Miten pesän ilmoittaja valitaan?
Miten kannattaa toimia, kun menettää luottamuksensa ilmoittajaan?
Miten kannattaa toimia, kun menettää luottamuksensa ilmoittajaan?
Pesän ilmoittaja ei kerro omista veloistaan pesälle
Anonyymi-ap
24123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ehdota itseäsi pesänilmoittajaksi.
Jos et luota pesänilmoittajaan, niin älä kirjoita valtakirjaa.
Pyydä pankilta aina kopiot pesän tilitapahtumista.
Eihän nyt pesänilmoittamiseen mitään valtakirjaa käytetä.
Asianosaiset ilmoittavat vakuuttaen, että oikeat arvot on ilmoitettuna.
PK 20. Luku
6 §
Pesän ilmoittakoon se, joka hoitaa pesän omaisuutta tai muutoin on sen tilaan parhaiten perehtynyt. Osakkaan sekä eloonjääneen puolison, vaikkei tämä olisikaan osakas, tulee kehotuksesta antaa tietoja perunkirjoitusta varten.
Pesän ilmoittajan on perukirjaan merkittävä valaehtoinen vakuutus, että hänen perunkirjoitusta varten antamansa tiedot ovat oikeat ja ettei hän tahallisesti ole jättänyt mitään ilmoittamatta.
Luuletko että kyseessä on huutoäänestys tai mielipidekysymys?
Ilmoittaja on se joka tuntee perittävän asiat parhaiten, siis edes jollakin tasolla tai riittävästi
Uskotut miehet toimivat mukana parhaan kykynsä mukaan.
Pesän ilmoittajaa ei valita, vaan se on henkilö joka on ottanut pesän haltuun, eli leski tai perimiseen oikeutettu eli testamentillakin saava.
Pesänilmoittajan tehtävänä on tehdä ja suorittaa/suorituttaa perunkirjoitus.
Jos pesän ilmoittaja on perillinen, hänen velat eivät kuulu pesään, ei myöskään lesken, vaan ainostaan jos jo perukirjaan tehdään osituslaskelma tai erillinen ositus, niin ainoastaan yhteiset velat jaetaan kahteen osaan.
Eli yhteinen, yhdessä hankittu omaisuus ja yhteiset velat ositetaan.
Suomessa on vain se harhainen käsitys, että kummankin oma ja yhteinen omaisuus on samaa rypästä, vaan näin ei ole avioliittolainkaan mukaan..
Selvensikö tämä?
T. Professional of the word's and law, Lawetorder Z via V
Kuten yllä lainattu kertoo, niin vainajan asiat parhaiten tuntenut toimii pesän ilmoittajana.
Ei pidä olla moksiskaan, jos itse olisi luullut tulkitsevansa asiaa jotenkin muutoin. Tietämys papereista voi myös olla rajoitettua.
Lukekaa nyt vaan ne oppaat joissa neuvotaan kuolemaan liittyvät asiat. Pankit jakavat niitä ja tarjoavat esimerkiksi perunkirjan laatijan. Maksaa yleensä tonnin pari.
Perunkirjan laatijalta vaaditaan asiantuntevuutta ja perinnönjaossa kaikilta kykyä sopia toisten osakkaiden kanssa. Osakkaiden omat tai juristien henkilökohtaiset asiat eivät tähän prosessiin kuulu. Vainajan omaisuus on pankkitileillä, kiinteistöissä ja rekisteröitynä muuten ja ennakkoperinnötkin yleensä näkyvät tiliotteissa tai omaisuuden luovutuksina.
Ei teidän kannata alkaa itse lakipykäliä lukemaan. Maalaisjärjellä pääsee suoraan oikeaan suuntaan. Nämä laintuntijat täällä ovat huonoimmat mahdolliset neuvojat.
Olipa tuossa typerä kommentti.
No, mikähän siinä oli mielestäsi väärin ja typerää?
"Miten kannattaa toimia, kun menettää luottamuksensa ilmoittajaan?"
Kuolinpesän osakas, joka ei luota pesänilmoittajan tekemään tai tilaamaan perunkirjoitukseen, voi tehdä oman perunkirjoituksen itse. Tämä toinen perukirja toimitetaan verottajalle vastaavasti kuin pesänilmoittajankin tekemä perukirja.
Verottajan asia on sitten arvioida, miten se ottaa huomioon perintöverotusta valmistellessaan saamansa perukirjat.
