Psykoottinen masennus merkintä on kulkenut reilut kaksikymmentä vuotta potilastiedoissa. Psykoottinen diagnoosi tuli kuvioihin reilut kaksikymmentä vuotta sitten kun meni psykiatriselle osastolle tarkempiin tutkimuksiin kun mitään elimellistä sairautta ei löydetty.
Se oli sitä aikaa kun terveyskeskuksista tehtailtiin urakalla lähetteitä psykiatrisiin tutkimuksiin aluesairaaloiden psykiatrisille osastoille. Yleensä ihmiset oli lääkitty yleislääkäreiden toimesta tokkuraiseksi kun he saapuivat osastolle ja siellä lisättiin lääkemäärää heti.
Osastolla tuli diagnoosiksi masennus, joka annettiin yleensä kaikille sinne tulleille jos ei muuta keksitty. Tästä alkoi lääkekierre joka johti vuosia kestäneeseen hoitokierteeseen kun lääkehaittoja pidettiin psyykkisenä sairautena ja siihen annettiin aina uusia ja vahvempia lääkkeitä. Jossain vaiheessa diagnoosi muuttui psykoottiseksi masennukseksi kun elimistön puolustusmekanismit alkoivat väsyä ja ulkoinen olemus alkoi muuttua.
Tällainen hoitopolku taisi olla sille ajalle hyvin tyypillistä. Lääkehaitoista ei lääkäreillä ollut mitään hajua, eikä vieroitusoireistakaan. Ihmiskunnan keskuuteen kylvettiin kärsimystä ja ihmiset "koulutettiin" psyykkisesti sairaiksi ja opetettiin elämään tässä roolissa. Mieleltään terveistä ihmisistä tehtiin psyykisesti sairaita.
Kotona ollessa ei koskaan ollut ilmennyt minkäänlaista psykoottisuutta, se oli täysin psykiatrisen hoitojärjestelmän sairaalailmiö.
Nyt 2020 - luvulla meni yksityiselle lääkäriasemalle tutkituttamaan ihomuutosta jota epäili syöväksi. Lääkäri ei ole koskaan ennen tavannut potilasta, hän oli lukenut vanhoja kymmenien vuosien takaisia potilasmerkintöjä. Siellä oli kulkenut merkintä psykoottinen masennus tähän asti, vaikka oli onnistunut lopettamaan turhat lääkkeet jo kymmenen vuotta sitten.
Ja mitäpä lääkäri olikaan kirjoittanut tästä käynnistä, taustalla psykoottistasoinen depressio.
Se oli sitä aikaa kun terveyskeskuksista tehtailtiin urakalla lähetteitä psykiatrisiin tutkimuksiin aluesairaaloiden psykiatrisille osastoille. Yleensä ihmiset oli lääkitty yleislääkäreiden toimesta tokkuraiseksi kun he saapuivat osastolle ja siellä lisättiin lääkemäärää heti.
Osastolla tuli diagnoosiksi masennus, joka annettiin yleensä kaikille sinne tulleille jos ei muuta keksitty. Tästä alkoi lääkekierre joka johti vuosia kestäneeseen hoitokierteeseen kun lääkehaittoja pidettiin psyykkisenä sairautena ja siihen annettiin aina uusia ja vahvempia lääkkeitä. Jossain vaiheessa diagnoosi muuttui psykoottiseksi masennukseksi kun elimistön puolustusmekanismit alkoivat väsyä ja ulkoinen olemus alkoi muuttua.
Tällainen hoitopolku taisi olla sille ajalle hyvin tyypillistä. Lääkehaitoista ei lääkäreillä ollut mitään hajua, eikä vieroitusoireistakaan. Ihmiskunnan keskuuteen kylvettiin kärsimystä ja ihmiset "koulutettiin" psyykkisesti sairaiksi ja opetettiin elämään tässä roolissa. Mieleltään terveistä ihmisistä tehtiin psyykisesti sairaita.
Kotona ollessa ei koskaan ollut ilmennyt minkäänlaista psykoottisuutta, se oli täysin psykiatrisen hoitojärjestelmän sairaalailmiö.
Nyt 2020 - luvulla meni yksityiselle lääkäriasemalle tutkituttamaan ihomuutosta jota epäili syöväksi. Lääkäri ei ole koskaan ennen tavannut potilasta, hän oli lukenut vanhoja kymmenien vuosien takaisia potilasmerkintöjä. Siellä oli kulkenut merkintä psykoottinen masennus tähän asti, vaikka oli onnistunut lopettamaan turhat lääkkeet jo kymmenen vuotta sitten.
Ja mitäpä lääkäri olikaan kirjoittanut tästä käynnistä, taustalla psykoottistasoinen depressio.
Vastaukset 229
Vanhimmat
Joo tuollaista se on. Ja jos olet päihderiippuvainen sekin tekee ihmisestä immuunin kaikille muille sairauksille koska kaikki johtuu päihdeongelmat.
Päihderiippuvainen tarvitsee vieroitushoitoa
Mielisairas tarvitsee lääkehoitoa
Molemmat usein kieltäytyvät hoidosta, vaikka selvä tarve on
30 vuotta sitten päihderiippuvuuttani ja sen aiheuttamia ongelmia alettiin hoitamaan psyykenlääkkeillä, ja siitähän se soppa syntyi.
Elämäni oli täysin sekaisin viitisentoista vuotta.
Jos olisin ammattilainen, en alkaisi syöttämään päihderiippuvaiselle psyykenlääkkeitä.
Entä jos on sekä mielisairas että päihderiippuvainen? Ihminen ei voi samaan aikaan tarvita kahta toisensa poissulkevaa asiaa, sekä lääkkeitä että vieroitushoitoa.
Siis mitä mahdat tarkoittaa "ei voi samaan aikaan tarvita kahta toisensa poissulkevaa.."?
Vieroitushoidossakin käytetään usein lääkkeitä.
masentuneihin sähköhoito toimii tehokkaiten kun taas alkoholisteihin lääkehoito
Näin sama tieto potilaasta pysyy ja kulkee eteenpäin vuosikausia riippumatta täysin siitä minkä asian takia potilas on sillä kertaa mennyt vastaanotolle.
Lääkäreiden yksi työtapa on toimia eräänlaisena monistuskoneena. Kun uusi lääkäri tulee hän lukee edellisen kolleegansa kirjoitukset potilaasta ja kopsaa niistä mielestään oleellisen tiedon omiin potilasmerkintöihisä. Näin hän siirtää edeltäjänsä mielipiteet ja tulkinnat itselleen ja lisää siihen mahdollisesti omat havaintonsa ja tutkimisensa tuloksia ja laittaa kirjoituksensa sähköiseen järjestelmään luettavaksi.
Sitten taas mahdollinen seuraava lääkäri lukee nämä ja kopsaa taas samat tiedot mitä edelliset ovat kirjoittaneet tästä potilaasta sen kummemmin tutkimatta tai edes ottamatta niitä edes puheeksi potilaan kanssa.
Olen nähnyt kuinka vuosien varrella jopa neljä eri lääkäriä on kopioinut omiin merkintöihinsä aa nelosen sivun täyteen edellisten lääkäreiden samat lauseet sanasta sanaan miten potilasta on kuljetettu hoitojärjestelmässä ja mitä lääkkeitä annettu. Yksi näistä oli jopa eri paikkakunnnalla oleva yksityislääkäri.
Vaikka alkuperäistä diagnoosia ei pyyhitä pois, lääkäri voi tehdä potilastietoihin uuden merkinnän (esimerkiksi parantunut, oireeton tai ei enää täytä diagnoosin kriteereitä).
Pyydä lääkäriä kirjaamaan potilastietoihin uusi arvio, jossa todetaan sairauden parantuneen tai remission (oireettomuuden) alkaneen.
Eipä onnistu. Totta kai lääkäri voi näin tehdä mutta mikään velvollisuus ei ole.
Potilasasiakirjoihin on lain mukaan merkittävä potilaan hoidon ja seurannan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot. Jos kyseessä on diagnoosi, josta potilas on toipunut (esimerkiksi yksittäinen masennusepisoosi vuosia sitten), lääkäri ei yleensä aktiivisesti käytä kyseistä diagnoosikoodia uusissa käyntiteksteissä. Jos potilas on parantunut ja hoidon tarve on päättynyt, lääkäri tekee yleensä hoitosuhteen päättyessä loppuyhteenvedon (epikriisin), jossa todetaan tilanteen korjaantuminen ja hoidon päättyminen.
Jos epäilet potilastiedoissasi olevaa virheellistä diagnoosia, voit pyytää sen oikaisua tai poistoa ottamalla yhteyttä siihen terveydenhuollon toimintayksikköön, jossa merkintä on tehty.
Tee kirjallinen oikaisupyyntö tai virheen korjauspyyntö kyseisen terveyskeskuksen tai sairaalan potilasasiamiehelle tai kirjaamoon
Jos väärä diagnoosi on aiheuttanut haitallista hoitoa tai hoidon viivästymistä, voit hakea korvausta Potilasvakuutuskeskuksesta.
Korvausta voi toki hakea.Suomessa sitä ei vaan meinaa herua.
Juurikin tämä, että kaikkeahan voi aina hakea, mutta.... tulos on mikä on.
Sama kun julkisuudessa on nyt puhuttu, että köyhemmillä on mahdollisuus hakea hinnan alennusta tai jopa mahdollisuutta olla maksamatta terveydenhuollon maksuja, mutta saako sellaisia ?
Annetaan mahdollisuus, mutta mitä se on sitten käytännössä ?
Tunnen paljon vähävaraisia, enkä ole edelleenkään kuullut, että kukaan olisi saanut alennettua maksujaan, tms.
Korvausta mistä?
Mun setä sai delirium- diagnoosin ikämiehenä kun oli ollut yli 20 vuotta raittiina. Iän aiheuttama sekavuus tulkittiin heti alkoholista johtuvaksi koska menneisyydessä oli paljon alkoholismiin liittyvää historiaa.
iän tuomaa sekavuutta kutsutaan myös deliriumiksi.
Pelkkä delirium tarkoittaa yleisesti sekavuutta.
Esim. juoppohulluus, sekavuus, on delirium tremens. Vanhuuteen liittyvässä sekavuudessa se on joku muu, delirium..?
Luitko henkilö oli saanut delirium diagnoosin. Ei ollut mainintaa että delium tremens.
Luin toki. Otin tuon tremensin vain esimerkiksi, kun mainitsin, että eri sekavuuksilla on eri nimike. Jos nyt itse satuit ymmärtämään?
Delirium tremens diagnoosi se oli. Ja häntä myös hoidettiin oletusarvoisesti ryyppäämään ratkenneena juoppona. Aktiivinen mies ei kestänyt sängyssä makaamista ja oli levoton. Levottomuus tulkittiin vieroitusoireiksi koska hän oli aikoinaan ollut myös sekakäyttäjä. Yli 70- vuotiaana alkanut dementiaoireilu luokiteltiin alkoholidementiaksi. Mies oli ollut vuosia ja vuosia aivan raitis lukuun ottamatta raittiuden alkuaikoina tapahtuneita muutamaa retkahdusta. Tietenkin voi jälkikäteen hurskastella että dementia on voinut osittain johtua raskaasta alkoholinkäytöstä nuorempana.
Ei se ole mitään hurskastelua. Alkoholismi jättää jälkensä tavalla tai toisella, vaikka juomisen lopettaisikin.
