Vuonna 1918 Ahvenanmaalla heräsi ajatus maakunnan liittämisestä Ruotsiin, josta se oli liitetty vuonna 1809 Suomen sodan seurauksena muun Suomen yhteydessä Venäjän keisarikuntaan. Myös Ruotsissa kannatettiin ajatusta saariryhmän liittämisestä kielellisin ja historiallisin perustein Ruotsiin. Toisaalta Suomi vetosi Ruotsiin, että tämä voisi korvaukseksi Ahvenanmaan luovutuksesta luovuttaa Suomelle joitakin Länsipohjan suomenkielisiä alueita. Vähentääkseen Ahvenanmaan irtautumishaluja Suomen eduskunta sääti Ahvenanmaan itsehallintolain. Lopulta Kansainliitto ratkaisi asian vuonna 1921 Suomen eduksi, ja Ruotsi alistui päätökseen. Ahvenanmaan asema itsenäisen Suomen osana sinetöityi, kun Suomi ratifioi Kansainliiton maiden tekemän Ahvenanmaan demilitarisointia koskevan sopimuksen 28. tammikuuta 1922.
RKP pelkäsi, että jos Ahvenanmaan ruotsinkielinen väestö siirtyisi Ruotsin alaisuuteen, Suomeen jäävien suomenruotsalaisten suhteellinen osuus ja poliittinen vaikutusvalta maassa pienenisivät dramaattisesti. Ahvenanmaan pysyminen Suomessa nähtiin elintärkeänä tukipilarina koko maan kaksikielisyydelle.
RKP pelkäsi, että jos Ahvenanmaan ruotsinkielinen väestö siirtyisi Ruotsin alaisuuteen, Suomeen jäävien suomenruotsalaisten suhteellinen osuus ja poliittinen vaikutusvalta maassa pienenisivät dramaattisesti. Ahvenanmaan pysyminen Suomessa nähtiin elintärkeänä tukipilarina koko maan kaksikielisyydelle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ahvenanmaan asukkaat kyllä halusivat, että maakunta liittyy Ruotsiin.