Perunkirjoitusta ei tarvitse – eikä voi lain mukaan suoraan toimittaa kahteen kertaan samalle kuolinpesälle. Jos alkuperäisen perunkirjoituksen jälkeen pesään löytyy uutta omaisuutta tai velkaa, tai jos vanhoissa tiedoissa oli virheitä, laaditaan alkuperäistä perukirjaa täydentävä tai oikaiseva täydennysperukirja.
Oikaisun tai täydennyksen voi järjestää ja toimittaa kuka tahansa kuolinpesän osakkaista. Täydennysperukirjan muotovaatimukset ovat samat kuin alkuperäisen: siihen tarvitaan kaksi uskottua miestä.
Mistä keksit tuollaisen satuhetken?
On siis kaksi pesänilmoittajaa saman pesän kahdessa perukirjassa, ja sen lisäksi 2 - 4 kpl uskottuja miehiä, niinkö? Vai ovatko uskotut miehet näissä perukirjoissa aina samat, luvut ja omaisuus vain vaihtelee?
Ihan Löpötin juttuja taas.
Perunkirja on sekä perinnönjaon että verotuksen perusta! Se voidaan tarvittaessa tehdä uudestaan. Perunkirjan laatijalta vaaditaan ensimmäiseksi oikeudellista ammattitaitoa. Pesänjakamisessa eli kirjallisessa perinnönjakosopimuksessa on myös syytä käyttää juristia, jos omaisuus on kiinteistöjä, on olemassa testamentti, omaisuutta ulkomailla, arvopapereina ja monesta muustakin syystä.
Täällä joku "oikeusoppinut" satuilee ihan mitä sattuu päähän pälkähtämään. Lukekaa ne oppaat joita jaetaan mm. pankeissa.
Rikosilmoitus vain tehtäväksi, jos joku toiseen perunkirjoitukseen kutsuja värkkää. Todisteet löytyvät ja kuulusteltava löytyy. Perunkirjoitus on ainutkertainen kuolinpesän haltuunottajan toimesta.
Ihan sekoja juttuja taas. Perukirja ei tarvitse mitään oikeudellista osaamista, eikä jako. Ihan maallikon tehtävissä.
Perusnkirja tarvitaan omaisuuden selvittämiseksi. Se on sen tarkoitus. Jos omaisuudesta syntyy myöhemmin uusi perusteltu käsitys, tarvitaan uusi perunkirja. Perunkirjan laaitija on vastuullinen juristi, ei osakas. Uutta perunkirjaa ei tehdä kuolinpesän normaalin varallisuuden kasvamisen vuoksi vaan esimerkiksi uusien omaisuustietojen vuoksi.
Kuolinpesä on kaikkien osakkaisen yhteistä omaisuutta. Sillä ei ole "haltijaa" tai "haltuunottajaa" vaikka joku osakkaista hoitaisikin kuolinpesän asioita. Hän tekee sen kaikkien hyväksi. Kuolinpesän hoitajalla ei ole mitään erikoisoikeutta kuolinpesään, hän ei voi esimerkiksi myydä mitään ilman toisten lupaa. Osakkaat sopivat yhteisesti miten omaisuutensa jakavat. Laki lähtee siitä että jokaisella on oikeus samansuuruiseen perinnön osaan, vaikka joku osakas olisi kykenemätön sitä ymmärtämään tai omaisuutta hallitsemaan.
Jos rikosilmoitusta haluaa, sen voi tehdä joku osakkaista esimerkiksi pesänhoitajan toimien vuoksi. Kyseessä lienee kavallus, jos omaisuutta on hävinnyt.
"Rikosilmoitus vain tehtäväksi, jos joku toiseen perunkirjoitukseen kutsuja värkkää."
Ja mikähän on rikos? Sellaista rikosta laissa ei ole olemassa kuin "toisen perukirjan laatiminen".
Mitään estettä ei ole lainsäädännössä laatia perunkirjoitusta toiseen kertaan, jos kuolinpesän osakas on siihen tyytymätön. Sitä voit toki kutsua oikaisu- tai täydennysperukirjaksi, jos niin haluat.
Uusi perukirja laaditaan samoja sääntöjä noudattaen kuin alkuperiäinenkin perukirja. Pesän ilmoittaa osakas, joka on perehtynyt pesän asioihin ja hän kutsuu tilaisuuteen kaksi uskottua miestä.
Verottaja arvioi, mikä merkitys uudessa perukirjassa saatavilla tiedoilla on perillisten perintöverotukseen.
Vain täydennysperukirjan voi tehdä. Alkuperäistä perukirjaa ei saa muuksi muuttaa.