Seuraukset runsaasta juomisesta voivat tulla esiin jopa vuosia myöhemmin.
Alkoholi tuhoaa aivosoluja, ja mitä kauemmin juominen jatkuu, sitä enemmän soluja vioittuu. Toki aivosolut voivat myös uusiutua, mutta jotkut ongelmat voivat jäädä pysyviksi.
minä kyllä tiedän
Jos on keski-ikäisenä lopettanut juomisen niin ei se tarkoita etteikö sillä voi olla seurauksia. Hän oli siis raitistumisen jälkeen ihan hyvässä kunnossa.
Mennyt pitkäaikainen alkoholin ja muiden aineiden sekakäyttö aiheuttaa aivoissa rakenteellisia muutoksia, kuten aivosolujen katoa ja valkean aineen vaurioita. Kun ihminen ikääntyy, aivojen luonnollinen korjauskapasiteetti (niin sanottu kognitiivinen reservi) vähenee. Nuorempana sairaat vauriot voivat tulla näkyviksi vasta vanhuudessa, kun aivot eivät enää pysty kompensoimaan niitä.
Eli yli 20 vuoden raittiuden jälkeen voi edelleen tulla alkoholin aiheuttama delirium tremens? Vaikka on ollut ihan tolpillaan ja työelämässä kun koko raittiin ajan?
Ei,mutta menneisyydessä koettu rankka sekakäyttö on kuitenkin voinut jättää aivoihin vaurioita, jotka heikentävät aivojen niin sanottua reserviä. Tämän vuoksi aivot voivat olla herkemmät ikääntymisen tuomille muutoksille. Nuoruuden ja keski-iän rankka sekakäyttö on voinut pienentää aivojen toiminnallista reserviä. Kun ikääntyminen alkaa luonnollisesti heikentää aivoja, oireet voivat tulla esiin herkemmin tai nopeammin kuin ihmisellä, jolla ei ole päihdetaustaa. Henkilöllä voi olla alkava ikääntymiseen liittyvä muistisairaus, jonka ohessa aivoissa näkyvät vanhat, vuosikymmenten takaiset pään vammat tai verenkierron häiriöt, joita sekakäyttöaikana on saattanut tulla.
Eli delirium tremems oli väärä diagnoosi ja hoito joka perustui käsitykseen retkahtamisesta väärä myös.
Minä en sitä päätöstä tee. Jos teistä on diagnoosi väärä niin teidän pitää ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon ja selvittää heidän kanssaan asia.
Eikä tässä sinusta ollutkaan kysymys. Niinkö luulit?
En ja en luullut. Jos kirjoittajan mielestä diagnoosi on väärä niin siitä pitää ilmoittaa hoitavalle taholle.
Se tapahtui vuosia sitten ja setäkin on jo kuollut. Tapaus otettiin tähän vain esimerkiksi aloittajan kaltaisesta tilanteesta jossa menneisyyden diagnoosihistoria jää vaikuttamaan myöhempään elämään ikävästi. Ja kaikki hoitotahot eivät suhtaudu omaistenkaan valituksiin mitenkään. Omaisia pidetään usein hankalina sosiaali- ja terveysalojen laitoksissa jos he valittavat vääristä diagnooseista tai hoitomenetelmistä. Lääkäreille väärästä diagnoosista valittaminen on arvovaltakysymys ja hoitohenkilökunnalle hoitoa kritisoivat omaiset koetaan lisärasitteena raskaassa työssä.
Siitä on jo joitain vuosia, kun jossain lehdessä oli juttua yhdestä iäkkäästä miehestä, n. 80-vuotias, jota omaiset yrittivät saada johonkin palvelutaloon/vanhainkotiin. Häntä ei kuitenkaan otettu sinne, kun hänellä oli ollut jotain psyykkisiä ongelmia hänen ollessaan 20-vuotias.
Siis 60 vuotta välissä, ja leima seurasi edelleen ??
Sitä en enää muista, oliko lehtijutussa mitään mainintaa, pääsikö hän jonnekin muualle hoivattavaksi.
Kyllä se vanha diagnoosi seuraa, valitettavasti.
Joskus yleislääkäri sitten kohtaa potilaan diagnoosina, ei ihmisenä diagnoosin taustalla.
Itselläni on ollut vuosikymmeniä psykiatrinen diagnoosi. Vointini on ollut jo monet vuodet parempi kuin aikoinaan, mutta edelleen ajoittain jotkut lääkärit pitävät minua sellaisena kuin miten diagnoosi ihmisen määrittää (oireet, mahd. käytös, ym.).
Siitä on ollut ongelmaakin vuosien varrella. Pari yleislääkäriä laittoi jopa lähetettä psykiatrian puolelle, missä todettiin, etten tarvitse psykiatrisia palveluita/hoitoa. Jopa ihmettelivät näitä yleislääkäreiden lähetteitä. Siihen sanoin, että noiden lääkäreiden asenteet oli syy lähetteisiin.
Monesti on tullut toivottua, että olisinpa pysynyt fyysisesti kunnossa, olisin säästynyt monelta harmilta, turhautumiselta, jopa nöyryytykseltä.
Palstalla puhutaan juuri siitä stigmasta, leimasta, jollainen esim. mt-ongelmaisilla on, ja seuraa elämässään. Seuraa jopa, vaikka ongelmat, ainakin pahimmat, olisivat jo takanapäin.
Kuitenkin ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta tästä, väittävät, ettei tällaista tapahdu, että se olisi vain psyykkistä harhaluuloa.
Puhuin aikoinaan psykiatrin kanssa tästä ongelmasta, kuinka mt-ongelmaisia kohdellaan joskus somaattisen terveydenhuollon puolella, ja hän sanoi sen olevan yleisessä tiedossa.
Sehän herätti kaikenlaisia ajatuksia, miksi tilanne on tuollainen, jne.
Jos asia on yleisessä tiedossa, niin miksi sille ei yritetä tehdä mitään ?
Jos sinulla on fyysinen vaiva ja oireet näkyy päälle päin niin eihän siinä silloin pitäis olla mitään epäselvyyksiä Jos ei näy niin verikokeet voi kertoa ettei kyse ole psyykesairaudesta.
Esim Vakavasta mielenterveysongelmasta tai masennuksesta kärsivän voi olla vaikea kuvailla oireitaan selkeästi, varata aikoja tai pitää huolta jatkohoidosta. Psyykkinen sairaus voi myös heikentää kykyä vaatia omaa etuaan lääkärin vastaanotolla.
Alkoholistihan ei voi edes liukastua kadulla ja katkaista jalkaansa vain liukkauden vuoksi. Aina vedetään yhtäläisyysviiva alkoholismiin.
Flunssaankaan ei voi sairastua vain koska on virus liikkeellä. Aina se johtuu alkoholismin aiheuttamasta vastustuskyvyn heikkenemisestä.
Jos on aiemmin ollut vakavia ongelmia, mutta myöhemmin ne ovat helpottaneet ja pärjää hyvin, niin diagnoosit ovat nähtävissä lääkäreille, ja ikävä kyllä, joskus lääkärit pitävät vastaanotolle tulevaa potilasta sellaisena, mitä vanha diagnoosi kertoo.
Pitäisi ihminen ensin tuntea, ja tietää miten hänellä menee nykyään, kuin että pitää häntä psyykkisesti huonokuntoisena ainoastaan lukemansa diagnoosin perusteella.
Tuo on ongelma joidenkin kohdalla, jotka ovat mt-ongelmista kärsineet. Laajuutta en tiedä, kuinka yleistä on, mutta sitä kuitenkin on.
Tärkeintä kai se on, että katkaistu jalka korjataan, oli kaatumissyy mikä tahansa. Tai että flunssa hoidetaan, johtuu se mistä tahansa.
Ei se alkoholi/alkoholismi aina merkkaa sitä, että siitä syyllistettäisiin, jos jotain sattuu.
Alkoholistilla on usein alentunut itsetunto, häntä saattaa hävettää oma alkoholisminsa, ja sen takia ajattelee herkemmin, että kaikkeen vedetään se ongelma mukaan tavalla tai toisella. Alkoholisti on mestari syyttelemään itseään, olen toipunut alkoholisti, joka on käynyt katkot ja päihdehoidot, laitokset läpi, samanlaisiin ihmisiin niissä törmää, samanlaisiin ajattelutapoihin, itsesyytöksiin, jne.
Ja kun itseä Vi**taa oma juominen, niin vielä enemmän vi***taa, kun joku alkaa siitä saarnaamaan.
Totta kai voi liukastua mutta se alkoholi heikentää tasapainoa ja reagointikykyä. Flunssa paranee yleensä kotihoidolla. Toki jos ryyppää niin ei se paranna vaan päinvastoin hidstaa. Ja kyllä se alkoholi mm. laskee vastustuskykyä ja kuivattaa elimistöä. Kuinka moni alkoholisti on ilman viinaa kun on flunssassa?
Jos potilas on parantunut niin siitä tehdään menrkintä potilasasiakirjaan esim merkintä remissio.
Jossain kohdassa, jossa koneella näkyy diagnoosilista, näkyy merkattuna remissioksi, mutta esim. käyntiteksteihin kirjoittavat vain diagnoosin, ja seuraava lääkäri lukee edellisen tekstit, jne. Ei ne kiinnitä huomiota mihinkään remissioon.
Kuinka kauan psykoosisairaus voi olla remissiossa, että olisi vielä riski vanhan sairastumisen pohjalta saada uusi psykoosi ?
Koska periaatteessa kenellä tahansa voi olla riski saada psykoosi, vaikka ei olisi koskaan ollut mitään mt-ongelmia, siltikin joskus sairastaneella se pysyy tiedoissa loppuelämän.
Psyyken sairauksissa on se ominaisuus että niistä ei parannuta. Tämä johtuu siitä ettei psyyken sairauksia ole oikeasti olemassa. On mahdoton todeta potilas parantuneeksi olemattomasta sairaudesta koska niitä ei diagnosoida lääketieteellisin kokein. Tuhkarokko on helppo todistaa parantuneeksi. Mielenterveyshäiriötä ei voi todistaa parantuneeksi. Siksi se jää leijumaan ilmaan potentiaalisena selityksenä joka asiaan kun sellaisen diagnoosin on saanut.
Täällä on paljon matskua aiheesta jos kiinnostaa.
https://www.cchr.org/
Ihan oikeesti.Esim syömishäiriöt on psyykesairauksia ja sinä väität ettei siitä voi parantua. Voisitko perustella mihin tämän väittämän perustat?
Mikään itse valittu toiminta ei ole sairaus. Sairaus ei ole myöskään se että aiheuttaa itse itselleen sairauden, kuten anorektikko osteoporoosin tai alkoholisti maksakirroosin.
https://m.youtube.com/watch?v=JgikdLHaAcE
Eikö ole muita mielenterveysdiagnooseja kuin psykoosisairaudet.On muitakin mt diagnooseja kuin psykoosisairaudet. Mutta jos puhutaan masennuksesta niin sen voi saada remissioon
Psykoottinen masennus ei ole psykoosisairaus ja siitä voi parantua.
Sinusta siis esim ihosairaudet ei ole sairauksia vaikka ne ei johdu mistään henkilön toiminnasta
Ihosairautta ei luokitella psyyken sairaudeksi. En tiedä mistä sulle ihosairaus tuli mieleen.
