Teoksen saamiin myönteisiin ja musiikin pateettista luonnetta korostaviin kritiikkeihin nähden väitettyä paljon hempeämmin, raukeammin ja hillitymmin piirroin alkavan sekä säveltäjän lyyris-romanttista juonnetta edustavan Nils-Eric Fougstedtin Passacaglian alun jälkeen musiikki saa vasta keskijaksossa rytmistä draivia ja pateettisia korostuksia ja kudos muuttuu jossain määrin satsiltaan polyfonisemmaksi kiihkeine ja nopeine vaskikuvioineen kunnes raukeassa lopussa seesteisyys jälleen palaa musiikin ilmeeseen. Kohottavan kaunista musiikkia silti. Dodekafoninen Aurea Dicta on ehkä vielä vaikuttavampi teos.
Nils Eric Fougstedt voittaa Sibeliuksen asketismin
Anonyymi-ap
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.