Oli lauantai-iltapäivä Oulussa, ja Raksilan puutaloalueen yllä leijui raskas, hapanta hiivaa ja kaliumnitraattia muistuttava sumu. Taisto ja veli Eemeli istuivat keittiön natisevan pöydän ääressä. Keskellä vahattua vahanahkapöytää lepäsi pyöreä, rapeakuorinen ruisleipä – tai se, mitä siitä oli jäljellä sen jälkeen, kun Eemeli oli yrittänyt testata siihen vanhaa Pohjanmaan eetteridynaamista matriisikoodia.
Pöydän nurkassa seisoi vanha, umpinainen lasipullo, jonka kylkeen oli kaiverrettu sama tuttu, varovasti mutkitteleva Abaddonin ja syvyyden sinetti. Pullon sisällä pyöri vaimea, violettina hohkaava kenttä.
– Ei tästä tule mitään, Eemeli, Taisto mutisi, pyyhkäisi otsaltaan jauhoja ja tuijotti leipää, joka oli eetterikäsittelyn jäljiltä alkanut hehkuta epäilyttävän sinistä valoa. – Meidän pitää saada kentät tasapainoon ennen kuin NKVD:n tarkastaja tulee tarkastamaan leipäjonon varastot.
Veli Eemeli nyökkäsi vakavana, kaivoi taskustaan palan Valion voita ja alkoi voidella leivän kantaa.
– Ei se ole kiinni jauhoista, Taisto, Eemeli sanoi hiljaisella, salaperäisellä äänellä. Kyse on puhtaasta kenttädynamiikasta. Muistatko mitä se muinainen Nasaretin mestari teki siellä Galilean häissä? Se ei ollut mitään taikuutta. Se oli korkean tason eetteriampullin purkamista ja faasinmuutosta.
Taisto pysähtyi. Hän katsoi leipää, sitten pöydällä pyörivää pullohenkeä ja takaisin Eemeliin.
– Tarkoitatko, että se leipä ja viini...
– Tarkalleen, Eemeli keskeytti. Molemmat ovat vain hiilipohjaista massaa. Kun eetterikentän värähtelytaajuutta nostetaan tarpeeksi korkealle ja sigillin lukko avataan oikeassa kulmassa, kiinteä aine menettää tiukasti lukitut solukalvonsa. Ruisleivän tärkkelysmolekylit pakotetaan pyörrevirtaan, ja kun se laskeutuu takaisin aineeseen, se ei enää olekaan leipää. Se on täyteläistä, käynyttä viiniä.
Taisto nousi seisomaan. Hän otti pöydältä pienen kuparilusikan, koputti sillä varovasti pullohenkenä toimivan kristallipullon kylkeen ja hymähti.
– No kokeillaan. Jos kerran muinaiset miehet osasivat muuttaa veden viiniksi ja leivän maljaksi, niin kyllä me Oulussa saadaan ruisleivästä sentään kunnon kirkastukset.
Taisto otti veitsen, painoi sen terän Abaddonin sinetin uriin ja sipaisi sillä leivän pintaan pienen geometrisen ristivedon. Samalla hetkellä pullohenki heräsi. Lasin sisällä oleva violetti eetteripyörre kiihtyi korvissa soivaksi, matalaksi hyrinäksi.
Keittiön ilma paksuuntui. Ruisleivän pinnalla hohtanut sininen valo muuttui kirkkaan purppuraiseksi, ja huoneeseen levisi vahva, kypsän rypäleen ja vanhan tammen tuoksu.
Veli Eemeli tuijotti silmät pyöreinä, kun leipä alkoi silmiemme edessä pehmetä. Kiinteä ruiskuori muuttui sameaksi, poreilevaksi massaksi, ja hetkeä myöhemmin koko leipä oli muuttunut kuohuvaksi, tummanpunaiseksi viiniksi, joka pursui ulos lautasen reunojen yli suoraan kohti keittiön lattialistoja.
– Perkele, Eemeli! Taisto huusi ja nappasi käteensä tyhjän kahvikupin. Se toimi! Kenttä kääntyi ylösalaisin!
Ennen kuin he ehtivät ottaa hörppyäkään syntyneestä eetteriviinistä, navetan ovi potkaistiin auki, ja toveri Ivanov astui sisään nahkatakissaan tarkastuslomake kädessä. Ivanov pysähtyi heti oviaukkoon, nuuski ilmaa ja tuijotti lattialla lainehtivaa punaviinilammikkoa.
– Mikä porvarillinen viininpolttimo täällä haisee? Ivanov karjui ja veti pistoolinsa esiin. Missä on teidän virallinen leipäkiintiönne?
Taisto ei hätkähtänyt tuumaakaan. Hän nosti kahvikupin, joka oli nyt täynnä kuplivaa, eetterin voimalla muunnettua viiniä, otti rauhallisen kulauksen ja katsoi Ivanovia suoraan silmiin.
– Ei täällä mitään leipiä enää kierrätetä, toveri tarkastaja, Taisto totesi ja pyyhkäisi viininpisarat viiksistään. Tämä on sitä puhtaan eetteridynamiikan mukaista kansantalouden nesteytystä. Haluatko maistaa kupillisen kehityksen suuntaa?
Pöydän nurkassa seisoi vanha, umpinainen lasipullo, jonka kylkeen oli kaiverrettu sama tuttu, varovasti mutkitteleva Abaddonin ja syvyyden sinetti. Pullon sisällä pyöri vaimea, violettina hohkaava kenttä.
– Ei tästä tule mitään, Eemeli, Taisto mutisi, pyyhkäisi otsaltaan jauhoja ja tuijotti leipää, joka oli eetterikäsittelyn jäljiltä alkanut hehkuta epäilyttävän sinistä valoa. – Meidän pitää saada kentät tasapainoon ennen kuin NKVD:n tarkastaja tulee tarkastamaan leipäjonon varastot.
Veli Eemeli nyökkäsi vakavana, kaivoi taskustaan palan Valion voita ja alkoi voidella leivän kantaa.
– Ei se ole kiinni jauhoista, Taisto, Eemeli sanoi hiljaisella, salaperäisellä äänellä. Kyse on puhtaasta kenttädynamiikasta. Muistatko mitä se muinainen Nasaretin mestari teki siellä Galilean häissä? Se ei ollut mitään taikuutta. Se oli korkean tason eetteriampullin purkamista ja faasinmuutosta.