Psyyken sairauksista ei voi parantua koska niitä ei ole olemassa.
Tämä huomio on hyvä muistaa.
Ei mutta iholla ja psyykkeellä on yhteys. Psyykkiset oireet voi aiheuttaa iho-oireita ja iho taas vaikuttaa psyykkeeseen.
Tämä siis tuohon " Sairaus ei ole myöskään se että aiheuttaa itse itselleen sairauden"
Psykiatrisessa hoitojärjestelmässähän on tyypillistä sellainen käytäntö että psyykkisesti terveistä tehdään psyykkisesti sairaita. Käytössä oleva yleisin keino on laittaa huumelääkitys päälle joka on varma ihmisen aivojen ja koko kehon muokkaaja sairaan oloiseksi.
Psykiatrien on annettava jokin diagnoosi kun heille tulee erikoissairaanhoitoon lähetteellä ihmisiä, ja kun ei ole olemassa mitään konkreettista todentamiskeinoa, ainakin masennus niminen psyykensairaus on sopiva antaa kenelle tahansa.
Entisenä psykiatrisena potilaana, olen huomannut, että kannattaa käydä yksityislääkärillä, ja sitä ennen kannattaa jo tietää mikä on se oma terveysongelma, ja mitä hoitoa siihen haluaa.
Vuosia sitten poistatin yksityisellä naamastani patin. Ei olisi varmaankaan onnistunut julkisella, koska se olisi tulkittu psyykkiseksi ongelmaksi. Patin poisto tehtiin kirurgisesti, ei polttamalla, ja jälki oli todella siistiä. Arpea ei käytännössä näe lainkaan. Julkisella polttavat niitä laserilla, josta jää kaamea kuoppa, ja naama on pilalla.
Samoin käyn yksityisellä puhdistuttamassa hampaani aina joskus. Tummentumat saavat kyytiä. Julkisella tämä tulkittaisiin varmaan myös psyykkiseksi ongelmaksi, jota tulee hoitaa turruttavilla lääkkeillä.
On ihmisiä jotka itse hakeutuu hoitoon kun tiedostavat esim masennuksen. Diagnoosi perustuu virallisiin tautiluokituskriteereihin (Suomessa ICD-tautiluokitus), potilaan kokonaisvaltaiseen haastatteluun sekä oireiden keston ja haitallisuuden arviointiin.
Kaikki ei mene erikoissairaanhoitoon. Miksi oletat että kaikki joutuu erikoissairaanhoitoon tai osastolle? Edelleen avohoidossa ei ole pakko syödä lääkkeitä. Sairausloman saaminen tai sen jatkuminen ei edellytä lääkkeiden syömistä.
Mitä ihmettä. Ei julkisessa hammashoidossa tyrkytetä lääkkeitä. Julkisella puolella ei ole hampaiden valkaisua. Puhtaasti esteettistä hoitoa (kuten hampaiden valkaisua tai erillistä soodapuhallusta) julkinen puoli ei tarjoa.
Jos sulla näkyvä vaiva niin sitä ei pidetä psyykkisenä sairautena. Pääsääntöisesti julkisella puolella (kuten terveysasemilla tai sairaaloissa) patit ja luomet poistetaan perinteisesti veitsellä leikkaamalla (kirurgisesti) tai joskus jäädyttämällä.
Tämä juuri, oireiden pitää näkyä päälle päin, muuten ei voi olla mikään vialla.
Esim. tulehdustila, avohaavat, ihottumat, murtumat, paiseet, jne. ne ovat näkyviä, toki ne hoidetaan. Ja kuumetta on aina oltava, muuten ei ole kipeä.
Verikokeet usein katsotaan, mutta kun se tulehdusarvo on normaali, niin missäänhän ei ole mitään vikaa, silloin jos päälle päin ei näy mitään.
Ja vaikka olisi jotain vikaa, esim. kuvaustutkimuksissa, mutta ei ole mitään akuuttia, niin sitten odotellaan, jos vaiva vaikka muuttuisikin akuutiksi, sitten sille tehdään jotain, jos vielä ehditään.
Juurikin näin, ja sen takia ihminen onkin sitten loppuikänsä mielenterveyshäiriöinen tai psyykkisesti sairas, kun tiedot jäävät "leijumaan". Systeemi on täysin päin pe****.
Anoreksia ei tule niin, että se valittaisiin itse. Siinä on psyykkisiä häiriöitä taustalla. Vaikka ei niitäkään kukaan taida itse valita.
Ja kun/jos psyyke saadaan paremmaksi, voi anoreksiastakin päästä eroon.
Osteoporoosi voi tulla ihan vain ihmisen ikääntyessä, se ei välttämättä liity psyykeen tai anoreksiaan millään tavalla.
Maksakirroosi voi tulla alkoholistille, mutta alkoholismi on tullut psyyken häiriöiden takia. Kukaan ei ala ryyppäämään itsetuhoisesti, jos psyyke on kunnossa.
Tulihan sullekin mieleen osteoporoosi ja maksakirroosi. Mistä lienee ?
Miksi terveelle ihmiselle laitettaisiin psyykelääkitys päälle ?
Miksi terve ihminen hakeutuisi psykiatrille ?
En ole koskaan ymmärtänyt, kun jotkut väittävät, että terve ihminen menee psykiatrille, ja hänet tehdään sairaaksi lääkkeillä.
No on sinulla omituisia pelkoja.
Patti naamassa ei ole psyykkinen ongelma edes julkisella puolella. Jos on tarvetta, hekin sen patin hoitavat pois.
Hampaiden hoito on vielä vähemmän psyykkinen ongelma, outoja ajatuksia sinulla kyllä.
Toki psyykkinen sairaus voi saada aikaan sen, ettei sairas ihminen huolehdi suuhygieniasta, ja hampaat menee sen takia huonoon kuntoon.
On ihan viisasta hakea ammattiapua, jos tulee masennusta tai jotain muuta mielenhäiriötä, ja vielä jos ne alkavat haittaamaan jokapäiväistä elämää ja olemista, asioiden hoitamista, ym.
Apua ja tukea voi ottaa vastaan suostumatta lääkityksiin.
Minä kommentoin nyt tuota jolla oli patti kasvoissa ja hampaat tummuneet.Kommentti koski hänen kokemusta että patti olisi katsottu julkisella psyykkiseksi vaivaksi.
Psykoosi on mielen sairaus. Masennus ja ahdistus ovat mielenterveyden häiriöitä.
Jos on sairastunut psyykkisesti, ja ymmärtää sekä hyväksyy sairastuneensa, on siitä myös mahdollista parantua.
Ymmärsin kyllä täysin, että hän ajatteli niin, että pattia olisi pidetty julkisella psyykkisenä vaivana.
Mutta patti poskessa ei johdu psyykkisestä vaivasta, se tulee jostain muusta syystä, jos on tullakseen. Ei lääkäritkään ajattele niin, että potilaan posken patti olisi psyykkistä.
Masennukseen saa apua myös terveydenhuollon ulkopuolelta jos ei halua lääkkeitä tai sairauslomaa.
Psykoosi on myös mielenterveydenhäiriö.Mielenterveyshäiriö on kattotermi kaikille diagnosoiduille psyykkisille tiloille, jotka aiheuttavat ihmiselle merkittävää haittaa, kärsimystä tai laskevat toimintakykyä. Häiriöstä puhutaan silloin, kun tunteet, ajatukset tai käyttäytyminen poikkeavat tavallisesta niin paljon, että se vaikeuttaa arjesta selviytymistä ja ihmissuhteita.
Sairaus-sanaa käytetään pitkäkestoisista tai vakavista tiloista, joihin liittyy selkeä hoitopolku lääkkeineen tai terapioineen. Masennukseen on lääkkeitä ja sitä hoidetaan mm terapialla
Mielenterveyshäiriö ja mielenterveyssairaus tarkoittavat käytännössä usein samaa asiaa, mutta termien käytössä on hienoisia sävyeroja. Lääketieteellisessä diagnosoinnissa käytetään ensisijaisesti termiä häiriö (esimerkiksi ahdistuneisuushäiriö tai persoonallisuushäiriö), koska mielen oireiden tarkkoja biologisia syitä on vaikeampi osoittaa kuin monissa fyysisissä sairauksissa.
Julkisella puolella se patti hoidetaan ehkä vasta kun uhkaa ihmisen henkeä tai on niin iso, että valuu jo naamalta syliin.
Mutta sen takia menee yksityiselle. Saa toki mennä mutta julkinen on halvempaa
Niinkö sulle on sanottu. Ei pidä paikkaansa.
Juu, minun moka oli. Sanoin, että psykoosi on sairaus, ei ole.
Tarkoitus oli kirjoittaa, että psykoosisairaus on sairaus, esim. skitsofrenia, tms.
Termit ovat joskus vaikeita käsittää, ja voivat myös johtaa väärinkäsityksiin.
Se on kyllä totta, että julkisella se on vaikeampaa hoidattaa. Mutta olikin kyse siitä, pidetäänkö sitä psyykkisenä ongelmana, ei.
Julkisella tosiaan useimmiten vaivojen täytyy antaa mennä ensin todella pahoiksi, ennen kuin niihin puututaan, mitään tehdään. Taitaa olla yleinen käytäntö.
On varmaankin hyvin vähän jos ollenkaan sairauksia joilla ei ole yhteyttä psyykkiseen tilaan. Stressihormonit voivat aiheuttaa stressi- ihottumaa, suru, ahdistus, viha kaikki tunnetilat aiheuttavat tunnetusti fyysisiä tuntemuksia ja reaktioita kehossa ja pitkään jatkuessaan vaikkapa vatsahaavan. Mutta siitä ei seuraa johtopäätöstä että se tunnetila on sairaus saati sitten se itse valittu toiminta jolla ihminen on pyrkinyt tunnetilojaan säätelemään on sairaus. Sairaus on vasta näiden seurauksena tullut lääketieteellisesti todistettavissa oleva seuraus kuten ihottuma, vatsahaava tai vaikka syöpä ketjupolttamisen seurauksena.
Psykiatriset "sairaudet" ja mielenterveyshäiriöt eivät ole sairauksia.
https://m.youtube.com/watch?v=JgikdLHaAcE
En puhu nyt stressi-ihottumasta. esim atooppinen ihottuma,psoriasis,akne, ruusufinni ja nokkosihottuma ovat yhteydessä psyykkeeseen ja voivat vaikuttaa molemmin päin oireisiin
Ei ole helppoa lääkärilläkään koska on olemassa paljon ihmisiä jotka haluavatkin itselleen mielenterveysdiagnoosin. Ja toisaalta jos on mielenterveyteen liittyvää historiaa jotkut ihmiset toivovatkin lääkärin ottavan sen huomioon vaikka olisivat vastaanotolla vatsavaivojen tai märkivän varpaan vuoksi ja loukkaantuvat jos ei heidän psyykkistä tilaansa huomioida päänsäryn tai selkävaivojen ohessa. Nykyisinhän valitetaan paljon siitä ettei tavallisen yleislääkärin vastaanotolla oteta asiakkaita henkisesti ja kokonaisvaltaisesti huomioon.
Ja sitten on heitä jotka haluavat eroon menneestä mt- historiasta.
Pitäisi lääkärinä arvata milloin kukakin potilas toivoo mitäkin.
"Anoreksia ei tule niin, että se valittaisiin itse."
