Siis miettikää hei! Kun kuolee ja lasketaan arkussa hautaan, alkaa mätäneminen kiihtyä ja pian keho on kammottavan näköinen ja haju hirvittävä. Siinä pyörii erilaista toukkaa ja hyönteistä popsimassa kudoksia. Ruumiin nesteet valuvat arkussa valkoiselle aluspehmusteelle liaten sen. Lopulta on vain luuranko joka saattaa kestää jopa satoja vuosia maaperästä riippuen.
Joku sanoo että nou hätä onhan krematoorio vaihtoehtona. Joo mutta entäs se palaminen? Ruumis muuttuu karmeaksi hiilihahmoksi, silmät puhkeavat liki tuhannen asteen kuumuudessa ja luuranko hehkuu punaisena. Osan luista joutuu työntekijä murskaamaan jauhantakoneella ennen kuin kaikki saadaan kaadettua uurnaan.
On se kuolema etovaa kun kroppa menee karmeaksi.
Joku sanoo että nou hätä onhan krematoorio vaihtoehtona. Joo mutta entäs se palaminen? Ruumis muuttuu karmeaksi hiilihahmoksi, silmät puhkeavat liki tuhannen asteen kuumuudessa ja luuranko hehkuu punaisena. Osan luista joutuu työntekijä murskaamaan jauhantakoneella ennen kuin kaikki saadaan kaadettua uurnaan.
On se kuolema etovaa kun kroppa menee karmeaksi.
Vastaukset 121
Vanhimmat
Mitä väliä itselle, siinnä vaiheessa.
Kunhan ei kuvittele ylösnousemusta, siinnä kunnossa.
Hautausta perustellaan kristillisyydessä sillä että kroppa on haudassa valmiina, nousemaan ylös kun Jeesus saapuu toisen ja lopullisen kerran. Tuleeko siinä vaiheessa sitten kudokset takaisin luurangon päälle, ehkä. Jos tuhkataan ei kroppaa saa enää kasattua.
Uskovilla on ylös nousemus ruumis, saman kaltainen kuin jeesuksellakin on, jumlattomillakin on tuomion ylös nousemus ruumis, menevät ikuiseen kadotukseen kaikesa hyvästä mikä heillekin oli varattuna, koska hylkäsisvät tarjolla olevan pelastuksen.
Olen tehnyt Hautaus testamentin.
"Kun kuolen minut viedään Krematorioon
suoraan ruumishuoneelta."
Ainkin isommissa kaupungeissa esim: Oulu
vainajaa ei haudata arkussa jos ei sukuhauta ole valmiina.
Kuolema on osa elämää ja elämä jatkuu lapsissa vaikka
eihän kaikilla tosin ole lapsia.
Hautaaminen maahan saastuttaa maaperää.
Tuhkaus ennen kristinuskoa Suomessa
Ennen kristinuskon tuloa Suomeen (noin 1100–1200-luvuilla) tuhkaus oli yleinen hautaustapa. Rautakaudella vainajat usein poltettiin ja tuhka haudattiin kiviröykkiöihin.
Kristinuskon levitessä siirryttiin maahautaukseen, koska kristillisessä perinteessä ruumiin ylösnousemus liittyi hautaamiseen.
Koska jos hautaa, ei voi herättää "viimeisenä päivänä".
Tässä on virallisia tieteellisiä lähteitä ja linkkejä (tieteellisiin artikkeleihin tai tutkimuslähteisiin) tuhkauksen eduista ympäristön kannalta sekä hautauksen (maahan hautaaminen) ympäristövaikutuksista. Huomaa, että monet tieteelliset arvioinnit vertailevat eri hautaustapoja ja niiden vaikutuksia ympäristöön
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0045653522025188?via=ihub
Alueesta riippuen runsaat sateet ja puutteellinen ylläpito voivat lisätä nekrosuotoveden leviämistä (Żychowski, 2012). Oikeanlaisilla rakennusratkaisuilla tätä vaikutusta voidaan vähentää (Netto ym., 2021). Saasteiden, kuten nekrosuotoveden, kulkeutuminen maaperässä riippuu muun muassa hautausten määrästä, pohjaveden pinnan syvyydestä, maaperän vedenjohtavuudesta sekä savimineraalien ja kationinvaihtokapasiteetin ominaisuuksista (Spongberg ja Becks, 2000). Geofysikaaliset tutkimusmenetelmät ovat tärkeitä työkaluja orgaanisten ja epäorgaanisten saasteiden havaitsemisessa maaperässä ja matalissa pohjavesikerroksissa (Netto ym., 2021).
