Jos olet elämäsi aikana kokenut avioeron tai jonkin pidemmän seurustelusuhteen katkeamisen, niin oletko pohtinut juurisyitä tapahtuneelle? Onko sama juurisyy toistunut? Eikä se yleensä ole ollut vain yksi syy vaan usean syyn yhdistelmä. Oletko jälkeenpäin ajatellut että jos se ja se asia olisi ollut toisin niin eroa ei olisi tullutkaan? Tai oletko ajatellut, että koko avioliitto tai seurustelu olisi voinut jäädä kokematta?
Syitä omaan avioerooni varmaan olivat ne, että koin että ex-miehelleni minua tärkeämpiä olivat sukulaiset, naapurit, työtoverit ja tuttavat. Huomasin että hän työpaikallaan oli puhunut meidän kahdenkeskisiä asioitamme ja siitä en todellakaan pitänyt. Mielestäni kotiasiat selvitetään kotona eikä niitä huudella kylillä. Ex-mies osasi kodin ulkopuolella olla niiin mukava mies. Hän osasi esittää asiat omaksi edukseen. Samalla hän tuli antaneeksi minusta itseäni huonomman kuvan. Sitä avioeroa en ole katunut, mutta avioliitto olisi voinut jäädä kokematta. Siihen aikaan yhdessä asuminen aiheutti jonkinlaista painostusta avioliittoon. Masentuneena tulin myöntyneeksi.
Syitä omaan avioerooni varmaan olivat ne, että koin että ex-miehelleni minua tärkeämpiä olivat sukulaiset, naapurit, työtoverit ja tuttavat. Huomasin että hän työpaikallaan oli puhunut meidän kahdenkeskisiä asioitamme ja siitä en todellakaan pitänyt. Mielestäni kotiasiat selvitetään kotona eikä niitä huudella kylillä. Ex-mies osasi kodin ulkopuolella olla niiin mukava mies. Hän osasi esittää asiat omaksi edukseen. Samalla hän tuli antaneeksi minusta itseäni huonomman kuvan. Sitä avioeroa en ole katunut, mutta avioliitto olisi voinut jäädä kokematta. Siihen aikaan yhdessä asuminen aiheutti jonkinlaista painostusta avioliittoon. Masentuneena tulin myöntyneeksi.
Vastaukset 98
Vanhimmat
Olen ollut rakastunut tasan kaksi kertaa. Ensirakkauden kanssa seurusteltiin vajaat 2 vuotta ja erosimme kun poikaystävä muutti perheensä kanssa, olitiin vielä alle 2-kymppisiä, toiselle puolelle Suomea.
Toisen rakkauden kanssa olen vieläkin, nyt alkaa 48 yhteinen vuosi. Oppinut olen sen, että kaksi ihmista kehittyy eri aikaan ja on kaksi erillistä ihmistä. Rakastaminen tarkoittaa tämän hyväksymistä ja sietämistä. Ja sen, että rakkaus mitataan silloin kun on niitä vastoinkäymisiä ja ongelmia, ei niinkään silloin kun kaikki on ihanaa ja auvoisaa; toki sitäkin pitää olla ja mielellään runsaasti
Ensirakkaus kuoli muutama vuosi sitten ja olin surullinen siitä ja harmittelin kun ei näin vanhoilla päivillä enää nähty. Yksi rakkaus kuitenkin vielä kukoistaa ja siitä osaan olla kiitollinen.
Ero tuli, kun aika tuli kaikkien itsenäistyä. Päätin jo avion alkumetreillä, että kun olemme jäämässä kaksin, niin eroan. Emme asuneet koskaan kahdestaan, enkä halunnut kahdestaan jäädäkään. En ole asunut kenenkään kanssa kahdestaan. Se on minusta tylsää.
Voi että, ja meille taas alkoi uusi nuoruus kun lapset lähtivät maailmalle ja jäimme kaksin. Muutettiin kerrostaloon keskustaan ja ruettiin "seurustelemaan" uudestaan. Oli mahtavaa monien kymmenien vuosien lapsiperhearjen jälkeen tehdä mitä huvittaa ja melkein milloin vain.
