Tiedettä ja tiedepolitiikkaa pitää voida arvostella
Kriittinen keskustelu yksittäisistä rahoituspäätöksistä on laajentunut myös paljon suuremmaksi kysymykseksi tieteen legitimiteetistä. Suomessa keskustelu tiedepolitiikasta ja tieteen politisoitumisesta jää helposti pintapuoliseksi ja ennalta-arvattavan leiriytyneeksi. Kansainvälisesti huomiota on jo kohdistettu enemmän siihen, millä ehdoilla tiedeinstituutiot säilyttävät yleisön luottamuksen.
Kesällä Nature omisti aiheelle teemakokonaisuuden. Lehden pääkirjoituksessa kerrottiin, että vaikka luottamus tieteeseen ei ole romahtanut, tiedemaailmalla on ongelmia ratkaistavanaan. Erillisessä puheenvuorossa tutkijoita kehotettiin tunnistamaan omat poliittiset vinoumansa.
Sen taustalla olevassa brittitutkimuksessa 65 prosenttia akateemisista tutkijoista sijoittui kahteen kaikkein vasemmistolaisimpaan arvoryhmään. Samassa tutkimuksessa raportoitiin, että noin kolme kymmenestä britistä katsoo tieteen kytkeytyneen liian läheisesti poliittisiin agendoihin.
Ongelma ei ole siinä, että tutkijoilla on poliittisia arvoja. Jos kuitenkin oman yhteisön arvovalinnat alkavat näyttäytyä neutraalina asiantuntijuutena, tiede ja akatemia korruptoituvat. Tieteen luottamus ei voi pitkällä aikavälillä nojata vain yhden poliittisen leirin tukeen.
Tuore Jason Arday -kohu tekee kysymyksestä entistäkin konkreettisen. Cambridgen yliopisto joutuu parhaillaan selvittämään akateemisia nimitysprosessejaan. Lisäksi lähes sata yliopiston vanhempaa tutkijaa vaatii riippumatonta riippumatonta selvitystä siitä, miten Ardayn nimitys ja kyseenalaiset menettelytavat olivat mahdollisia.
Ardayn tapaus ja UKRI:n rahanjako ovat kaksi eri keskustelua, mutta ne nostavat esiin saman kysymyksen: kuka valvoo asiantuntijoita silloin, kun asiantuntijat valvovat itse itseään?
Tiede ei saa auktoriteettiaan siitä, että yliopistoissa työskentelevät ihmiset olisivat erehtymättömiä. Tieteen arvostusta ei pidä ottaa saavutettuna etuna, vaan se tulee lunastaa läpinäkyvyydellä ja itsekriittisyydellä.
Maailmalla on opittu kantapään kautta, ettei tutkimusrahoituksen ja tiedepolitiikan kriittistä tarkastelua sovi leimata tieteenvastaisuudeksi. Niillä pidetään yllä tieteen legitimiteettiä.
SUOMEN UUTISET
Kriittinen keskustelu yksittäisistä rahoituspäätöksistä on laajentunut myös paljon suuremmaksi kysymykseksi tieteen legitimiteetistä. Suomessa keskustelu tiedepolitiikasta ja tieteen politisoitumisesta jää helposti pintapuoliseksi ja ennalta-arvattavan leiriytyneeksi. Kansainvälisesti huomiota on jo kohdistettu enemmän siihen, millä ehdoilla tiedeinstituutiot säilyttävät yleisön luottamuksen.
Kesällä Nature omisti aiheelle teemakokonaisuuden. Lehden pääkirjoituksessa kerrottiin, että vaikka luottamus tieteeseen ei ole romahtanut, tiedemaailmalla on ongelmia ratkaistavanaan. Erillisessä puheenvuorossa tutkijoita kehotettiin tunnistamaan omat poliittiset vinoumansa.
Sen taustalla olevassa brittitutkimuksessa 65 prosenttia akateemisista tutkijoista sijoittui kahteen kaikkein vasemmistolaisimpaan arvoryhmään. Samassa tutkimuksessa raportoitiin, että noin kolme kymmenestä britistä katsoo tieteen kytkeytyneen liian läheisesti poliittisiin agendoihin.
Ongelma ei ole siinä, että tutkijoilla on poliittisia arvoja. Jos kuitenkin oman yhteisön arvovalinnat alkavat näyttäytyä neutraalina asiantuntijuutena, tiede ja akatemia korruptoituvat. Tieteen luottamus ei voi pitkällä aikavälillä nojata vain yhden poliittisen leirin tukeen.
Tuore Jason Arday -kohu tekee kysymyksestä entistäkin konkreettisen. Cambridgen yliopisto joutuu parhaillaan selvittämään akateemisia nimitysprosessejaan. Lisäksi lähes sata yliopiston vanhempaa tutkijaa vaatii riippumatonta riippumatonta selvitystä siitä, miten Ardayn nimitys ja kyseenalaiset menettelytavat olivat mahdollisia.
Ardayn tapaus ja UKRI:n rahanjako ovat kaksi eri keskustelua, mutta ne nostavat esiin saman kysymyksen: kuka valvoo asiantuntijoita silloin, kun asiantuntijat valvovat itse itseään?
Tiede ei saa auktoriteettiaan siitä, että yliopistoissa työskentelevät ihmiset olisivat erehtymättömiä. Tieteen arvostusta ei pidä ottaa saavutettuna etuna, vaan se tulee lunastaa läpinäkyvyydellä ja itsekriittisyydellä.
Maailmalla on opittu kantapään kautta, ettei tutkimusrahoituksen ja tiedepolitiikan kriittistä tarkastelua sovi leimata tieteenvastaisuudeksi. Niillä pidetään yllä tieteen legitimiteettiä.
SUOMEN UUTISET
Vastaukset 2
Vanhimmat
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19495663/iranin-islamisti
juu
Lapin yliopiston epäeettiset tutkimukset. Aineisto olikin kerätty yliopiston sisältä ilman, että tutkija-hutkija otti etäisyyttä huhuihin ja juoruihin.