Anoreksia on itse valittu nälkiintymistila joka vaatii erityisen pitkäjänteistä omaa valintaa olla syömättä. Ottaen huomioon kuinka vaikeaa ihmisen on olla pitkän aikaa nälkäinen silloin kun ruokaa on saatavilla päästäksen terveyttä vaarantavaan aliravitsemustilaan, anoreksia vaatii erityisen päättäväistä itsekuria ja päivittäisiä säännöllisiä valintoja jättää itsensä ravinnotta.
Anoreksian seurauksena aiheutunut nälkiintymistila jos joku on todellakin oma valinta. Se valinta pitää tehdä militantilla itsekurilla ja itsemotivoinnilla joka minuutti kuukausien ja vuosien ajan.
"Siinä on psyykkisiä häiriöitä taustalla. Vaikka ei niitäkään kukaan taida itse valita."
Aika moni menee lääkärin vastaanotolle valmis lista diagnooseja mielessä jotka haluaa lääkäriltä tilata. Erityisesti psyyken häiriöt pystyy aika hyvin itse valitsemaan.
Kun potilas parantuu tai toipuu psyykkisestä sairaudesta, potilaskertomukseen tehtävä merkintä riippuu tilanteesta, mutta yleisimmin käytetty lääketieteellinen termi on remissio tai toipuminen. Kun potilas ei enää tarvitse hoitoa, lääkäri laatii loppuarvion eli epikriisin. Siinä todetaan hoidon tavoitteiden täyttyneen, oireiden väistyneen ja seurannan tai aktiivisen hoitosuhteen päättyvän.
Nykyisin työllisyyspalveluiden kautta on suuri vaara joutua psykiatrin pakeille. Varsinkin jos olet pitkäaikaistyötön sinut halutaan ensin ohjata sosiaalipalveluihin jotta sinusta saadaan ensin leimattua sosiaalitapaus. Köyhyyden aiheuttamat ahdistukset lasketaan työttömyys- sairauden oireiksi. Ja harkinnanvaraista toimeentulotukea haetaan sosiaalipalveluista - eli siis rahallisen tuen saamisen edellytyksenä on sosiaalipalveluiden asiakkuus.
Sieltä sitten ohjataan kohti mielisairauspalveluiden ihmeellistä maailmaa koska Suomessa pitkäaikaistyöttömyyden katsotaan olevan psyykkinen sairaus.
Jos et suostu psyykkisesti sairaaksi niin sitten olet rikollinen koska olet työtön.
Ihminen haluaa itselleen mielenterveysdiagnoosin yleensä silloin, kun hän kokee pitkäaikaista tai epämääräistä henkistä kärsimystä ja etsii sille selitystä, apua tai oikeutusta. Diagnoosin toivomisen taustalla on usein tarve saada nimi omille vaikeille kokemuksille, jotta niitä olisi helpompi ymmärtää ja käsitellä.
Anoreksia on psyykesairaus. Anoreksian taustalla on yleensä psyykkisiä syitä.
Anorektikko yleensä välttelee lääkäriä. Usein joku ulkopuolinen ohjaa anorektikon lääkärille.
Pitkäaikaistyöttömillä voi olla mielen kuormittumista ja eikö sinusta ole hyvä että niihin puututaan. Pitkäaikaistyöttömillä havaitaan usein runsaasti hoitamattomia tai piileviä psyykkisiä oireita, jotka vaativat tukea ja varhaista puuttumista.Esimerkiksi keski-ikäisillä miehillä työttömyyden aiheuttama kuormitus saattaa jäädä perusterveydenhuollossa huomaamatta ja ilmetä myöhemmin päihdeongelmina tai vakavampina oireina.
Kasvoissa oleva paise (absessi) vaatii lähes poikkeuksetta lääkärin hoitoa, ja sen poisto eli avaaminen kuuluu julkisen terveydenhuollon kiireellisen hoidon piiriin.
Kyllähän ihottuma voi vaikuttaa ihmisen psyykeen. Voi olla vaikeaa liikkua ihmisjoukoissa, jos on vaikka kasvoissa pahaa ihottumaa. Se saattaa hävettää joitain, ihminen saattaa vetäytyä omiin oloihinsa, ei halua mennä minnekään, jne. Sitten voi seurata ahdistusta, masennusta, tms.
No jos lääkäri väittää potilaan kipua psyykkiseksi, laittaa lähetettä psykiatrille, ja lopulta kuitenkin kivun syy hoidetaan leikkauksella, niin kyllä se jonkin verran ottaa päähän, toivoo kuka toivoo ja mitä.
Anoreksiaa ei valita itse. Psyykeen saattaa tulla joku ongelma, voi tulla jotain omankuvan häiriötä, luuloa lihavuudesta, tms. Ja siitä voi seurata anoreksia.
Ei kukaan lopeta syömistä ilman mitään syytä.
Melkein kuin toisinkin päin, ihminen saattaa alkaa syömään todella runsaasti kestääkseen, torjuakseen ikäviä tunteita, ns. tunnesyömistä. Sekin on psyykestä johtuva ongelma.
Näenkö nyt unta, vai mitä tapahtuu ?
"Psyyken häiriöt pystyy aika hyvin itse valitsemaan". Ei hyvää päivää.
Ja ne jopa "tilataan" lääkäriltä. Voi voi.
Tuskin kukaan haluaa itselleen mitään psyykkistä häiriötä tai sairautta, se tulee, jos on tullakseen, aivan pyytämättä.
Totta kai työllisyyspalveluista voidaan ohjata psykiatrille asti, jos ei palveluissa osaa käyttäytyä ja hillitä itseään.
Kuinkakohan moni asiakas sielläkin hermostuu ja alkaa suoltamaan suustaan jos vaikka mitä ?
Sama se on lääkärillä käydessä, tai vaikka missä asiakaspalvelussa, ei siellä hypitä ammattilaisen silmille, eikä auota päätä, vaikka kuinka harmittaisi.
On paljon muitakin patteja olemassa kuin pelkästään paiseita.
Toki paiseet on hoidettava kiireellisesti. Vaikka ei sekään aina niin mene. Itselleni tuli aikoinaan paise alavatsaan, sisäelimiin, eikä sille alkuun tehty mitään. Lääkäri vain lähettäessä minut kotiin, sanoi "on olemassa riski, että se voi puhjeta".
Siitä sitten "reippain" mielin kotiin, pelkona mitä jos se puhkeaakin.
Menihän siinä vajaat kaksi kuukautta, kunnes leikattiin.
Ahaa ruusufinnikin on psyyken sairaus siis nykyään. 😂
Ruusufinni on sairaus. Mikä on käsityksesi mukaan se psyykkinen sairaus josta ruusufinni johtuu?
Keuhkosyöpä on sairaus. Tupakointi ei ole sairaus vaikka syöpä siitä johtuisikin.
Siitäkö tässä nyt keskustellaan?
Anoreksia ei ole psyyken sairaus kuten ei mikään muukaan itse valittu toiminta tai tunne- elämän ongelma. Psyyken sairauksia ei ole olemassa.
Kaiken ikäisillä työssä käyvillä, yrittäjillä, sijoitusbisneksessä mukana olevilla, pörssimeklareilla, maatilallisilla, Hilton hotelliketjun perillisillä, monarkeilla, Beverly Hillsin kotirouvilla, poliitikoilla ja eläkeläisillä voi kaikilla olla mielen kuormittumista.
Mitä siitä?
Kaikille ihmisen valinnoille on joku syy. Mitä siitä? Ihminen tekee itse tietoisia valintoja aina jonkun syyn vuoksi. Onko jalkapallon pelaaminenkin sairaus koska sen harrastamiselle on joku syy
Anoreksia valitaan itse.
Mikäli nälkiintynyt henkilö ei pysty syömään jonkin muun syyn, kuten ruoan puutteen tai fysiologisen syyn vuoksi hän ei ole anorektikko.
Anorektikko valitsee joka ikinen minuutti kun hän jättää tietoisesti itsensä ravinnotta ja luuhaa jossain pro- ana- foorumeilla motivoimassa itseään, täysin tietoisen valinnan. Kun kyse on tietoisesta itsensä nälkiinnyttämisestä taustalla on erityisen vahva oma tahto. Erityisen tietoinen valinta.
Eri tilanne on sitten kun tavoitteeseen on päästy ja tilanne on se että syöminen on fysiologisesti vaikeaa ja jopa hengenvaarallista. Mutta siihen päästäkseen on anoreksian valinneen henkilön tehtävä kuukausien ja vuosien ajan erityisen päättäväisiä täysin tietoisia valintoja ruoasta pidättäytymisen suhteen joka ikinen päivä.
Miten kommenttisi liittyy viestiin johon vastasit?
"Diagnoosin toivomisen taustalla on usein tarve saada nimi omille vaikeille kokemuksille, jotta niitä olisi helpompi ymmärtää ja käsitellä."
Diagnoosin toivomisen taustalla on usein myös tavoite päästä ulos työttömien kiusaamisjärjestelmästä sairaseläkkeelle. Lisäksi sen avulla voi ketjuttaa palkallisia sairauslomia ja selitellä omat perseilynsä parhain päin.
Anorektikko kuten kaikki muutkin ns "psyykenhäiriöiset" yleensä ovat välttelevinään lääkäriä. Oikeasti he vain delegoivat itsensä lääkäriin kuskaamisen muille eskaloimalla "oireilunsa" ensin tahallaan överiksi. Olisihan se nyt absurdia mennä itse oma- aloitteisesti lääkäriin hakemaan apua vapaaehtoiseen syömättömyyteen. Mitä anorektikko selittäisi lääkärinkäyntinsä syyksi? Että haluan apua koska pyörin pro- ana- foorumeilla ja olen vapaaehtoisesti syömättä? 🤡
Kyllä psyykenhäiriödiagnoosit yleensä valitaan itse.
Esimerkiksi vakava masennus- diagnoosin saa pistämällä kyselykaavakkeeseen ruksit oikeisiin kohtiin. Ei tarvitse olla Einstein arvatakseen oikein mihin kohtiin kannattaa laittaa ruksit jotta saa tilaamansa diagnoosin.
Eri mielisairauksista ja niiden oirekuvastoista on informaatiota saatavilla helposti. Sitten ei tarvitse kuin valita diagnoosi ja alkaa esittämään sen mukaista oirekuvastoa pantomiimiesityksenä kaikkialla ja koko ajan. Mieluusti suggerodia itsensäkin kuvittelemaan että teeskennellyt oireet ovat ihan oi-kees-ti oikeita eikä vain leikisti. Lopulta kun on uuvuttanut itseään ja ympäristöään oireilemalla kuin pahimman lajin miimikko tarpeeksi kärsivällisesti ja pitkään, pääsee viimein lääkäriin ja avot sieltä se diagnoosi sitten tipahtaa.
Diagnoosista on paljon hyötyjä haittojen ohessa.
Nyt oli kyse kasvoissa näkyvästä patista. Myös kipeä, punoittava tai märkivä patti kasvojen tai kaulan alueella vaatii nopeaa lääkärin arviota ja usein avaamista tai antibioottihoitoa.Jos patti on tullut nopeasti, muuttaa muotoaan, kasvaa viikkojen aikana tai tuntuu kovalta ja alustaansa kiinnittyneeltä, se tutkitaan tarkasti mahdollisten vakavampien syiden poissulkemiseksi.
