Mä olen epäonnostunu äitinä ja mummina,
plen kai ollu paha äiti, tai en ole osannu olla semmonen äiti kuin olisi pitäny osta,
kaikki jäkeläiset on kyllä kunnon kansalaisia siitä luojalle kiitos,
jopa menestyneitä,
ovat vanhempansa täysin unohtaneet yksin viettämään vanhuutta,
he riitelee omissa parisuhteissaan samoin kuin me puolisoni kanssa aikoinaan,
puolisoni oli minulle maailman tärkein ihminen
tietsin että minäki olin hänelle,
me olttin kuin siiamilaiset kaksoset aina yhdessä,
työpsokat oli kyllä täysin eripuolillakapunkia,
pitkiä kausia riideltiin ja varsinki puolisolla oli omat salaisuutensa,
jotka ennen kuolemaansa kertoi, siis tunnusti,
sanoi vihdoin " olit aina oileassa "
mä tyhmyyttäni tökäsi ja sanoin : miksi sinä nyt vasta sen myönnät ,,, höh,
hän oli jo koleman saisra, sitä pikkusen harmittelen kun tökäsin niin tylysti,
olisi pitäny sanoa että ei se enään ahitta, elämä on elämää, ja olinhan itsekki ottanut oman elämäni hallintaani, kun ne saisuudet kuitenki oli välissä,
--- jälkeläiset lähti ekämään omaa elämääsä ,
sille tielleen jäivät ,
en tieä heidän elämästään juurikaan mitää se tiedä muitten kertomana
he kaikki on kunnon kansalaisi osa hyvinki menestyneitä
mutta onnettomiaki ovat omissa parisuhteissaan,
yhtä tyhmiä ovat kuin me,
eivät eroa, riitelevät vain,
ja tietenki kärsivät omat käsimyksensä,
pakko myöntää :
lapset on laina vaan,
ne lähtevät pois,
paremminki
yhteiskunta otetaa ne pyörittämään yhtrikunnan rattaita
vanhemmat jää lopulta yksin heitä kaipaamaan,,,,
hautajaisissa vain nähdään ja perinnonjaossa,, sitte jlkeen jäävä jää ihan yksi oooooottteeleen kuolemaansa,,,
ja suree kun ei osannu olla parempi äiti / vanhempi,
vikka rakkaus riehuu vieläki rinnassa heitä muistellen, ja yön hiljaisuudessa kyynel saattaa tulla silmä nurkkaan
onneksi on luoja yksinäinen vanhusen seurana aina,
rukoilee jälkeläisilleen parempaa elämää
oppisivat elämään rakaudella arkea parisuhteesakki
-- riidat loppuu ja alkavat ymmärtää toisiaan paremmin,
ei elämä ole yksiselitteistä auvoista
vaan se on kokoajan sopeutumista
toisen kanssa elämään,
kukaan ei ole täydellinen
aina on vikaa molemmissa osapuolissa,,,,,
plen kai ollu paha äiti, tai en ole osannu olla semmonen äiti kuin olisi pitäny osta,
kaikki jäkeläiset on kyllä kunnon kansalaisia siitä luojalle kiitos,
jopa menestyneitä,
ovat vanhempansa täysin unohtaneet yksin viettämään vanhuutta,
he riitelee omissa parisuhteissaan samoin kuin me puolisoni kanssa aikoinaan,
puolisoni oli minulle maailman tärkein ihminen
tietsin että minäki olin hänelle,
me olttin kuin siiamilaiset kaksoset aina yhdessä,
työpsokat oli kyllä täysin eripuolillakapunkia,
pitkiä kausia riideltiin ja varsinki puolisolla oli omat salaisuutensa,
jotka ennen kuolemaansa kertoi, siis tunnusti,
sanoi vihdoin " olit aina oileassa "
mä tyhmyyttäni tökäsi ja sanoin : miksi sinä nyt vasta sen myönnät ,,, höh,
hän oli jo koleman saisra, sitä pikkusen harmittelen kun tökäsin niin tylysti,
olisi pitäny sanoa että ei se enään ahitta, elämä on elämää, ja olinhan itsekki ottanut oman elämäni hallintaani, kun ne saisuudet kuitenki oli välissä,
--- jälkeläiset lähti ekämään omaa elämääsä ,
sille tielleen jäivät ,
en tieä heidän elämästään juurikaan mitää se tiedä muitten kertomana
he kaikki on kunnon kansalaisi osa hyvinki menestyneitä
mutta onnettomiaki ovat omissa parisuhteissaan,
yhtä tyhmiä ovat kuin me,
eivät eroa, riitelevät vain,
ja tietenki kärsivät omat käsimyksensä,
pakko myöntää :
lapset on laina vaan,
ne lähtevät pois,
paremminki
yhteiskunta otetaa ne pyörittämään yhtrikunnan rattaita
vanhemmat jää lopulta yksin heitä kaipaamaan,,,,
hautajaisissa vain nähdään ja perinnonjaossa,, sitte jlkeen jäävä jää ihan yksi oooooottteeleen kuolemaansa,,,
ja suree kun ei osannu olla parempi äiti / vanhempi,
vikka rakkaus riehuu vieläki rinnassa heitä muistellen, ja yön hiljaisuudessa kyynel saattaa tulla silmä nurkkaan
onneksi on luoja yksinäinen vanhusen seurana aina,
rukoilee jälkeläisilleen parempaa elämää
oppisivat elämään rakaudella arkea parisuhteesakki
-- riidat loppuu ja alkavat ymmärtää toisiaan paremmin,
ei elämä ole yksiselitteistä auvoista
vaan se on kokoajan sopeutumista
toisen kanssa elämään,
kukaan ei ole täydellinen
aina on vikaa molemmissa osapuolissa,,,,,
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen epäonnistunu,
harmittaa
ne varmaan vihaa mua,,,,
Olen onnistunut ja kiitollinen. Ovat itseensä ja saavutettuihin olosuhteisiinsa tyytyväisiä, niin minäkin. Se riittää.
