Mooseksen aikaan vasta ihmisen vaurastuessa alettiin maksaa kymmenyksiä
Tämän päivän suomalainen ei tästä säädöksestä mitään ymmärrä, hän edes harvoin näkee lehmää laitumella.
Mooseksen aikana karja oli elinehto. Jokainen joutui aloittamaan karjan karvatuksen yhdestä vasikasta, jonka sai isältään lahjaksi, kun tuli aikuisikään. Lähdetään tästä liikkeelle.
Vuosi 1 Isä antaa pojalleen lehmävasikan, vasta yksi eläin
Vuosi 2 jos sai tuon vasikan alkuvuonna, se synnyttää hyvässä tapauksessa toisen vuoden lopulla vasikan, vasta kaksi eläintä
Vuosi 3 tuo ensimmäinen lehmä synnyttää toisen vasikan, vasta 3 eläintä
Vuosi 4 tuo ensimmäinen lehmä synnyttää kolmannen vasikan ja tuo lehmän ensimmäinen vasikka synnyttää ensimmäisen vasikan, nyt eläimiä on viisi (ellei syntynyt sonnivasikoita)
Vuosi 5 nyt nuo kaksi lehmää synnyttävät vasikan kumpikin, nyt eläimiä on seitsemän
Vuosi 6 nyt kolme lehmää synnyttävät vasikan, nyt eläimet lisääntyvät kymmeneen, kolme lehmää ja seitsämän vasikkaa
Nyt tuo poika ehkä antoi jo tuon yhden syntyneen vasikan Herralle uhriksi. Tämä edellytti, että nuo kaikki syntyneet vasikat olivat lehmävasikoita. Jos tuli yksikin sonnivasikka, niin silloin aika pitenee, että pojan lehmäkarja kasvaa kymmeneen. Jos pojan piti syödä yksikin eläin vuosien varrella, ei karja lisääntynyt kymmeneen millään tuossakaan ajassa.
Todellisuudessa siis siihen vaurastumiseen menikin pidempi aika.
Seuraavan kerran poika uhraa Herralle, kun hän saa kymmenen vasikkaa lisää, koska noista kymmenestä on jo uhri annettu (kymmenys) Herralle. Ei niistä enää toista uhria anneta. Vain elävistä lisääntyneistä maksettiin kymmenykset, kuolleista tai syödyistä ei maksettu kymmenyksiä. Laitumelta piti löytyä kymmenen eläintä, että voitiin uhrata yksi Herralle. Seuraavan kerran laitumelta piti löytyä 20 eläintä, että voitiin taas uhrata yksi Herralle.
Menee siis taas vuosia, että poika saa laitumelleen 20 eläintä, uhratakseen taas yhden Herralle.
Taas vuosia, että poika saa laitumelleen 30 eläintä, uhratakseen taas yhden Herralle.
Herra määräsi kymmenykset vain vaurastumisen mukaan. Siitä miten Mooseksen aikaan karja lisääntyi eli ihminen vaurastui vaurastumistaan. Jos karja ei lisääntynyt, niin ei sitten uhrattu eläimistä mitään. Kun lehmä tuli vanhaksi, se teurastettiin ja syötiin ja silloin karja väheni. Monesti jouduttiin syömään jo vasikoita tai mullikoita, nuoria eläimiä. Silloin eläinten määrä ei lisääntynyt kymmeneen vielä kymmenessäkään vuodessa. Uhri annettiin vain, kun karja lisääntyi kymmenellä. Lehmien lisääntyminen on hidasta, kuten huomaatte.
Yhden lehmän lisääntyminen kymmeneen menee vähintään 12 vuotta ja jos tulee sonnivasikoita, vain yksi jätetään, jotta on oma sonni lehmikarjalla, muut myydään tai syödään, ehkä kasvatetaan teurasmullikoiksi ensin. Karjan kasvattamallla lisääminen on todella hidasta. Pitää myös olla laitumia ja ruokaa karjalle, sekin rajoittaa, mihin asti voi karjaa lisätä.