Taisto pysähtyi. Hän katsoi leipää, sitten pöydällä pyörivää pullohenkeä ja takaisin Eemeliin.
– Tarkoitatko, että se leipä ja viini...
– Tarkalleen, Eemeli keskeytti. Molemmat ovat vain hiilipohjaista massaa. Kun eetterikentän värähtelytaajuutta nostetaan tarpeeksi korkealle ja sigillin lukko avataan oikeassa kulmassa, kiinteä aine menettää tiukasti lukitut solukalvonsa. Ruisleivän tärkkelysmolekylit pakotetaan pyörrevirtaan, ja kun se laskeutuu takaisin aineeseen, se ei enää olekaan leipää. Se on täyteläistä, käynyttä viiniä.
Taisto nousi seisomaan. Hän otti pöydältä pienen kuparilusikan, koputti sillä varovasti pullohenkenä toimivan kristallipullon kylkeen ja hymähti.
– No kokeillaan. Jos kerran muinaiset miehet osasivat muuttaa veden viiniksi ja leivän maljaksi, niin kyllä me Oulussa saadaan ruisleivästä sentään kunnon kirkastukset.
Taisto otti veitsen, painoi sen terän Abaddonin sinetin uriin ja sipaisi sillä leivän pintaan pienen geometrisen ristivedon. Samalla hetkellä pullohenki heräsi. Lasin sisällä oleva violetti eetteripyörre kiihtyi korvissa soivaksi, matalaksi hyrinäksi.
Keittiön ilma paksuuntui. Ruisleivän pinnalla hohtanut sininen valo muuttui kirkkaan purppuraiseksi, ja huoneeseen levisi vahva, kypsän rypäleen ja vanhan tammen tuoksu.
Veli Eemeli tuijotti silmät pyöreinä, kun leipä alkoi silmiemme edessä pehmetä. Kiinteä ruiskuori muuttui sameaksi, poreilevaksi massaksi, ja hetkeä myöhemmin koko leipä oli muuttunut kuohuvaksi, tummanpunaiseksi viiniksi, joka pursui ulos lautasen reunojen yli suoraan kohti keittiön lattialistoja.
– Perkele, Eemeli! Taisto huusi ja nappasi käteensä tyhjän kahvikupin. Se toimi! Kenttä kääntyi ylösalaisin!
Ennen kuin he ehtivät ottaa hörppyäkään syntyneestä eetteriviinistä, navetan ovi potkaistiin auki, ja toveri Ivanov astui sisään nahkatakissaan tarkastuslomake kädessä. Ivanov pysähtyi heti oviaukkoon, nuuski ilmaa ja tuijotti lattialla lainehtivaa punaviinilammikkoa.
– Mikä porvarillinen viininpolttimo täällä haisee? Ivanov karjui ja veti pistoolinsa esiin. Missä on teidän virallinen leipäkiintiönne?
Taisto ei hätkähtänyt tuumaakaan. Hän nosti kahvikupin, joka oli nyt täynnä kuplivaa, eetterin voimalla muunnettua viiniä, otti rauhallisen kulauksen ja katsoi Ivanovia suoraan silmiin.
– Ei täällä mitään leipiä enää kierrätetä, toveri tarkastaja, Taisto totesi ja pyyhkäisi viininpisarat viiksistään. Tämä on sitä puhtaan eetteridynamiikan mukaista kansantalouden nesteytystä. Haluatko maistaa kupillisen kehityksen suuntaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Viljasta se koskenkorvakin tehdään. Tai valtio tekee sitä että kansa voi saada alkoholihaittoja, mitä sitten hoidetaan ja niin talous pyörii hyvin.
Huumeita valtio ei valmista ja myy, koska peukkupäissään on vähän hankala tehdä oikein muuta kuin etätöitä.
adhd lääkkeet on amfetamiino johdannaisia
Kyllä, lääkehistoriasta ja kansainvälisestä lääkekäytöstä löytyy vielä useita muitakin amfetamiinin johdannaisia ja sukulaisaineita (fenyylietyyliamiineja ja substituoituja amfetamiineja), joita on käytetty tai käytetään lääkkeinä:
1. Muita ADHD- ja stimulanttilääkkeitä
Deksamfetamiinin ja levoamfetamiinin seokset (esim. Adderall): Yhdysvalloissa hyvin yleisesti käytetty ADHD-lääke, joka koostuu eri amfetamiini-isomeerien suoloista. (Ei käytetä Suomessa sellaisenaan).
Pemoliini: Rakenteellisesti hieman eri tyyppinen keskushermostoa stimuloiva lääke, jota käytettiin aiemmin ADHD:n ja narkolepsian hoitoon (nimellä Cylert), mutta sen käyttö lopetettiin tai sitä rajoitettiin voimakkaasti maksatoksisuusriskien vuoksi.
2. Historiallisia laihdutuslääkkeitä ja ruokahalun hillitsijöitä (anorektigeenejä)
Monia amfetamiinijohdannaisia kehitettiin aiemmin lihavuuden hoitoon, mutta suurin osa niistä on vedetty markkinoilta vaarallisten sivuvaikutusten (kuten sydänvika- ja riippuvuusriskien) vuoksi:
Fentermiini: Amfetamiinin sukulainen, jota käytetään yhä joissain maissa (esim. Yhdysvalloissa) lyhytaikaiseen painonhallintaan.
Fendimetratsiini: Amfetamiinijohdannainen, jota on käytetty ruokahalun hillitsijänä.
Dietyylipropioni (Amfepramoni): Muistuttaa rakenteellisesti amfetamiinia, käytetty aiemmin laihdutuslääkkeenä.
Fenfluramiini ja deksfenfluramiini: Tunnettuja amfetamiinijohdannaisia, joita käytettiin laajasti laihdutuslääkkeinä 1990-luvulle asti, kunnes ne vedettiin markkinoilta vakavien sydänläppävaurioiden vuoksi. (Nykyään fenfluramiinia käytetään pienissä määrin poikkeuksellisen harvinaisen epilepsian, Dravetin oireyhtymän, hoitoon).