No anteeksi vaan kun vastasin kirjoittajan kommenttiin jossa mainittiin että on ihmisiä jotka haluaa itselleen mt diagnoosin. Silloin se vaikuttaa esim työkykyyn ja et voi hakea sairauslomaa vedoten somaattiseen vaivaan
Kyllä voi. Luitko loppuun.Et tainnut lukea.
Minulle ilmoitettiin vain, että hoito päättyy, psykiatrian avohoito.
Sanottiin, että pitäisi käydä vuosittain terveysasemalla keskustelemassa.
En ole kuitenkaan mennyt, kun ei ole ollut minkäänlaista tarvetta. En viitsi mennä sinne huvikseen, siellä on kiireitä muutenkin.
Pystyn juttelemaan muuallakin ihmisten kanssa, kavereiden, tuttavien, ym. asioista, jotka liittyvät jokapäiväiseen elämään, elämiseen ja olemiseen, vaihtamaan kuulumisia, tekemään yhdessä erilaisia asioita, käymään jossain tapahtumissa, jne.
Koita ymmärtää että anoreksia on vakava, lääketieteellisesti tunnustettu syömishäiriö, kun taas pro-ana tarkoittaa ilmiötä tai yhteisöä, joka pitää anoreksiaa elämäntapana ja tavoiteltavana tilana sairauden sijaan.
Sä saat itsesi näytttää typerältä. Anoreksian taustalla ei ole vahva oma tahto vaan se on psyykkinen sairaus.
Joka ikisellä ihmisellä on joskus mielen kuormittumista. Yksilöstä riippuen se voi olla lievempää, tai voimakkaampaa.
Ja jos se muuttuu elämää ja toimintaa häiritseväksi, silloin on hyvä hakea apua.
Mikä sinua hiertää ?
Mitä ihmettä. Eihän työssä käyvä ole työtön. Sinusta työuupumus on perseilyä?
Mistä katkeruutesi ja kyynisyytesi johtuu ?
Turhaa sitä on täällä muihin purkaa.
Tietenkin luin. Viestisi loppuosa on samaa soopaa kuin alkuosa.
Pitkäaikaistyöttömyydellä ei ole mitään tekemistä psyyken häiriöiden kanssa. Pitkäaikaistyötön on henkilö joka on ollut ilmoittautuneena työttömäksi työnhakijaksi vuoden päivät eikä ole tuona aikana ollut töissä. Siinä kaikki.
T szasz on todellakin oikeassa todetessaan että sillä ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Psykiatria/ mielenterveyshuolto on poliittinen työkalu, sosiaalisen kontrollin väline ja rahakas bisnes.
Miten voit olla noin sivistymätön. Tajuutko että pro ana ja anoreksia ei ole sama asia. Sun pitäis mennä hoitoon.
Helvettiäkö ihmiset sitten valittaa kun mt diagnoosesista ei pääse eroon ja heitä ei oteta tosissaan terveydenhuollossa kun on somaattinen vaiva joka ei näy ulospäin. Jos kerta itselleen valitsevat mt diagnooisn sun mukaan.
Olet ilmeisesti kokenut pettymyksen jonkun "perseilijän" kanssa ???
Oliko nimimerkillä "kokemusta on" ?
Älä pyytele turhaan anteeksi, et ole tehnyt mitään väärää.
Täällä on nyt joku, joka purkaa omaa turhautumistaan kommentoimalla ilkeästi muille.
Ajatteleeko täysin terve ihminen, että hänen elämäänsä kontrolloitaisiin jotenkin psykiatrian toimesta ?
Kuka niin ajattelee?
Ja miten kommenttisi liittyy viestiin johon vastasit?
Psykiatria ei ole lääketiedettä. Se on pseudolääketiedettä. Ja kaikki psykiatriset diagnoosit ovat pseudodiagnooseja. Psykiatria yrittää imitoida lääketiedettä mutta yhtäkään niin sanottua psykiatrista sairautta ei ole lääketieteellisin tutkimuksin oikeiksi todistettu.
Jos ihminen haluaa syystä tai toisesta näänyttää itsensä kuoliaaksi tai muuten vain tappaa itsensä se ei tarkoita että tämä johtuu siitä että hän on sairas.
Ihan siksi, kun siinä kommentissa mainittiin psykiatrian olevan sosiaalisen kontrollin väline.
Onko sinulla jokin ongelma ?
Kuka siis keksi ja mistä syystä että pitkäaikaistyöttömät olisivat kuormittuneita koska ovat pitkäaikaistyöttömiä?
Jos et pysy kärryillä keskustelun juonessa se ei tarkoita että se väärää mieltä oleva on katkera. Jos oma maailmakuvasi kyseenalaistetaan ja se osuu sinua henkilökohtaisista syistä herkkään hermoon se ei tarkoita että se toinen on kyyninen.
Kyllä hän varmaan ymmärtääkin, kunhan kiukuttelee jostain syystä.
En ole ainakaan itse koskaan valinnut psykiatrista diagnoosia, mutta jos olisin tiennyt, miten diagnoosi vaikuttaa yleisemmin terveydenhuollossa, esim. fyysisellä puolella, olisin varmaan yrittänyt välttää saamasta koko diagnoosia.
Jälkeenpäin jossittelu vain on turhaa. Vahinko on jo tapahtunut.
Jaksaa, jaksaa...
Et ilmeisesti ole huomannut että ihmisiä on erilaisia. On heitä jotka tykkäävät mielisairastelusta koska he joko ovat vain älyllisesti haasteellisia ja epäkypsiä tai muuten hyötyvät diagnooseistaan. Sitten on heitä jotka on kusetettu tai pakotettu esimerkiksi jo kasvuiässä psykiatrisen aivopesun piiriin vastentahtoisesti. Heitä jotka ovat joskus erehtyneet mielenterveyspelleilyyn ja myöhemmin tulleet järkiinsä ja haluavat mt- historiastaan eroon.
Kaikenlaista löytyy ja ihmiset muuttuvat ajan myötä.
Pitkäaikaistyöttömät voivat kuormittua henkisesti, koska eivät onnistu saamaan töitä hakemisestaan huolimatta. Se voi olla syy kuormittumiselle, psyykkiselle sellaiselle.
Varmasti virheelliset näkökulmani johtuvat jostain omista henkilökohtaisista ongelmistani tai traumoista. Ehkä väärät mielipiteeni tarkoittavat peräti että minä olen mielisairas itse. 💡
Eihän siellä lukenut, että ruusufinni olisi psyyken sairaus, vaan että niillä on yhteys toisiinsa.
En ota anonyymien juttuja millään tavalla henkilökohtaisesti, eikä osu hermoon. Vaikka joku kovasti palstalla yrittää saada osumaa ihmisten hermoihin. Sitä en tiedä, kuka se on. Purkaa kiukkuaan, voin tämän sanoa uudestaan. Inttää ja inttää. Vai eikö ymmärrä asioita, ihan sama...
Kaikkia ihmisiä ei onnistu provosoimaan, vaikka kuinka haluaisi.
No kerroitko että voit hyvin ja se on kirjattu potilaskertomukseen?
Vielä kun psykiatriakin ymmärtäisi tuon, että ihmiset pystyvät muuttumaan ajan myötä.
En väitä mielipiteitäsi millään tavalla vääräksi, sinulla on vain aika omituinen tapa ilmaista niitä. Vihamielisyys pulpahtaa ajoittain läpi. Kyseenalaistat toisten kommentteja, ja kyselet ihan kuin et muka ymmärtäisi, mitä joku kommentillaan tarkoittaa.
Taitaa täällä pyörivillä olla traumoja ja ongelmia muillakin, mielenterveyteen liittyvä palsta kun on kyseessä.
Kukapa täällä sinun mahdollisista sairauksistasi pystyisi mitään sanomaan, oletko edes sairas. Itsehän parhaiten oman tilanteesi tiedät.
Etkö ymmärrä lukemaasi vai tahallasi olet ymmärtämättä. Minä kerroin että iholla ja psyykkeellä on yhteys.Psyykkinen stressi aktivoi hermostoa ja stressihormoneja, mikä heikentää ihon suojamuuria, lisää tulehdusta ja laajentaa kasvojen pintaverisuonia.Esimerkiksi jännitys, suuttumus tai häpeä voivat aiheuttaa välittömän flush-oireen eli kasvojen voimakkaan aaltomaisen lehahtamisen.stressi pahentaa iho-oireita, ja näkyvät iho-oireet puolestaan aiheuttavat henkistä kuormitusta, häpeää ja ahdistusta.
Olen huomannut. Mutta miten joku viitsii. Hän vitsailee vakavalla asialla ja uskoo omiin harhoihinsa.
Älä viitsi enää.
Tämä yksi harhoissa jakaa täällä omia totuuksia.
Joo tämä yksi elää omissa harhoissa. Antaa hänen nyt sitten elää omissa harhoissaan.
Johonkin hermoon on väärät näkemykset osuneet kun näet "kiukkua" kaikkialla. Etkä pääsääntöisesti ymmärrä viestien asiasisältöjä oikein. Kommentoit asian vierestä kerta toisensa jälkeen ja koet kaiken provosoinniksi.
Tiedämme että ihmisen henkisellä tilalla on yhteys fyysisiin sairauksiin. Johan siitä itsekin kirjoitin pitkän viestin aikaisemmin alkaen "On varmaankin hyvin vähän jos ollenkaan sairauksia joilla ei ole yhteyttä psyykkiseen tilaan.."
Miksi sinä sitä jankutat?
Minun argumenttini on että psyyken sairauksia ei ole olemassa. Se on aivan eri asia kuin tuo edellinen toteamus.
Sinä kysyiy miten psyyke vaikuttaa ruusufinniin
"Ahaa ruusufinnikin on psyyken sairaus siis nykyään. 😂
Ruusufinni on sairaus. Mikä on käsityksesi mukaan se psyykkinen sairaus josta ruusufinni johtuu?
Keuhkosyöpä on sairaus. Tupakointi ei ole sairaus vaikka syöpä siitä johtuisikin."
Minä en ole tuota kirjoittanut. Sinusta on jankuttamista jos joku toinen henkilö ottaa myös kantaa.
Tietenkin puhuin paremmasta voinnistani, ja kävin avohoidossa poliklinikalla aiemmin. Kyllähän he siellä näkivät miten minulla menee.
Jonkinlainen ongelma tuntui olevan, kun olin lopettanut pitkäaikaisen lääkityksen, josta kerroin vasta myöhemmin psykiatrille. Aika lääkärille oli harvoin.
Eivät he ilmeisesti mielissään ollut, kun olin tullut parempaan kuntoon (ainakin yhdestä lääkäristä tuli sellainen käsitys) , mutta turhaahan siellä on asiakasta roikottaa, kun ei ole tarvetta.
Tiedostan, jos tulisi jotain ongelmia, hakeutuisin kyllä avun piiriin, en jäisi yksin ongelmineni. Mutta hyvin on mennyt jo monta vuotta.
Psykiatria ei ole pseudolääketiedettä, vaan se on virallinen lääketieteen erikoisala, joka tutkii, diagnosoi, hoitaa ja ehkäisee mielenterveyden häiriöitä.
Psykiatriset hoidot, kuten lääkehoidot ja psykoterapia, perustuvat laajoihin tieteellisiin tutkimuksiin ja kliinisiin kokeisiin.
Nykyaikainen psykiatria hyödyntää aivotutkimusta, neurobiologiaa ja genetiikkaa ymmärtääkseen mielenterveyden häiriöitä.