Vain siis vaurastuneet israelilaiset uhrasivat Herralle. Karja oli silloin Mooseksen aikaan elinehto. Vain paimenen sauvan alitse kulkevista maksettiin siis kymmenykset; syödyt eläimet eivät enää kulkeneet sauvan alitse. Niistä ei maksettu uhria Herralle, jotka tarvittiin ruuaksi perheelle.
Ensimmäisestä kymmenestä nautakarjasta siis vasta yksi Herralla ja kun karja lisääntyi kaksinkertaiseksi, annettiin toinen eläin uhriksi. Taas kun karja lisääntyi kymmenellä, annettiin kolmas eläin uhriksi.
Vain vaurastuvat ja rikastuvat israelilaiet maksoivat kymmenyksiä karjastaan.
Jos eläinten määrä ei koskaan noussut kymmeneen, ei annettu uhriksi mitään!
Aika vähän on enää niitä suomalaisia, jotka ovat lehmiä hoitaneet tai joiden kotona on lapsuudessa lehmiä ollut.
Tämän päivän suomalainen ei tästä säädöksestä mitään ymmärrä, hän edes harvoin näkee lehmää laitumella.
Mooseksen aikana karja oli elinehto. Jokainen joutui aloittamaan karjan karvatuksen yhdestä vasikasta, jonka sai isältään lahjaksi, kun tuli aikuisikään. Lähdetään tästä liikkeelle.
Vuosi 1 Isä antaa pojalleen lehmävasikan, vasta yksi eläin
Vuosi 2 jos sai tuon vasikan alkuvuonna, se synnyttää hyvässä tapauksessa toisen vuoden lopulla vasikan, vasta kaksi eläintä
Vuosi 3 tuo ensimmäinen lehmä synnyttää toisen vasikan, vasta 3 eläintä
Vuosi 4 tuo ensimmäinen lehmä synnyttää kolmannen vasikan ja tuo lehmän ensimmäinen vasikka synnyttää ensimmäisen vasikan, nyt eläimiä on viisi (ellei syntynyt sonnivasikoita)
Vuosi 5 nyt nuo kaksi lehmää synnyttävät vasikan kumpikin, nyt eläimiä on seitsemän
Vuosi 6 nyt kolme lehmää synnyttävät vasikan, nyt eläimet lisääntyvät kymmeneen, kolme lehmää ja seitsämän vasikkaa
Nyt tuo poika ehkä antoi jo tuon yhden syntyneen vasikan Herralle uhriksi. Tämä edellytti, että nuo kaikki syntyneet vasikat olivat lehmävasikoita. Jos tuli yksikin sonnivasikka, niin silloin aika pitenee, että pojan lehmäkarja kasvaa kymmeneen. Jos pojan piti syödä yksikin eläin vuosien varrella, ei karja lisääntynyt kymmeneen millään tuossakaan ajassa.
Todellisuudessa siis siihen vaurastumiseen menikin pidempi aika.
Seuraavan kerran poika uhraa Herralle, kun hän saa kymmenen vasikkaa lisää, koska noista kymmenestä on jo uhri annettu (kymmenys) Herralle. Ei niistä enää toista uhria anneta. Vain elävistä lisääntyneistä maksettiin kymmenykset, kuolleista tai syödyistä ei maksettu kymmenyksiä. Laitumelta piti löytyä kymmenen eläintä, että voitiin uhrata yksi Herralle. Seuraavan kerran laitumelta piti löytyä 20 eläintä, että voitiin taas uhrata yksi Herralle.
Menee siis taas vuosia, että poika saa laitumelleen 20 eläintä, uhratakseen taas yhden Herralle.
Taas vuosia, että poika saa laitumelleen 30 eläintä, uhratakseen taas yhden Herralle.