Eivät hauku yhteiskunnan päätöksiä. Käyvät töissä, jota ovat tarmokkaasti hakeneet, kukaan ei ole kutsunut. Selviytyvät muutoksista, ovatpa ne sitten itsensä tai jonkun muun aiheuttamia. Eivät marise vaan tarttuvat toimeen. Pystyvät vaikeuksien jälkeen taas kohtalaisen tasapainoiseen elämään. Kasvattavat lapsiaan parhaansa mukaan. Mitä muuta voisin odottaa?
Kysymys kuuluuki,
miksi suurin osa suomaen vanhuksista on unohdetty yksin selviämään vahuudestaan vaivoineen,
onko syynä epäonnistuminen vanhempana,
vai onko kouluissa unohtunu yhteikuntaoppi,
joka sodan jälisen sukupolville kuitenki oli esm. " kunniotia isiä ja äitejä jotta menestyisit ja kauan eläisit maanpäällä "
oli mutaki konkreettista opetusta kuinka vanhuksista pidetään huolta kun tulevat vanhoiski perheissään,,,
ONKO mitään mieltä miettiä nyt onko onnistunut vai ei ?
Elä elämäsi loppuun kevein sydämin. Olet tehnyt sen minkä teit,
turha syytellä itseään tässä vaiheessa, kun mennyttä ei voi
muuttaa.
"Minä,minä, minä..." ja valta hallita muita ihmisiä, pieniä ihmistaimia, joiden saamia henkisiä haavoja ei nähdä, niistä edes piitata.
en usko että kyse on epäonnistumisesta
pitäisi olla vain kunnolla hilloa
jos rahaa olisi ja perhe
ja älyä ja ideoita
voisi kehittää perheyhtiön,
johon koulutetut kakarat naisivat koulutettuja puolisoita
eläisivät harmoniassa ilman että tapellaan lusikkojen jaosta
ja yhtiö toimisi kuin iso mafiaperhe, mukavia juhlia ja tuottavaa työtä
Kavereinaan
Tämä on vaikeaa kun Suomessa on tämä yhdenvertaisuus
eli veronimentä, se jakaa osaajien rahat kasvottomille
mutta SAMALLA KAIKKI HAJOAA lähiöiden kaksioihin kauaksi
toisistaan yksinäisyyteen, jauhelihaa ja rippijuhlia jne
sitten lopuksi on köyhä pirulainen yksin
Liberio Barney Bellomo Genovese
https://www.instagram.com/p/C0SSuhUPAMj/
on pysytellyt poikkeuksellisen matalalla julkisella profiililla välttäen korkean profiilin pröystäilyjä
Genovesen perhe on rikkain ja vaikutusvaltaisin, arvioitu koko 250–300 valittua uomo d'onore kooltaan
Matalan profiilin perhe on tiukkakurinen ja keskittyy perinteeseen, soluttautumiseen, rakennusalan operaatioihin ja hiljaiseen, kurinalaiseen taloustoimintaan eikä näyttäviin temppuihin, jotka herättävät liittovaltion huomiota mafiaa vastaan
Tää onnistumisen tunne vaihtelee tilanteen, asioiden mukaan. Nyt kun mun tyttäret ovat itsekin äitejä - niin huomaan heidän vertaavan mua itseensä ja omiin kasvatustapoihinsa ja lapsiinsa. Mutt vertaaminen ei oo relevanttia, jokaiselle oma polku vanhemmuuteen, oma elämä ja sen ilot & surut.
Tietyiltä osin tunnen epäonnistumisia, pettymyksiä, syyllisyyttäkin, sekä äitinä että mummuna: mutt päivä kerrassaan. Kohta, jossain vaiheessa minua ei enää ole ja suku on jatkunut. Sitten minä olen enää muistoissaan ja muistikuvissaan.
Lapsien kautta ei pysty elämään, mutt heidän kanssaan kyllä. Toisinaan tunnen olevani joillekinheistä wanhakääkkä rasite, toisinaan minusta on apua heille lapsiperhe- arjessaan. Minun vuoroni on kuitenkin pysytellä sivussa, taustalla, olla läsnä ja tavoitettavissa, mahdollisuuksien mukaan.
Ainakin tällä hetkellä olen heistä onnellinen, aina ei tietenkään niin ole ollut, mutt tää on vaan elämää: ei sen enempää. Tietenkin toivoisin, että olisivat enemmän elämässäni mukana, mutt hyväksyn sen että heillä on omat kiireensä. Ei väkisin, ellei luonnostaan tule tarvetta Äitiä / mummua muistaa.