Termillä Maalaisliiton ruplarahoitus (myöhemmin Keskustapuolue/Keskusta) viitataan historialliseen keskusteluun ja tutkimuksiin puolueen Neuvostoliitolta saamasta taloudellisesta tuesta suomettumisen aikakaudella kylmän sodan aikana.
Vaikka suora, käteisenä maksettu "ruplarahoitus" yhdistettiin kylmässä sodassa perinteisesti ennen kaikkea Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP), historiantutkimus on osoittanut, että myös Maalaisliitto/Keskustapuolue hyötyi merkittävästi Neuvostoliiton taloudellisesta tuesta. Tämä tuki ei kuitenkaan yleensä liikkunut suorina ruplasakkeina, vaan se kanavoitiin monimutkaisempien talousjärjestelyiden, kuten idänkaupan provisioiden kautta.
Miten rahoitus käytännössä järjestettiin?
Idänkaupan välityspalkkiot (provisiot): Neuvostoliiton valtiollinen ulkomaankauppamonopoli ja sikäläiset viranomaiset ohjasivat kauppoja ja suuria rakennusprojekteja suomalaisille yrityksille. Vastineeksi näiltä suomalaisilta yrityksiltä tai hankkeiden välittäjinä toimineilta tahoilta kanavoitiin "konsulttipalkkioita" tai provisioita puolueen lähiyhteisöille, säätiöille tai vaalirahoitukseen.
Puolueen yritykset ja säätiöt: Rahoitusta kierrätettiin usein puolueen lähellä toimineiden liikemiesten ja holding-yhtiöiden kautta. Keskustan kohdalla keskeisessä roolissa idänkaupan suhteissa ja puolueen varainhankinnassa oli muun muassa puoluesihteeri Arvo Korsimo ja myöhemmin niin sanottu K-linja.
Omien painotalojen ja lehtien tukeminen: Neuvostoliitto saattoi tukea puoluetta ostamalla painopalveluita tai mainostilaa puolueen kirjapainoista ja sanomalehdistä ylihintoihin.
Miksi Neuvostoliitto rahoitti Maalaisliittoa?
Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton kommunistinen puolue (NKP) pyrki varmistamaan, että Suomen poliittinen johto pysyy sille myötämielisenä. Urho Kekkosen johtama Maalaisliitto oli Neuvostoliitolle elintärkeä kumppani, sillä se takasi idänsuhteiden jatkuvuuden (ns. Kekkosen linja). Neuvostoliitto halusi pitää Kekkosen ja hänen puolueensa vallankahvassa ja heikentää länteen kallellaan olevia tai kriittisempiä suomalaispoliitikkoja.
Historioitsija Kimmo Rentola ja muut kylmän sodan tutkijat ovat tuoneet esiin, että idänkaupan kautta kulkenut epäsuora rahoitus oli Maalaisliitolle/Keskustalle merkittävä kilpailuetu kotimaisessa poliittisessa kamppailussa muihin puolueisiin nähden.
Vaikka suora, käteisenä maksettu "ruplarahoitus" yhdistettiin kylmässä sodassa perinteisesti ennen kaikkea Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP), historiantutkimus on osoittanut, että myös Maalaisliitto/Keskustapuolue hyötyi merkittävästi Neuvostoliiton taloudellisesta tuesta. Tämä tuki ei kuitenkaan yleensä liikkunut suorina ruplasakkeina, vaan se kanavoitiin monimutkaisempien talousjärjestelyiden, kuten idänkaupan provisioiden kautta.
Miten rahoitus käytännössä järjestettiin?
Idänkaupan välityspalkkiot (provisiot): Neuvostoliiton valtiollinen ulkomaankauppamonopoli ja sikäläiset viranomaiset ohjasivat kauppoja ja suuria rakennusprojekteja suomalaisille yrityksille. Vastineeksi näiltä suomalaisilta yrityksiltä tai hankkeiden välittäjinä toimineilta tahoilta kanavoitiin "konsulttipalkkioita" tai provisioita puolueen lähiyhteisöille, säätiöille tai vaalirahoitukseen.
Puolueen yritykset ja säätiöt: Rahoitusta kierrätettiin usein puolueen lähellä toimineiden liikemiesten ja holding-yhtiöiden kautta. Keskustan kohdalla keskeisessä roolissa idänkaupan suhteissa ja puolueen varainhankinnassa oli muun muassa puoluesihteeri Arvo Korsimo ja myöhemmin niin sanottu K-linja.
Omien painotalojen ja lehtien tukeminen: Neuvostoliitto saattoi tukea puoluetta ostamalla painopalveluita tai mainostilaa puolueen kirjapainoista ja sanomalehdistä ylihintoihin.
Miksi Neuvostoliitto rahoitti Maalaisliittoa?
Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton kommunistinen puolue (NKP) pyrki varmistamaan, että Suomen poliittinen johto pysyy sille myötämielisenä. Urho Kekkosen johtama Maalaisliitto oli Neuvostoliitolle elintärkeä kumppani, sillä se takasi idänsuhteiden jatkuvuuden (ns. Kekkosen linja). Neuvostoliitto halusi pitää Kekkosen ja hänen puolueensa vallankahvassa ja heikentää länteen kallellaan olevia tai kriittisempiä suomalaispoliitikkoja.
Historioitsija Kimmo Rentola ja muut kylmän sodan tutkijat ovat tuoneet esiin, että idänkaupan kautta kulkenut epäsuora rahoitus oli Maalaisliitolle/Keskustalle merkittävä kilpailuetu kotimaisessa poliittisessa kamppailussa muihin puolueisiin nähden.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kepun esinuorisosäätiö. Kepu suhmuroi jo silloin kieroilemalla ja välistä vetämällä ruplia ja käytännössä keskusta ajoi Neuvostoliiton politiikan etuja Suomessa, eli Suomen etujen vastaisesti. Joka koulusta pitäisi poistaa Kekkosen "Pohjois-Korea/Stalin kuvat".
Maalaisliittoa rahoitti myös CIA. Siltä tulleet rahat oli korvamerkitty vaalitaisteluihin kommunisteja vastaan Pohjois-Suomessa. Maalaisliittohan oli korpikommunisteille käytännössä ainoa kilpailija, joten CIA:n ei kannattanut siellä tukea esimerkiksi SDP:tä.