Mazindoli: Vaikka se ei ole suora amfetamiini, se on farmakologisesti hyvin samankaltainen stimulantti, jota on käytetty ruokahalun hillitsijänä.
3. Nenän tukkoisuuteen ja hengitysteihin käytettyjä aineita
Levometamfetamiini (L-desoksiefedriini): Metamfetamiinin toinen isomeeri (jolla ei ole juurikin lainkaan keskushermostoa stimuloivaa euforisoivaa vaikutusta). Sitä on käytetty joissakin maissa ilman reseptiä saatavissa nenäsumutteissa (esim. Vicks Inhaler) avaamaan hengitysteitä tukkoisuudesta.
Propylheksedriini: Rakenteellisesti amfetamiinin kaltainen aine, jota on käytetty joissakin maissa nenän tukkoisuutta poistavissa lääkkeissä
1. Vanhoja masennuslääkkeitä ja piristeitä
Tranyylisypromiini: Tämä on rakenteellisesti hyvin lähellä amfetamiinia (fenyylietyyliamiinirunko). Se kuuluu MAO-estäjiin (monoamiinioksidaasin estäjiin) ja sitä on käytetty vaikean masennuksen hoitoon silloin, kun muut lääkkeet eivät ole tehonneet. Koska se muistuttaa rakenteellisesti amfetamiinia, sillä on myös lieviä stimuloivia vaikutuksia.
Bensofedriini / Benzphetamiini: Amfetamiinijohdannainen, jota on aiemmin käytetty lääkkeenä liikalihavuuden hoitoon ja lievänä stimulanttina. Sen käyttö on nykyään hyvin harvinaista tai kiellettyä monissa maissa.
2. Muita historiallisia stimulantteja ja keskushermostovaikuttajia
Metamfetamiinin ja muiden amfetamiinien sukulaisyhdisteet lääketieteen historiassa: 1900-luvun alkupuoliskolla ja puolivälissä amfetamiinijohdannaisia (kuten varsinaista amfetamiinisulfaattia nimellä Benzedrine) myytiin ilman reseptiä tai keveillä lääkymääräyksillä hyvin laajaan käyttöön – esimerkiksi väsymykseen, masennukseen, astmaan, liikojen kilojen pudottamiseen ja keskittymisvaikeuksiin, ennen kuin niiden voimakas riippuvuusriski ja haitat tunnistettiin kunnolla ja käyttö rajattiin nykyiseen tiukkaan valvontaan.
Pääosa näistä muista johdannaisista on vuosikymmenten kuluessa karsittu pois lääkemarkkinoilta haittavaikutusten (kuten sydänongelmien, kohonneen verenpaineen ja vaikean riippuvuuspotentiaalin) vuoksi. Jäljelle ovat jääneet oikeastaan vain tarkasti valikoidut ADHD- ja narkolepsialääkkeet (kuten deksamfetamiini, lisdeksamfetamiini ja metyylifenidaatti) sekä tietyt spesifit käyttötarkoitukset.
Tässä liikutaan farmakologian ja lääketeollisuuden rajapinnoilla, joissa termit "huume", "lääke" ja "vaikutusmekanismi" limittyvät vahvasti. Monet lääkkeet ja huumausaineet ovat kemiallisesti sukulaisia tai vaikuttavat aivojen samoihin välittäjäaineisiin (kuten dopamiiniin, serotoniiniin tai noradrenaliiniin).
Tarkastellaan tätä kahdesta eri näkökulmasta: lääkkeistä, joiden valmistuksessa käytetään huumeiksi tai laittomiksi luokiteltuja raaka-aineita (prekursoreita), sekä lääkkeistä, joiden vaikutus on sama tai hyvin lähellä tiettyjä huumausaineita.
1. Lääkkeet, joiden valmistuksessa käytetään huumeiden/laittomien aineiden esiasteita (prekursoreita)
Lääketeollisuudessa on lukuisia täysin laillisia lääkkeitä, joiden synteesissä (valmistusprosessissa) tarvitaan kemikaaleja, joita käytetään myös huumausaineiden laittomassa valmistuksessa. Viranomaiset (kuten kansainvälinen INCB) valvovat näitä aineita tarkasti:
* Pseudoefedriini ja Efedriini (Nuhalääkkeet ja astmalääkkeet):
* Miten liittyy: Nämä ovat laillisia lääkeaineita, joita käytetään nenän tukkoisuuteen. Niiden kemiallinen rakenne on kuitenkin niin lähellä amfetamiinia, että niitä käytetään maailmanlaajuisesti metamfetamiinin laittoman kotivalmistuksen pääasiallisena raaka-aineena (prekursorina). Siksi pseudoefedriinivalmisteiden myyntiä on rajoitettu voimakkaasti.
* Fenyyliasetoni (P2P) ja vastaavat kemikaalit:
* Miten liittyy: Näitä käytetään teollisuudessa ja orgaanisessa synteesissä erilaisten kemikaalien ja lääkkeiden välituotteina, mutta ne ovat myös keskeisiä lähtöaineita amfetamiinin ja metamfetamiinin luvattomassa valmistuksessa.
* Morfiini ja kodeiini (Kipulääkkeet ja yskänlääkkeet):
* Miten liittyy: Nämä ovat täysin laillisia ja välttämättömiä opiaattipohjaisia lääkkeitä, jotka saadaan suoraan oopiumunikosta. Samoja oopiumin raaka-aineita tai morfiinia käytetään kuitenkin laittomasti heroiinin valmistukseen (prosessissa morfiini asetioidaan).
2. Lailliset lääkkeet, joiden vaikutus on sama kuin huumausaineilla
Farmakologisesti lääkkeellä ja huumeella ei useinkaan ole kemiallista tai rakenteellista eroa – ero syntyy annostuksesta, valvonnasta ja käyttökontekstista. Seuraavilla lääkkeillä on täysin sama vaikutusprofiili tai ne ovat sama aine kuin tietyt huumausaineet:
* Opiaatit ja opioidi-kipulääkkeet (Vaikutus sama kuin heroiinilla / oopiumilla):
* Oksikodoni, Fentanyyli, Morfiini, Buprenorfiini: Nämä ovat voimakkaita, lääketieteessä korvaamattomia reseptipohjaisia kipulääkkeitä (esillä esim. leikkauksissa ja syövän hoidossa). Niiden vaikutus keskushermostoon ja opioidireseptoreihin on kuitenkin fysiologisesti sama tai jopa voimakkaampi kuin katukaupan opiaateilla ja heroiinilla, ja niihin liittyy vahva riippuvuusriski.