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0045653522025188?via=ihub
Hautaaminen voi vaikuttaa maaperään ja pohjaveteen
Use of the geophysical approaches for studying the environmental impact assessment of human burying techniques to the soil and groundwater: A case study of Geheina cemeteries, Sohag, Egypt
Tässä tutkimuksessa havaittiin, että korppoomien ruumiiden hautaaminen voi johtaa maaperän ja pohjaveden saastumiseen hautausalueen ympäristössä. Se myös viittaa hautojen upotetun materiaalin ja nestevalumien vaikutukseen ympäristöön.
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0341816212000124
Hautaamisen vaikutus pohjaveden mikrobistoon
Impact of cemeteries on groundwater contamination by bacteria and viruses - a review
Tässä katsauksessa tarkastellaan, miten ruumiin hajoaminen voi vapauttaa mikrobeja ja mahdollisia patogeenejä pohjaveteen, mikä voi olla relevanttia juomaveden laadulle.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26042963/
Tässä katsauksessa tarkastellaan, miten ruumiin hajoaminen voi vapauttaa mikrobeja ja mahdollisia patogeenejä pohjaveteen, mikä voi olla relevanttia juomaveden laadulle.
Tutkimus hautausmaan pohjaveden laatua koskien
Tässä julkaistussa tutkimuksessa analyyseissä selvitetään hautausmaan vaikutusta pohjaveden laatuun. Vaikka tulos oli, että vaikutus oli pienehkö tässä kohteessa, se on suora vertailupiste siihen, miten hautausmaat voivat vaikuttaa veden kemiaan.
https://www.researchgate.net/publication/366922902_Evaluating_the_impact_of_a_cemetery_on_groundwater_by_multivariate_analysis
Yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen kirjallisuuden yleiskatsaus hautausmaan saasteista
Tässä koottu yleiskatsaus, jonka lähteet viittaavat siihen, että hautausmaat voivat aiheuttaa muutoksia maaperän mikrobiologiassa ja raskasmetallien kertymistä ympäristöön.
https://www.gov.uk/guidance/low-environmental-risk-cemeteries-exemption-conditions
https://www.gov.uk/guidance/low-environmental-risk-cemeteries-exemption-conditions
Britannian virallinen opas: hautaamisen ympäristöriskit
Ennen kristinuskon tuloa Suomeen (noin 1100–1200-luvuilla) tuhkaus oli yleinen hautaustapa. Rautakaudella vainajat usein poltettiin ja tuhka haudattiin kiviröykkiöihin.
Kristinuskon levitessä siirryttiin maahautaukseen, koska kristillisessä perinteessä ruumiin ylösnousemus liittyi hautaamiseen.
Koska jos hautaa, ei voi herättää "viimeisenä päivänä".
Tuhkaus voidaan nähdä luonnollisena osana elämän kiertoa. Se muistuttaa siitä, että ihminen on lähtöisin luonnosta ja palaa lopulta takaisin sen osaksi. Tuli ei ole vihollinen, vaan muodon muuttaja – se vapauttaa kehon aineen takaisin maailmaan.
Tuhkaus voidaan kokea myös puhdistavana. Monissa kulttuureissa tuli symboloi selkeyttä ja irtipäästämistä. Se ei tuhoa merkitystä tai muistoa, vaan muuttaa näkyvän näkymättömäksi, aineen hienoksi tuhkaksi, joka sulautuu maahan, ilmaan ja veteen.
Tämän ketjun aloittaneelle henkilölle: alussa oleva kuvaus ei enää koske sinua, sillä olet jo jättänyt ruumiisi. Se on kuin matkustaja, joka nousee ulos autosta ja auto viedään romuttamolle. Tuntuuko sinusta epämukavalta, jos vanha, rapistunut autosi viedään romuttamolle?
Toisin sanoen: sinä olet se kuljettaja, joka on jo noussut autosta jatkaakseen matkaansa, ja autosi viedään romuttamolle – kuvaannollisesti puhuen
Tämän ketjun aloittaneelle henkilölle: alussa oleva kuvaus ei enää koske sinua, sillä olet jo jättänyt ruumiisi. Se on kuin matkustaja, joka nousee ulos autosta ja auto viedään romuttamolle. Tuntuuko sinusta epämukavalta, jos vanha, rapistunut autosi viedään romuttamolle?
Toisin sanoen: sinä olet se kuljettaja, joka on jo noussut autosta jatkaakseen matkaansa, ja autosi viedään romuttamolle – kuvaannollisesti puhuen autosi on vanha kehosi.
Kristinuskon levitessä siirryttiin maahautaukseen, koska muuten ei voi herättää "viimeisenä päivänä".
