Kommunikoidaanko tuonpuoleisessa ajatuksen voimalla?
Miten puhuminen onnistuu jos ei ole liharuumista henkimaailmssa
Anonyymi-ap
34124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei siellä ole ketään kenen kanssa kommunikoida. Olet siellä yksin kunnes synnyt uudestaan.
Sielulla on alkuperäiset aistit (kuulo, näkö, haju, kosketus, maku), ja jotta sielu nyt näkisi jotakin aineellisen kehon puvun kautta, sielun on oltava jotenkin yhteydessä kehon aisteihin.
Kaikki nämä mekanismit on kuvattu muinaisissa teksteissä.
Puhutaan eri olemisen tasoista: on karkeafysinen keho, joka on tämä näkyvä ja aineellinen ruumis, ja sen lisäksi hienovarainen keho, johon kuuluvat mieli, äly ja ego. Näiden taustalla on itse sielu, jiva, joka nähdään tietoisuuden varsinaisena kantajana.
Kun ihminen kuolee, karkeafysinen keho jää pois, mutta hienovarainen keho ja sielu jatkavat olemassaoloa. Siksi kysymys puhumisesta tai kommunikaatiosta ei ole vain kysymys fyysisistä äänihuulista, vaan tietoisuuden toiminnasta hienovaraisemmalla tasolla.
Kommunikaatio tuonpuoleisessa ei tapahdu samalla tavalla kuin fyysisessä maailmassa puhumalla ääneen. Sen sijaan se ymmärretään tietoisuuden tai mielen tason vuorovaikutuksena, jossa ajatukset ja merkitykset voidaan välittää ilman fyysistä kieltä. Henkiset aistit, joiden kautta kokeminen ja vuorovaikutus tapahtuu täysin aineellisen kehon ulkopuolella.
Tätä ei kuitenkaan yleensä selitetä pelkkänä “telepatiana” nykyaikaisessa mielessä, vaan osana laajempaa käsitystä siitä, että tietoisuus ei ole aineen tuote vaan sen perusta. Siksi myös kommunikointi nähdään tietoisuuden luonnollisena ominaisuutena, ei fyysisen aivotoiminnan rajoittamana ilmiönä.
Sielulla on alkuperäiset hengelliset aistit. Aineellisessa maailmassa sielu toimii aineellisen kehon ja sen aistien välityksellä, aivan kuin ihminen käyttäisi työkalua tai pukua. Jotta sielu voisi nähdä aineellisen maailman esineitä, sen tietoisuuden on oltava yhteydessä silmiin ja muihin aistinelimiin hienovaraisen kehon välityksellä. Pelkät fyysiset silmät eivät tämän näkemyksen mukaan näe mitään itsenäisesti, vaan ne toimivat välineinä, joiden kautta tietoinen sielu vastaanottaa vaikutelmia.
Tietoisuuden ja aistimisen perusta ei koskaan ollut liha- ja verikeho. Aineellinen keho on vain väliaikainen väline. Kun sielu toimii omassa henkisessä olemuksessaan, sillä on edelleen kyky havaita, kuulla, nähdä ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mutta nämä toiminnot eivät enää riipu fyysisistä elimistä kuten korvista, silmistä tai äänihuulista.
Wienissä syntymästään asti sokea nainen koki kliinisen kuoleman leikkauksen aikana, minkä jälkeen hän kuvaili kirurgien muotokuvia yllättävän tarkasti. Hänen mukaansa hän (sielu ohuessa ruumiinkuoressa) nousi fyysisestä ruumiista ja sai välittömästi oivalluksen. Kun sielu oli palannut lihaan, keho alkoi jälleen osoittaa elonmerkkejä, mutta näkyjä ei enää ollut, ja jäljelle jäi vain muisto siitä, mitä hän oli nähnyt. Tämä osoittaa, että alkuperäiset tunteet tulevat sielusta ja ilmenevät ulkoisten aistielinten kautta, jotka ovat pelkkiä mekaanisia laitteita, jotka eivät toimi ilman sielun elämänvoimaa. Tämän naisen silmähermot olivat surkastuneet syntymästä lähtien, ja siksi sielu ei voinut nähdä mitään ruumiin läpi, mutta kun hän tuli ulos ruumiista, sielun luonnollinen näkökyky ilmeni.
