ei ihme että Rovaniemen nuoriso voi pahoin kun jo lapsena saa suosta kaiken maailma tauteja ja viruksia huumeill niitä yritetää lieventtää eikä ymmärretä että suo ympäritä on egologiseti ihmiselle tappava ympäristö kaiken maailam ikirouta viruksineen ja tauteineen.. adh siitä saa sääsket levittää soilla tauteja ,,yms.
Tutkijat simuloivat sulavasta ikiroudasta virkoavia viruksia – osa mullistaa uuden ympäristönsä, jotkin tappavat isäntänsä
Ikiroutaan sopeutuneiden mikro-organismien vuosituhansien mittainen hiljaiselo on järkkymässä ilmastonmuutoksen vuoksi. Tulokset voivat olla ihmiselle arvaamattomia, varoittavat tutkijat.
PLOS Computational Biology -lehdessä julkaistu tutkimus voisi olla scifiä: ”Aikamatkailevat patogeenit ja niiden riski ekologisille yhteisöille”. Ikiroutaan tuhansia tai jopa satojatuhansia vuosia sitten eristyksiin jääneiden mikrobien kello alkaa tikittää nykyaikaa ilmastonmuutoksen mullistaessa niiden olosuhteita.
Elokuvalle tai tv-sarjalle tutkimuksen nimi saattaa olla hieman puiseva, mutta miten olisi Ikiroudan kirous? Ylelläkin esitetyssä brittisarjassa loinen, joka on elellyt mammutinruhossa Huippuvuorilla, ryhtyy riehumaan ihmisten aivoissa ja tekee heistä murhaajia.
Värikäs juoni on viihdettä, mutta yhä useammat tutkijat sanovat, että ilmastonmuutoksen edetessä moisessakaan ei enää ole kyse aivan silkasta mielikuvituksesta. Ympäristöjen vakava vaarantuminen muinaisten mikrobien takia on jo aito uhka, ei vain fantasiaa, toteavat simulaatioidensa tuloksista myös Helsingin yliopiston tutkija Giovanni Strona ja australialaisen Flindersin yliopiston professori Corey Bradshaw.
Ikirouta kattaa viidesosan pohjoisesta pallonpuoliskosta, ja juuri ikiroudan alueella ilmastonmuutos etenee erityisen nopeasti. Sen vauhti arktisilla alueilla on jopa nelikertainen muuhun maapalloon verrattuna.
Ikiroudassa on osoitettu olevan paljon monimuotoisia ekosysteemejä. Kylmiin ja niukkoihin olosuhteisiin sopeutuneet bakteerit, virukset, arkit, sienet ja alkueläimet ovat luoneet yhteisöjä, jotka elävät niin pienellä säästöliekillä, että niitä voisi pitää kuolleina.
Tutkimusten mukaan yhdessä grammassa ikiroutaista maata voi olla jopa satojatuhansia mikro-organismilajeja. Niiden suhteista ei ole paljon tietoa, ei etenkään syvistä kerroksista, mutta selvää on, että roudan sulaminen pinnasta kohti pohjaa panee lajit liikkeelle ja suhteet uusiksi.
– Yhteiskuntana meidän on ymmärrettävä uhkan mahdollisuus, jotta voimme varautua muinaismikrobien tahattoman vapautumisen seurauksiin. Meidän pitää olla valmiita puolustautumaan, sanoo Bradshaw.
”Ihmisen immuunipuolustus on kehittynyt läheisessä kosketuksessa mikrobiologisen ympäristömme kanssa. Jos ikiroudassa piilee virus, jonka kanssa emme ole olleet tekemisissä vuosituhansiin, immuunipuolustuksemme ei ehkä riitä. Uusi tilanne kannattaa ottaa huomioon ennakolta, ei vain reagoida sitten, kun jotakin on jo tapahtunut
Äänestä
Kommentoi
Tutkimuksia mikrobien aikamatkailun potentiaalisista uhkista on jo paljon. Havahduttava esimerkki käytännön seurauksista oli Jamalin niemimaan poropaimentolaisten ”Siperian rutto” vuonna 2016. Tauti tappoi 12-vuotiaan pojan ja 2 500 poroa. Kymmenet muut ihmiset sairastuivat.