"Joku sanoo että nou hätä onhan krematoorio vaihtoehtona. Joo mutta entäs se palaminen? Ruumis muuttuu karmeaksi hiilihahmoksi, silmät puhkeavat liki tuhannen asteen kuumuudessa ja luuranko hehkuu punaisena"
Se et ole enää sinä, et tunne sitä enää, koska:
Toisin sanoen: sinä olet se kuljettaja, joka on jo noussut autosta jatkaakseen matkaansa, ja autosi viedään romuttamolle – kuvaannollisesti puhuen autosi on vanha kehosi.
Se on sama, kun että autosi tuntisi kipua romuttamossa.
Toinen vertauskuvallinen esimerkki, e ipidä ottaa kirjaimellisesti.
Vaununkuljettaja (äly) ja ohjakset (mieli)
Vaunut ovat fyysinen keho; hevoset, jotka vetävät vaunuja, ovat viisi ulkoista aistia (kuulo, kosketus, näkö, maku ja haju); vaununkuljettaja (äly) ja ohjakset (mieli) ovat hienojakoinen keho, joka ohjaa vaunuja, ja matkustaja on sielu.
https://pbs.twimg.com/media/BAOB-kiCIAAbZGa?format=jpg&name=small
Toinen vertauskuvallinen esimerkki, e ipidä ottaa kirjaimellisesti.
ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
Fyysisen kehon, joka on pelkkä biologinen mekanismi, ja sielun, joka on tietoisuuden lähde, lisäksi on olemassa myös hienojakoinen keho eli psyyke, joka on sielun ja kehon välinen kerros. Hienojakoinen keho toimii linkkinä sielun luonnollisten aistien ja kehon aistilaitteiden välillä. Psyyke tai hienojakoinen keho on sielun varjo, joka heijastuu aineelliseen maailmaan. Ja koska varjo muistuttaa lähdettään, sekoitetaan hienojakoinen keho sieluun, vaikka sielu itsessään on hienovaraisempi ja psyyke on vain sielun ulkoinen ilmentymä tässä maailmassa. Toisin sanoen hienojakoinen keho on sielun tietty ..., joka auttaa ikuista sielua sopeutumaan elämään kuolevaisessa maailmassa. Ja koska hienojakoinen keho on lähempänä sielua kuin fyysinen keho, se ilmentää juuri ... mystisiä kykyjä. Sielun henkisen energian ansiosta hienojakoisen kehon luonne on pitkälti riippumaton fysikaalisista laeista. Juuri tämä aiheuttaa tieteelle vaikeuksia ymmärtää näitä ihmeitä. Eli ihmeen ilmiö on henkisen energian ilmentymä aineellisessa maailmassa.
Sielu eroaa hienojakoisesta kehosta olennaisesti siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden tai toimijan lähde, ja hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Ja sielu manipuloi psyyken ohjelmakuoren avulla fyysisen kehon ulkoista koneistoa aivotietokoneen kautta.
Yhdessä fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat eräänlaisena vääränä kokonaisuutena tai ajoneuv
Yhdessä fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat eräänlaisena vääränä kokonaisuutena tai ajoneuvona, jossa todellinen kokonaisuus, sielu, matkustaa matkustajana.
Analogia vaunuista, vaununkuljettajasta ja matkustajasta.
Vaunut ovat fyysinen keho; hevoset, jotka vetävät vaunuja, ovat viisi ulkoista aistia (kuulo, kosketus, näkö, maku ja haju); vaununkuljettaja (äly) ja ohjakset (mieli) ovat hienojakoinen keho, joka ohjaa vaunuja, ja matkustaja on sielu.
KUN MATKUSTAJA POISTUU, SE EI TUNNE ENÄÄ MITÄ AP KUVAILI.
Eli jos olet "kuollut", et tunne mitään enää fyysisen kehoisi (autosi) kautta.
"Joku sanoo että nou hätä onhan krematoorio vaihtoehtona. Joo mutta entäs se palaminen? Ruumis muuttuu karmeaksi hiilihahmoksi, silmät puhkeavat liki tuhannen asteen kuumuudessa ja luuranko hehkuu punaisena"
Se et ole enää sinä, miten voit sitä tuntea, jos olet jo poistunut kehostasi?
Saastutetaanhan me jo täällä eläessämmekin.
Ihannoi sitä A.P
A-P odota tromia
Kannattaa laihduttaa ennenkuin arkkuun joutaa,vähemmän nesteitä tulee ?a.p mielestä vai?
Polttohautaus.
"Polttohautaus."
Mitään parempaa ei voi edes olla "kuoleman"jälken.
Eipä se vartalon omistaja taida välittää paskaakaan asiasta enää tuossa vaiheessa?