Tuonpuoleinen ja henkimaailma ovat kaksi täysin erilaista asiaa; tuonpuoleinen on yksinkertaisesti paikka ennen seuraavaa jälleensyntymää – sama aineellinen maailma, mutta hienojakoisemmissa sfääreissä. Henkimaailmasta ei koskaan palata takaisin (paitsi jos joku niin haluaa)
Voi syntyä uudelleen eri sfääreihin, ei vain maapallole. On karkeita ja hienovaraisia tasoja, joihin sielu voi jälleensyntyä karmansa mukaan. Näitä kaikkia pidetään silti aineellisen luonnon (prakriti) piirissä, vaikka ne olisivatkin hyvin hienovaraisia ja pitkäikäisiä verrattuna maanpäälliseen elämään. Niissä viivytään, mutta ne eivät ole pysyvä vapautumisen tila.
Sen sijaan “henkimaailma” tarkoittaa aivan eri todellisuutta: se on transsendentaalinen todellisuus, jossa sielu ei enää ole aineellisen luonnon ja karman lain alainen. Sinne ei palata uudelleen jälleensyntymän kautta samalla tavalla kuin aineellisiin maailmoihin, vaan sinne “siirrytään” vapautumisen (moksha tai bhakti-perinteen mukainen mukti/prema) kautta.
Aineellinen “tuonpuoleinen” (hienovaraiset maailmat) - edelleen samsaran kiertoa, syntymää ja kuolemaa.
Henkimaailma - vapautunut todellisuus, jossa ei ole pakonomaista jälleensyntymää.
Vapaa tahto kuuluu sielulle, joten periaatteessa sielu ei ole “mekaanisesti pakotettu” kumpaankaan suuntaan – mutta aineellisen luonnon piirissä karma ohjaa jälleensyntymää, kun taas henkisessä todellisuudessa tietoisuus pysyy luonnollisesti kiinnittyneenä henkiseen todellisuuteen.
Kuoleman jälkeen on uusi elämä jeesuksessa niillä jotka ovat hänen omiaan, muut ovat tuonelassa odottamassa viimeistä tuomiotaan.
Tähän maailmaan ei tule tosista kertaa kun kerran poistuu täältä.
Ei ole mikään hienovaraisuus, täällä voi olla hieno varaisuutaa, toinen maailma on todellisuutta pyhyyttä jossa ei syntiä enään ole.
Pieni ystävän neuvo sulle. On nähty monta kertaa että jos tuota kirjoittajaa ei kuunnella tai joku on eri mieltä, niin hermo meinaa mennä. Varsinkin jos kristitty väittää vastaan saattaapi tulla pitkä rivi viestejä perään, missä sun uskoa mollataan aika rankasti.
Älä lähe koukkuun tarttumaan. Vastaa asiallisesti kerran tai pari, ja jos keskustelu menee pelkäksi haukkumiseksi, niin anna olla.
Jeesuksen ja ystävien kanssa kommunikoidaan, kuten täälläkin.
Olen todennut useamman kerran tähän maaimaan ei synnytä toista kertaa kun lähdemme pois.
Tele patialla ole mitään tekemistä, ijankaikkises elämässä.
Sielu ei kyllä haista eikä maista.
Mutta sielu tietää ilon ja surun.
jeesus
Ajattelemiseen tarvitaan fyysiset aivot. Miten ajattelit ajattelemisen onnistuvan ilman niitä?