Nyt eläkkeellä sama homma jatkuu. Nautitaan suunnattomasti kahden keskisestä ajasta. Toki osataan yksinkin olla ja omissa puuhissa mutta kaksin aina kaunihimpi
Oli samat arvot ja tavoitteet. Niillä pärjäsi siihen asti kun lapset lähtivät kotoa. Olen kiitollinen ajasta, satsattiin lapsiin, he saivat hyvän koulutuksen ja saivat harrastaa, kotiin ja säästöjen kartuttamiseen. Kun jäimme kahden, meillä ei ollut juuri mitään yhteistä, eri harrastukset ja mielenkiinnon kohteet.
Erottiin ja vieläkin tunnen että aivoliiton aika oli lähes malliksi kelpaava.
Uusi suhde tuli heti molemmille, juuri sellainen jossa nimenomaan satsataan siihen että yhdessä on hyvä olla. Lapsenlapsia tietenkin vaalittiin. Enää ei tarvinnut miettiä lastenkasvatusta tai asuntovelkoja. Keskinäistä viihtymistä vain. Nyt meistä neljästä olen vain minä enää hengissä. Molemmat suhteeni olivat täysin tyydyttävät juuri niille sopivaan aikaan. Ei katkeruuden häivääkään ja surukin molempien suhteiden loppumisesta on jo ohi.
Juurisyynalyysissa keskitytään siihen miksi ja miten jokin tapahtui, ei siihen kuka teki virheen.
Synonyymisanakirja
juurisyy
perussyy, keskeinen syy, pääsyy, primaarinen syy, syy-seuraussuhde, perimmäinen syy, aiheuttaja.
Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä
”Virhe!” Oli vaan avioliitolla aikansa ja erolla aikansa. Se on ihan vaan elämää! Kaikella on aikansa ja nyt nautin omasta ajastani ja elämästäni.
Syy kuin syy. Meillä oli siis noiden yllä olevien sanakirjojen mukaan järkevä juurisyy eroomme. Eli erilaiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet kun lapset lähtivät kotoa.
On paljon helpompi ero kun sellaisen pystyy löytämään.
Olen tämän varmaan tänne ennenkin laittanut. Kerroin ystävättärelle että erotaan. Hänen ainoa kommenttinsa oli: kenen syy. Oikein menin sanattomaksi ja pidin outona töksäyttämisenä.
Edesmennyt äitini oli mestari uhriutumisessa. Kun sisareni päätyi avioeroon, äiti huokaili, että mitä Hän itse on tehnyt väärin kun hänen lapsensa eroaa! Järkytys oli äidille varmaan vielä suurempi sitten kun minäkin koin avioeron.
Ennenvanhaan ihmisten arvomaailmassa oli että meidän suvussa ei ruukata erota .
Se ooli jotenkin häpeällinen epäonnistuminen.
"Ken ristin on ottanut hän ristin kantakoon".
Oisko ne harrastukset ja kiinnostuksen kohteet voineet olla erit ilman eroa? Jos pitkä liitto onko nuo syyt erota?
JOillekin on, joillekin ei
Me olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia harrastustemme suhteen; hän on hyvin urheilullinen ja harrastaakin aktiivisesti paria lajia, hän metsästää ja kalastaa sekä tykkää touhuta koko ajan jotain vaikka pikkuremppaa, nikkarointia tmv.
Minä taas luen ja kirjoitan. Tapaan ystäviäni ja olen yhdistysaktiivi
Yhdessä teemme ruokaa, käymme lasillisella, pidämme illanviettoja kotonamme ja tapaamme ystäväpariskuntiamme
Homma toimii vallan loistavasti meille.
”Epäonnistuminen, häpeä!” Kaikenlaista. Ihan normaalia elämää eroaminen on siinä, kun muutkin muutokset elämässä.
Epäonnistumista ja häpeää on liittoa jatkaa, jos ei halua.
Eivät olisi.
Hän sai sellaisen elämän kuin halusi, parinsa kanssa samat harrastukset. En nyt luettele niitä mutta minulle täysin yhdentekeviä. Olisin nuutunut niissä sänkypotilaaksi. No niinhän heille molemmille kävikin.
