Mistä sen tietää, mikä olisi paras? Siellä on W11 ääniasetusvalikossa vaikka kuinka paljon niitä.
Valittuna on 24 bittinen 48000Hz.
Muut vaihtoehdot olisi.
16 bittinen
-44100Hz
-48000Hz
-96000Hz
-192000Hz
24bittinen
-44100Hz
-96000Hz
-192000Hz
Valittuna on 24 bittinen 48000Hz.
Muut vaihtoehdot olisi.
16 bittinen
-44100Hz
-48000Hz
-96000Hz
-192000Hz
24bittinen
-44100Hz
-96000Hz
-192000Hz
Vastaukset 16
Vanhimmat
24bit on hyödyllinen vain jos editoi audiota (suurempi resoluutio laskutoimituksille). 16bit riittää mainiosti musiikin toistoon.
24‑bitistä on hyötyä lähinnä audiotyössä, ei musiikin kuuntelussa. 16‑bit riittää täysin valmiille musiikille.
🎧 Miksi 24‑bit on tärkeä editoinnissa?
24‑bitin etu ei ole “parempi ääni korville”, vaan parempi laskennallinen tarkkuus:
Suurempi dynaaminen alue (~144 dB) antaa valtavasti pelivaraa miksauksessa ja masteroinnissa.
Hiljaiset signaalit voidaan käsitellä ilman kohinan kasaantumista.
Efektit ja prosessointi (EQ, kompressio, limitointi, summaukset) toimivat puhtaammin, koska sisäiset laskutoimitukset eivät pyöristy yhtä rajusti.
Tämä on sama syy, miksi kuvankäsittelyssä RAW‑tiedosto on parempi kuin JPG — ei siksi, että lopputulos olisi “24‑bitin näköinen”, vaan siksi, että editointi on laadukkaampaa.
🎵 Miksi 16‑bit riittää kuunteluun?
Valmis musiikki masteroidaan 16‑bit / 44.1 kHz -muotoon (CD‑standardi), koska:
Dynaaminen alue (~96 dB) ylittää reilusti sen, mitä kuunteluympäristöissä voidaan hyödyntää.
Ihmisen kuulo ei erota 16‑bitin ja 24‑bitin eroa valmiissa masterissa, kun dithering on tehty oikein.
Suurin osa striimauspalveluista käyttää 16‑bitin tai häviöllistä formaattia, eikä kukaan koe äänen heikkenevän bit depthin takia.
Jos kuuntelija väittää kuulevansa eron, se johtuu yleensä eri masterista, ei bittisyvyydestä.
Mikä noista mainituista sitten olisi sellainen, joka sopii ihan kaikkeen? Riippumatta siitä, mitä tekee koneellaan, vai tekeekö mitään?
Jos laitetaan paras mahdollinen, vaikka sitä ei olisi tarvetta hyödyntääkään?
Ihan miten tykkäät. Itse käytän 24bit koska usein editoin Reaperilla audiota.
Riippuen äänikortista/piiristä voi 24bit viedä enemmän koneen resursseja. CPU-kuorma ei juurikaan nouse.
RAM‑käyttö kasvaa hieman
Audiobufferit ovat isompia:
16‑bit stereo @ 44.1 kHz ≈ 176 kB/s
24‑bit stereo @ 44.1 kHz ≈ 264 kB/s
Levytilaa kuluu enemmän
Tämä on ainoa selkeä ero:
16‑bit WAV 1 minuutti ≈ 10 MB
24‑bit WAV 1 minuutti ≈ 15 MB
Jos tallennat paljon raakaa audiota, tämä voi olla merkittävä.
Kuuntelussa ei yleensä ole merkitystä.
Jos vaan kuuntelen musiikkia esim. Youtubesta, voinko laittaa tämän?
24 bittinen
-192000Hz
Tilauksessa on ulkopuolinen äänikortti USB-liitäntään.
?
"voinko laittaa tämän?"
Jos sen voi laittaa niin voit laittaa. Jos taas sitä ei voi laittaa niin silloin et voi laittaa.
Voit laittaa mutta Youtube muuttaa sen poikkeuksetta 128 kb/s CBR 44.1 kHz AAC LC.