* Bentsodiatsepiinit (Esim. Diatsepaami / Opamox / Klonatsepaami):
* Miten liittyy: Nämä ovat laajasti käytettyjä rauhoittavia ja ahdistuneisuutta lievittäviä lääkkeitä. Niiden vaikutus aivojen GABA-järjestelmään on kuitenkin hyvin samankaltainen kuin alkoholilla tai barbituraateilla, ja väärinkäytettynä ne toimivat täysin huumausaineen tavoin aiheuttaen voimakkaan riippuvuuden.
* Ketamiini:
* Miten liittyy: Ketamiini on lääketieteessä (sekä ihmis- että eläinlääkinnässä) laajasti käytetty nukutusaine ja anestesiatiivinen lääke. Sitä käytetään nykyään myös vaikean masennuksen hoidossa (nenäsumutteena). Koska se on dissosiatiivinen aine, se toimii samalla viihdekäytössä tunnettuna huumeena ("Special K").
* GBL / GHB:
* Miten liittyy: GBL (gamma-butyrolaktoni) on teollisuuskemikaali ja liuotin, jota käytetään tiettyjen lääkkeiden ja muovien synteesissä. Elimistössä (ja tietyissä lääkkeellismuodoissa, kuten Xyrem-valmisteessa narkolepsian hoitoon) se muuttuu GHB:ksi. GHB on keskushermostoa lamaava aine, joka tunnetaan sekä lääkkeenä että laittomana päihteenä.
* Barbituraatit (Historialliset nukkumis- ja epilepsialääkkeet):
* Miten liittyy: Barbituraatit olivat ennen yleisiä unilääkkeitä, mutta niiden käyttö on vähentynyt rajusti juuri siksi, että niiden vaikutus on lamaava ja päihdyttävä, ja yliannostusriski on valtava (samankaltainen profiili kuin vahvoilla päihteillä).
Lääketeollisuuden ja päihteiden maailma kietoutuvat siis yhteen: monet tehokkaimmista lääkkeistä vaikuttavat samoihin hermoston järjestelmiin kuin huumausaineet, ja osa laillisista lääkeaineista on kemiallisesti samoja aineita, joita hyödynnetään myös laittomalla puolella.
Totta kai, lääketieteen, teollisuuskemian ja päihteiden maailmasta löytyy vielä lisää esimerkkejä. Tarkastellaan vielä muutamia kiinnostavia ryhmiä, joissa lääkkeiden ja huumeiden taustat tai vaikutukset kietoutuvat yhteen:
1. Lääkeaineet, joiden valmistuksessa käytetään huumeiden esiasteita (prekursoreita)
* Fenobarbitaali ja muut barbituraattien synteesin lähtöaineet (Maliini- ja barbiturihapon johdannaiset):
* Miten liittyy: Fenobarbitaali on vanha ja edelleen tietyissä maissa käytössä oleva epilepsialääke ja barbituraatti. Sen ja muiden barbituraattien valmistuksessa käytetään kemiallisia esiasteita (kuten malonihapon johdannaisia), joita valvotaan tarkasti, koska samoja reaktioita ja kemikaaleja on käytetty barbituraattipohjaisten unilääkkeiden ja keskushermostoa lamaavien päihteiden luvattomaan tuotantoon.
* Toluoli ja tietyt aromaattiset hiilivedyt (Teolliset liuottimet lääketeollisuudessa):
* Miten liittyy: Vaikka toluoli ei ole suoraan lääkeaine, se on keskeinen liuotin ja reagenssi, jota käytetään monien lääkkeiden ja lääkeraaka-aineiden tuotantoprosesseissa. Samaan aikaan sitä käytetään kemiallisena apuaineena tai pohjana myös erilaisten huumausaineiden ja synteettisten yhdisteiden valmistuksessa, ja sitä valvotaan tarkasti laittoman huumetuotannon torjumiseksi.
2. Laillisia lääkkeitä, joiden vaikutus vastaa huumausaineita
* Natroxibati (GHB-pohjaiset lääkkeet, esim. Xyrem):
* Miten liittyy: Mainittiin aiemmin lyhyesti, mutta ansaitsee tarkan tarkastelun: natriumoksibaatti on lääkevalmiste, jota käytetään vaikean uneliaisuuden ja katapleksian (narkolepsian oireiden) hoitoon. Se on kemiallisesti täsmälleen sama aine kuin GHB (gamma-hydroksivoihappo), joka tunnetaan yleisesti bilehuumeena ja tyrmäystippojen pääraaka-aineena. Koska lääkeaineen vaikutus on identtinen huumeen kanssa, sen jakelua ja säilytystä säädellään erittäin tiukoilla erityisluvilla.
* Metilfenidaatin lisäksi muut piperidiinipohjaiset piristeet:
* Miten liittyy: Esimerkiksi tietyt harvinaisemmat stimulantit, joita on tutkittu tai käytetty keskushermoston toimintahäiriöihin, jakavat saman kemiallisen perusrakenteen (piperidiinirenkaan) kuin tietyt katukaupan tutkimuskemikaalit ja huumausaineet (kuten jotkut desoksimetradonit tai synteettiset piristeet), vaikka ne ovatkin tarkkaan valvottuja lääkkeitä.
* Skopolamiini ja Atropiini (Tropaanialkaloidit):
* Miten liittyy: Nämä ovat luonnostaan kasveista (kuten hullunkaalista) peräisin olevia aineita, joista on jalostettu lääkkeitä muun muassa matkapahoinvointiin (skopolamiinilaastarit), silmätutkimuksissa käytettäviin tippoihin ja sydämen hidaslyöntisyyden hoitoon. Samalla ne ovat voimakkaita antikolinergisiä aineita, jotka suurina annoksina tai väärinkäytettyinä aiheuttavat rajua tajunnan hämärtymistä, hallusinaatioita ja sekavuutta – minkä vuoksi niitä on käytetty historiassa myös eräänlaisina "totuusseerumeina" tai vaarallisina päihteinä ja rikollisuudessa (esim. ns. "paholaisen hengityksenä").
