* Pois pyyhi kyynel, matkamies,
niin raskas ollut onhan tie.
Vain Herra yksin polkusi tiesi,
hän kotiin asti vaeltajaa vie.
On korven rauha, taivas niin suuri,
ja armo vahva kuin ikuinen muuri.
* On täällä taival usein niin outo,
kun kuljetaan poikki laaksojen puiden.
Vain hetken loistaa nuotio, souto,
ja muistot nousevat vuosisatojen uumenista niiden.
Vaan kerran loppuu vaellus maan,
kun portti aukeaa ihanaan valtakuntaan.
* Siis käy viel' eteenpäin, ystäväin,
vaan tovi kestää yö ja tuuli.
On Isän käsi kämmenelläin,
ja taivaan koti jo meitä kuuli.
Pian koittaa aamu ja ihana rauha,
pois katoaa huoli ja murheen hauta.
niin raskas ollut onhan tie.
Vain Herra yksin polkusi tiesi,
hän kotiin asti vaeltajaa vie.
On korven rauha, taivas niin suuri,
ja armo vahva kuin ikuinen muuri.
* On täällä taival usein niin outo,
kun kuljetaan poikki laaksojen puiden.
Vain hetken loistaa nuotio, souto,
ja muistot nousevat vuosisatojen uumenista niiden.
Vaan kerran loppuu vaellus maan,
kun portti aukeaa ihanaan valtakuntaan.
* Siis käy viel' eteenpäin, ystäväin,
vaan tovi kestää yö ja tuuli.
On Isän käsi kämmenelläin,
ja taivaan koti jo meitä kuuli.
Pian koittaa aamu ja ihana rauha,
pois katoaa huoli ja murheen hauta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.