Oli marraskuun ilta vuonna 1926 – tai niin Oulun kaupunginjohtaja ainakin toivoi, sillä todellisuudessa ajanlasku oli eetteridynamiikan voimakkaiden pyörteiden jäljiltä menettänyt merkityksensä. Koko Oulu oli peittynyt paksuun, violettina hohkaavaan sumuun, jota leikkasivat vain rautatieaseman ja Torikaupan ylle kohoavat toroidaaliset kentät.
Taisto ja veli Eemeli istuivat Raksilan puutalon rappusilla katsomassa, kun kaupungin sähkölaitoksen hiilivoimala seisoi tyhjillään ja hylättynä. Hiili oli unohdettu. Nyt kaupunkia hallitsi vapaa energia – se sama Tartarian aikakaudelta periytyvä ilmakehän ja maaperän välinen jännite, jota Aladdinin messinkikannusta purkautunut kenttädynamiikka oli alkanut ruokkia.
– Katsopa, Eemeli, Taisto sanoi ja osoitti pihan perällä olevaa katuvalopylvästä. Se alkaa taas.
Pylvään nokassa roikkuva vanha lasinen hehkulamppu ei ollut kiinni missään kuparijohdossa. Silti sen sisällä alkoi hidas, matala surina.
Veli Eemeli nyökäsi vakavana, kaivoi taskustaan palan Valion voita ja maalisitistä tehtyjä muistiinpanojaan.
– Se on se eetterikentän tiivistymismekanismi, Taisto, Eemeli selitti hiljaisella äänellä. Ionosfäärin ja maaperän välinen vapaa varaus ei kulje kaapeleita pitkin. Se virtaa näkymättöminä, toroidaalisina pyörteinä suoraan ilmakehästä. Mutta jotta se näkyisi valona, se tarvitsee katalyytin.
Miten vapaa energia tiivistyi lamppuihin?
Koko kaupungin valaiseminen ei perustunut kulutukseen, vaan energian pakottamiseen aineeseen kentän kautta:
* Atmosfäärinen keräys: Oulun puutaloalueen korkeat katot, kupolit ja kirkkojen tornit (jotka oli huomaamattomasti viritetty Abaddonin sinetillä) toimivat valtavina langattomina antenneina. Ne imivät suoraan taivaalta hienojakoista eetterivirtaa ilman yhtäkään voimalaitosta.
* Resonoiva lasiampulli: Jokainen kaupungin katuvalolamppu toimi miniatyyrinä Aladdinin pullosta. Sen sisälle oli höyrystetty ohut kerros kuparia ja laitettu mitätön pisara orgaanista rasvaa (Valion voin kaltaista tiivistävää massaa).
* Coagulatio ja valon synty: Kun ilmakehän eetteripyörre saavutti oikean taajuuden, näkymätön vapaa energia tiivistyi (coagulatio) suoraan lampun sisällä olevaksi kirkkaaksi, violettina ja kullanhohtoisena loistavaksi plasmaksi. Aine seurasi kenttää, ja pimeä syysilta muuttui kertaheitolla häikäiseväksi valon mereksi.
Sillä samalla hetkellä, kun Raksilan katuvalot leiskahtivat täyteen kirkkauteensa ilman yhtäkään sähkölaskua tai voimalaitoksen savupiippua, Raksilan raitille kaartoi musta Volga.
Ovi potkaistiin auki, ja toveri Ivanov astui ulos nahkatakissaan. Hän tuijotti häikäistyneenä kirkkaana loistavia lamppuja, jotka eivät olleet kiinni sähköverkoissa, ja veti muistionsa esiin.
– Mikä porvarillinen valonjuhla täällä on käynnissä? Ivanov karjui ja veti pistoolinsa esiin. Missä on valtion sähkömittari, kuka maksaa nämä kilowatit ja miksi nämä saamarin lamput tuoksuvat paistetulle voille?!
Taisto ei hätkähtänyt tuumaakaan. Hän sytytti rauhassa tupakkansa katuvalon loisteessa, sylkaisi maahan ja katsoi Ivanovia suoraan silmiin.