Herra määräsi kymmenykset vain vaurastumisen mukaan. Siitä miten Mooseksen aikaan karja lisääntyi eli ihminen vaurastui vaurastumistaan. Jos karja ei lisääntynyt, niin ei sitten uhrattu eläimistä mitään. Kun lehmä tuli vanhaksi, se teurastettiin ja syötiin ja silloin karja väheni. Monesti jouduttiin syömään jo vasikoita tai mullikoita, nuoria eläimiä. Silloin eläinten määrä ei lisääntynyt kymmeneen vielä kymmenessäkään vuodessa. Uhri annettiin vain, kun karja lisääntyi kymmenellä. Lehmien lisääntyminen on hidasta, kuten huomaatte.
Yhden lehmän lisääntyminen kymmeneen menee vähintään 12 vuotta ja jos tulee sonnivasikoita, vain yksi jätetään, jotta on oma sonni lehmikarjalla, muut myydään tai syödään, ehkä kasvatetaan teurasmullikoiksi ensin. Karjan kasvattamallla lisääminen on todella hidasta. Pitää myös olla laitumia ja ruokaa karjalle, sekin rajoittaa, mihin asti voi karjaa lisätä.
Vain siis vaurastuneet israelilaiset uhrasivat Herralle. Karja oli silloin Mooseksen aikaan elinehto. Vain paimenen sauvan alitse kulkevista maksettiin siis kymmenykset; syödyt eläimet eivät enää kulkeneet sauvan alitse. Niistä ei maksettu uhria Herralle, jotka tarvittiin ruuaksi perheelle.
Ensimmäisestä kymmenestä nautakarjasta siis vasta yksi Herralla ja kun karja lisääntyi kaksinkertaiseksi, annettiin toinen eläin uhriksi. Taas kun karja lisääntyi kymmenellä, annettiin kolmas eläin uhriksi.
Vain vaurastuvat ja rikastuvat israelilaiet maksoivat kymmenyksiä karjastaan.
Jos eläinten määrä ei koskaan noussut kymmeneen, ei annettu uhriksi mitään!
Aika vähän on enää niitä suomalaisia, jotka ovat lehmiä hoitaneet tai joiden kotona on lapsuudessa lehmiä ollut.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Hebr.7:4 Mutta katsokaat, kuinka suuri tämä on, joka Abraham patriarkki saaliista kymmenykset antoi. Biblia (1776)
Huomatkaa tähän aikaan ei ollut Vanha Liitto vielä voimassa.
Mistä niitä ryöstösaaliita tänä päivänä löytää, josta voisi ne kymmenykset sitten maksaa Herralle?
Ap.t.2:29 Te miehet, rakkaat veljet, olkoon lupa rohkiasti teille puhua patriarkasta Davidista! hän on sekä kuollut että haudattu ja hänen hautansa on meidän tykönämme hamaan tähän päivään asti. Biblia (1776) 1Kun.2:10. Ap.t.13:36-37.
Ei Mooses ainakaan keksinyt että kymmenykset maksetaan kuukausittain.
Ja kun Suomessa ei maatalous kannata, tiloja menee vararikkoon, niin Jumalan tulisi tiputtaa taivaasta välillä joku vasikka tai viljasäkki tasauksen vuoksi.
Mooses on kaikkien uskontohuijareiden esikuva. Se ketkuhan passuutti itseään elämänsä loppuun saakka 40 pitkää vuotta kurjissa olosuhteissa, vaikka luvattuun maahan olisi kävellyt kahdessa viikossa.
Tuotuna yli sovituksen, Mooses edustaa antikristillisyyttä.
Niin vain siis vaurautuminen aiheutti sen, että piti Herralle antaa jotain.
Ei niistä pitänyt mitään uhrata Herralle, jotka menivät oman perheen ravinnoksi ja muihin oman perheen tarpeisiin.
Kun laitumella olevien eläinten määrä nousi kymmeneen, uhrattiin ensimmäinen eläin. Niistä eläimistä ei enää toista uhria annettu.
Kun sitten laitumella olevien eläinten määrä nousi kahteenkymmeneen, annettiin vasta seuraava uhri. Eikä niistäkään eläimistä enää muuta uhria annettu.
Eli kun Herra antoi perheen vaurastua, alettiin maksaa kymmenyksiä.