Kysymys yksinkertaisuudessaan. Voiko laittaa "varmuuden vuoksi" 24 bittinen
-192000Hz asetuksen, eli mieluummin kaiken yli kuin ali? Muuttakoon audiolähde sitten taajuuden miksi muuttaakaan.
Laitetaanhan autojakin, jotka kulkee 250km/h, vaikka niillä ei koskaan sitä vauhtia ajettaisikaan.
Ei muuta.
USB äänikortti tarjoaa aina automaattisesti 32Bit 88200 Hz.
Viimeisin ääniasetusvalikon listassa oleva vaihtoehto on 32 Bit 384 000Hz.
Mitä eroa niillä on?
Flac muotoon niin ei vie merkittävästi. Ei kukaan pakkaamatonta audiota enää tallenna.
Kyllä tallentaa. Jos sinulla on pieni ja surkea massamuisti niin kannattaa silloin pakata.
Aina kannattaa pakata
Eikä kukaan muista enää Nyquistin teoreemaa. Täydelliseen matemaattiseen rekonstruktioon riittää, että näytteistystaajuus on suurempi kuin kaksi kertaa ylin samplattava taajuus. Nuo äänikorttien ilmoittamat bittiluvut on yleisesti ottaen liioiteltuja - jos löytyy yli 13 bittiä tarkkuutta todellisuudessa, niin se on ihme.
Nyquistin teoreema: mitä se oikeasti sanoo?
Nyquist–Shannonin näytteenottoteoreema sanoo:
Täydelliseen rekonstruktioon riittää, että näytteenottotaajuus on yli 2× signaalin ylin taajuus.
Äänelle tämä tarkoittaa:
Ihmisen kuulo ~20 kHz
Tarvitaan >40 kHz sample rate
CD‑standardi 44.1 kHz → riittää täydelliseen rekonstruktioon
Tämä on puhdas matematiikkaa.
Sample rate ei vaikuta bittisyvyyteen, eikä bittisyvyys vaikuta taajuusvasteeseen.
🎚 2) Bittisyvyys: markkinointi vs todellisuus
Tämä on se kohta, johon väite “yli 13 bittiä on jo ihme” viittaa — ja se on täysin totta monien kuluttajatason äänikorttien kohdalla.
Miksi?
Koska bittisyvyys ei ole vain digitaalinen numero, vaan siihen vaikuttaa analoginen kohina:
Jokainen äänikortti sisältää analogisia vahvistimia
Niissä on kohinaa, säröä ja epätäydellisyyksiä
Jos analoginen kohina on suurempi kuin 24‑bitin teoreettinen tarkkuus, todellinen hyöty katoaa
Teoreettiset arvot:
16‑bit → 96 dB dynaaminen alue
24‑bit → 144 dB dynaaminen alue
Todelliset arvot:
Kuluttajatason äänikortit (USB‑DACit, integroidut äänipiirit):
12–15 bittiä todellista tarkkuutta (≈ 72–90 dB)
Loput “bitit” ovat kohinaa ja markkinointia
Ammattitason audio‑interface:
18–20 bittiä todellista tarkkuutta (≈ 108–120 dB)
Loput ovat edelleen kohinaa
Täydellistä 24‑bitin todellista tarkkuutta ei ole olemassa missään kuluttajalaitteessa, eikä juuri missään pro‑laitteessakaan.
🎛 3) Miksi 24‑bit on silti hyödyllinen editoinnissa?
Koska DAW‑ohjelmat ja efektit tekevät sisäisesti valtavasti laskutoimituksia:
summauksia
kompressiota
EQ‑korjauksia
normalisointia
gain‑muutoksia
Jos signaali on 16‑bit, jokainen laskutoimitus lisää pyöristysvirhettä → kohina kasvaa.
24‑bit antaa matemaattista pelivaraa, vaikka todellinen analoginen tarkkuus olisi vain 14–18 bittiä.
Mikä on koiran kuuloalue? Heinäsirkkojen sirityksen kuulen minäkin, millähän taajuudella ne sirittää?
Miksi lätkit tänne AI-paskaa?