– Ei täällä mitään mitäreitä tarvita, toveri tarkastaja, Taisto hymähti. Tämä on sitä Tartarian vapaata eetterienergiaa. Kun antaa taivaan ja maan kenttien kohdata, valo tulee ilmaiseksi – haluatko ottaa suoran yhteyden linjoille vai tarkastetaanko seuraavaksi kaupungintalon valonpaineet?
Taisto ja veli Eemeli istuivat Raksilan puutalon rappusilla katsomassa, kun kaupungin sähkölaitoksen hiilivoimala seisoi tyhjillään ja hylättynä. Hiili oli unohdettu. Nyt kaupunkia hallitsi vapaa energia – se sama Tartarian aikakaudelta periytyvä ilmakehän ja maaperän välinen jännite, jota Aladdinin messinkikannusta purkautunut kenttädynamiikka oli alkanut ruokkia.
– Katsopa, Eemeli, Taisto sanoi ja osoitti pihan perällä olevaa katuvalopylvästä. Se alkaa taas.
Pylvään nokassa roikkuva vanha lasinen hehkulamppu ei ollut kiinni missään kuparijohdossa. Silti sen sisällä alkoi hidas, matala surina.
Veli Eemeli nyökäsi vakavana, kaivoi taskustaan palan Valion voita ja maalisitistä tehtyjä muistiinpanojaan.
– Se on se eetterikentän tiivistymismekanismi, Taisto, Eemeli selitti hiljaisella äänellä. Ionosfäärin ja maaperän välinen vapaa varaus ei kulje kaapeleita pitkin. Se virtaa näkymättöminä, toroidaalisina pyörteinä suoraan ilmakehästä. Mutta jotta se näkyisi valona, se tarvitsee katalyytin.
Miten vapaa energia tiivistyi lamppuihin?
Koko kaupungin valaiseminen ei perustunut kulutukseen, vaan energian pakottamiseen aineeseen kentän kautta:
* Atmosfäärinen keräys: Oulun puutaloalueen korkeat katot, kupolit ja kirkkojen tornit (jotka oli huomaamattomasti viritetty Abaddonin sinetillä) toimivat valtavina langattomina antenneina. Ne imivät suoraan taivaalta hienojakoista eetterivirtaa ilman yhtäkään voimalaitosta.
* Resonoiva lasiampulli: Jokainen kaupungin katuvalolamppu toimi miniatyyrinä Aladdinin pullosta. Sen sisälle oli höyrystetty ohut kerros kuparia ja laitettu mitätön pisara orgaanista rasvaa (Valion voin kaltaista tiivistävää massaa).
* Coagulatio ja valon synty: Kun ilmakehän eetteripyörre saavutti oikean taajuuden, näkymätön vapaa energia tiivistyi (coagulatio) suoraan lampun sisällä olevaksi kirkkaaksi, violettina ja kullanhohtoisena loistavaksi plasmaksi. Aine seurasi kenttää, ja pimeä syysilta muuttui kertaheitolla häikäiseväksi valon mereksi.
Sillä samalla hetkellä, kun Raksilan katuvalot leiskahtivat täyteen kirkkauteensa ilman yhtäkään sähkölaskua tai voimalaitoksen savupiippua, Raksilan raitille kaartoi musta Volga.
Ovi potkaistiin auki, ja toveri Ivanov astui ulos nahkatakissaan. Hän tuijotti häikäistyneenä kirkkaana loistavia lamppuja, jotka eivät olleet kiinni sähköverkoissa, ja veti muistionsa esiin.
– Mikä porvarillinen valonjuhla täällä on käynnissä? Ivanov karjui ja veti pistoolinsa esiin. Missä on valtion sähkömittari, kuka maksaa nämä kilowatit ja miksi nämä saamarin lamput tuoksuvat paistetulle voille?!
Taisto ei hätkähtänyt tuumaakaan. Hän sytytti rauhassa tupakkansa katuvalon loisteessa, sylkaisi maahan ja katsoi Ivanovia suoraan silmiin.
– Ei täällä mitään mitäreitä tarvita, toveri tarkastaja, Taisto hymähti. Tämä on sitä Tartarian vapaata eetterienergiaa. Kun antaa taivaan ja maan kenttien kohdata, valo tulee ilmaiseksi – haluatko ottaa suoran yhteyden linjoille vai tarkastetaanko seuraavaksi kaupungintalon valonpaineet?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.