen mega-rakennelma, joka nousee suoraan pilvien läpi ja näyttää herroille närhen munat!"
>
Eemeli pyyhki hikeä otsaltaan ja mutisi epäluuloisesti:
> "Että Baabelin torni... Onko tälle nyt varmasti johtokunnan siunaus? Entä jos Jumala sekoittaa kielet ja me alamme kaikki puhua savoa tai jotain vielä pahempaa?"
>
> "Sekoittaa kielet?!" Ivanov nauroi karkeasti ja potkaisi lamppua kevyesti. "Annan minä sille kielet! Me puhumme täällä vain üksiä ja samaa eetterin kieltä: vallankumouksen ja teräksen kieltä!"
>
Samaan aikaan Taisto kaivoi taskustaan tuon legendaarisen, lämmössäkin sulaamattoman voinokareen ja painoi sen suoraan ensimmäisen betoniharkon väliin. Välittömästi lamppu alkoi syöksyä ilmaan valtavan määrän tulta, tärinää ja mystistä itämaista voimaa. Lampun sisältä purkautui esiin massiivinen, hohtava rakennustelineiden verkko, joka alkoi kohota kohti Jyväsjärven ilmatilaa.
Betoni paukkui, nosturit vinkuivat ja torni alkoi nousta. Se nousi ensin Lutakon kattojen tasolle, sitten yli Puijon tornin ja lopulta niin korkealle, että Jyväskylän yllä lentävät lokit alkoivat käyttää happinaamareita.
Harjun päällä seisovat yliopiston professorit ja kaupunginarkkitehdit tuijottivat suu auki, kun taivaankanteen asti kurottava betoninen ja messinkinen jättiläinen – puolet Aladdinin taikalamppua, puolet Raksilan rauhanyhdistyksen arkkitehtuuria – jyrisi paikoilleen.
Ivanov astui tornin juurelle, nosti kädensä lippalakkinsa reunaan, katsoi ylös pilviin katoavaan huippuun ja totesi tyytyväisenä:
> "Siinä seisoo! Eikä tarvittu yhtäkään konsulttia tai kirkolliskokousta. Nyt meillä on suora puheyhteys suoraan kosmokseen – ja sieltä ei muuten tulla alas ilman vallankumousta!"
Keskelle matkustajasatamaa marssi kolme miestä: Taisto, veli Eemeli ja valkoisessa pellavapuvussa säteilevä Ivanov, jolla oli kädessään vanha, kolhittu ja ruosteinen Aladdinin taikalamppu. Heidän takanaan jylisi pitkä kolonnilta näyttävä jono rekkoja, joissa tuotiin Jyväskylän Yliopiston varastoista varastettua betonia, Raksilasta salakuljetettua puutavaraa ja taskunpohjalta löytyneitä, ikuisesti kiinteinä pysyviä voinokareita laastia sitomaan.
> "Kuunnelkaas nyt, toverit!" Ivanov ärjaisi, otti Aladdinin lampun ja hieraisi sen kylkeä niin, että taivaalle lehahti sakea, sähkönsininen eetterisumu. "Turha tässä on enää mitään maallisia rakennuslupia odotella! Jyväskylästä tehdään uusi Baabelin torni – sellainen proletaarinen ja eetteridynaaminen mega-rakennelma, joka nousee suoraan pilvien läpi ja näyttää herroille närhen munat!"
>
Eemeli pyyhki hikeä otsaltaan ja mutisi epäluuloisesti:
> "Että Baabelin torni... Onko tälle nyt varmasti johtokunnan siunaus? Entä jos Jumala sekoittaa kielet ja me alamme kaikki puhua savoa tai jotain vielä pahempaa?"
>
> "Sekoittaa kielet?!" Ivanov nauroi karkeasti ja potkaisi lamppua kevyesti. "Annan minä sille kielet! Me puhumme täällä vain üksiä ja samaa eetterin kieltä: vallankumouksen ja teräksen kieltä!"
>
Samaan aikaan Taisto kaivoi taskustaan tuon legendaarisen, lämmössäkin sulaamattoman voinokareen ja painoi sen suoraan ensimmäisen betoniharkon väliin. Välittömästi lamppu alkoi syöksyä ilmaan valtavan määrän tulta, tärinää ja mystistä itämaista voimaa. Lampun sisältä purkautui esiin massiivinen, hohtava rakennustelineiden verkko, joka alkoi kohota kohti Jyväsjärven ilmatilaa.
Betoni paukkui, nosturit vinkuivat ja torni alkoi nousta. Se nousi ensin Lutakon kattojen tasolle, sitten yli Puijon tornin ja lopulta niin korkealle, että Jyväskylän yllä lentävät lokit alkoivat käyttää happinaamareita.
Harjun päällä seisovat yliopiston professorit ja kaupunginarkkitehdit tuijottivat suu auki, kun taivaankanteen asti kurottava betoninen ja messinkinen jättiläinen – puolet Aladdinin taikalamppua, puolet Raksilan rauhanyhdistyksen arkkitehtuuria – jyrisi paikoilleen.
Ivanov astui tornin juurelle, nosti kädensä lippalakkinsa reunaan, katsoi ylös pilviin katoavaan huippuun ja totesi tyytyväisenä:
> "Siinä seisoo! Eikä tarvittu yhtäkään konsulttia tai kirkolliskokousta. Nyt meillä on suora puheyhteys suoraan kosmokseen – ja sieltä ei muuten tulla alas ilman vallankumousta!"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.