Meitä kutsutaan joskus hankaliksi vanhemmiksi.
Me kysymme liikaa. Vaadimme vastauksia.
Emme tyydy ensimmäiseen selitykseen. Emme lakkaa puhumasta, vaikka meille kerrotaan, että asiaa selvitetään.
Ehkä siinä on ripaus totuutta.
Mutta syy ei ole se, että haluaisimme riidellä. Syy on se, että olemme äitejä ja isiä. Ja kun oma lapsi sairastuu, meistä tulee leijonaemoja.
Moni meistä on kulkenut saman polun. Ensin päiväkodissa herää huoli. Sitten koulussa alkaa oireilu. Aluksi iho reagoi. Pian mukaan tulevat päänsäryt, väsymys ja hengitysoireet. Lopulta lapsi istuu lääkärin vastaanotolla tutkimuksissa, joita kukaan vanhempi ei koskaan toivonut tarvitsevansa.
Samaan aikaan kuulemme vuodesta toiseen samoja sanoja:
Tilannetta seurataan.
Tutkimuksia tehdään, mitään ei ole löytynyt (vaikka onkin löytynyt).
Korjauksia suunnitellaan.
Vanhaa koulua korjataan.
Vanhasta tulee kuin uusi.
Me ymmärrämme, ettei mikään korjaannu hetkessä. Ymmärrämme, että rakennukset ovat monimutkaisia. Ymmärrämme, että päätöksenteko vie aikaa. Korjaaminen vie aikaa.
Mutta meillä on yksi kysymys:
Kuka odottaa meidän lastemme puolesta?
Lapsi ei elä seuraavassa investointiohjelmassa.
Lapsi ei elä seuraavassa talousarviossa.
Lapsi ei elä siinä "uudessa" koulussa, joka ehkä valmistuu vuosien päästä.
Lapsi elää tässä päivässä. Hengittää tässä päivässä. Oireilee tässä päivässä.
Usein sanotaan, että vanhaa rakennusta voidaan korjata. Ja niinhän voidaan. Mutta moni meistä on nähnyt, miten sama tarina toistuu. Yksi ongelma korjataan. Tilanne helpottaa hetkeksi.
Kaikki huokaisevat helpotuksesta. Sitten muutaman vuoden päästä löytyy jotain uutta. Tai onko kaikkea löydetty?
Taas tutkitaan.
Taas korjataan.
Taas odotetaan.
Ja siinä välissä lapset kasvavat.
Vanhemman näkökulmasta herää väistämättä kysymys: Voiko vanhasta koskaan saada täysin uuden? Vai jääkö jotakin aina piiloon rakenteisiin, vuosikymmenten kerroksiin, rakennuksen historiaan?
Me emme ole rakennusalan asiantuntijoita. Me olemme vanhempia. Antakaa meidän olla vanhempia. Me näemme vain sen, kuinka lapsemme voivat. Tai kuinka he eivät voi.
Silloin ei tunnu tärkeimmältä se, mitä raportissa lukee.
Tärkeintä on se, että ennen terve lapsi ei enää jaksa samalla tavalla.
Tärkeintä on se, että koulupäivän jälkeen lapsi on uupunut.
Tärkeintä on se, että yskä ei lopu.
Tärkeintä on se, että lapsi kysyy, miksi hän ei voi hyvin. Ja siihen kysymykseen meillä ei aina ole vastausta.
Me leijonaemot emme etsi syyllisiä. Me emme halua riidellä kuntien, viranhaltijoiden tai koulujen kanssa. Me tiedämme, että suurin osa ihmisistä tekee parhaansa. Mutta samalla me pyydämme jotain hyvin yksinkertaista:
Kuunnelkaa lapsia.
Kuunnelkaa vanhempia.
Ottakaa oireet vakavasti ennen kuin niistä tulee arkipäivää.
Sillä kaikkein pelottavinta ei ole rakennuksen vaurio. Kaikkein pelottavinta on se hetki, kun lasten oireiluun totutaan. Kun jatkuvasta yskästä tulee normaalia. Kun väsymyksestä tulee normaalia. Kun lääkityksestä tulee normaalia. Kun sairastumisesta tulee normaalia.
Sen ei pitäisi koskaan olla normaalia.
Rakennuksia voidaan korjata. Seiniä voidaan purkaa. Kouluja voidaan rakentaa uudelleen. Mutta lapsuuden menetettyjä terveitä vuosia ei saada takaisin.
Siksi me leijonaemot puhumme. Emme siksi, että äänessämme olisi vihaa. Vaan siksi, että siinä on rakkautta. Sellaista rakkautta, joka ei suostu vaikenemaan silloin, kun lapsen terveys on vaarassa.
Ja jokainen vanhempi tietää miksi. Koska yhdelle kunnalle kyse voi olla koulurakennuksesta.
Mutta meille kyse on koko maailmastamme.
