Neljän kylmän betoniseinän sisällä, Thaimaan ikuisessa tropiikissa, vallitsi hämärä, jota valaisi vain suuren tietokonenäytön sinertävä hohde. Huoneessa tuoksui ummehtunut nuudeli ja katkeruus. Pöydällä makasi muovinen, lelukaupasta ostettu musta kortti, johon oli tussilla kirjoitettu huolimattomasti ”Amex Centurion – Pasanen”.
Siinä hän istui: Posso Pasanen. Mies, joka oli omassa mielessään enemmän kuin pelkkä ihminen. Hän oli insinöörimajuri, lentokapteeni ja matematiikan sekä filosofian kaksoistohtori. Suomen budoliitto tosin väitti, ettei Pasasella ollut yhtäkään karaten mustaa vyötä, mutta se johtui vain suomalaisten kateudesta. Pasanen oli tietenkin suorittanut kaikki kymmenen daniaan salaisissa, maanalaisissa häkkitaisteluissa Ulko-Mongoliassa. Vyöt olivat niin salaisia, ettei niistä ollut jäänyt todisteita edes internetiin.
Pasanen oikaisi kakkaisia kalsareitaan ja alkoi takoa näppäimistöä kahdella sormella. Hän oli kirjautuneena elämänsä herruuskeskukseen: Suomi24 Pattaya -keskustelufoorumille. Siellä hän vietti aikaansa 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa, jo kymmenen vuoden ajan.
Hän aloitti uuden viestiketjun otsikolla: ”Miten me upporikkaat gigolot hoidamme hommat Walking Streetillä.”
Pasanen hymähti ivallisesti ja alkoi kirjoittaa:
”Eilen illalla olin taas VIP-yökerhossa. Paikalliset pankkineidit ja Lady Boy kaunottaret suorastaan parveilivat ympärilläni, kun vilautin taskustani mustaa Amexiani. Nauratin heitä tuntikausia loistavalla filosofisella huumorillani ja tein matemaattisia yhtälöitä heidän tyrmistyneiksi viihdykkeekseen. Kyllä suomalainen insinöörimajuri tietää, miten naiset hurmataan.”
Todellisuudessa Pasanen oli naurattanut naisia viimeksi vuonna 2015, kun hän oli yrittänyt tilata thaimaalaisessa kioskissa vettä ja oli vahingossa lausunut sanan niin väärin, että myyjätyttö oli luullut papparaisen saaneen jonkinlaisen kohtauksen. Sen koommin hän ei ollut huoneestaan poistunut, sillä foorumisodat vaativat täydellistä omistautumista.
Puhelin piippasi. Pääesikunnan rekisteritoimistosta oli tullut sähköposti, jossa ilmoitettiin kohteliaasti, että Pasasen sotilasarvo oli edelleen nostomies ja hänen ”EMP-suojattu ydinsodan kestävä Ladansa” oli määrätty hinattavaksi romutukseen Kotkassa, koska se oli maannut tiiliskivien päällä ilman moottoria jo viisitoista vuotta.
Pasanen rykäisi ja pyyhkäisi sähköpostin roskakoriin.
”Kateellisten panettelua”, hän murisi itsekseen ja katsoi seinäänsä, johon oli teipattu paperilennokin piirustukset. ”Kouvolan virkamiehet eivät vain ymmärrä aerodynamiikkaa tai aerofilosofiaa. Kun ydinsota pyyhkii maailman yli, se Lada pörähtää käyntiin pelkällä ajatuksen voimalla. Ja silloin minä lennän sillä suoraan takaisin huipulle kuin sää havainto pallo.”
Hän käänsi katseensa takaisin foorumille, missä nimimerkki ”KotkanKundi” oli vastannut hänen gigolotarinaansa: ”Puhu pukkille Pasanen, sä oot pelkkä huuhaa-pappa jonka nokkapyörä ei keuli.”
Pasasen läskisilmät silmät verestivät raivosta. Hänen sormensa asettuivat näppäimistölle kuin ladatut aseet. Tuliaseita hänellä ei ollut, mutta 10. danin näppäimistö-karate oli valmiina toimintaan.
