Katselin telkkarista vesistöjä esittelevää sarjaa. Nyt oli vuorossa Rautaveden ja sen ympäristön esittely. Siinä mainittiin että Karkku oli keskiajalla koko Sastamalan suurkunnan keskuspaikka. Kivikirkko sijaitsi Karkussa ja se oli Sastamalan ainoa kirkko.
Vammalasta kuitenkin tuli tämän alueen ja seutukunnan keskus. Mikähän Karkulla meni pieleen? Molemmilla on kuitenkin rautatieasema ja saman Rautaveden vesistön ja uittoväylän varrella sijaitsevat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karkku
Myöhemmin 1950 luvulla Vammala tietenkin sai omalle kasvulleen potkua uusista tehtaista. Fennia Faneri Oy aloitti vaneerin valmistamisen 1951. Kumitehdas puolestaan aloitti tuotantonsa 1958. Näiden tehtaiden tarjoamat työpaikat loivat kaupallista voimaa alueelle.
Tuohon aikaan 1960-luvulla Karkku oli kuitenkin vielä yli 2000 asukkaan kokoinen, itsenäinen kunta.
Nykyisellään väkeä on Karkussa enää 549 asukkaan verran. Toki vanha 1400-luvulla rakennettu Sastamalan kirkko seisoo tutuilla sijoillaan, vastapäätä Pirunvuorta.
Vammalasta kuitenkin tuli tämän alueen ja seutukunnan keskus. Mikähän Karkulla meni pieleen? Molemmilla on kuitenkin rautatieasema ja saman Rautaveden vesistön ja uittoväylän varrella sijaitsevat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karkku
Myöhemmin 1950 luvulla Vammala tietenkin sai omalle kasvulleen potkua uusista tehtaista. Fennia Faneri Oy aloitti vaneerin valmistamisen 1951. Kumitehdas puolestaan aloitti tuotantonsa 1958. Näiden tehtaiden tarjoamat työpaikat loivat kaupallista voimaa alueelle.
Tuohon aikaan 1960-luvulla Karkku oli kuitenkin vielä yli 2000 asukkaan kokoinen, itsenäinen kunta.
Nykyisellään väkeä on Karkussa enää 549 asukkaan verran. Toki vanha 1400-luvulla rakennettu Sastamalan kirkko seisoo tutuilla sijoillaan, vastapäätä Pirunvuorta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Historiankirjat tietävät hyvin kertoa, että se keskiajan nopea nousija ei ollut Vammala, jota ei ollut satoihin vuosiin vielä olemassakaan. Todellinen Karkun silloisen valta-aseman nujertaja oli Sastamalasta omaksi kappeliseurakunnakseen 1439 erotettu Tyrvää.
Tyrvään alueella Vammaskosken rannoilla sijaitsi Marttilan kylä. Se sai elinvoimaansa Kokemäenjoen ylittävän siltansa avulla. Vammaskosken vanha puusilta oli ainoa paikka 100 km säteellä, josta siltaa pitkin pääsi ylittämään Kokemäenjoen.
https://urly.fi/4apy
Vuonna 1910 Tyrvää asui jo 9.303 asukasta, ja pinta-alaa oli 399 km². Toki Karkussakin oli 1910 vielä 3.869 asukasta. Mutta Tyrvää mennä porskutti kaukana edellä. Se rakensi koskenrannalle komean 2-tornisen punatiilikirkon 1855.
Punatiilikirkkonsa ansiosta Marttilan kylästä on käytetty nimeä kirkonkylä. Mutta kun oma kirkko ja oma meijerikin oli, niin sellainen nimitys ei oikein ole tyrvääläisille enää riittänyt. Koko Tyrvään kunta ei kuitenkaan voinut hakea itselleen kauppalaoikeuksia.
Venäjän keisarikuntaan kun kuuluttiin, niin tämän tason kaupallisia aluekeskuksia koskevat päätökset tulivat pääkaupunki Pietarista. Keisari Nikolai II antoi 24.4.1907 päätöksen jolla Marttilan kylä erotettiin 1907 omaksi kauppalakseen. Tuo kauppala sai Vammaskoskesta johdetun nimensä, Vammala.
Vammala ei kuitenkaan aluksi ollut itsenäinen kauppala, koska se sijaitsi Tyrvään kunnan sisällä. Vasta kuntalakien muutoksen jälkeen vuonna 1915 Vammalasta tuli itsenäinen kauppala. Samana vuonna valmistui myös nykyinen kivisilta Vammaskosken ylitse.
Kaupunkioikeudet Vammala sai vuonna 1965.
KIITOS!!