Me kysymme liikaa. Vaadimme vastauksia.
Emme tyydy ensimmäiseen selitykseen. Emme lakkaa puhumasta, vaikka meille kerrotaan, että asiaa selvitetään.
Ehkä siinä on ripaus totuutta.
Mutta syy ei ole se, että haluaisimme riidellä. Syy on se, että olemme äitejä ja isiä. Ja kun oma lapsi sairastuu, meistä tulee leijonaemoja.
Moni meistä on kulkenut saman polun. Ensin päiväkodissa herää huoli. Sitten koulussa alkaa oireilu. Aluksi iho reagoi. Pian mukaan tulevat päänsäryt, väsymys ja hengitysoireet. Lopulta lapsi istuu lääkärin vastaanotolla tutkimuksissa, joita kukaan vanhempi ei koskaan toivonut tarvitsevansa.
Samaan aikaan kuulemme vuodesta toiseen samoja sanoja:
Tilannetta seurataan.
Tutkimuksia tehdään, mitään ei ole löytynyt (vaikka onkin löytynyt).
Korjauksia suunnitellaan.
Vanhaa koulua korjataan.
Vanhasta tulee kuin uusi.
Me ymmärrämme, ettei mikään korjaannu hetkessä. Ymmärrämme, että rakennukset ovat monimutkaisia. Ymmärrämme, että päätöksenteko vie aikaa. Korjaaminen vie aikaa.
Mutta meillä on yksi kysymys:
Kuka odottaa meidän lastemme puolesta?
Lapsi ei elä seuraavassa investointiohjelmassa.
Lapsi ei elä seuraavassa talousarviossa.
Lapsi ei elä siinä "uudessa" koulussa, joka ehkä valmistuu vuosien päästä.
Lapsi elää tässä päivässä. Hengittää tässä päivässä. Oireilee tässä päivässä.
Usein sanotaan, että vanhaa rakennusta voidaan korjata. Ja niinhän voidaan. Mutta moni meistä on nähnyt, miten sama tarina toistuu. Yksi ongelma korjataan. Tilanne helpottaa hetkeksi.
Kaikki huokaisevat helpotuksesta. Sitten muutaman vuoden päästä löytyy jotain uutta. Tai onko kaikkea löydetty?
Taas tutkitaan.
Taas korjataan.
Taas odotetaan.
Ja siinä välissä lapset kasvavat.
Vanhemman näkökulmasta herää väistämättä kysymys: Voiko vanhasta koskaan saada täysin uuden? Vai jääkö jotakin aina piiloon rakenteisiin, vuosikymmenten kerroksiin, rakennuksen historiaan?
Me emme ole rakennusalan asiantuntijoita. Me olemme vanhempia. Antakaa meidän olla vanhempia. Me näemme vain sen, kuinka lapsemme voivat. Tai kuinka he eivät voi.
Silloin ei tunnu tärkeimmältä se, mitä raportissa lukee.
Tärkeintä on se, että ennen terve lapsi ei enää jaksa samalla tavalla.
Tärkeintä on se, että koulupäivän jälkeen lapsi on uupunut.
Tärkeintä on se, että yskä ei lopu.
Tärkeintä on se, että lapsi kysyy, miksi hän ei voi hyvin. Ja siihen kysymykseen meillä ei aina ole vastausta.
Me leijonaemot emme etsi syyllisiä. Me emme halua riidellä kuntien, viranhaltijoiden tai koulujen kanssa. Me tiedämme, että suurin osa ihmisistä tekee parhaansa. Mutta samalla me pyydämme jotain hyvin yksinkertaista:
Kuunnelkaa lapsia.
Kuunnelkaa vanhempia.
Ottakaa oireet vakavasti ennen kuin niistä tulee arkipäivää.
Sillä kaikkein pelottavinta ei ole rakennuksen vaurio. Kaikkein pelottavinta on se hetki, kun lasten oireiluun totutaan. Kun jatkuvasta yskästä tulee normaalia. Kun väsymyksestä tulee normaalia. Kun lääkityksestä tulee normaalia. Kun sairastumisesta tulee normaalia.
Sen ei pitäisi koskaan olla normaalia.
Rakennuksia voidaan korjata. Seiniä voidaan purkaa. Kouluja voidaan rakentaa uudelleen. Mutta lapsuuden menetettyjä terveitä vuosia ei saada takaisin.
Siksi me leijonaemot puhumme. Emme siksi, että äänessämme olisi vihaa. Vaan siksi, että siinä on rakkautta. Sellaista rakkautta, joka ei suostu vaikenemaan silloin, kun lapsen terveys on vaarassa.
Ja jokainen vanhempi tietää miksi. Koska yhdelle kunnalle kyse voi olla koulurakennuksesta.
Mutta meille kyse on koko maailmastamme.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Keitä varten ne koulut on, eikö ne ole lapsiamme varten?
Eikö silloin pidä olla ympäristö, opinahjo terve?
