Orimattilan kaupungintalon kokoushuoneessa vallitsi painostava hiljaisuus. Kaupunginhallitus oli kokoontunut valitsemaan uutta kaupunginjohtajaa, mutta solmu tuntui ylitsepääsemättömältä. Kukaan paikallisista ehdokkaista ei saanut enemmistön tukea, ja budjettiraamit paukkuivat.
Silloin ovi lennähti auki ilman koputusta.
Sisään astui mies, jonka ryhti oli valtiomiesmäisen suora, katse terävä ja hiukset huolellisesti kammatut. Kainalossaan hänellä oli pino omakustannekirjoja ja kädessään nahkasalkku, joka oli nähnyt niin Moskovan kuin Brysselinkin neuvottelupöydät.
"Hyvää iltaa, Orimattila", Paavo Väyrynen sanoi ja antoi tutun, arvoituksellisen hymynsä loistaa huoneeseen. "Kuulin, että teillä on täällä kriisi. Ja kuten historia osoittaa, minulla on tapana saapua paikalle silloin, kun kansa tarvitsee kokemusta."
Valtuutetut tuijottivat tulokasta suut auki. Hallituksen puheenjohtaja rykäisi: "Öh, Paavo... Et kai sinä ole hakenut tätä virkaa? Hakuaika päättyi kolme viikkoa sitten."
"Hakeminen on muodollisuus niille, joita ei tunneta", Paavo vastasi sujuvasti ja asetti salkkunsa pöydälle. "Minä en hae virkoja. Minut kutsutaan. Orimattila on strategisesti keskeisellä paikalla, portti idän ja lännen välillä – tai ainakin Lahden ja Helsingin. Olen laatinut teille jo uuden kuntastrategian, joka perustuu puolueettomuuteen, vahvaan alkiolaiseen maaseutupolitiikkaan ja tietenkin Orimattilan omaan valuuttaan, mikäli euroalue kriisiytyy."
Puheenjohtaja katsoi pöydällä lojuvaa paperinippua, jonka otsikkona oli ”Orimattilan linja – Miten johdan kaupunkia suoraan tulevaisuuteen”.
"Mutta Paavo, meillä ei ole varaa sinun palkkaasi", talousjohtaja änkytti.
"Palkka ei ole ongelma", Paavo sanoi ja heilautti kättään itsevarmasti. "Otan osan palkastani Orimattilan Sanomien kolumnitilana ja oikeutena myydä nimikkoteemukejani kaupungintalon aulassa. Lisäksi vaadin vain pienen jalustalla varustetun pronssipatsaan suihkulähteen keskelle. Se maksaa itsensä takaisin matkailutuloina."
Hallituksen jäsenet katsoivat toisiaan. Kello lähestyi puolta yötä. Vaihtoehdot olivat vähissä, ja Paavon karisma oli kieltämättä omaa luokkaansa. Ajatus siitä, että Orimattila nousisi kertaheitolla valtakunnan ykkösuutiseksi, alkoi houkutella.
Puheenjohtaja nosti nuijan. "Tehdäänkö historiallinen päätös?"
Yksimielinen nyökkäys vaelsi pöydän ympäri. Nuija kopsahti pöytään."
Paavo Väyrynen, teidät on valittu Orimattilan kaupunginjohtajaksi."
Paavo nyökkäsi arvokkaasti, korjasi silmälasejaan ja katsoi ikkunasta ulos pimenevään Orimattilan iltaan.
"Kiitos luottamuksesta. Tämä on erinomainen ponnahduslauta seuraaviin presidentinvaaleihin."
Silloin ovi lennähti auki ilman koputusta.
Sisään astui mies, jonka ryhti oli valtiomiesmäisen suora, katse terävä ja hiukset huolellisesti kammatut. Kainalossaan hänellä oli pino omakustannekirjoja ja kädessään nahkasalkku, joka oli nähnyt niin Moskovan kuin Brysselinkin neuvottelupöydät.
"Hyvää iltaa, Orimattila", Paavo Väyrynen sanoi ja antoi tutun, arvoituksellisen hymynsä loistaa huoneeseen. "Kuulin, että teillä on täällä kriisi. Ja kuten historia osoittaa, minulla on tapana saapua paikalle silloin, kun kansa tarvitsee kokemusta."
Valtuutetut tuijottivat tulokasta suut auki. Hallituksen puheenjohtaja rykäisi: "Öh, Paavo... Et kai sinä ole hakenut tätä virkaa? Hakuaika päättyi kolme viikkoa sitten."
"Hakeminen on muodollisuus niille, joita ei tunneta", Paavo vastasi sujuvasti ja asetti salkkunsa pöydälle. "Minä en hae virkoja. Minut kutsutaan. Orimattila on strategisesti keskeisellä paikalla, portti idän ja lännen välillä – tai ainakin Lahden ja Helsingin. Olen laatinut teille jo uuden kuntastrategian, joka perustuu puolueettomuuteen, vahvaan alkiolaiseen maaseutupolitiikkaan ja tietenkin Orimattilan omaan valuuttaan, mikäli euroalue kriisiytyy."