Minä löysin samanlaisen, liikuntaa, tapahtumia, osallistumista. No huonosti kävi kumppanillekin, melko ihme että sairastui.
Harrastuksilla on pääpaino eläkkeellä ollessa.
Juu juu. Nykyäänhän joka toinen pariskunta eroaa. Ennen wanhaan se ei ollut niin yleistä.
Onko harrastusten pakko olla pariskunnilla samat vai voisiko olla ihan omat?
Niin, en osaa sanoa, kun en ”ennen wanhaan” elänyt. Vanhempani kyllä kuuskyt luvun puolivälissä erosivat. Muista en tiedä, kun ei tullut puheeksi.
Minä olin ennen wanhaan lapsi ja nuori jolloin asioita tuli esille.
En kyllä muista lapsuudessa ja nuoruudessa avioliitoista tai eroista kuulleeni yhtään mitään, eikä juuri kiinnostaneetkaan. Mielessä on aina ollut ihan muuta, kun parisuhteet.
Näin meitä on moneen junaan:).
Työaikana eri harrastukset sopivat, ei iltaisin niin paljon aikaa jääkään. Siinä riittää yhteiset kaupassakäynnit ja olemiset iltaisin kotona lukien, saunassa käyden, ruokaillen tai tv:tä katsellen. Ei siinä paljon muuta jaksakaan, jos vaikka lenkillä vielä pyrähtää.
Eläkkeellä on niin paljon vapaa-aikaa, että jos harrastukset ovat ihan eri, on sama vaikkei yhdessä ollakaan. Koko arki perustuu harrastuksiin ja ajan kuluttamiseen kroppaa ja aivoja hyväksi käyttäen. Yhteisiin matkoihin ja tapahtumiin. Kyllä ne kiinnostuksen kohteet pitää olla samat. Sitten vielä jää aikaa itselle, omille ystäville, lapsenlapsille ja suvullekin. Haluan asua omassa asunnossa yksin. Elämänkumppani aika lähellä mutta kuitenkin erillään.
Jotain yhteistä tietenkin olisi hyvä olla jos ei mitään ei sekään hyvä.
Minulla on nyt ns. kävelyttäjä, jota tietämättömät pitävät miesystävänäni, kun yhdessä liikumme. Ei kyllä onnistuisi miesystävyys, kun niin erilaisia olemme. Hän on ikiliikkuja, joka ei pysy hetkeäkään paikallaan. Juoksee kymmenenkilometrin lenkkejä kahdeksan aikaan aamusta ym. Emme voi mennä elokuviin tai teatteriin, kun ei jaksa istua paikoillaan ym.
On oikeasti varmaan joku ADHD, vaikkei ole koskaan tutkittukaan. Eikä sitä itse myönnä. On vaan niin epämääräinen tyyppi, etten koskaan kävelyä enempää voi kuvitellakaan.
No eikös ole kuitenkin kiva että hällä riittää virtaa myös sinun kävelyttämiseesi :).
Hyvä, kun sanoit!
Vaikeahan se on tietää "miksi ja miten", jos ei sanota.
Niinpä. Itsesyytös iskee jokaiseen, halusi tai ei. Aika luonnollista, minusta ei ole "uhriutumista".
24/7 yhdessä, kotona, harrastuksissa ja ehkä vielä sama työpaikka! Mitään hirveempää en tiedä😂. Pakkohan se on toisesta "lomaa" saada. Minä en ainakaan jaksaisi toista katella koko aikaa.
Vaikka onhan se vähän haastavaa, kun ei meinaa vauhdissa pysyä, eikä aina ymmärrä, mistä puhutaan.
No hän sinua kävelyttää mutta oletko miettinyt mitä hän saa sinusta? Kuuntelijan ehkä?
Joskus sitä itsekin ihmettelen. Kun joskus jaksan häntä paremmin ja joskus huonommin. Se on se haju, joka vetää kummallisia ihmisiä puoleeni.
Sinun hajusiko? Ominaistuoksu:).
Eiks sitä niin sanota, kun tietyn tyyppiset hakeutuu seuraan?
No en ole ennen tuota kuullut mutta nyt kuulin tai luin :).