Kovin harvoin siis Herralle joutui karjastaan antamaan kymmenykset. Ei todellakaan karja lisääntynyt niin, että olisi joka vuosi voinut antaa kymmenyksiä eläimistä.
Mikäli oli kolmekymmentä lehmää, niin sitten ehkä karja todella vasta alkoi lisääntyä niin, että voi uhrata joka vuosi eläimen.
Vain sauvan alta kulkevat eläimet laskettiin ja kun tuli lisää kymmenen eläintä laitumelle, piti uhrata yksi Herralle.
Eläimiä kuoli petojen kautta ja sairauksiin ja katovuosina jopa nälkään, eläimiä piti käyttää ravintona perheelle, joten ei niistä mitään kymmenyksiä annettu.
Monella Mooseksen aikaisella perheellä ei ollut edes kymmentä nautaa laitumellaan, joten eivät he uhranneet mitään niistä koskaan.
Eläimiä kun tapetaan, niin mitä hyötyä siitä on Jumalalle?
Tai kellekään.
Mutta ei vanha liitto muutoinkaan ollut pakanoille tarkoitettu, vaan uppiniskaisille juutalaisille.
Heihin ei helpot keino tehoa.
Leeviläiset papit söivät niitä eläimiä, joita tuotiin temppeliin tai annettiin suoraan leeviläisille papeille siellä missä he asuivat.
Köyhät eivät joutuneet antamaan mitään. Vain rikkaat antoivat karjastaan aina sen kymmenennen, kun karja lisääntyi kymmenellä.
Harvalla oli niitä isoja karjalaumoja, jotka joka vuosi lisääntyivät kymmenellä eläimellä, sen jälkeen, kun kaikki talonväki ja palvelijat olivat syöneet ruokansa. Paljon eläimiä tarvittiin ruuaksi, koska paimenia piti rikkaiden palkata kaitsemaan karjalaumoja.
Eihän tietenkään samasta karjasta maksettu moninkertaisia kymmenyksiä. Vain vaurastuessa maksettiin lisää niistä syntyvistä ja laitumelle jäävistä eläimistä.
Jeesus poisti tällaiset säädökset sitten kokonaan. Vai hakeeko seurakunnan paimen isolta karjatilalta sen kymmenennen eläimen ja syöpi sen sitten?
Suomessa navetan koko ratkaisee, paljonko eläimiä voidaan pitää. Ylimääräiset pitää myydä pois.
Suomessa karjatiloja on enää alle 4000 tilaa. Ei taida joka papille ja saarnaajalle enää riittää niitä vasikoita?
Kymmenyksiä ei siis anneta niistä rahoista, mitä tarvitaan välttämättömään elämään, vaan vasta niistä, jotka jäävät yli ja ihminen alkaa vaurastua todella.
Niinhän tuo Mooseksen lain käytäntö selvästi osoittaa. Vasta ihmisen vaurastuessa annettiin kymmenyksiä.
Alle kymmenen eläimen omistajien ei tarvinnut koskaan antaa kymmenyksiä. Ei myöskään viljasta ja muusta annettu kuin vasta niistä, jotka jäivät yli oman tarpeen ja eläinten tarpeen.
Vaurastuessa vasta siis annetaan kymmenyksiä.
Niin se on poijaat.
Vaurastukaa, vaurastukaa, että pääsette maksamaan kymmenyksiä.
Aina kun omaisuutenne kasvaa kymmenkertaiseksi, niin silloin maksatte kymmenyksiä siitä kasvaneesta omaisuudesta. Aikaisemmastahan ne jo maksettiin, kun se ensimmäinen kymmenkertaistuminen tapahtui.
Kymmenestä lehmästä vasta yksi vasikka; kahdestakymmenestä lehmästä vasta toinen vasikka, kolmestakymmenestä lehmästä vasta kolmas vasikka jne. Niinhän se Mooseksen laki määräsi.
Joka syntyneestä vasikasta ei lihapalaa leikattu Herralle.