Näissä esimerkeissä näkyy se, miten ohut raja biokemialla on: sama molekyyli voi olla lääketeollisuuden pelastus tai tiukasti valvottu päihde riippuen siitä, millaisessa kontekstissa, puhtausasteessa ja annoksessa sitä käsitellään.
hullunkaalia kannattaa syödä
mode
Viljasta tislatun alkoholin (kuten viinan tai vodkan) ja rypäleistä valmistetun viinin tai brandyn vertailu myrkyllisyyden näkökulmasta on kiinnostava kysymys. Kemiallisesti ajatellen itse vaikuttava aine on molemmissa tismalleen sama: etanoli (C_2H_5OH). Keho ei erota vilja-alkoholin etanolia rypälealkoholin etanolista – elimistölle kyse on samasta molekyylistä.
Ero myrkyllisyydessä tai sen kokemisessa ei siis johdu itse alkoholista, vaan muista tekijöistä:
1. Alkoholipitoisuus ja juomisvauhti
* Viljasta tehdyt väkevät (viina, vodka, viski): Alkoholipitoisuus on yleensä korkea (usein 37,4 % – 40 % tai enemmän). Väkeviä viinoja on erittäin helppo juoda liikaa ja liian nopeasti. Koska maksa pystyy pilottamaan alkoholia vain tietyn määrän tunnissa (noin yhden annoksen tunnissa), väkevien nopea juominen nostaa veren alkoholipitoisuuden vaarallisen nopeasti ylös, mikä johtaa helpommin myrkytykseen (sammumiseen, alkoholimyrkytykseen tai kuolemaan).
* Rypäleviinit (viinit): Alkoholipitoisuus on huomattavasti matalampi (yleensä 11 % – 14 %). Viiniä juodaan tyypillisesti hitaammin ja ruokailun yhteydessä, jolloin elimistöllä on enemmän aikaa polttaa alkoholia pois verestä ennen kuin sen pitoisuus nousee vaarallisen korkeaksi.
2. Sivutuotteet ja "kankkunen" (congeners)
Kun alkoholia valmistetaan käymisteitse ja tislaamalla, mukaan syntyy pieniä määriä muita orgaanisia yhdisteitä, joita kutsutaan käymissivutuotteiksi:
* Tummat juunut ja rypälevalmisteet: Esimerkiksi punaviinit, brandy ja tummat viskit sisältävät enemmän näitä sivutuotteita (kuten metanolin jäämiä, tanniineja ja erilaisia alkoholeja). Vaikka ne eivät suoraan ole tappavia määriä, ne voivat pahentaa krapulan oireita ja rasittaa elimistöä enemmän.
* Kirkas viljaviina (vodka): Korkeasti tislattu, puhdas viljaviina sisältää hyvin vähän näitä sivutuotteita (vain vettä ja etanolia). Sen fyysinen "puhdistusaste" on korkea, mutta juuri siksi sen vaarana on se, että se uppoaa huomaamattomasti, ja sen aiheuttama alkoholimyrkytys voi yllättää nopeammin, koska maku tai sivutuotteet eivät varoita samalla tavalla.
Yhteenveto
* Itse myrkky on sama: Etanoli on soluille myrkky riippumatta siitä, onko se tehty ohrasta, rypäleistä tai perunasta.
* Käytännön vaarallisuus: Viljasta tehdyt väkevät viinat ovat tilastollisesti vaarallisempia puhtaasti siksi, että niiden alkoholipitoisuus on korkea, mikä tekee yliannostelusta (alkoholimyrkytyksestä) paljon helpompaa kuin miedomman viinin juomisesta.
Etanolia (alkoholia) voidaan valmistaa käytännössä mistä tahansa biomassasta, joka sisältää sokeria tai tärkkelystä (tai jopa selluloosaa, jos sitä ensin käsitellään). Koska alkoholi syntyy hiivan käymisprosessissa, missä tahansa käymiskelpoisessa sokerissa on potentiaalia alkoholin tuotantoon.
Tässä on katsaus keskeisimmistä ja yleisimmistä aineista, joista alkoholia valmistetaan luonnossa ja teollisuudessa:
1. Sokeripitoiset raaka-aineet (Sokerit valmiina käymiseen)
Näissä raaka-aineissa sokeri on jo valmiiksi yksinkertaisessa muodossa (glukoosina tai fruktoosina), joten hiiva voi käyttää sen suoraan ravinnokseen ilman entsyymikäsittelyä.
* Sokeriruoko ja sokerijuurikas: Maailman tärkeimmät teollisen etanolin (ja esimerkiksi brasilialaisen cachaçan tai rommin) lähteet. Sokeriruo'on mehusta tai melassista saadaan suoraan massiivisia määriä alkoholia.
* Hedelmät (omenat, päärynät, luumut, kirsikat): Hedelmien luontaiset sokerit mahdollistavat hedelmäviinien ja väkevien tisleiden (kuten kalvaton, calvados, brandyt) valmistuksen.
* Hunaja: Yksi vanhimmista ihmisen tuntemista alkoholijuomien raaka-aineista. Hunajasta ja vedestä käytetyn seoksen tuloksena syntyy simaa tai perinteistä meðomia (hunajaviiniä).
2. Tärkkelyspitoiset raaka-aineet (Vaativat entsyymikäsittelyn)
Kuten perunan kohdalla, näissä raaka-aineissa energia on tärkkelyksen muodossa, joka täytyy ensin pilkkoa sokeriksi ennen kuin hiiva voi aloittaa työpöytänsä.
* Viljat (ohra, maissi, vehnä, ruis, riisi):
* Maissi: Erityisesti Yhdysvalloissa maissi on suurin biopolttoaine-etanolin ja bourbon-viskin raaka-aine.
* Ohra ja ruis: Perinteiset raaka-aineet oluen ja viskin valmistuksessa (ohran itämisvaihe eli mallastus tuottaa luonnostaan tarvittavat amylaasientsyymit tärkkelyksen pilkkomiseen).