Syyksi selvisi pernarutto. Ikiroutaan jämähtäneessä poron ruhossa piilleet Bacillus anthracis -bakteerin itiöt olivat aktivoituneet. Poro oli kuollut 75 vuotta aiemmin, edellisessä pernaruttoepidemiassa.
Suomalais-venäläisessä tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että itiöt elpyivät kuuden perättäisen lämpimän kesän vuoksi ja siksi, että runsaiden lumisateiden kasaama lämpöeriste esti maata jäätymästä uudelleen. Piste i:n päälle oli kesän 2016 poikkeuksellinen kuivuus. Ilmiöt ovat tyypillisiä ilmastonmuutokselle.
Epidemia sai tutkijat pohtimaan, missä määrin ikiroudassa piilee yhtäältä patogeeneja, jotka ihminen luulee nujertaneena, ja toisaalta ennestään tuntemattomia taudinaiheuttajia.
Äänestä
”Zombieviruksia” metsästämässä
Alkuvuonna Viruses-lehdessä julkaistun kansainvälisen tutkimuksen löydöt ovat saaneet tutkijoiltaan kutsumanimeksi ”zombievirukset”; ovathan ne ikään kuin heränneet kuolleista. Niiden äärimmäinen hiljaiselo Siperian ikiroudassa kesti yli 48 000 vuotta.
Suurin osa on Pandoraviridae-perheeseen kuuluvia DNA-viruksia, joiden isäntäeliöitä ovat amebat.
Turvallisuuden vuoksi tutkijat keskittyivät viruksiin, joita kiinnostavat vain nuo yksisoluiset isännät. Heidän mukaansa tulokset ovat kuitenkin erittäin todennäköisesti laajennettavissa myös moniin sellaisiin DNA-viruksiin, joilla on kyky tarttua eläimiin ja ihmiseen.
He pitävät Venäjän virologian ja bioteknologian tutkimuskeskuksessa meneillään olevaa hanketta erittäin vaarallisena. Siinä pyritään herättämään henkiin nisäkkäiden eli mammutin, villasarvikuonon ja hevosten jäänteistä lö
Tutkijat simuloivat sulavasta ikiroudasta virkoavia viruksia – osa mullistaa uuden ympäristönsä, jotkin tappavat isäntänsä
Ikiroutaan sopeutuneiden mikro-organismien vuosituhansien mittainen hiljaiselo on järkkymässä ilmastonmuutoksen vuoksi. Tulokset voivat olla ihmiselle arvaamattomia, varoittavat tutkijat.
PLOS Computational Biology -lehdessä julkaistu tutkimus voisi olla scifiä: ”Aikamatkailevat patogeenit ja niiden riski ekologisille yhteisöille”. Ikiroutaan tuhansia tai jopa satojatuhansia vuosia sitten eristyksiin jääneiden mikrobien kello alkaa tikittää nykyaikaa ilmastonmuutoksen mullistaessa niiden olosuhteita.
Elokuvalle tai tv-sarjalle tutkimuksen nimi saattaa olla hieman puiseva, mutta miten olisi Ikiroudan kirous? Ylelläkin esitetyssä brittisarjassa loinen, joka on elellyt mammutinruhossa Huippuvuorilla, ryhtyy riehumaan ihmisten aivoissa ja tekee heistä murhaajia.
Värikäs juoni on viihdettä, mutta yhä useammat tutkijat sanovat, että ilmastonmuutoksen edetessä moisessakaan ei enää ole kyse aivan silkasta mielikuvituksesta. Ympäristöjen vakava vaarantuminen muinaisten mikrobien takia on jo aito uhka, ei vain fantasiaa, toteavat simulaatioidensa tuloksista myös Helsingin yliopiston tutkija Giovanni Strona ja australialaisen Flindersin yliopiston professori Corey Bradshaw.
Ikirouta kattaa viidesosan pohjoisesta pallonpuoliskosta, ja juuri ikiroudan alueella ilmastonmuutos etenee erityisen nopeasti. Sen vauhti arktisilla alueilla on jopa nelikertainen muuhun maapalloon verrattuna.
