Minulla, siis MinäMinällä oli aikoinaan kaksi eri sihteeriä samassa hommassa urakointifirmassa.
Nyt MinäMinä ilman sihteeriä oireilen MinäMinää tällä palstalla varpaat kipeinä ja kalataloutemme kärsii, ryytimaalla ei kukaan kuoki ja muutenkin elämä on ihan menetetty, sinsottiakin tahtovat lisää.
Jotkut eivät luonnostaan ole reippaita ja ystävällisiä ja joillakin (varsinkin aloittelijoilla) se henkilökohtainen kapasiteetti riittää siihen että hoidetaan vaan se kauppa siten että tulee oikea hinta ja oikea vaihtoraha tuotteille, ja ne saadaan turvallisesti pakattua.
Aloittelija voi olla hyvinkin epävarma ja joutuu kelaamaan prosessia uudelleen päässään, ja kielitaito on mitä on niin siinä ei paljoa small talkingia irtoa.
Kasvojen menetyshän se tunnetusti on pahinta thaimaalaiselle ja sen paljastuminen ettei osaa ei tiedä. Reipas ja fiksu säilyttää auktoriteetin ja maltin, kysyy kaverilta mutta hiljaisempi voi mennä vähän hämilleen.
Suurin osa länsimaisista farangeista käyttäytyy todella hyvin myyjiä kohtaan, mutta on niitä mörököllejäkin jotka ei koskaan tervehdi ja näyttävät vaan hapanta naamaa.
Intialaiset ja pakit sun muut taas pitää jotakin kummallista torikokousta porukalla ja tunkevat tavaroitaan tiskille samaan aikaan kaverinsa kanssa ja sitten mölköttävät ja neuvottelevat mikä oli kenenkin.
Erittäin ärsyttävää. Pattayalla niitä piisaa. Maratonin viikonloppuna näin kun minibussillinen intialaisia kurvasi samaan Seiskaan kanssani.
Nelikymppiset kundit olivat kuin huvipuistossa, pelleilivät tuotteiden kanssa Ray-Banin kopiot päässään ja parrat ajeltu kuin Beckhamilla, tukkivat käytävät ja laittoivat jäämurskakoneesta kädellä suoraan suuhunsa jäitä, tönivät toisiaan leikkimielellä niin että tavarat putoili hyllyistä.
Ei tarvi olla ihmisnero ymmärtääkseen että pikkuinen thaimaalainen myyjä ei voi siinä tilanteessa mitään muuta kuin niellä kiukkunsa. Menee takuulla fiilis vähäksi aikaa koko ammattiin ja sitten saa vielä myymäläpäälliköltä haukut hävikistä.
Hyvä myyjä on kuin hyvä lentoemäntä, säilyttää auktoriteetin, pitää tilanteen hallinnassa, ei osoita stressaantumisen merkkejä ja kykenee jopa vähän laskemaan leikkiä small talkingin muodossa ilman että se aiheuttaa jonoa.
Minulla oli aikoinaan kaksi eri sihteeriä samassa hommassa urakointifirmassa. Nuori oli terävä-älyinen ja äärettömän tehokas, erittäin miellyttävä persoona joka heitti työn ohessa läppää asiakkaiden kanssa puhelimessakin.
Hän hoksasi kokonaisuuden ja tiesi tulla kysymään jos jotakin puuttui laskutusaineistosta. Vertasi työmaalle menneitä matskuja laskuun jne että kaikki varmasti on huomioitu.
Hän kun jäi äitiyslomalle ja otin toisen tilalleen, niin voi pojat... Sain itse istua joka päivä tunnin pari tarkastaen mitä tämä savolainen omituinen höpöttäjä oli saanut aikaiseksi.
Heidän välinen nopeusero oli jotakin kahdeksankertainen. Nuori nainen teki tunnissa kaiken mihin tältä meni koko päivä ja sen lisäksi niitä virheitä piti korjata koko ajan.
Ihmisissä on eroja ja tilanteissa on eroja. Joskus voi myös olla henkilökohtaisia huolia tai työpaikalla olla huoli jatkosta, joka stressaa.
Näissä Big C- kaltaisissa mestoissa on kausivaihtelua, sillä jos on muutenkin hitaasti myyvä tuote kyseessä, ei niitä voi pitää hyllyssä niin että 50% menee hävikiksi joka päivä.
Jotkut tekee koko vuoden tilinsä sesonkina ja kaikki muu on vaan puuhastelua.
2010
Nyt MinäMinä ilman sihteeriä oireilen MinäMinää tällä palstalla varpaat kipeinä ja kalataloutemme kärsii, ryytimaalla ei kukaan kuoki ja muutenkin elämä on ihan menetetty, sinsottiakin tahtovat lisää.
Jotkut eivät luonnostaan ole reippaita ja ystävällisiä ja joillakin (varsinkin aloittelijoilla) se henkilökohtainen kapasiteetti riittää siihen että hoidetaan vaan se kauppa siten että tulee oikea hinta ja oikea vaihtoraha tuotteille, ja ne saadaan turvallisesti pakattua.