Tietenkin se on niin että siunauksista annettiin kymmenykset. Se oli palauttamista silloin. Ei niin, että viimeisestä rovosta annettaan kymmenykset että saisi siunauksia. Se on harhaoppi eikä niin koskaan tule käymään.
Uhrauksen "laki" alkoi jo Aadamista alkaen.
Kymmenyksiä ei saanu antaa rahana, silloin Mammon epäjuma otti niistä itselleen kunnian.
5. Moos. 14:26
ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi.
Jes. 52:3
Sillä näin sanoo Herra: Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan.
Jes. 55:1
Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.
Luuk. 22:35
Ja hän sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään".
Et.Koreassa oli maailman suurin helluntaiseurakunta, jonka johtaja Yonky Cho sai 3 v. vankeutta ja tienasi 10 milj.dollaria, poika vielä enemmän.
Pianhan ne 3 v lusii ja sitten elää komiasti niillä rahoilla missä vain maailmalla. Ei varmaan sinne Koreaan uskalla jäädä, voi käydä hengen päälle.
Ei Suomessa sentään pysty köyhistä seurakunnista sellaisia rahoja vedättämään.
Ei köyhillä seurakunnilla liikene yhtään sijoituksiin, jolla voisi vedättää omiin liiveihin.
Eihän se mammona pitäisi olla tärkeää, vaan Pyhä Henki.
Sen Henkeä ole, pakko puhua rahasta
Syntiuhriksi köyhä vei kyyhkysen tai kyyhkysen pojan.
Mistäpä köyhä olisi naudan tai lampaan saanut.
Ei puhettakaan, että olisi puutteestaan pitänyt antaa kymmenyksiä.
Jumala ei sellaisia vaatinut.
Jumala ensin siunasi rikkauksilla ja sitten vasta piti antaa kymmenykset, kuten aloituksessa kerrottiin.
Tätä nykyajan saarnaajat eivät vaivaudu mainitsemaan. Mistähän syystä näin?
Montako rukoushuonetta tai kirkkoa Jeesus käski rakentaa ja valvoi niiden valmistumista?
Ollaan menty metsään, niitä että puut vain kaatuilee, ettei ihmiset pääse kulkemaan.
Pitäisikö seurakuntien tehdä parannus?
Totista parannusta pitäisi tehdä.
Jeesus kehui leskinaista, joka antoi viimeisen roponsa uhriarkkuun.
Kymmenykset voi aina maksaa, jos saat euron, niin silloin se on 10 senttiä, jos saat 10 000 € se on 1000 euroa.
Nykyisin 10 sentillä ei saa mitään, joten joutaakin antaa pois. 1000 euroa on jonkun elatus ja vielä köyhä sellainen.
Mooseksen aikaan kymmenykset maksettiin vain Luvatun Maan sadosta, karjasta ja viljasta ja viinistä. Jumala lupasi: Vaan se maa, jota te menette omaksenne ottamaan, on maa, jossa on vuoria ja laaksoja ja joka juo vettä taivaan sateesta,
maa, josta Herra, sinun Jumalasi, pitää huolen ja jota Herran, sinun Jumalasi, silmät aina katsovat, vuoden alusta sen loppuun saakka.
Jumala sanoi myös: maa on minun ja te olette muukalaisia ja vieraita minun luonani.
Kymmenyksiä ei maksettu palkasta tai myyntitulosta.
Sinä sitä keksit syitä, että ei tarvitsisi antaa Herralle. Kymmenysten maksu on vapaehtoista!!! Iloista antajaa Jumala rakastaa!!!.
Ei Herralle tarvitse antaa.
Ei uudessa liitossa ole sitä lain orjuutta.
Homeisen seurakunta rakennuksen lämmityskuluihin voi antaa.
Ei vain kuulosta niin hienolta.
Herralle ei tarvitse antaa, mutta hellareille annat nekymmenyksaet varallisuudestasi.
T. Pastori.
Pakkovauvakastettujen kirkollisveron keräämisen voisi lopettaa. Silloin nähtäisiin montako leipäpappia saisi palkkansa ja montako kirkkoa pitää purkaa.