* Riisi: Käytetään Aasiassa muun muassa sakeen ja erilaisten riiniviinojen valmistukseen.
* Juurekset ja mukulat (bataatti, maniokki eli kassava): Esimerkiksi trooppisilla alueilla maniokki on hyvin yleinen tärkkelyksen lähde paikallisten alkoholijuomien tuotannossa.
* Agave-kasvi: Meksikossa kasvava agave ei sisällä perinteistä tärkkelystä, vaan sen ydin on täynnä monimutkaisia fruktaaneja (inuliinia), jotka pilkotaan ja käytetään tequilan ja mezcalin valmistukseen.
3. Teolliset ja selluloosapohjaiset raaka-aineet (Moderni bioteknologia)
Nykyään teollisuudessa pyritään valmistamaan etanolia myös materiaaleista, jotka eivät kilpaile suoraan ihmisen ravinnon kanssa:
* Selluloosa ja puu (Puuperäinen etanoli): Metsäteollisuuden sivuvirroista, sahanpurusta tai paperiteollisuuden jätteistä (kuten sulfiittiliemistä) voidaan erottaa puun sokereita (selluloosaa ja hemiselluloosaa), jotka entsyymien avulla muutetaan etanoliksi.
* Maatalouden jätteet ja oljet: Korjuun jälkeen pelloille jäävä kasvijäte (oljet, maissin varret) voidaan hyödyntää samanlaisella selluloosan hydrolyysiprosessilla.
Luonto tarjoaa siis valtavan kirjon kasvikunnan tuotteita, joissa on kyse vain oikeiden entsyymien tai käymismekanismien löytämisestä sokerin muuttamiseksi alkoholiksi.
Luonnon tuotteista parhaana, tehokkaimpana ja luonnostaan nopeimpana käymisen lähteenä pidetään sokeriruokoa (tai suoraan sen jalostettua sokerisiirappia/melassia) sekä kypsiä hedelmiä.
Syyt siihen, miksi nämä ovat käymisen (fermentoinnin) kuninkaita, liittyvät biologiaan ja kemiaan:
1. Sokeri on jo valmiiksi oikeassa muodossa (Monosakkaridit)
Toisin kuin viljoissa tai perunassa, joissa energia on sidottu pitkiin tärkkelysketjuihin (ja vaatii erillisen entsyymikäsittelyn pilkkoakseen ne), sokeriruo'on mehussa ja kypsissä hedelmissä sokerit ovat yksinkertaisessa muodossa (glukoosina ja fruktoosina).
* Hiiva (Saccharomyces cerevisiae) voi hyökätä näiden kimppuun heti ilman mitään esikäsittelyä tai mallastusta. Käynnistyminen on välitöntä.
2. Ravintoaineiden tasapaino (Hiivalle täydellinen ympäristö)
Esimerkiksi rypälemehu tai sokeriruo'on mehu ei tarjoa pelkkää sokeria, vaan se sisältää luonnostaan hiivan tarvitsemia kivennäisaineita, aminohappoja ja vitamiineja, jotka toimivad ravintona ja pitävät hiivan elinvoimaisena koko prosessin ajan. (Viljojen kanssa joudutaan usein turvautumaan lisäravinteisiin tai entsyymikikkailuun, jotta hiivalla on hyvä olla).
3. Vahvuus ja puhtaus
* Rypäleet (Viini): Rypälemehussa on luonnostaan niin runsaasti sokeria, että hiiva pystyy nostamaan käymistuloksen luonnostaan melko korkeaksi (noin 12–15 %) ilman ulkopuolista sokerin lisäystä.
* Sokeriruoko / Melassi: Sokeriruo'osta tehty mäski käy niin ärhäkästi ja tehokkaasti, että se on vuosisatojen ajan ollut maailman suosituin raaka-aine tuottamaan suuria määriä alkoholia nopeasti (esimerkiksi rommin tuotannossa).
Lyhyesti sanottuna: mitä vähemmän mutkia matkassa (eli mitä vähemmän tärkkelystä pitää ensin pilkkoa), sitä nopeammin ja puhtaammin luonnon tuote käy alkoholiksi. Siksi hedelmät ja sokeripitoiset kasvit ovat luonnon omat ykköset tässä lajissa.
Elimistössä ei tarvita mitään erillistä tuotetta, joka muuttuisi alkoholiksi, sillä ihmisen oma elimistö tuottaa luonnostaan pieniä määriä alkoholia (etanolia) aivan normaaliprosessina.
Tässä on kaksi tapaa, joilla elimistö tuottaa tai kohtaa luontaista alkoholia:
1. Kehon oma sisäinen tuotanto (Endogeeninen etanoli)
Ihmisen ruoansulatuskanavassa ja solujen aineenvaihdunnassa syntyy jatkuvasti mitättömiä määriä etanolia:
* Suoliston käyminen: Suolistossa elävät bakteerit ja hiivat hajottavat syömäämme ruokaa (erityisesti hiilihydraatteja ja sokereita) käymisprosessin kautta. Tässä prosessissa syntyy pieni määrä etanolia, joka imeytyy suolen seinämän läpi vereen.
* Soluaineenvaihdunta: Maksassa ja muualla elimistössä tapahtuu jatkuvasti biokemiallisia reaktioita, joissa syntyy sivutuotteena mikroskooppisia määriä alkoholia.
* Seuraus: Terveen ihmisen veressä on aina aivan pieni, luonnollinen pitoisuus alkoholia (noin 0,001–0,003 promillea), vaikka hän ei olisi koskaan ottanut pisaraakaan alkoholipitoista juomaa. Maksa hajottaa tämän luontaisen etanolin välittömästi pois entsyymiensä (kuten alkoholipehydrogenaasin) avulla.
2. Kypsät hedelmät ja ylikypsät elintarvikkeet
Jos taas tarkoitetaan ruoka-aineita, jotka sisältävät valmista alkoholia jo ennen elimistöön menoa:
* Ylikypsät hedelmät ja hedelmämehut: Esimerkiksi pitkään auringossa kypsyneet banaanit, omenat tai rypäleet alkavat käydä luonnostaan hiivojen vaikutuksesta, jolloin niiden sokerit muuttuvat pieneksi määräksi etanolia.