Hyvä, että muutkin huomasi. Se ei onneksi ole meidän ongelmamme, jos joku kirjoittelee mitä kirjoittelee, ihmiset käyttäytyvät eri tavoin.
Se on sinun väärä mielipide. Tässä kohtaa voin sanoa mielipidettä vääräksi. Miksi haluat kiukutella ? Tuskin täällä kukaan lähtee mukaasi riitelemään. Voit toki yrittää provosoida ihan niin paljon kuin haluat, se ei ole meidän palstalla olijoiden vika, jos sinulla on paha olla.
Yritähän pärjätä, ei kukaan jaksa alkaa kiistelemään kanssasi.
Saat aivan rauhassa olla sitä mieltä, että psyyken sairauksia ei ole olemassa. Täällä jotkut muut ovat sitä mieltä, että niitä on.
Hyväksymme sinun mielipiteesi, hyväksy sinäkin meidän mielipiteet, tai argumentit, tai miten vaan.
Sinä olet täällä yksinäsi sen ajatuksen kanssa ettei psyykesairauksia ole olemassa. Kukaan ei ole kansssi samaa mieltä.
ja silloin se kirjataan potilaskertomukseen ja sun perustelut miksi koet voivasi hyvin. Näin jatkossa muut lääkärit näkee että vointisi on hyvä ja vakaa.
Kun kasvuikä menee ohi, voi alkaa ajattelemaan kuin täysikasvuinen.
Menneisyydessä on jokaisella tapahtunut jotain. Jos se on jotain ikävää, sen voi jättää menneisyyteen. Ei se poistu mielestä, muistista, mutta senkin muiston kanssa pystyy opettelemaan elämään. Niin täytyy tehdä, kun se ei poistu sieltä menneisyydestä vaikka kuinka yrittäisi.
Historiasta ei pääse eroon, kaikilla on oma historiansa. Mutta eihän historian tarvitse antaa pilata tätä päivää tai tulevaisuutta.
Kuten itsekin kirjoitit, ihmiset muuttuvat.
En minä ajattele, ettei niitä olisi. Olen itsekin ollut psyykkisesti sairas, aika vakavastikin. Ja olen myös kiitollinen saamastani avusta ja tuesta, jonka sain psykiatrian puolelta.
Monet vuodet oli hankalaa, mutta lopulta onnistui, ja lopputuloshan se on tärkein.
Ei yleislääkärit lue mitään psykiatrian puolen tekstejä. He katsovat vain taustatiedot ennen vastaanottoa, ja siellä näkyy kaikki diagnoosit, joita ihmisellä mahdollisesti on.
Ja jos huonosti käy, niin diagnoosin perusteella olet mahdollisesti lääkärin mielestä mt-ongelmainen jo ennen kuin astut huoneeseen sisään.
Ikävä noin, vaikka olisi ventovieras lääkäri, ventovieras potilas.
Kyllä lääkäreidenkin asenteet ovat erilaisia, ihan kuten muidenkin ihmisten.
ja sinusta et ole ollut sairas koska psyykesairauksia ei ole olemassa? Nyt sanot olleesi psyykkisesti sairas mutta mielenterveyssairauksia ole olemassa sinun mielestä?
Miksi sitten toitotat täällä ettei niitä ole olemassa jos et ajattele niin. Todella outoa.
No mulle on sattunut sitten vain lääkäreitä joilla ei ole asennevammaa.
Sotket minut nyt kyllä johonkin toiseen kommentoijaan.
Olisiko minun mitään järkeä väittää, ettei sellaista sairautta olisi olemassa, mitä kerron itsekin sairastaneeni ? Se se vasta outoa olisikin. Äly hoi.
Työllisyyspalveluista voidaan ohjata psykiatrille jos ei osaa käyttäytyä ja hillitä itseään......??? Jos lääkärillä tai muissa asiakaspalveluissa alkaa hyppimään ammattilaisen silmille.....???
Kylläpäs osuin lukemaan outoa ajattelua ja ihmeellistä tulkintaa! Tällaisiako ihmisiä ohjataan psykiatrian palveluihin? Ei tällainen ole mikään psykiatrisen sairauden oire, miksi tuohon järjestelmään pitää työntää terveitä ihmisiä, tai edes joku voi edes kuvitella että sinne hän kuuluu.
Jos ihminen menee työn haun merkeissä keskustelemaan ja siellä tulee tilanne jossa "menee hermo", kysymyksessä on luultavasti virkailijan kanssa syntynyt jokin väärikäsitys, painostus, pelottelu, huonosti ymmärretty tilanne tai jokin muu vastahanka.
Mitä daignoosia psykiatri keksii tällaiseen tilanteeseen, mitä lääkettä hän kirjoittaa?
Jos ihminen "hiiltyy" lääkärin tai jonkun asiakaspalvelun kanssa kommunikoidessaan hän on luultavasti synnynnäinen vilkas tempperamentti joka reagoi muuallakin voimakkaasti jos kokee kohdistuvan itseensä ammattilaiselta jotain epämieluisaa. Ei tämä ole sairautta joka vaatii psykiatrian hoitoa.
En todellakaan ole yksin mielipiteen kanssa ettei psykiatrisia sairauksia ole olemassa. Antipsykiatrinen liike kattaa myös monia psykiatreja ja alan asiantuntijoita jotka ovat sitä mieltä. Tämä ei ole minun keksimäni ajatus.
Ei tuossa työllisyyspalveluiden asiakkaan hiiltymisestä tai muusta käytöksestä ollut kyse. Pitkäaikaistyötön on käytännössä suomalaisessa mieilenmaisemassa mielisairas ja elämänhallintaongelmainen joka tapauksessa. Työllisyyspalveluiden pitkäaikaistyöttömyys on peruste ohjata sosiaalipalveluihin juuri siksi koska "pitkittyneen työttömyyden" uskotaan vammauttavan ihmistä henkisesti jotenkin traumaattisella tavalla. Jos työtön on tarpeeksi johdateltava hän alkaa itsekin uskoa siihen. Sosiaalitoimesta sitten sujuvasti ohjataan psykiatrin pankeille ja siitä se polku mielisairastelukierteeseen sitten alkaa.
Minä tarkoitan tätä ketjua.
"Kun kasvuikä menee ohi, voi alkaa ajattelemaan kuin täysikasvuinen."
On hyvin vähän ihmisiä jotka kasvavat tämän kehitysvaiheen yli. Meillä on vanhainkodit kuin täynnä ikäihmisiä jotka ovat eläneet onko elämänsä tuossa kehitysvaiheessa pääsemättä siitä koskaan yli aikuisuuteen asti.
https://m.youtube.com/watch?v=0T2R8pTpcoo
Niin sanotut "mielenterveyshäiriöt" ovat pääsääntöisesti kaikki vain sitä, ettei henkilö osaa kasvaa tuon huomionhakuisen kehitysvaiheen yli. Mutta kun lapsi joutuu psykiatrisen hoidon piiriin jo kasvuiässä Miun identiteetti ei ole kehittynyt hänelle opetetaan jo kasvuiässä että hän on sairas. Nepsyilystä tai muista diagnooseista tulee identiteetti. Ja koska oma identiteetti ei pääse kasvamaan normaalisti on vaikea aikuisena sitten olla mitään muuta kuin se diagnoosi johon on kasvatettu jo lapsesta asti. Aikuisena on vaikea rakentaa itsensä uudelleen.
Jos olen yksin tässä ketjussa mielipiteeni kanssa se ei tarkoita että olen väärässä.
Kun minä sanon että psykiatrisia sairauksia ei ole olemassa sinä tai joku toinen vastasi siihen ihmetelemällä että väitän ettei ihottuma ole sairaus:
"Sinusta siis esim ihosairaudet ei ole sairauksia vaikka ne ei johdu mistään henkilön toiminnasta"
Aika monelle mutkalle ihminen osaa ajatuksensa kiepauttaa että saa vääneltyä tuollaisen johtopäätöksen väitteestä ettei psykiatrista sairauksia ole olemassa.
Kun minä kommentoin jollekin niin se kommentti on osoitetu hänelle eli esim täälle joka väittää ei psyykesairauksia ole olemessa ja anoreksia ei ole psyykesairaus ja pro ana on sama kuin anoreksia.
Ihmettelinkin hiukan . Tuo vastaus oli tälle yhdelle joka ei pidä psyykkisiä sairauksia sairauksina .
Tässä yksi hänen mielipide
"Psykiatria ei ole lääketiedettä. Se on pseudolääketiedettä. Ja kaikki psykiatriset diagnoosit ovat pseudodiagnooseja. Psykiatria yrittää imitoida lääketiedettä mutta yhtäkään niin sanottua psykiatrista sairautta ei ole lääketieteellisin tutkimuksin oikeiksi todistettu."
Vastaus oli osoitettu hänelle.
No mene keskustelemaan heidän kanssaan jotka ovat kanssasi samaa mieltä ja jakavat saman mielipiteesi.
Miksi pitäisi keskustella vain samanmielisten kanssa? Asia kuuluu tähän ketjuun olennaisesti. Psykiatriset diagnoosit jäävät ikävästi kummittelemaan potilaan tietoihin kuten aloittajalla tapahtui juuri siksi koska psykiatrisesta sairaudesta parantumista ei voi todistaa (koska kyse ei ole koskaan lääketieteellisesti todistettavasta oikeasta sairaudesta) kuten syövästä parantumisen voi todistaa. Juuri tämähän aloittajankin ongelma oli.
Jos sinä pidät psykiatriaa pseudolääketieteenä niin saat pitää. Ei sun kanssa pysty keskustelee kun sä et ymmärrä mitään. Kyllä voi parantua.
On vaikeaa rakentaa itsensä uudelleen aikuisena, mutta se ei ole mahdotonta kuitenkaan.
Diagnoosit jäävät kummittelemaan, kyllä. Mutta kun sille ei voi mitään, niin niiden täytyy antaa vain kummitella.
Kummittelee ne minunkin tiedoissani, mutta se on sellainen asia, jolle en itse voi mitään, niin minun on elettävä asian kanssa.
Jonkin verran haittaavat joskus fyysisen terveydenhuollon puolella, mutta ei muuten elämässäni.
Eikä se oikeastaan edes minun ongelmani, jos joku ei hyväksy minua tai diagnoosejani. Elämä jatkuu.
Minullakin oli lopulta leikkausta vaativa vaiva, ja pitkään ennen leikkausta suositeltiin vain menemään psykiatrin juttusille.
Eipä olisi psykiatri pystynyt leikkausta tekemään, kuului kirurgille.
Onhan joku lapsena sairastettu tuhkarokkokin ikuisesti papereissa, enkä ymmärrä miksi sairaanloisesti pitäisi jäädä jumiin sellaisiin vanhoihin asioihin.
Sairastettu tuhkarokko ei aiheuta stigmaa, se ei leimaa ihmistä millään tavalla "mielenvikaiseksi".
Oliko ihan järkevää alkaa noita kahta vertaamaan ? Järkevämpää olisi opetella ymmärtämään erilaisia asioita, eikä vain tyrmätä kaikkea, esim. muiden kokemuksia omalla mutu-tuntumalla.