En usko -
No oon kuullu että tietyntyyppiset seuraan mut en sitä että ominaistuoksusta ois kyse?
Oisko se paremminkin niin että juurisyyn takia väärät tyypit onnistuvat tuppautumaan seuraan:).
Se on vaan se haju! Sosiaalihuollon-, terveydenhoidon-, itn-, tekniikan- ym. haju, joka kerää ympärilleen tietyn tyyppisiä ihmisiä. Jotenkin se vaan menee niin, vaikka ei itse haluaisikaan.
Sama se on parisuhderintamalla ja muissa ihmissuhteissa. Haju voi myös johdattaa ei-toivottuihin tuloksiin.
En tunnista konkreettista hajua mutta tietyt tyypit voivat vetää puoleensa samantyyppistä.
Ja joo. Tulos voi olla aina samantyyppinen ellei buuri ihan sama.
Minulle tuli ero, kun exäni äiti käski exääni eroamaan minusta. Syy oli se, että exäni äiti sai nenilleen eräässä jutussa, ja sehän piti kostaa. Kannttavahan se ero exälleni rahallisesti oli, sai yli 60 000 e ylimääräistä. Kuitenkin vainosi minua niin kauan kunnes poliisi lopetti sen.
Oliko "äitin poika"?
Oliko juurisyy äidin väliintulo vai oliko liitossanne jotain muutakin kirjattavaa?
Korjaan korjattavaa.
Eiku äitin tyttö. Ilman omaa tahtoa, piti tehdä niin kuin äiti käski.
Eron jälkeen oli kyllä naisia tarjolla, kuten olen aiemmin kirjoittanut.
Ai sinullako?
Kyllä. Yli 40-vuotialla naisilla on pula hyvistä miehistä. Siltä ainakin näytti.
Aha.
Eipä ole tullut vastaan sellainen kokemus jotta jollain olisi tulijoita ruuhkaksi asti. Jollei sitten kyse ole joku deittisovellus
Kysyn vielä jotta oliko runsaudesta vaikea valita sopiva 😃.
Miten olis karhu? Kuten se joku eukko itseään mainosti, kun ei kelpaa mihinkään.
Ei sikäli ollut vaikea valita, kun ne naiset olivat vähissä joilla oli mahdollisuus muuttaa luokseni asumaan.
Yksi hyvä nainen jätti minut loppusuoralla, kun arveli minun olevan juoppo. Olin kai liian hyvä, joten minussa piti olla piilevä vika, kun exäni oli minut jättänyt.
Eli oliko kriteerisi se että välitset kenet vaan joilla oli mahdolisuus muuttaa luoksesi? Dinun nuuttosi ei ollut mahdollinen?
Siis kaikista hyvistä huolimatta jäitkö nuolemaan näppejäs?
Minulle oli se niiti eroon miehen vääränväriset sukat.
Toki myös ystäväni sanoivat että "Jätä se sika"
Niinpä jätin ja nyt poden yksinäisyyttä.
Aika syvällinen syy eroon ja tokihan ystävien toive pitää toteuttaa😂.
"Erna Husko kuvailee myös siirtyvänsä elämässään nopeasti eroista eteenpäin vauhdikkaan elämäntyylinsä vuoksi. Hän avaa myös piirteitä, joita hän ei miehissä voi sietää.
– Mulla saattaa tulla ick siitä, että puhut väärällä tavalla, tai lausut jonkun asian jotenkin oudosti. Ick voi tulla myös siitä, että sulla on Marimekon kangaskassi.
”Ick” on slangisana, joka tarkoittaa äkillistä inhon tai luotaantyöntävyyden tunnetta jotakuta kohtaan, sitä käytetään usein romanttisessa kontekstissa.
– En voi sietää kangaskasseja, ellei se ole äitini, joka sitä käyttää. Mutta miehillä älkää tehkö. En pysty.
Husko naureskelee, ettei itsekään täysin ymmärrä, mistä hänen inhonsa kumpuaa. Tikander pohtii jaksossa, voisiko kangaskassi herättää Huskossa assosiaatioita liian arkisesta ja normaalista elämästä." https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/368bfbbb-5e92-4a19-a583-761405d88291
Eikö tuossa vasta kaavailla mahdollista parisuhdetta mahdollisine kangaskasseineen?