Mitään estettä ei ole tehdä kuinka monta perukirjaa osakkaita huvittaa tehdä. Verottaja arvioi sille toimitetut tiedot ja valmistelee niiden mukaisesti perintöverotuksen.
Seuraus: Verohallinto ei voi valita, kumpi perukirja on "oikea". Verottaja joutuu pyytämään lisäselvitystä osakkailta ja pesän ilmoittajalta.Jos kyseessä on pelkkä virheen korjaus, oikea tapa on toimittaa ensimmäisen perukirjan perään täydennysperukirja.Jos osakkaat ovat toimittaneet kaksi eri perukirjaa riidan vuoksi, verottaja toimittaa perintöverotuksen sen perukirjan tai niiden tietojen pohjalta, joita se pitää luotettavimpana, tai arvioverotuksena. Riidat asiakirjojen pätevyydestä on ratkaistava käräjäoikeudessa, ei verotoimistossa.
Perukirjan on menehtyneen viimeinen veroilmoitus. Pesänilmoittaja ilmoittaa pesän varat, ja velat siinä vakuuttaen allekirjoituksellaan antaneensa oikeat tiedot pesän tilanteesta.
Pesänilmoittajan omatvarat tai velat, eivät liity tähän asiaan mitenkään, ellei pesänilmoittaja ole menehtyneen leski, joka ilmoittaa myös oman varallisuustilanteensa perukirjan. Siksi, että verottaja voi määrätä perintöveron oikein perillisille.
On tarpeetonta käydä kiistelemään pesänilmoittajan kelpoisuudesta, tai luottamuksesta häneen, koska kuolinpesän varallisuuden suhteen hän toimii vastuunalaisena sekä verottajaa että pesää kohtaan, ja voi joutua vaikeuksiin, ellei ilmoita oikein pesän tilannetta.
Perinnönjakoa taas on ihan eri asia.
Perillisen velat vainajalle ja/tai kuolinpesälle kuuluvat perunkirjoitukseen. Perillinen on esim. voinut lainata rahaa vainajalta ja tämä velka on kirjattava saatavaksi perukirjaan. Perillisen EI TARVITSE velkaansa maksaa kuolinpesälle, vaan se voidaan ottaa huomioon perinnönjaossa vähennyksenä asianomaisen perintöosuuteen. Jollei perintöosa riitä velan suoritukseksi kokonaan, ko. perillinen maksaa ylimenevän osan kuolinpesälle.
Sama koskee tietenkin myös kuolinpesältä saatua velkaa, jonka perillinen olisi saanut pesältä.
Perillisellä voi myös olla saatavia kuolinpesältä, jos on maksanut esim. pesän kuluja omialla varoillaan. Saatavia voi olla myös vainajalta, jotka kuolinpesän on maksettava perilliselle velkakirjan mukaisesti.
No tietenkin sellaiset on ilmoitettava perukirjan, joita voi pitää ennakkoperintönä.
Mutta sinänsä pesänilmoittajan velkaisuus ' johonkin suuntaan', ei millään hänestä tee epäkelpo ilmoittamaan kuolinpesää verottajalle. Jos taas joku osakkaista tietää että pesällä on saatavia, toimittakoon täydennyksenä tästä tiedon verottajalle, kuten perukirja kuuluu tehdä, eli uskotut miehet, tarvitaan.
Se sen kummallisempaa ole. Jos taas on vain oletuksia, että pesällä saatavia, kaikkien osakkaiden valtuutus tarvitaan elinajan tilitietojen saamiseen. Eikä se ole ihan halpaa pankeilla, että pitkältä ajalta kaivetaan tilitietoja.
Pesänilmoittajan tai muun osakkaan veloissa vainajalta/pesältä ei ole kysymys ennakkoperinnöstä. Osakkaan velat vainajalta on kirjattava perukirjaan niin kuin mitkä muut tahansa saatavat.
Pesänilmoittaja on oma-aloitteisesti ja valaehtoisesti ilmoitettava omata velkansa vainajalta perukirjaan. Muutoin hän syyllistyy rikokseen. Jos velat ovat suuria, se kyyseenalaistaa pesänilmoittajan aseman esteettömänä toimihenkilönä.
Tiliotteila ja saatavilla ei pitäisi olla kovin paljon tekemistä keskenään. Voihan niitä tiliotteita lukea, jos ei ole parempaa tekemistä, mutta muuksi huviksi niistä ei kovin paljon enempää ole.