”Sinä et tiedä kenen kanssa leikit, poika”, Pasanen kuiskasi tyhjälle huoneelle ja alkoi kirjoittaa vastausta, joka tulisi muuttamaan Suomi24-historian suunnan – ainakin kello neljään asti aamuyöllä.
Siinä hän istui: Posso Pasanen. Mies, joka oli omassa mielessään enemmän kuin pelkkä ihminen. Hän oli insinöörimajuri, lentokapteeni ja matematiikan sekä filosofian kaksoistohtori. Suomen budoliitto tosin väitti, ettei Pasasella ollut yhtäkään karaten mustaa vyötä, mutta se johtui vain suomalaisten kateudesta. Pasanen oli tietenkin suorittanut kaikki kymmenen daniaan salaisissa, maanalaisissa häkkitaisteluissa Ulko-Mongoliassa. Vyöt olivat niin salaisia, ettei niistä ollut jäänyt todisteita edes internetiin.
Pasanen oikaisi kakkaisia kalsareitaan ja alkoi takoa näppäimistöä kahdella sormella. Hän oli kirjautuneena elämänsä herruuskeskukseen: Suomi24 Pattaya -keskustelufoorumille. Siellä hän vietti aikaansa 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa, jo kymmenen vuoden ajan.
Hän aloitti uuden viestiketjun otsikolla: ”Miten me upporikkaat gigolot hoidamme hommat Walking Streetillä.”
Pasanen hymähti ivallisesti ja alkoi kirjoittaa:
”Eilen illalla olin taas VIP-yökerhossa. Paikalliset pankkineidit ja Lady Boy kaunottaret suorastaan parveilivat ympärilläni, kun vilautin taskustani mustaa Amexiani. Nauratin heitä tuntikausia loistavalla filosofisella huumorillani ja tein matemaattisia yhtälöitä heidän tyrmistyneiksi viihdykkeekseen. Kyllä suomalainen insinöörimajuri tietää, miten naiset hurmataan.”
Todellisuudessa Pasanen oli naurattanut naisia viimeksi vuonna 2015, kun hän oli yrittänyt tilata thaimaalaisessa kioskissa vettä ja oli vahingossa lausunut sanan niin väärin, että myyjätyttö oli luullut papparaisen saaneen jonkinlaisen kohtauksen. Sen koommin hän ei ollut huoneestaan poistunut, sillä foorumisodat vaativat täydellistä omistautumista.
Puhelin piippasi. Pääesikunnan rekisteritoimistosta oli tullut sähköposti, jossa ilmoitettiin kohteliaasti, että Pasasen sotilasarvo oli edelleen nostomies ja hänen ”EMP-suojattu ydinsodan kestävä Ladansa” oli määrätty hinattavaksi romutukseen Kotkassa, koska se oli maannut tiiliskivien päällä ilman moottoria jo viisitoista vuotta.
Pasanen rykäisi ja pyyhkäisi sähköpostin roskakoriin.
”Kateellisten panettelua”, hän murisi itsekseen ja katsoi seinäänsä, johon oli teipattu paperilennokin piirustukset. ”Kouvolan virkamiehet eivät vain ymmärrä aerodynamiikkaa tai aerofilosofiaa. Kun ydinsota pyyhkii maailman yli, se Lada pörähtää käyntiin pelkällä ajatuksen voimalla. Ja silloin minä lennän sillä suoraan takaisin huipulle kuin sää havainto pallo.”
Hän käänsi katseensa takaisin foorumille, missä nimimerkki ”KotkanKundi” oli vastannut hänen gigolotarinaansa: ”Puhu pukkille Pasanen, sä oot pelkkä huuhaa-pappa jonka nokkapyörä ei keuli.”
Pasasen läskisilmät silmät verestivät raivosta. Hänen sormensa asettuivat näppäimistölle kuin ladatut aseet. Tuliaseita hänellä ei ollut, mutta 10. danin näppäimistö-karate oli valmiina toimintaan.
”Sinä et tiedä kenen kanssa leikit, poika”, Pasanen kuiskasi tyhjälle huoneelle ja alkoi kirjoittaa vastausta, joka tulisi muuttamaan Suomi24-historian suunnan – ainakin kello neljään asti aamuyöllä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vakuutat ainoastaan huonoa hoitotasapainoa.