Sika jolla oli vääränväriset sukat? 🐖🧦
Sukkana meni, sano Markkanen.
Kun puhuminen ja yhteen hiileen puhaltaminen loppuu, eikä enää ole yhtään mitään hyvää sanottavaa puolisosta, on parempi erota.
Nii🤔.
Ei kuitenkaan vissiin aina noin yksioikoista.
Ulkopuolisten on mahdoton kertoa pariskunnalle milloin on aika erota. Lukuunottamatta tietenkin kaikenlaisia väkivaltatapauksia niin henkisiä, fyysisiä kuin taloudellisia.
Totta, jos ei näe puolisossaan mitään hyvää, on varmasti vaikeaa elää saman katon alla.
Tämän haluan sanoa.
Löysi muka paremman joten päästin irti.
Ihanko talutushihnassa oli :)?
Ensin sitä yrittää pitää kiinni, on mustasukkaisuutta, kyttäämistä, järkevän keskustelun yrittämistä ja uskoa, että hän hoksaa, että vanha on paras. Niin vaan ei käynyt, mutta hänkään ei irti olisi millään halunnut päästää. Hän halusi kaiken, vieraat ja oman vanhan. Mutta minä päästin irti ja irrottauduin itse ja se olikin hänelle melkoinen yllätys. Ei millään meinannut uskoa todeksi, että pystyin. Siihen asti oli jankuttanut, etten pärjää taloudellisesti ja että masennun kun en ole tottunut olemaan yksin. Siitä jäi moneksi vuodeksi pelko että milloin ne rahat oikein loppuu, mutta eivät ne loppuneet. Töissä kävin ja oman asunnon vaan sain hankituksi.
Ai päästit irti ? Lähtenyt se olis kumminkin.
Epäilen, harrasti vain naimisissa olevia naisia. Mutta jos sinä tiedät paremmin, niin olkoon sitten niin. Hyvä sitten että päästin irti, enkä jäänyt odottamaan hylätyksi tulemista. Pakkasin, hommasin molemmille vuokra-asunnot, kun naisen on helpompi sellainen saada. Ei ehditty panna asuntoa myyntiin kun suora ostaja ilmaantui heti. Oli upea koti. Puolen asunnon hinnalla sain tilavan kaksion.
Voin nostaa tänkin.
Jokainen nainen saa miehen, kaikki vaan ei osaa sitä pitää.
pitää edelleen paikkansa.
naisilla on ensisijainen valinnan vapaus, valita mies.
nainen otti minutkin -70 luvulla ja hyväksyy edelleen.
Ei pidä paikkaansa - tämä on taas sit dinosaurusten ajattelua.
Niin tai ottaa kenet saa😂. Ei osaa pitää🤔.
En jaksanut enää aikuista ihmistä vetää perässäni ja passata. 15 vuotta riitti ja viimeinen niitti oli kun ei edes lapsestaan huolehtinut ja välittänyt. Lapsen takia jaksoin liiankin kauan, olisi pitänyt uskaltaa lähteä jo heti kun miehen käytös muuttui lapsen syntymän jälkeen kun en suostunut jäämään nyrkin ja hellan väliin kotirouvaksi.
Niin, en tiedä ketä syyttää, kun itse en ollut innostunut koko avioliittoon menosta. Menin sitten, kun toinen jostain syystä piti sitä tärkeänä. Eihän hänestä ollut vastuun kantajaksi. Oli sellainen satusetä. Olisi minunkin jo siinä vaiheessa pitänyt nostaa kytkintä, mutta ajattelin, että olkoon. Oli vähän kun hoidossa. Lapsi lapsien joukossa.
Kumma juttu. Tämä oma eroni tuli mieleen, kun luin tänään ip-lehdestä "miten kostit" -juttua.
Omalla kohallani se tuttu viina ja uusi. No, ei se hetkauttanut, mutta se hetkautti, että valehteli viimeiseen asti ja kaikki tiesi totuuden. Ei, en suunnitellut kostoa, en alentunut samalle tasolle. Ajattelin, etyä asiat tulee ilmi ja niinhän ne tuli. Valitettacasti pahimmalla mahdollisella tavalla. Anteeksipyyntöä tai edes jotain selitystä olisin kaivannut. Sitä en enää saa.