Puheenjohtaja katsoi pöydällä lojuvaa paperinippua, jonka otsikkona oli ”Orimattilan linja – Miten johdan kaupunkia suoraan tulevaisuuteen”.
"Mutta Paavo, meillä ei ole varaa sinun palkkaasi", talousjohtaja änkytti.
"Palkka ei ole ongelma", Paavo sanoi ja heilautti kättään itsevarmasti. "Otan osan palkastani Orimattilan Sanomien kolumnitilana ja oikeutena myydä nimikkoteemukejani kaupungintalon aulassa. Lisäksi vaadin vain pienen jalustalla varustetun pronssipatsaan suihkulähteen keskelle. Se maksaa itsensä takaisin matkailutuloina."
Hallituksen jäsenet katsoivat toisiaan. Kello lähestyi puolta yötä. Vaihtoehdot olivat vähissä, ja Paavon karisma oli kieltämättä omaa luokkaansa. Ajatus siitä, että Orimattila nousisi kertaheitolla valtakunnan ykkösuutiseksi, alkoi houkutella.
Puheenjohtaja nosti nuijan. "Tehdäänkö historiallinen päätös?"
Yksimielinen nyökkäys vaelsi pöydän ympäri. Nuija kopsahti pöytään."
Paavo Väyrynen, teidät on valittu Orimattilan kaupunginjohtajaksi."
Paavo nyökkäsi arvokkaasti, korjasi silmälasejaan ja katsoi ikkunasta ulos pimenevään Orimattilan iltaan.
"Kiitos luottamuksesta. Tämä on erinomainen ponnahduslauta seuraaviin presidentinvaaleihin."
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mulla onkin Väyrysen muki. Kahvi maistuu siitä nautittuna ylivertaisen hyvältä.
Onnetonta :DDDD
Frans Frangen olisi Orimattilalle hyvä valinta.
Pate on erinomaisessa kunnossa edelleen, pakina saattaa osoittautua vielä todeksi, kun Pate on nykyään sitoutumaton.
Kokoomuslainen oikein pormestari niin saadaan kavereille maakauppoja Mällisjoella ja Hennassa.
Sehän kokoomusta on kismittänyt jo pitkään kun omia tai kavereitten maita ei ole osteltu kuntalaisten rahoilla.
Olis parasta jos jokin poliittinen taho narahtais ton luokan lehmänkaupoista!
Joko uutta on haettu?
Juu sitä Hankkenin korkeaa koulua käynyttä on ajateltu.
Sori vaan mutta kokkarit ei osaa ajatella.
Samaa mieltä että JE olisi pätevä.
Hän on tosi läheltä seurannut miten työ hoidetan.
Yliviikari voisi olla apulaiskaupunginjohtaja.
Se on nyt automaattisesti Winstonnin heiniä.
Viikossa konkurssiin kun häkkyrä hoitaa
Winstonni on Kokoomuksen ykkös tykki politiikassa.
Tehokas ainaskin. Uskaltaa ottaa kantaa ei siis ole nynny niin kun monet muut päättäjät.
Paavo olisi hyvä
Orimattilan kannattaa kokeilla myös Frans Frangenia.
Hyviä ehdotuksia.
Miuten tulee taas joku "normi" muka tehokas tyyppi vetämään vasn rahat Orimattilasta ja lähtee ovet paukkuen parin vuoden päästä.
Nämä Kallen saamat suuret rahat siunasi vuonna 2023 Viljo Erola ja Jammu Keskevaari kun olivat isoina päättäjinä.
Ennemmin sitä antais kaupunginjohtajuus mahdollisuuden vaikka julkimoille esim. Riitta Väisäsellekun näille muka virkatyypeille. Sama miten pitkälle ovat kouluttautuneet ja kuinka ois muka pätevä tyyppi. Papereilla kun ei tätä kaupunkia pelkästään johdeta. Ja toistavat vaan samaa kaavaa...samanlaisia näköalattomia ukkoja ukkojen perään mitä niillä tekee. Nyt räväkämpi johtaja! Mieluiten nainen!
Johanna olis räväklä. Tosin se on käyny Hankkenin. Harmi.
JE olisi kyllä muodollisesti pätevä.
Trans Frangen ois paras. Syntynyt ketsuppipullosta.
Kaikki olisi parempia mitä hakijat jotka ovat:
- kieli pitkällä rahan perässä. Joilla on jo ennestään hyvä työpaikka, mutta rahan kiilto silmissä on saatava rahakkaampi duuni.
- eivät edes asu Orimattilassa.
- eivät tunne Orimattilaa
- eivät omaa juuria täältä.
- eivät omaa mitään yhteyttä Orimattilaan.
Tämmöiset hakijat on karsittava heti pois.
Siksi Hykkyrä on paras valinta. Tietty Kokoomus.