* Hapatus- ja säilytystuotteet: Tietyt perinteiset hapanmaitotuotteet, kotikalja tai pitkään säilyneet mehut voivat sisältää hivenen alkoholia luontaisen käymisen seurauksena.
Eli elimistössä ei ole mitään erillistä "taikakasvia tai -tuotetta", joka muuttuisi suoraan alkoholiksi vatsassa, vaan keho joko prosessoi sen vähän mitä suolistossa luonnostaan käymisen kautta syntyy, tai polttaa sen pois, kun syömme hiilihydraattipitoista ja sokeroitunutta ravintoa.
Elimistöä ei tarvitse eikä voi tietoisesti laittaa sellaiseen käymistilaan, jossa se muuttaisi ruoan suoraan alkoholiksi samalla tavalla kuin tislaamo tai käymisastia. Ihmisen ruoansulatus on suunniteltu pilkkomaan hiilihydraatit glukoosiksi, jota solut käyttävät energiana, ei tuottamaan viinaa vatsassa.
On kuitenkin olemassa harvinainen poikkeus, josta lääketieteessä tiedetään:
Automaattinen panimosyndroma (Auto-Brewery Syndrome)
Tämä on todellinen, mutta erittäin harvinainen lääketieteellinen tila (johon viitataan joskus nimellä gut fermentation syndrome).
* Miten se toimii: Henkilöllä, jolla on tämä oireyhtymä, suolistossa tai mahassa kasvaa poikkeuksellisen paljon tiettyjä sieni- tai bakteerikantoja (kuten Saccharomyces tai Candida -lajeja). Kun ihminen syö runsaasti hiilihydraatteja tai sokeria, nämä mikrobit käynnistävät suolistossa käymisprosessin ja tuottavat etanolia niin tehokkaasti, että ihminen voi itse asiassa humaltua ilman, että on juonut pisaraankaan alkoholia.
* Miksi se ei ole tavoiteltava tila: Vaikka se saattaa kuulostaa erikoiselta, kyseessä on vakava sairautta muistuttava tila. Se aiheuttaa kroautista väsymystä, sekavuutta, maksa rasittuu ja ihminen voi puhaltaa alkometriin lukemia syömättä alkoholia. Se johtuu yleensä suoliston mikrobioston vakavasta epätasapainosta, eikä sitä aiheuteta millään "ohjeilla" tai ruokavalioilla tahallaan, vaan se hoidetaan lääkärin valvonnassa lääkkeillä ja ruokavaliomuutoksilla.
Normaalisti toimivassa elimistössä suoliston mikrobiitti tuottaa vain niin mikroskooppisia määriä etanolia, että maksa polttaa sen pois sekunneissa.
Eetteridynamiikan ja vaihtoehtoisten kosmologisten mallien näkökulmasta tähän kysymykseen vastataan aivan eri viitekehyksestä kuin perinteisessä lääketieteessä.
Jos tarkastellaan fysiikkaa ei-materialistisen tai eetteripohjaisen energian kautta, ihminen (ja kaikki elollinen) nähdään ennen kaikkea energiakenttänä ja pyörteenä, joka ottaa vastaan ja muuntaa ympäristönsä virtoja.
Kun eetteridynamiikan, erilaisten tiheystasojen (kuten kevyemmän ja tiiviimmän eetterin) sekä toroidaalisten virtausten kautta pohditaan lihan syöntiä ja sen suhdetta elimistön sisäisiin prosesseihin (kuten mahdollisiin käymisreaktioihin tai kehon sisäiseen "alkoholin" tai muiden aineiden syntyyn), ajatus etenee seuraavasti:
1. Ruoka eetterisenä energiana, ei vain kalorikemiana
Eetteridynamiikassa fyysinen aine on vain tiivistyneen eetterin ilmentymä.
* Kasvikset ja hedelmät ovat suoraan yhteydessä kasvuvoimaan, valoon ja aurinkoenergiaan (korkeamman taajuuden eetterivirtoihin).
* Liha puolestaan edustaa pidemmälle tiivistynyttä, jo kertaalleen eläimen kehossa prosessoitua ja raskaampaa eetterimassaa. Siinä on mukana eläimen oma elinkokemus, stressi ja tiheämpi fysikaalinen taajuus.
2. Miten eetterivirrat selittäisivät sisäisen "käymisen" tai muutokset?
Eetteridynamiikassa ja vaihtoehtoisissa fysiikan teorioissa katsotaan, että kemialliset reaktiot kehossa eivät tapahdu pelkkien mekaanisten molekyylitörmäysten kautta, vaan niitä ohjaavat hienovaraiset eetteriset pyörteet ja kentät (vähän vastaavasti kuin magneettikenttä järjestelee rautahiukkasia).
* Jos ihminen syö raskasta lihaa, kehon eetterikenttä joutuu tekemään paljon raskaamman työn purkaakseen tämän tiiviin rakenteen takaisin puhtaaksi energiaksi.
* Jos kehon omat pyörteet (tai suoliston ja solujen välinen eetterinen tasapaino) häiriintyvät, energiavirta ei kierräkään harmonisesti. Vaihtoehtoisessa ajattelussa tällaiset häiriöt tai "vääränlaiset pyörteet" voivat johtaa siihen, että aineenvaihdunta ei pala tehokkaasti, vaan se "sakkaantuu" tai alkaa käydä väärällä taajuudella – mikä voisi teoriassa vastata sitä, että kehoon kertyy epäpuhtaita kaasuja tai tuotteita (joita voidaan verrata sisäiseen käymiseen).
Yhteenveto
Eetteridynamiikan näkökulmasta kyse ei ole siitä, että liha itsessään "muuttuisi alkoholiksi" vatsassa suoran kemiallisen reseptin kautta, vaan siitä, millaisen eetterisen pyörteen ja tiheyden se kehoon tuo. Raskas ravinto vaatii keholta voimakkaan keskusvirran, ja jos se ei toimi puhtaasti, koko kehon mikrokosminen kenttä voi ajautua epätasapainoon, jossa aineenvaihdunnan tuotteet muuttuvat raskaammiksi ja epäharmonisemmiksi.