Ei o tarvinnu tyttiksen paraskaveri jätti kertomatta oman osuutensa ja avoliitot päättyi toisen osapuolen pettämiseen
Että itse pyöritän muutakin kuin päätä voit olla varma siitä pieni ihminen.
Miljoonat pyörivät eli kannattaako eŕota? Ymmärtääkö asiaa?
Kun se kolahtaa, niin sille ei voi mitään. Tapasin viihdekuoron 1. harjoituksessa naisen, joka oli tullut koelaulutilaisuuteen ja pyrkimään tunnetun kuoron jäseneksi. Kun hän esitti laulun "syvä hiljaisuus" niin se oli heti menoa, ajattelin että siinä hän on.
En koe tarpeelliseksi kaivella vanhaa tunkiota ventovieraiden kanssa.
Sehän se just hassua onkin, kun vanhemmiten alkaa miettimään, että miksi piti. Tulee mieleen, mitä kaikkia juttu pitikään sisällään ja miten kaikkeen viitsi ryhtyä. Onhan sitä kaikenlaista!
No jaa!
Kyllä minä aikoinani sitä ihan riittävästi märehdin joten ei mitään tarvetta enää. Keskityn mieluummin mukavampiin asioihin :).
Tuli ns. ajankohtaiseksi, kun tyyppi keväällä potkas tyhjää. Jäin vaan vähän funtsaamaan. En sen kummempia.
No sinulle se on tuore asia ja siten ihan ymmärrettävää.
Mikä sinua jäi siinä mietityttämään? Kuolemassa?
Tuli vaan menneet mieleen. Kuolema sinänsä oli helpotus. Ehkä painajaisetkin loppuu.
Kuolema erottajana on vissiin vähän eri asia kuin esimerkiksi avio-, avo- tai seurustelusuhteen kohdalla. Kuolemaanhan ei juurisyitä taida löytyä yleensä.
Teillä oli vissiin sitten loppuaikana vaikeaa esim sairastamisen ja voinnin heikkenemisen takia.
On vaikea seurata toisen terveydentilan ja toimintakyvyn hiipumista. Suru ottaa aikansa.
Jossain on vertaistukeakin tarjolla
Ei mitään sellaista. Asuimme kaukana toisistamme ja kuolema oli helpotus, kun poistui kuvioista kokonaan. Unohtuu kaikki inhottava.
Kuulostaa karsealta. Vaikea suhde?
Virhe vaan!
No niinpä
Virhe vaan voi koitua monesti todella kohtalokkaaksi :).
Jos juurisyihin mennään mikä sinut sai tekemään tämän kohtalokkaan virheen joka kirjoituksesi perusteella kuulostaa kuitenkin aika vakavalta?
Enpä oikein enää muista, enkä haluakaan muistaa. On mennyt jo ja tyyppikin on kuollut. Vähitellen unohtuu koko stoori. Lapsieni suusta; jos en virhettä olisi tehnyt, niin nyt heitäkään ei olisi. Lapset ja lapsienlapset ovat kuitenkin parasta!
No.
Tuo oli sun elämänkulkus ja jos jotai positiivista juurikin lapset ja lapsenlapset. Aina ei elämä mene ennaltasuunnitellusti ja niinkuin olettaa.
Mikä positiivisinta vielä on elämää ja kesää jäljellä. Ja tiedä mitä mukavaa elämällä on sinulle varattuna ☀️.
Ei yksi virhe koko elämää määritä. Voi olla onnellinen ihan muista jutuista.
Riippunee virheestä.
Kuitenkin elettyä elämää ei saa elämättömäkddo joten sekin virhe on hyväksyttävä. Kuitenkin niin että pyrkiä katsomaan eteenpäin ei taaksepäin. Ainakin ajan kanssa.
Oikein.
Helppoa ero ei kai olekaan.
Millainen on vaikea ero?
Kukapa sen juurisyyt tietää miksi erotaan.
Usein ihmiset kasvaa eri suuntiin, niin se käy.