Pyhän Hengen vaikutuksessa kielillä puhuja, puhuu Taivaan kielellä. Se muodustuu, kun kristityn mieleen tulee näkymiä valtavan monesta kohteesta. Ihmisen alkeellinen kieli ei pysy mukana, sanat jää kesken, vaikka tajunta ottaa vastaan tietoa käsitekokonaisuuksina. Jumaluuksille on pikkujuttu kommunikoida miten tahansa, olipa kyse ihmisestä, tai muurahaisesta. Ääretön viisaus valitsee tietenkin oikean tavan, jotta sanoma menee perille. Kielillä puhuva taltioi asian aivojen "pilvipalveluun", josta tarvittava tieto lennähtää muistin alueelle aina tarvittaessa. Olipa miten tahansa, niin emme jää ummikoiksi, kun astumme aikanamme Herran eteen.
https://www.patheos.com/blogs/matauryn/2017/12/11/glossolalia-paganism/
George B. Cutten kirjoittaa teoksessaan *An Ethnological Study of Glossalalia*, että ”glossolaliaa harjoitetaan myös ei-kristillisissä uskonnoissa: pohjoisamerikkalaisten intiaanien peyote-kultissa, Tyynenmeren luoteisosan haida-intiaanien keskuudessa, Sudanin shamaanien keskuudessa, Afrikan länsirannikon Shango-kultissa, Trinidadin Shago-kultissa, Haitin voodoo-kultissa, Etelä-Amerikan ja Australian aboriginaalien keskuudessa, Pohjois-Amerikan ja Aasian subarktisten alueiden eskimojen keskuudessa, Grönlannin shamaanien keskuudessa, Borneon djakien keskuudessa, Etiopian Zor-kultissa, Siperian shamaanien keskuudessa, Etelä-Amerikan Chaco-intiaanien keskuudessa, Andien curanderojen keskuudessa, Afrikan Sudanin kinkojen keskuudessa, Afrikan thonga-shamaanien keskuudessa sekä tiibetiläisten munkkien keskuudessa.”
Kielillä puhuvat myös muut, ei-kristityt: glossolaliaa harjoitetaan myös ei-kristillisissä uskonnoissa: pohjoisamerikkalaisten intiaanien peyote-kultissa, Tyynenmeren luoteisosan haida-intiaanien keskuudessa, Sudanin shamaanien keskuudessa, Afrikan länsirannikon Shango-kultissa, Trinidadin Shago-kultissa, Haitin voodoo-kultissa, Etelä-Amerikan ja Australian aboriginaalien keskuudessa, Pohjois-Amerikan ja Aasian subarktisten alueiden eskimojen keskuudessa, Grönlannin shamaanien keskuudessa, Borneon djakien keskuudessa, Etiopian Zor-kultissa, Siperian shamaanien keskuudessa, Etelä-Amerikan Chaco-intiaanien keskuudessa, Andien curanderojen keskuudessa, Afrikan Sudanin kinkojen keskuudessa, Afrikan thonga-shamaanien keskuudessa sekä tiibetiläisten munkkien keskuudessa.”
Glossolalia pakanallisuudessa ja okkultismissa
https://www.patheos.com/blogs/matauryn/2017/12/11/glossolalia-paganism/
Pyhän Hengen vaikutuksessa kielillä puhuja, puhuu Taivaan kielellä.
Tässäkö puhutaan taivaan kielillä?
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo
Tässäkö puhutaan taivaan kielillä?
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo
Jos niin on, se taivas on kyllä kammottava paikka.
On Jumalan salaisuus puhumisessa.
Mielikuvitusmaailmoissa kaikki on mahdollista, tietenkin.
Tämä kysymys rakentuu aika suoraan oletukselle, että “tuonpuoleinen maailma” toimii samalla tavalla kuin tämä maailma, vain ilman kehoa. Se on ymmärrettävä ajatus, koska meillä ei ole muuta kieltä kuin se, joka on syntynyt kehon, aistien ja arjen kokemuksen kautta.