Eetteridynamiikan ja hienovaraisten energiakenttien näkökulmasta eri lihoilla katsotaan olevan aivan erilaiset tiheydet, värähtelytaajuudet ja eetteriset ominaisuudet. Kaikkia lihoja ei siis mitata samalla mitalla, vaan niiden vaikutus kehon mikrokosmokseen ja sisäisiin virtoihin vaihtelee sen mukaan, millaisesta eläimestä ja elinkierrosta on kyse.
Kun tarkastellaan sitä, millainen liha korostuu tai herättää erityistä huomiota eetterisessä ajattelussa, erot jakautuvat yleensä seuraaviin kategorioihin:
1. Punainen liha (nauta, riista) – Raskas ja tiheä eetterimassa
* Eetterinen profiili: Punaista lihaa pidetään eetteridynamiikassa yhtenä fyysisesti tiheimmistä ja "raskaimmista" ravinnon muodoista. Nisäkkään liha sisältää runsaasti eläimen omaa elämänvoimaa, mutta myös raskasta tunne- ja maadoittunutta energiaa (erityisesti jos eläin on kokenut stressiä tai pelkoa).
* Vaikutus kehon pyörteisiin: Koska sen tiheys on korkea, kehon omien eetteristen pyörteiden ja ruoansulatuskeskusten (joiden kautta energiaa pitäisi suodattaa) täytyy tehdä huomattavasti enemmän töitä. Jos kehon oma keskusvirta ei ole tarpeeksi voimakas, raskas punainen liha voi eetterisen ajattelun mukaan "sakkaantua" järjestelmään, aiheuttaa tukoksia ja pakottaa kehon alempiin, tiheämpiin värähtelytiloihin.
2. Tehotuotettu liha vs. luonnonliha (riista) – Energeettinen puhtaus
* Tehotuotettu liha: Tämä on eetterisessä tarkastelussa se kaikkein ongelmallisin kategoria. Teollisen kasvatuksen synnyttämä stressi, luonnonvastaiset olosuhteet ja keinotekoinen ravinto jättävät lihaan eetterisen "jäljen" tai sotkutilan. Siinä missä luonnonmukainen ravinto virtaa harmonisesti, tehotuotettu liha kantaa mukanaan matalan taajuuden häiriöitä ja epäpuhtautta, joka vaikeuttaa kehon omien energioiden tasaista kiertoa.
* Riista (metsän eläimet): Riistalihaa pidetään eetterisesti puhtaampana, koska eläin on elänyt vapaana luonnon omissa eetterivirroissa ja syönyt luonnonmukaista ravintoa. Vaikka se on fyysisesti lihaa, sen eetterinen lataus on lähempänä alkuperäistä luonnon tasapainoa verrattuna teolliseen tuotantoon.
3. Siipikarja ja kala – Kevyemmät tiheydet
* Siipikarja (kana, kalkkuna): Edustaa hieman kevyempää eetteristä tiheyttä kuin nauta tai sika, mutta nykyinen teollinen siipikarjatuotanto siirtää senkin usein raskaiden, keino-ohjattujen virtojen piiriin.
* Kala: Koska kala elää vedessä (elementissä, joka reagoi herkästi virtoihin ja kenttiin), kalalla on usein kuvattu olevan herkempi ja nopeammin haihtuva eetterinen olemus kuin maaeläinten lihalla, vaikka tietyt raskaat kalat voivatkin kantaa ympäristön epäpuhtauksia.
Eetteridynamiikassa kysymys lihasta ei siis ole vain proteiinista tai kaloreista, vaan siitä, miten tiheä ja sotkuinen pyörre kyseisellä ravinnolla on, ja kuinka paljon kehon oman eetterikentän täytyy ponnistella muuttaakseen sen takaisin puhtaaksi, virtaavaksi elämänvoimaksi.
Tarkemmin sanottuna sen laukaisevat ja ylläpitävät seuraavat tekijät:
1. Mikrobikannan liikakasvu (Sienet tai bakteerit)
Normaalisti suolistossa on tasapainoinen kirjo erilaisia mikrobeja. Syndroomassa suolistoon tai mahalaukkuun pääsee pesiytymään tai kasvamaan hallitsemattomasti tiettyjä mikrobeja:
* Hiivasienet: Erityisesti tietyt Saccharomyces-kannat tai Candida-sienet.
* Bakteerit: Tietyt bakteerikannat, kuten Klebsiella pneumoniae tai Enterococcus faecalis, jotka kykenevät fermentoimaan hiilihydraatteja etanoliksi.
2. Altistavat tekijät ja taustasyyt
Mikrobikannan tasapainon järkkyminen ja tällaisen tilan kehittyminen vaatii yleensä alleen jonkin ulkoisen tai sisäisen kuormitustekijän, kuten:
* Pitkäaikainen tai vahva antibioottikuuri: Antibiootit tuhoavat suoliston hyviä bakteereja, jolloin sienet tai vastustuskykyisemmät bakteerit saavat tilaisuuden levitä ja vallata alaa ilman kilpailua.
* Krooniset suolistosairaudet tai heikentynyt immuunipuolustus: Esimerkiksi Crohnin tauti, pitkittynyt ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) tai muut suolen limakalvon häiriöt.
* Korkea hiilihydraattikuorma: Runsaasti sokeria ja pitkälle jalostettuja hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio tarjoaa mikrobeille jatkuvasti yltäkylläisesti "polttoainetta", mikä ruokkii niiden liikakasvua.
Kun nämä tekijät yhdistyvät, mikrobit alkavat jatkuvasti tuottaa etanolia suoraan suolistossa aina, kun ihminen syö hiilihydraatteja – ilman, että kyseessä olisi mikään luonnollinen tai tavoiteltava fysiologinen tila.
Eemeli, Taisto, toveri Ivanov ja Valion voi, tapahtumapaikkana nykyinen asuinpaikkani Oulu. Todella mielenkiintoisia, hauskoja, uniikkeja ja ammattitaitoisesti kirjoitettuja kaikki tämän keskustelunavaajan tekstit. Eksyin sattumalta tälle palstalle, kyllä kannatti, tämä aloitus saa minut hyvälle tuulelle ja hymyilemään niin leveästi, että tarvitaan kirurgi, joka poistaa virnistyksen naamaltani. Täydet pinnat ja tuplapeukutus aloittajalle, lisää kiitos!