Juuri noin. Se että psykiatriset diagnoosit jäävät kummittelemaan terveystietoihin aiheuttaa sen että koko loppuelämän ajan on vaikeampi tulla vakavasti otetuksi lääkärin vastaanotolla (tai muussa elämässä) jatkossakaan, kuin jos sitä diagnoosia ei olisi. Psykiatrisesti sairaan ei otaksuta kykenevän hahmottamaan itseään ja maailmaa realisitisesti. Kaikki kehon tuntemukset ja muut fyysiset vaivat joista hän valittaa kuitataan luulosairauksilla tai psykosomaattisilla oireilla.
Tästähän oli hyvä esimerkki eräskin Big Brother kilpailija joka kuoli sydänkohtaukseen psykiatrisessa hoidossa koska hänen sydänoireensa tulkittiin henkiseksi ahdistukseksi. Edelleen ihmettelen myös että jos ihminen on henkisesti ahdistunut tai vaikkapa sitten päihderiippuvainen se ei mitenkään poissulje fyysisiä sairauksia muutenkaan. Ja tottakai se ahdistaa myös psyykkisesti jos sua ei oteta missään vakavasti. Se "psyykkinen oireilu" on silloin hoitavan tahon itse aiheuttama.
Siihen olen huomannut diagnoosien vaikuttavan, että uskottavuus horjuu ajoittain lääkärin vastaanotolla, kun kyseessä on muut kuin psyykkiset vaivat.
On joskus vaikuttanut, että yleinen ajatus on se, että psyyken ongelmat suojaavat kaikelta muulta sairastamiselta. Vaikka eihän se niin ole.
Mistä johtuu, että ne negatiiviset mielikuvat potilaasta mielellään havaitaan ja merkitään myös papereihin, nykyään koneelle?
Tuohon olisi mielenkiintoista saada vastaus sellaisilta, jotka niitä koneelle kirjoittaa. Ei siinä ole mitään järkeä, potilashan siitä eniten kärsii.
Ei voi silti yleistää, että kaikki lääkärit jollain tavalla leimaisivat, tai kohtelisivat huonosti potilasta, suurimmalla osalla on hyvä taito asennoitua potilaaseen kuin potilaaseen, se täytyy myöntää.
Asennoituminen kertoo jonkin verran ennakkoluuloista, ennakkoluulot johtuvat usein tietämättömyydestä, jonkun itselleen omakohtaisesti tuntemattoman ja vieraan asian herättämästä, esim. jopa ihan pelosta, tms.
Pelko tuntematonta ja vierasta asiaa kohtaan kääntyy taas epävarmuudeksi, ehkä jopa peloksi, itseään kohtaan, kuinka osaan kohdata itselleni tuntemattoman oudon ja vieraan asian, kun ei ole kokemusta sellaisesta
Yleislääkärikin, joka ei ole tavannut potilastaan aiemmin, voi lukea koneelta, että seuraavana on tulossa skitsofreenikko. Jos hänellä ei ole kokemusta työssään kertynyt skitsofreenikoista, hänelle tulee väistämättä mieleen, millainen sairas ihminen ovesta on tulossa, miten hänet tulisi kohdata, jne. Hänellä saattaa olla vaikkapa pelkkää lukutietoa skitsofreniasta, skitsofreenikoista, eikä välttämättä lainkaan kokemusta.
Ei tietenkään voi toisten ajatuksista tietää, mutta mielikuvitustasolla voisi ajatella jotenkin tuohon suuntaan.
Sehän on selvää, että uudet ja oudot, tuntemattomat, vieraat asiat herättävät jokaisessa epävarmuutta, jopa pelkoakin, tms.
Siinä tapauksessa otat yhteyttä hoitavaan hoitotahoon ja pyydät korjausta.Voi tehdä myös muistutuksen/kantelun.
Potilasasiakirjoihin saa viedä vain tutkimuksen ja hoidon kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen sekä Suomen Lääkäriliiton eettisten ohjeiden mukaan lääkärin merkintöjen tulee olla objektiivisia, asiallisia ja johdonmukaisia.
Lääkärin subjektiiviset negatiiviset mielikuvat, asenteelliset kommentit tai potilasta loukkaavat ilmaisut eivät kuulu potilaskertomukseen.
Lääkärin kirjaamat negatiiviset mielikuvat tai sävyltään arvostelevat merkinnät potilaskertomuksessa johtuvat yleensä kommunikaatiohaasteista, lääkärin omasta kuormituksesta tai pyrkimyksestä kuvata potilaan hoitomyöntyvyyttä.
1. Ammatillinen pyrkimys kuvata "haastavaa" tilannetta
2. Kiire ja kognitiivinen kuormitus
3. Defensiivinen eli itseä suojaava kirjaaminen
4. Kirjaamisperinteet ja lääketieteellinen jargoni
Tai asennevamma. Oikeasti asennevammaisia lääkäreitä on yllättävän paljon.
Se on lääkärin virkatehtäviä löytää ihmisistä sairauden piirteitä. Mitäpä muuta ne ovat kun etsiä niitä negatiivisia, eivät positiiviset ole sairauksia.
Jotainhan sinne koneelle täytyy kirjoittaa, varsinkin jos potilas saa reseptin.
Miksi ylipäänsä menee lääkäriin? Eikö yleensä mennä lääkäriin jos tuntee että joku asia ei ole kunnossa?
Voihan lääkäri todeta henkilön myös terveeksi mutta tämäkään ei kelpaa,koska on henkilö on hakeutunut lääkäriin koska joku on vialla.
Jos ei viitsitä, eikä haluta pureutua potilaan oikeaan vaivaan, voidaan se ohittaa selittämällä esim. psyyken ongelmista. Helppoahan se on kuin heinänteko oikoa asioita, niin ei tarvitse tutkia eikä hoitaa.
Priorisointia tapahtuu myös, valitaan potilaat keitä hoidetaan, keitä ei. Heikoimmat ja hauraimmat ovat siellä peräpäässä.
Tällä keskustellaan. psykiatrisista ongelmista. Yleisin reitti taitaa olla että ihminen menee ensin jonkin yleislääkärin luokse t-keskukseen tai yksityiselle, usein jonkun fyysisen vaivan takia. Hän lähettää sitten psykiatriselle puolelle. Yksityiset psykiatrit taitavat olla aika harvassa, joten sinne suoraan harvempi menee, yleensä vain rikkaat.
Terveydenhuollossa on omat systeeminsä miten lähetetään potilaita milloin minnekin eteenpäin erikoislääkäreille. Kun olen käynyt yksityisellä ja joskus hän on kehottanut menemään t-keskukseen.
Jos menee yleislääkärille jonkin muun kuin psyykkisen syyn takia, niin ei sieltä yleensä psykiatrin luokse lähetetä.
Vastaanotolla on oltava käytös tai jokin tosi pielessä, jos lääkäri lähettää psykiatrille, vaikka ihminen olisi mennyt lääkäriin fyysisten syiden takia.
ai lähettää. Ei minua ole koskaan fyysisen vaivan takia lähetetty psykiatrian puolelle. Aikoinaan hakeuduin kyllä masennuksen takia suoraan mielentervyspuolelle. Mutta jos lääkäri pitää fyysistä sairautta psyykkisenä niin siihen on varmaan syynsä. Esim potilaan käyttäytyminen
Yleensä kun varataan aikaa lääkärille niin kerrotaan syy minkä takia haluaa ajan lääkärille. Sinne lääkäriin voi pyytää myön toisen ihmisen tuekseen.
Etsimättä ei voi myöskään löytää.
Tietenkin syy täytyy kertoa aikaa varatessa.
Toisen ihmisen voi pyytää tueksi tahtoessaan.
Itse en ole halunnut saattajaa, enkä mielellään mennä saattajaksikaan, koska usein lääkäri puhuu saattajalle, sivuuttaen itse potilaan lähes täysin.
Ihan kuin itse potilas olisi jotenkin vähä-älyinen, tms.
Tällaistakin tapahtuu.
Jos sillä tavalla potilas pääsee tutkimuksiin niin eikö se ole se pääasia.
Milloin lääkäri voi puhua saattajalle?
Potilas voi itse pyytää, että lääkäri selvittää asiat saattajalle (esimerkiksi läheiselle tai tukihenkilölle), koska tilanne jännittää tai asiaa on vaikea sisäistää.
Jos potilaalla on muistisairaus, kehitysvamma, vakava akuutti kriisi tai muu syy, joka estää häntä ymmärtämästä hoito-ohjeita.
Ei minuakaan ole lähetetty psykiatrille suoraan lääkäriltä, mutta kaksi lähetettä aikoinaan laitettiin. Psykiatri sitten ihmetteli, miksi ne lähetteet oli laitettu. Kerroin hänelle, että taisi yleislääkäreillä olla asennevikaa mt-ongelmaisia kohtaan, ja yrittivät näyttää sen myös laittamalla lähetteen.
Juttelin psykiatrin kanssa tuosta ongelmasta, että fyysisiä vaivoja on vaikea hoidattaa, kun on mt-taustaa menneisyydessä.
Psykiatri sanoi siihen "se on yleisessä tiedossa". Eli tuskin olen ainoa, jota on kohdeltu alentavasti.
Tietenkin se on pääasia, sitä vartenhan lääkäriin kai on menty.
On tilanteita, kun saattaja on ollut potilaan kanssa lääkärin huoneessa, niin potilas istuu vieressä, ja lääkäri puhuu saattajalle, ihan kuin potilas ei edes olisi paikalla, saati läsnä tilanteessa.
Tällaista tapahtuu, vaikkakin se voi olla harvinaisempaa. Yleensä kyllä ajattelisi, että lääkäri huomioi potilaan.
Potilas voi olla kykenemätön itse vaikka edes kertomaan, miksi on lääkäriin tullut, silloin saattaja on tarpeellinen.
Joten voisko olla tyytyväinen ja kiitollinen vaikka lääkäri puhuis saattajalle, omaiselle,tukihenkilöllle
Ymmärrän ja kyllä itekin kohtasin epäasiallista kohtelua kun vaihdevuosiin hain hoitoa vaikka ei se osaaminen ollut senkään jälkeen hyvällä tasolla. En sanois että mt tausta vaikutti vaan osaaminen ja tieto. Ja tämäkin on ihan tiedossa ettei tarvittavaa osaamista ole perusterveydenhuollossa. Lopulta sain vaihdevuosiin hoidon kun löytyi lääkäri jolla oli osaamista. Mutta oli lääkäreitä jotka ei edes tiennyt mitä vaihdevuodet on joten silloin sitä hoitoa ei pystytä määräämään.
Miksi ei voisi olla ? Mikä sinulla ongelmana ?
Jos potilaalla ja lääkärillä on jo hoitosuhde niin lääkäri tietää potilaan kannan ja terveydentilan. Jos minä pyydän saattajan lääkärin vastaanotolle niin eihän minua haittaa jos lääkäri puhuu hänelle eikä minulle. Lääkärihän on keskustellut kanssani jo monet kerrat ja hoitosuhde jatkuu. Lääkärä on haluaa kuulla miten muut näkee potilaan voinnin.
Niinpä. Mainitsit itsekin tuon "jos on hoitosuhde". Aina ei sellaista ole, jos sellaista ei ole kerennyt muodostumaan.
Ei minulla on ongelmaa mutta joillakin on kun lääkäri ei huomioi potilasta vaan sen saattajan,tukihenkilön,omaisen ja puhuu vain hänelle huomioimatta potilasta.