Tuo Vammaskosken silta on aikanaan ollut melko tärkeäkin kulkuyhteys.
Silloinen pääkaupunki Turku ja Pohjanmaan alue olivat eri puolilla Kokemäenjokea.
Noiden välillä kuljettaessa keskeinen kulkureitti kulki juuri Tyrvään kautta ja sen mainion sillan ylise.
Siltaa on rakennettu ja korjattu moneen otteeseen, satoja vuosia. Vanhaa 1950 luvun siltaversiota on jäljellä ja näkyvillä Vammalan torin kaiteissa.
https://urly.fi/4aqh
Vammaskosken ylittävä silta tehtiin 1874 viimeisen kerran puurakenteisena. Sen aikainen tervattukaan puu ei ollut kuitenkaan kovin pitkäikäistä veteen upotettuna.
Viimeisin puusilta todettiin jo 22 vuotta myöhemmin heikentyneeksi. Keisarillinen senaatti antoi 16.10.1886 Tyrväälle ja sillan hoidosta asianosaisille kunnille määräyksen Vammaskosken sillan kunnossapidosta ja sen mahdollisesta uusimisesta.
Tyrväällä pidettiin 3.4.1897 kokous Vammaskosken sillan uusimisesta. Sillan hoidosta vastuulliset 8 kuntaa lähettivät kukin kaksi valtuutettuaan kokoukseen
1. Tyrvään kunta
2. Kiikan kunta
3. Kiikoisten kunta
4. Karkun kunta
5. Suoniemen kunta
6. Mouhijärven kunta
7. Suodenniemen kunta
8. Lavian kunta
Tyrvään Sanomien arkisto vuodelta 1897 kuvaa kokouksessa käytyjä keskusteluja.
“ – Varmaankaan ei enää Vammaskosken siltaa rakenneta puusta. Siihen ei rakennusvelvollisilla ole varaa. Siksi on jo ehdotettu rautasiltaa kivipilareilla.
– Me kumminkaan emme voi kannattaa tätä ajatusta. Rautasilta on tosin kestävämpi kuin puusta tehty, mutta sen kestäväisyys riippuu mainittavassa määrässä alituisesta kunnossapitämisestä, joka vaatii melkoisia kustannuksia.
– Me olemme sitä mieltä, että jos Vammaskosken sillan rakennusvelvolliset tahtovat vastaisuudessa vapautua alituisista rasituksista sillan kunnossapitämisestä, niin he rakentavat sen kauttaaltansa harmaasta kivestä. Tosin semmoinen silta kysyy kovaa työtä ja suuria kustannuksia.”
– Puheenjohtaja esitti insinööri Karl Lindbergin tekemän ehdotuksen, joiden mukaan silta raudasta rakennettuna maksaisi 109,000 markkaa.
– Sen jälkeen puheenjohtaja esitti rautatien ratamestari I. Niemistön, tekemän kustannusehdotuksen sillan rakenteeksi. Tämän ehdotuksen mukaan saataisiin mainittu Vammaskosken silta kivestä rakennetuksi 134,000 markalla.
– Asiasta keskusteltua kokous yksimielisesti, oli sitä mieltä, että olisi edullisempi, jos silta saataisiin kivestä rakentaa. Päätettiin kääntyä maan hallituksen puoleen pyynnöllä, että Vammaskoskesta toimitettaisiin uusi tutkiminen, josko sen poikki voitaisiin rakentaa silta kivestä.
– Kokous ehdotti että tähän tutkimiseen osallistuu rakennusvelvollisten kuntien puolesta rautatien ratamestari I. Niemistö. Asiaa maan hallituksen luona ajamaan kokous valitsi kruununnimismies I. Selanderin ja tilallinen Kaarle Prusin.”
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/574836
Täällä Tyrväällä oltiin siis hiukan laiskoja hinkkaamaan ja kalliisti huoltomaalaamaan rautarakenteista siltaa joka toinen vuosi uudelleen ja uudelleen läpi. Sen vuoksi päädyttiin kalliimpaan, graniittikivestä valmistettuun siltaan. Nyt nykyhetkestä ajatellen varsin hyvä ja komea päätös on aikanaan tehty.
Kivirakenteisen sillan kustannusarvio oli 134.000 mk joka vastaisi nykyrahassa 819.000 euroa. Todellisuudessa nykyhetkellä 819.000 eurolla ei saisi kuin muutaman metrin verran tuollaista holvikaarilla toteutettua siltaa valmiiksi. Hyvä juttu, että vanhaan aikaan oli noin paljon halvempaa rakentaa. Saatiin komea kivisilta aikaiseksi.