Mikä ihmeen tauti Pyhäjärven päättäjissä jyllää, tuo aloitus ja ongelmista kertominen näyttää olevan oikea aito ongelma.
Lapset ovat tulevaisuus, heistä vahvasti kyse, turvattava terve opinahjo.
Miksi Pyhäjärvellä näitä urheiluareenoita, temmellyskenttiä pitää olla joka niemessä ja notkossa.
Miksi lapset ja vanhukset unohdettu kirkkaasti tässä miesten päätäntävallassa ja poliittisen mielivallan keskiössä.
Onko Pyhäjärvellä varaa menettää lapset ja nuoriso, heikon, toimimattoman päätöksenteon alttarille?
Hyvinvointitalo näyttää lipsuneen pelinrakentajien areenaksi.
Joutavaa talostelua.
Rahat tuhlattu.
Vaativaa myös ilmastointikanavien tutkimuksia..
Joskus ilmastointi on päin..
Vaan se ei onnistu kaikilta.
...ei ainakaan nykyisiltä, tieto taito stoppaa joka asiassa, kädet toimii, kämmenet ylöspäin, RAHAA, RAHAA tyhjästä.
Vuonna 2018 kouluverkko-uudistuksen aikaan esitettiin konkreettisia ehdotuksia että rakennetaan kokonaan uus koulukampus johon tilat myös kirjastolle ja liikunnalle.
Tämä ja muut rahaa säästävät ehdotukset EIVÄT TULLEET VALTUUTETUILTA. Niille naurettiin ja niitä pilkattiin. Ne olivat laskettujakin, ne esitettiin asiallisesti. No, kävi miten kävi, millään ei ollut mitään merkitystä.
Ylin virkamies totesi kylmästi että tämä on PERIAATEPÄÄTÖS kun samalla nuijittiin hänen unelma pahoinvointitalosta jonka suunnittelu karkasi vaiheittain käsistä, tätä oltiin jo vuosia pikku piirissä valmisteltu, tosiaan EI virallisesti.
Piti saada pikkupiirille (ja tuulifirmoille samalla) ihana sulkapallohalli, sopivasti kävelymatkan päässä. Koska eihän sinne autolla mahdu pysäköimään.
Tuo olisi ollut järkevämpi vaihtoehto.
Kirjasto pilattiin tuonne laitarämeelle.
Vain lukutaidoton idiootti kävelee hiihtoladulla.
Taasko olet se ojossa, etkö jo vilustu?
Maski päähän persut. Yksinkertaista.
Virkamiehistä ja valtuutetuista kyllä voi keskustella ihan nimillä.
Opposition edustaja on täällä pitkään arvostellut koulujen remontteihin menneitä rahoja.
En tiedä kuinka paljon koulujen remontteihin on mennyt rahaa vaan jos on vielä kouluissa sisäilma ongelmia niin kyllä minulla ainakin tulee mieleen, onko rahat menneet hukkaan.
Miten on mennyt hukkaan? Olisiko tilanne parempi ilman tehtyjä remontteja?
Onko remonteissa ollut mikä laatu?
Vaikka kuinka työntää rahaa johonkin, niin se ei merkitse laatua.
8 miljuunaa kouluun ja Amis sekä pihatyöt niin melkein 12.000.000 euroo
Sinusta siis kouluja ei tarvitse korjata?
Sillä rahalla pitäisi jo asioiden olla kunnossa.
Taitaa olla ilmaa ja pahasti..
Oppositio, kuntapolitiikassa?
Pikkasen erikoinen ajatusmalli, se että eioosammoomieltä mitä keskustavassaridemari-klikki joka johtanut jo melkein konkurssiin, se ei tarkoita että on opposition edustaja
Silloin on. MOT
Auttaakoo iso valehteleva suu levällään käpykaartissa mölinä?
Mitä pikku poika uhoaa, kerro suoraan nimi🥱
Tuo kertoo keskusta vasemmiston edustajan tai kannattajan.
Ei pidä ihmetellä, jos kaupungin talous on kuralla.
Äänestkää perussuomalaiset ja kd valtaan, puhdistakaa vanha hapatus luokaa ilmapiiri ilman politiikkaa .
heh heh Kaikki tievät sinun nimesi. Muuten olen kelvannut sinullekin.
Olisi hauska kuulla heidän ensimmäinen ehdotus.
Eteenkään helluntalaisia pidä päästää valtaa halituksessakin he vain jakavat omilleen avustuksia.
Pyhäjärevn pahin rasistikin esittää uskoavaista.
Entä näkyykö natseja 🤔
Kerro nyt ihmeessä, että kuka olen😁
Juuri näin 👍
Luikuri.
On heitä, joka paikkakunnalla aisakannatajana tunnettu on rasistinen natsi.
Kerro nyt ihmeessä että kuka? Vai uhoatko vaan 🤔
Pieleen meni😁