No miksi henkilö ottaa tukihenkilön mukaansa jos itse osaa kertoa asiansa ja on siinä kunnossa että vuorovaikutus potilaan ja lääkärin välillä toimii.
Miksi se olisi jokin ongelma, että lääkäri puhuu saattajalle ? Voisi sanoa niin, että joku on tehnyt huomion, että niin tapahtuu, ja kertoo sen täällä.
Ei se välttämättä ole ongelma. Toki jos siitä tekee ongelman, niin sittenhän se on.
On olemassa ihmisiä, jotka voivat olla muuten vaan vaikka arkoja, ja jännittävät esim. lääkärissä käyntiä. Heillä on oikeus ottaa joku mukaan vastaanotolle, jos niin haluavat tehdä.
Oletko koskaan kuullut, kun sanotaan "henkiseksi tueksi" mukaan jonnekin ?
No täytyykö siitä ottaa itseensä jos lääkäri ei puhu potilaalle vaan sille tukihenkilölle joka kertoo potilaasta?
Jaa, onko joku sanonut ottaneensa itseensä ?
Ei tietenkään mutta on siitä jotkut tehnyt ongelman kun siitä on kirjoitettu ja tehty juttuja,kun se tuntuu epäasialliselta kun potilasta ei huomioida samaan aikaan.
Ei voi yleistää mutta varmasti on aloitusposttaaja ihan perilläkin asioista muttei voi tietenkään yleistää. Ei kaikilla ole sama kohtalo.
Niin ja mitä sitte olet itse itsesi sen mukaan määrittäny koitappa elää ny si sen mukaan
Monet mielenterveyslääkkeet vaikuttavat kehoon somaattisesti (esimerkiksi sydämen sähköiseen toimintaan, painoon tai aineenvaihduntaan). Lääkärin on pakko ottaa psyykkinen diagnoosi ja sen lääkehoito huomioon, kun hän määrää uusia tutkimuksia, kontrastisaineita tai lääkkeitä fyysiseen vaivaan.
Potilaan lääkelistassa saattaa olla lääkkeitä jotka on jo lopettanut ,mutta se tieto ei ole päivitetty potilaan lääkelistaan.
Jos koet, että mielenterveysdiagnoosi on kirjattu tilanteessasi epäselvin perustein tai pelkäät sen haittaavan fyysisen vaivasi tutkimista, asia kannattaa ottaa suoraan puheeksi hoitavan lääkärin kanssa. Lääkärillä on velvollisuus perustella ja selvittää potilaalle tekemänsä kirjaukset.
Yhden kerran kyseenalaistin suoraan lääkäriä, miksi hän oli kirjannut, kuten oli kirjannut. Hän suoraan valehteli, ettei ollut kirjoittanut sitä, mistä siinä oli kyse. Oli myös poistanut kirjoittamansa lauseen koneelta terveystiedoista, käyntitekstistä.
Sain kyllä jälkeenpäin näyttöä, että oli kirjannut, vaikka väitti toisin. Meni toisen lääkärin kautta, mutta totuus selvisi.
Lääkäri ei pystynyt perustelemaan, ja selvityksen joutui tekemään potilas, eli minä itse.
Lääkärillä on lain mukaan velvollisuus perutella potilaalle diagnoosi yms. Jos hän ei tätä tee niin sinulla on oikeus pyytää sitä.Perustuu lakiin potilaan oikeuksista ja lääkärin velvollisuuksista.
Ei silloin ollut kyse suoranaisesti diagnoosista, vaan lääkäri oli kirjannut epäilevänsä alkavaa psykoosia.
Sitä häneltä kysyin, mistä hän oli käynnin yhteydessä niin päätellyt, enkä saanut kuin kieltävän kommentin, ettei hän ollut muka niin kirjannut.
Toisaalla oli kuitenkin toinen lääkäri ehtinyt lukemaan kirjauksen, ja kirjannut omat tekstinsä. Sitä kautta selvisi, että ensimmäinen lääkäri oli poistanut tekstiä.
Lääkäri ei saa poistaa tallentamaansa potilaskertomusta tai hoitotapahtumaa kokonaan, sillä laissa säädetään tiukka velvollisuus potilastietojen säilyttämiseen. Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on lakisääteinen velvollisuus tehdä merkinnät kaikista potilaan palvelutapahtumista, eikä jo tallennettua käyntiä tai sen keskeisiä hoitotietoja voi pyyhkiä pois.
Jos lääkäri epäilee jotakin tiettyä diagnoosia, tai jos hän on eri mieltä sinun epäilemästäsi diagnoosista, hänen täytyy selittää ratkaisunsa.
Asia hoidettiin jo silloin, kun se tapahtui.
Olin fyysisten syiden takia lääkärissä, ja tulin maininneeksi, että kun on mt-taustaa, niin on hankalaa saada apua fyysisiin vaivoihin. Hän kysyi, siltäkö minusta tuntuu. Ja vastasin, että onhan sen huomannut ajan myötä.
Ilmeisesti sen perusteella hän päätteli, että minulla olisi alkava psykoosi.
Hän ei ollut poistanut koko tekstiä, vain sen yhden lauseen, jossa epäili psykoosin alkua. Ja kuten kerroin, toinen lääkäri oli ehtinyt näkemään myös sen lauseen.
En olisi pystynyt ilmoittamaan tapauksesta, jos sitä toisen lääkärin mainintaa asiasta ei olisi lukenut missään.
Sillä perusteella että sanot avun saamisen olevan vaikeaa fyysisiin vaivoihin mt- taustan takia ei ole mikään psykoosin merkki. Tuosta paljon juttuja tehty. Mielenkiintoista olisi ollut tietää miten tuo liittyy psykoosiin kun aiheesta on puhuttu ja kirjoitettu vuosikaudet ja ilmiö on tunnistettu. Lääkäri tais pelästyä kun huomasi että oletkin fiksu.
jatkan vielä
Perinteinen lääkäri-potilas-suhde perustuu usein siihen, että asiantuntijuus on lääkärillä. Kun potilas tuntee omat oikeutensa, lääketieteellisen terminologian tai tutkimustiedon erinomaisesti, lääkäri saattaa kokea tilanteen yllättävänä tai jopa haastavana, jos hän kokee oman auktoriteettinsa horjuvan.
No sitä en tiedä, kuka on fiksu, kuka ei.
Mutta joo, puhuin myös niihin aikoihin psykiatrille siitä, kuinka huonoa kohtelua joskus saa, kun on mt-taustaa, vähätellään vaivoja, ei uskota mitä kertoo vastaanotolla, jne. Joskus jopa puhuvat ilkeästi. Kerroin lääkäreiden asenteista psykiatrin luona. Hän ymmärsi minua täysin, ja sanoi "se on yleisessä tiedossa".
Laittoi kyllä miettimään, että jos se on kerran yleisessä tiedossa, niin miksi asialle ei tehdä mitään.
Mutta eihän ihmisten asenteita ja suhtautumisia muihin ihmisiin voi kukaan mennä muuttelemaan, on ne sitten lääkäreitä, tai keitä tahansa.
Enkä tosiaan halua yleistää, että tämä koskisi kaikkia lääkäreitä, suurin osa kohtelee aivan hyvin potilaita, on potilaan tausta mikä tahansa.
Kuitenkin yksi tai kaksikin kertaa riittää harmittamaan, kun sattuu kohdalle huono kohtaaminen.
Ei sinänsä, siihenkin tottuu, en ota itseeni, enemmän ehkä vähän säälittää toisen puolesta, jos hän ei osaa kohdata ihmistä ihmisenä.
Minäkin jatkan vielä, en huomannut sinun jatkoa.
En ole koskaan halunnut astua kenenkään varpaille, ei sellaista voi tehdä esim. lääkärille, kyllähän se heillä se ammattitaito on. Eli sinänsä myös auktoriteetti vastaanotolla.
Mutta olen oppinut, että minullakin on lupa sanoa mielipiteeni, eikä minua sen takia tarvitse pitää "hulluna", en kuitenkaan ikinä ole käyttäytynyt huonosti lääkäreitä kohtaan. Vaikka joskus on meinannut hermo mennäkin, puhallan keuhkot tyhjäksi vasta kun pääsen pihalle.
Yhden lääkärin kun vaihdoin toiseen monta vuotta sitten, minulle sanottiin "älä vaihda, hän on hyvä lääkäri". Sanoin siihen, että en tietenkään voi ammattitaitoa arvostella, kyseessä oli asenneongelma.
Lääkäri ei tullut toimeen kanssani, itse yritin tulla toimeen hänen kanssaan, mutta taustani oli hänelle liikaa.
En tosin ollut ainoa, joka ei hänen kanssaan pärjännyt, muutaman ihmisen kanssa vaihdettiin kokemuksia, heillä oli samantyyppisiä kuin minulla.
Kyllä minä luotan lääkäreihin, varmasti työnsä osaavat. Ihmisten kohtaamisessa olisi joillain vähän petrattavaa.
Mua on kohdeltu ihan hyvin ja asiallisesti. Jotkut mainitsee somaattisen vaivan kanssa sen entisen mt diagnoosin. Ymmärrän sen jos siihen liittyy lääkehoito, niin silloin se pitää merkata. Itselläni on unettomuuteen lääkitys .Ymmärrän että lääkkeillä voi olla yhteisvaikutuksia. Mutta jos somaattiseen vaivaan ei saa lääkehoitoa ja se entinen diagnoosi mainitaan niin en ymmärrä miten se liittyy siihen hoitoon. Kyllähän se mainitaan jos käy hammastarkastuksessa. Toki on niitä joilla se hammashygienia ei ole kunnossa. Siinä mielessä sen mt diagnoosin ymmärtää siinäkin. Itselläni kun on hampaat hyvässä kunnossa niin sekin kertoo miten ihminen jaksaa huolehtia itsestään vaikka siellä taustalla on mt diagnoosi.
Voi olla että olen saanut hyvää kohtelua koska itselläni on sosiaali-ja terveysalan koulutus niin mulle ei ehkä uskalleta alkaa sanomaan ihan mitä tahansa. Ja kun tiedän hiukan terveydenhuollon lainsäädäntöä niin osaan pitää potilaan oikeuksista kiinni.Ja tiedän siinä sivussa myös mitä velvollsiuuksia lääkäreillä on.
Minäkin olen käynyt tutkimassa musteläiskiä. Aamulla herättyäni huomasin että joku oli levittänyt kakkaa vessan lattialle. Siirrettiin sitten suljetulle. Kun tuotiin aamiaista niin kaikki ryntäsivät ikään kuin ruoka loppuu kesken.
Hieno saikku aihe , tärppää aina
Psyyken diagnooseja ei pidä ottaa faktoina. Ei ne ole sairauksia siinä mielessä kuin vaikka nivelrikko. Psykoosikin on vain mielentila johon päädytään joksikin ajaksi. Se on tavallaan normaali reaktio johonkin mihin emme sivistyneessä maailmassa voi reagoida.
Terveydenhuollossa nivelrikkoa sairastava ihminen saa paremmin hoitoa kaikkiin vaivoihinsa, kuin esim. psyykeongelmista kärsinyt ihminen.
Nivelrikko ei vie ihmiseltä uskottavuutta samalla tavalla, kuin jos taustalla on mt-ongelmia.
Muta kyllä nivelrikkoa sairastavakin kohtaa haasteita ja vähättelyä.
Kyllä varmasti niinkin, ei sitä voi kieltääkään.