Nyt ollaan saavuttu keskustelussa siihen pisteeseen, että tarvitaan ilmeisesti eduskunnan kalaliemivaliokunta, kaksi puolueetonta fileeraajaa ja Thaimaasta riippumaton kansainvälinen tarkkailija selvittämään, mitä Pasanen on vuonna X tarkalleen ottaen tarkoittanut lohella, liemellä ja avioliitolla.
Ensinnäkin: kyllä, tunnustan. Olen kirjoittanut kahdessa eri ketjussa kaksi eri asiaa. Tämä on valtava paljastus. Seuraavaksi paljastuu todennäköisesti, että olen joskus kirjoittanut myös eri aikaan kuin toisessa viestissä. Tutkinta etenee.
Toiseksi, kalaliemen valmistamatta jättäminen ensimmäisessä kirjoituksessa ei tarkoita, ettei kalalientä olisi olemassa. Samalla logiikalla jos kirjoitan aamulla, että söin aamupalaksi leipää, minun pitäisi ilmeisesti erikseen ilmoittaa, että leipä koostui jauhoista, vedestä, hiivasta ja suolasta. Muuten joku voi perustellusti kysyä, mistä helvetistä se leipä ilmestyi.
Kolmanneksi: "miksi joku pakastaisi perkuutähteitä?"
No siksi, että pakastin on keksitty juuri tällaisia järkyttäviä rikoksia varten.
Jos kalasta jää ruotoja, nahkaa, päätä tai muita osia, joista saa hyvän liemen, ne voi laittaa pakkaseen ja keittää myöhemmin. Tämä ei ole kansainvälinen rikos eikä varsinkaan thaimaalaisen avioliiton kriisi. Se on kalaliemen tekemistä.
Neljänneksi tämä "miksi thaimaalainen vaimo keittäisi perkuutähteistä omaa kalakeittoaan" on ehkä keskustelun hienoin kohta.
En tiedä. Ehkä koska hän pitää kalakeitosta?
Ehkä hänellä on salainen thaimaalainen kalakeittotekniikka, jonka käyttöohje on kirjoitettu bambusta valmistetulle käärölle ja jonka viimeinen tunnettu haltija katosi Bangkokin lentokentällä.
Tai ehkä — ja nyt tulee villi teoria — hän vain tekee keittoa niistä aineksista, joista haluaa tehdä keittoa.
Ja sitten päästään tämän tutkimuksen kaikkein järisyttävimpään johtopäätökseen:
"Onko Posso niin pihtari vaimoaan kohtaan, ettei anna muutamaa palaa halpaa lohta vaimonsa keittoon?"
Tähän voin vain todeta, että jos avioliiton rakkaus mitataan siihen, kuinka monta lohipalaa toinen osapuoli saa kattilaan, niin olen ilmeisesti elänyt koko elämäni väärin.
Meillä avioliiton taloudellinen valvonta toimii muutenkin näin:
– "Kulta, haluatko lohta?" – "En." – "Hyvä, laitan sulle kuitenkin." – "Miksi?" – "Koska rakastan sinua." – "Entä jos haluan kalalientä?" – "Sitten aloitetaan uusi keskusteluketju."
Ja mitä tulee kysymykseen "miksi Possolle ei maistu vaimonsa keitokset ja vice versa", niin tämä on jo niin syvällinen filosofinen kysymys, että Aristoteleskin olisi tässä vaiheessa nostanut kädet ilmaan ja tilannut Woltista pizzan.
Kaiken tämän perusteella ehdotan, että lopetetaan lohen rikostekninen tutkinta tähän.
Lohi on syöty, liemi on pakastettu, vaimo on mahdollisesti edelleen rakastettu ja kalatori jatkaa toimintaansa.
Jos tästä huolimatta halutaan perustaa tutkintaryhmä selvittämään, miksi joku söi keitossa kalan eikä filettänyt sitä ensin kolmesti uudelleen, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi kuultavaksi.
Tuon kuulusteluun oman lusikan. AAMEN!
By >§<
Ensinnäkin: kyllä, tunnustan. Olen kirjoittanut kahdessa eri ketjussa kaksi eri asiaa. Tämä on valtava paljastus. Seuraavaksi paljastuu todennäköisesti, että olen joskus kirjoittanut myös eri aikaan kuin toisessa viestissä. Tutkinta etenee.
Toiseksi, kalaliemen valmistamatta jättäminen ensimmäisessä kirjoituksessa ei tarkoita, ettei kalalientä olisi olemassa. Samalla logiikalla jos kirjoitan aamulla, että söin aamupalaksi leipää, minun pitäisi ilmeisesti erikseen ilmoittaa, että leipä koostui jauhoista, vedestä, hiivasta ja suolasta. Muuten joku voi perustellusti kysyä, mistä helvetistä se leipä ilmestyi.
Kolmanneksi: "miksi joku pakastaisi perkuutähteitä?"
No siksi, että pakastin on keksitty juuri tällaisia järkyttäviä rikoksia varten.
Jos kalasta jää ruotoja, nahkaa, päätä tai muita osia, joista saa hyvän liemen, ne voi laittaa pakkaseen ja keittää myöhemmin. Tämä ei ole kansainvälinen rikos eikä varsinkaan thaimaalaisen avioliiton kriisi. Se on kalaliemen tekemistä.
Neljänneksi tämä "miksi thaimaalainen vaimo keittäisi perkuutähteistä omaa kalakeittoaan" on ehkä keskustelun hienoin kohta.
En tiedä. Ehkä koska hän pitää kalakeitosta?
Ehkä hänellä on salainen thaimaalainen kalakeittotekniikka, jonka käyttöohje on kirjoitettu bambusta valmistetulle käärölle ja jonka viimeinen tunnettu haltija katosi Bangkokin lentokentällä.
Tai ehkä — ja nyt tulee villi teoria — hän vain tekee keittoa niistä aineksista, joista haluaa tehdä keittoa.
Ja sitten päästään tämän tutkimuksen kaikkein järisyttävimpään johtopäätökseen:
"Onko Posso niin pihtari vaimoaan kohtaan, ettei anna muutamaa palaa halpaa lohta vaimonsa keittoon?"
Tähän voin vain todeta, että jos avioliiton rakkaus mitataan siihen, kuinka monta lohipalaa toinen osapuoli saa kattilaan, niin olen ilmeisesti elänyt koko elämäni väärin.
Meillä avioliiton taloudellinen valvonta toimii muutenkin näin:
– "Kulta, haluatko lohta?" – "En." – "Hyvä, laitan sulle kuitenkin." – "Miksi?" – "Koska rakastan sinua." – "Entä jos haluan kalalientä?" – "Sitten aloitetaan uusi keskusteluketju."
Ja mitä tulee kysymykseen "miksi Possolle ei maistu vaimonsa keitokset ja vice versa", niin tämä on jo niin syvällinen filosofinen kysymys, että Aristoteleskin olisi tässä vaiheessa nostanut kädet ilmaan ja tilannut Woltista pizzan.
Kaiken tämän perusteella ehdotan, että lopetetaan lohen rikostekninen tutkinta tähän.
Lohi on syöty, liemi on pakastettu, vaimo on mahdollisesti edelleen rakastettu ja kalatori jatkaa toimintaansa.
Jos tästä huolimatta halutaan perustaa tutkintaryhmä selvittämään, miksi joku söi keitossa kalan eikä filettänyt sitä ensin kolmesti uudelleen, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi kuultavaksi.
Tuon kuulusteluun oman lusikan. AAMEN!
By >§<
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.