Ikiroudassa on osoitettu olevan paljon monimuotoisia ekosysteemejä. Kylmiin ja niukkoihin olosuhteisiin sopeutuneet bakteerit, virukset, arkit, sienet ja alkueläimet ovat luoneet yhteisöjä, jotka elävät niin pienellä säästöliekillä, että niitä voisi pitää kuolleina.
Tutkimusten mukaan yhdessä grammassa ikiroutaista maata voi olla jopa satojatuhansia mikro-organismilajeja. Niiden suhteista ei ole paljon tietoa, ei etenkään syvistä kerroksista, mutta selvää on, että roudan sulaminen pinnasta kohti pohjaa panee lajit liikkeelle ja suhteet uusiksi.
– Yhteiskuntana meidän on ymmärrettävä uhkan mahdollisuus, jotta voimme varautua muinaismikrobien tahattoman vapautumisen seurauksiin. Meidän pitää olla valmiita puolustautumaan, sanoo Bradshaw.
”Ihmisen immuunipuolustus on kehittynyt läheisessä kosketuksessa mikrobiologisen ympäristömme kanssa. Jos ikiroudassa piilee virus, jonka kanssa emme ole olleet tekemisissä vuosituhansiin, immuunipuolustuksemme ei ehkä riitä. Uusi tilanne kannattaa ottaa huomioon ennakolta, ei vain reagoida sitten, kun jotakin on jo tapahtunut
Äänestä
Kommentoi
Tutkimuksia mikrobien aikamatkailun potentiaalisista uhkista on jo paljon. Havahduttava esimerkki käytännön seurauksista oli Jamalin niemimaan poropaimentolaisten ”Siperian rutto” vuonna 2016. Tauti tappoi 12-vuotiaan pojan ja 2 500 poroa. Kymmenet muut ihmiset sairastuivat.
Syyksi selvisi pernarutto. Ikiroutaan jämähtäneessä poron ruhossa piilleet Bacillus anthracis -bakteerin itiöt olivat aktivoituneet. Poro oli kuollut 75 vuotta aiemmin, edellisessä pernaruttoepidemiassa.
Suomalais-venäläisessä tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että itiöt elpyivät kuuden perättäisen lämpimän kesän vuoksi ja siksi, että runsaiden lumisateiden kasaama lämpöeriste esti maata jäätymästä uudelleen. Piste i:n päälle oli kesän 2016 poikkeuksellinen kuivuus. Ilmiöt ovat tyypillisiä ilmastonmuutokselle.
Epidemia sai tutkijat pohtimaan, missä määrin ikiroudassa piilee yhtäältä patogeeneja, jotka ihminen luulee nujertaneena, ja toisaalta ennestään tuntemattomia taudinaiheuttajia.
Äänestä
”Zombieviruksia” metsästämässä
Alkuvuonna Viruses-lehdessä julkaistun kansainvälisen tutkimuksen löydöt ovat saaneet tutkijoiltaan kutsumanimeksi ”zombievirukset”; ovathan ne ikään kuin heränneet kuolleista. Niiden äärimmäinen hiljaiselo Siperian ikiroudassa kesti yli 48 000 vuotta.
Suurin osa on Pandoraviridae-perheeseen kuuluvia DNA-viruksia, joiden isäntäeliöitä ovat amebat.
Turvallisuuden vuoksi tutkijat keskittyivät viruksiin, joita kiinnostavat vain nuo yksisoluiset isännät. Heidän mukaansa tulokset ovat kuitenkin erittäin todennäköisesti laajennettavissa myös moniin sellaisiin DNA-viruksiin, joilla on kyky tarttua eläimiin ja ihmiseen.
He pitävät Venäjän virologian ja bioteknologian tutkimuskeskuksessa meneillään olevaa hanketta erittäin vaarallisena. Siinä pyritään herättämään henkiin nisäkkäiden eli mammutin, villasarvikuonon ja hevosten jäänteistä lö
Vastaukset 4
Vanhimmat
sdp politiikka
FDFD
ghgh
dfsf