Mutta juuri siksi koko asetelma on vähän kuin yrittäisi kysyä: “jos joessa ei ole vettä, miten siinä voi uida?”
Kysymys on looginen, mutta se olettaa samalla jotain, mitä ei ole enää mukana.
“Puhuminen” sellaisena kuin me sen tunnemme perustuu useaan kerrokseen: hengitys, äänihuulet, ilmavirta, kuulo, aivot jotka tulkitsevat ääntä merkityksiksi. Se on hyvin tarkka biologinen järjestelmä. Jos jokin näistä puuttuu, puhe lakkaa olemasta puhetta.
Siksi jos ajatellaan tilaa, jossa ei ole kehoa lainkaan, silloin myös puhe (siinä muodossa kuin sen tunnemme) lakkaa olemasta relevantti käsite. Ei siksi, että siellä “ei osattaisi puhua”, vaan siksi, että koko puhumisen perusta on eri.
Silloin ihmiset usein ehdottavat: “no sitten kommunikoidaan ajatuksen voimalla”.
Mutta tämäkin on tavallaan sama rakenne toisessa asussa. Se ottaa tämän maailman käsitteen (kommunikaatio) ja poistaa siitä yhden osan (äänen), mutta jättää muuten saman mallin.
Silti kysymys jää: mitä “ajatus” tarkoittaa ilman aivoja, ilman kieltä, ilman eroa sisäisen ja ulkoisen välillä?
Jos ei ole kehoa, ei ole myöskään sitä rajaa, jonka kautta ajatus yleensä määrittyy “minun ajatuksekseni” suhteessa “toisen ajatukseen”. Tämä raja on hyvin olennainen osa nykyistä kokemustamme.
Siksi monet perinteet, jotka puhuvat tuonpuoleisesta, käyttävät väistämättä vertauskuvia. “Valo”, “hiljaisuus”, “yhteys”, “yksi mieli”, “puhe ilman sanoja”. Nämä eivät ehkä ole kirjaimellisia kuvauksia, vaan yrityksiä viitata johonkin, jota ei voi helposti pakata arkikieleen.
Mutta tässä kohtaa on hyvä todeta yksi rehellinen asia:
meillä ei ole varmaa kokemuksellista tietoa siitä, miten tietoisuus toimii ilman kehoa.
Kaikki vastaukset tähän kysymykseen ovat väistämättä joko uskomuksia, symboleja tai mielikuvia.
Siksi kysymystä voi lähestyä myös toisin päin:
Miksi tämä kysymys “miten siellä puhutaan” tuntuu tärkeältä?
Usein sen alla on syvempi huoli tai uteliaisuus: jatkuuko kokemus? jatkuuko yhteys? häviääkö kaikki?
Ja nämä ovat paljon inhimillisempiä kysymyksiä kuin tekninen kiinnostus “kommunikaatioprotokollasta tuonpuoleisessa”.
Jos pysyy vain tässä hetkessä, huomaa ainakin yhden asian varmasti: kaikki mitä kutsumme “ajatukseksi” ja “puheeksi” tapahtuu nyt, tässä, tämän elävän kehon ja mielen kautta.
Se on ainoa osa, joka on suoraan havaittavissa.
Kaikki muu on luonnollista jatkoa mielikuvitukselle, joka yrittää täydentää kuvaa siitä, mitä ei vielä nähdä.
Ja ehkä juuri siinä mielessä rehellisin vastaus kysymykseen on hyvin yksinkertainen:
emme tiedä, miten “siellä” kommunikoidaan. Mutta tiedämme aika tarkasti, miten tämä kysymys syntyy täällä.
Ei olen ihmisen asia tietää miten puhuminen onnistuu, näkymättömässä maaimassa jota ei näillä silmillä nähdä.
Lindsaylohan, suuri sydän, suuret aivot, hän sai kaikki nauramaan, järjesti valtionpäiden kierroksen, jolle osallistui myös itse.