Aloittelija voi olla hyvinkin epävarma ja joutuu kelaamaan prosessia uudelleen päässään, ja kielitaito on mitä on niin siinä ei paljoa small talkingia irtoa.
Kasvojen menetyshän se tunnetusti on pahinta thaimaalaiselle ja sen paljastuminen ettei osaa ei tiedä. Reipas ja fiksu säilyttää auktoriteetin ja maltin, kysyy kaverilta mutta hiljaisempi voi mennä vähän hämilleen.
Suurin osa länsimaisista farangeista käyttäytyy todella hyvin myyjiä kohtaan, mutta on niitä mörököllejäkin jotka ei koskaan tervehdi ja näyttävät vaan hapanta naamaa.
Intialaiset ja pakit sun muut taas pitää jotakin kummallista torikokousta porukalla ja tunkevat tavaroitaan tiskille samaan aikaan kaverinsa kanssa ja sitten mölköttävät ja neuvottelevat mikä oli kenenkin.
Erittäin ärsyttävää. Pattayalla niitä piisaa. Maratonin viikonloppuna näin kun minibussillinen intialaisia kurvasi samaan Seiskaan kanssani.
Nelikymppiset kundit olivat kuin huvipuistossa, pelleilivät tuotteiden kanssa Ray-Banin kopiot päässään ja parrat ajeltu kuin Beckhamilla, tukkivat käytävät ja laittoivat jäämurskakoneesta kädellä suoraan suuhunsa jäitä, tönivät toisiaan leikkimielellä niin että tavarat putoili hyllyistä.
Ei tarvi olla ihmisnero ymmärtääkseen että pikkuinen thaimaalainen myyjä ei voi siinä tilanteessa mitään muuta kuin niellä kiukkunsa. Menee takuulla fiilis vähäksi aikaa koko ammattiin ja sitten saa vielä myymäläpäälliköltä haukut hävikistä.
Hyvä myyjä on kuin hyvä lentoemäntä, säilyttää auktoriteetin, pitää tilanteen hallinnassa, ei osoita stressaantumisen merkkejä ja kykenee jopa vähän laskemaan leikkiä small talkingin muodossa ilman että se aiheuttaa jonoa.
Minulla oli aikoinaan kaksi eri sihteeriä samassa hommassa urakointifirmassa. Nuori oli terävä-älyinen ja äärettömän tehokas, erittäin miellyttävä persoona joka heitti työn ohessa läppää asiakkaiden kanssa puhelimessakin.
Hän hoksasi kokonaisuuden ja tiesi tulla kysymään jos jotakin puuttui laskutusaineistosta. Vertasi työmaalle menneitä matskuja laskuun jne että kaikki varmasti on huomioitu.
Hän kun jäi äitiyslomalle ja otin toisen tilalleen, niin voi pojat... Sain itse istua joka päivä tunnin pari tarkastaen mitä tämä savolainen omituinen höpöttäjä oli saanut aikaiseksi.
Heidän välinen nopeusero oli jotakin kahdeksankertainen. Nuori nainen teki tunnissa kaiken mihin tältä meni koko päivä ja sen lisäksi niitä virheitä piti korjata koko ajan.
Ihmisissä on eroja ja tilanteissa on eroja. Joskus voi myös olla henkilökohtaisia huolia tai työpaikalla olla huoli jatkosta, joka stressaa.
Näissä Big C- kaltaisissa mestoissa on kausivaihtelua, sillä jos on muutenkin hitaasti myyvä tuote kyseessä, ei niitä voi pitää hyllyssä niin että 50% menee hävikiksi joka päivä.
Jotkut tekee koko vuoden tilinsä sesonkina ja kaikki muu on vaan puuhastelua.
2010
Vastaukset 4
Vanhimmat
Posso päräytti erittäin yllättävän kopion. Se on ihan hyvä, sillä tuossa on pelkkää asiaa.
Posso on aina ytävällinen https://ibb.co/HDPXRcW1
Kun vaivautuu kultaharkkomiljonäärinä maailman täydellisimpänä ihmisenä rustaamaan tuollaista humpuukia joka helskutin päivä tälle katskille, niin täytyyhän päässä viirata pahan kerran.
Mulla kaks sihteeriä, ja ........
Sanopas Posso ihan rehdisti ja suoraan että mikä tuossa Kympin kirjoituksessa on humpuukia tai missä kohdassa siinä lukee että hän pitäisi itseään täydellisenä ihmisenä? Hänhän puhuu tuossa muista kuin itsestään ja osoittaa ymmärtävänsä sen että palvelualan ihmisetkin on vain ihmisiä ja heitä on monenlaisia. Aivan perusasioita, suunnattu varmaankin sinulle jolta on ne perusasiatkin kateissa.