Mihin niitä pappeja edes tarvitaan kun on yleinen pappeus. Kuka tahansa ne jorinat voisi käydä jorisemassa ja lukemassa jonkin kohdan Raamatusta mistä ei ymmärrä yhtään mitään.
Tässä on selvä Uuden Liiton ohje!
2Kor9:5 Olen siis katsonut tarpeelliseksi kehoittaa veljiä edeltäpäin lähtemään teidän tykönne ja toimittamaan valmiiksi ennen lupaamanne runsaan lahjan, niin että se olisi valmis runsaana eikä kitsaana.
9:6 Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.
9:7 Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
9:8 Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää;
9:9 niinkuin kirjoitettu on: "Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti".
9:10 Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät,
9:11 niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.
9:12 Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta,
Suunnilleen noin kai se meni.
Kun kymmenyksiä annettiin, silloin annettiin koko lauman kulkea paimenen sauvan alitse. Joka kymmenes oli sitten kymmenyksiä.
Kun kymmenen lammasta meni ohi, silloin oli yksi lammas kymmenyksenä. se saattoi olla myöskin karitsa. Sitten kun kaksikymmentä oli mennyt sisälle aitaukseen, tuli toinen kymmenys, sitten ei ehkä ollut kolmeakymmentä lammasta, joten enempää ei tarvinnut antaa.
Pitää ottaa huomioon, että lammas voi saada kaksi tai kolmekin karitsaa, joten hyvissä olosuhteissa lauma ainakin kaksinkertaistuu joka vuosi.
Kymmenyksiä käytettiin kustantamaan matkoja Jerusalemiin, sekä annettiin klöyhille, orvoille, leskille ja myös leeviläisille, joilla oli vain vähän maata heidän kaupunkiensa ympärillä, ja jotka pitivät huolta uskonnollisista toimista.
Sillä lampaalla matkustettiin Jerusalemiin?
Mutta se kaikki annettiin siitä mitä oli itse saatu eikä joka kuukausi uhrattu kymmenes osa lampaista kuten joku saattaa opettaa. Niin olisi lampaa aika nopeasti loppuneet.
Miksi jankkaatte Vanhan Liiton ajoista.
Nyt eletään Uudessa Liitossa ja ohjeet löytyy Uudesta Testamentista!
Mooseksen aikaan lakia sovitettiin uhreilla. Se oli siis maksu temppelille lain rikkomisesta ja maksu liittyi synnin kokoon. Eli karjaa ei uhrattu vain sen lisääntyessä.
”Jos voideltu pappi rikkoo ja saattaa kansan syonalaiseksi, tuokoon hän tekemänsä synnin tähden Herralle synninuhriksi virheettömän sonnin.”
”Jos taas joku kansan joukosta rikkoo tahtomattaan tekemällä jotakin sellaista, minkä Herra on käskenyt jättää tekemättä, ja tulee syninalaiseksi [...] tuokoon hän rikkomuksensa tähden uhrilahjana virheettömän vuohinaaraan.”
”Jos joku rikkoo lakia ja tahtomattaan erehtyy Herran pyhille lahjoille kuuluvissa asioissa, tuokoon hän Herralle hyvityksenä rikkomuksestaan virheettömän oinaan laumastaan, pyhäkkösikleinä laskettavan arvon mukaan, vikauhriksi. Ja hän korvatkoon sen, missä on pyhissä lahjoissa vahinkoa tehnyt.”
Pyhät lahjatkin oli uhreja
”Älköön kukaan ulkopuolinen syökö sitä, mikä on pyhää... Jos joku vahingossa syö jotakin pyhää, hän antakoon sen pyhän lahjan takaisin papille ja lisätköön siihen viidennen osan sen arvosta.”
”Jos joku rikkoo lakia ja tahtomattaan erehtyy Herran pyhille lahjoille kuuluvissa asioissa, tuokoon hän Herralle hyvityksenä rikkomuksestaan virheettömän oinaan laumastaan... vikauhriksi.”