Niin, sillä tämän vartalon omistaja on jo poissa, ja tiettyjen vaiheiden jälkeen siirtyy aluksi uuden isän siemeneen, josta uuden äidin kohtuun, jossa hienojakoisen kehon ympärille alkaa vähitellen muodostua pikku-hiljaa uusi fyysinen keho, ja synnytyssalissa yleensä seuraavaksi –, itkua.
Useinkaan alkio ei kiinnity kohtuun vaan poistuu huomaamatta muutamassa päivässä. Oliko siellä jo kuitenkin täysi sielu? Miksi “sielun kantaja” voi päätyä vessanpyttyyn biologisen sattuman vuoksi?
Sielu ei voi päätyä sinun mainitsemaasi paikkaan, sillä se sijaitsee aivan eri ulottuvuudessa; se heijastuu tähän ulottuvuuteen, joten mikään näistä heijastuksista ei voi päätyä wc-pönttöön.
Hindulaisista hienojakoisen kehon teorioista löytyy melkein yhtä monta versiota kuin kristityiltä lahkoja. Yksi sanoo sen olevan kirjaimellinen energiakeho, toinen symbolinen taso, kolmas väliaikainen illuusio ja neljäs selittää miksi kaikki muut ovat ymmärtäneet koko homman väärin jo 2000 vuotta :)
Itse en aio ilmestyä uudelleen. En jaksa enää toista kierrosta.
Ei siitä kuolleesta kropasta muuta ylös nouse kuin kaasuja ja polttaessa savua.
Se olisi myös hyvä vaihtoehto, jos kuolema olisi lopullinen ratkaisu – olen jo niin väsynyt tähän loputtomaan kierteeseen. Olen väsynyt tähän.
Ajattelen kauhistuneena uutta jälleensyntymää, mutta en voi sille mitään, koska en ole vielä valmis lähtemään kokonaan pois, valitettavasti.
Ruumis ei piereskele.☠️🍑💩🌬💩
Mutta 💩 tulee housuun jos ei ole ehtinyt eläessään käydä vähän ennen kuolemaansa istunnolla vessassa. Sulkijalihas nimittäin löystyy kuollessa kun hermosolut kuolee eikä ohjaa enää sulkijalihastakaan.
Ivanovitz lenin on freesi, formaldehydi kemikaalin ansiosta.
"Ivanovitz lenin on freesi, formaldehydi kemikaalin ansiosta."
Lenin. Se ei ole enää hän; hän jätti ruumiinsa yli sata vuotta sitten. Mitä ikinä ihmiset menevät mausoleomiin katsomaan – se ei ole enää hän– hän on ilmeisesti jo käynyt läpi lukuisia reinkarnaatioita; en tiedä kuinka monta.
Ehkä hän itsekin menee joskus aivan toisena olentona katsomaan omaa ruumistaan mausoleumiin, mutta hän ei tiedä, että se on hänen ruumiinsa aikaisemmista elämistä.
>Hindulaisista hienojakoisen kehon teorioista löytyy melkein yhtä monta versiota kuin kristityiltä lahkoja>
Mitä sitten? Miten se vaikuttaa elämääsi?
Loppujen lopuksi jopa ateisteilla on erilaisia teorioita suuresta alkuräjähdyksestä ja muista maailmankaikkeuden syntyä koskevista teorioista jne.
>Hindulaisista hienojakoisen kehon teorioista löytyy melkein yhtä monta versiota kuin kristityiltä lahkoja>
Se, että näkemyksiä on paljon, ei automaattisesti tee niistä merkityksettömiä eikä vääriksi. Eri traditiot yrittävät selittää asioita rajallisesta näkökulmasta käsin, joten vaihtelua syntyy väistämättä — uskonnossa, filosofiassa ja tieteessäkin.
Mutta käytännön tasolla tärkeä kysymys on juuri tuo: miten jokin näkemys vaikuttaa sinun elämääsi? Jos jokin oppi auttaa ihmistä elämään tasapainoisemmin, moraalisemmin tai ymmärtämään itseään paremmin, moni pitää sitä arvokkaana riippumatta siitä, löytyykö täydellistä yksimielisyyttä.
Sama pätee tieteeseen. Vaikka on erilaisia malleja maailmankaikkeuden alkuvaiheista, tiede pyrkii jatkuvasti testaamaan ja tarkentamaan niitä havaintojen avulla. Eriävät teoriat eivät ole merkki siitä, että ‘mitä vain voi uskoa’, vaan siitä, että ihmiset yrittävät ymmärtää monimutkaisia asioita parhailla käytettävissä olevilla keinoilla.
Tieteen historiassa myös on ollut tuhansia erilaisia teorioita eri aiheista eri aikoina. Se ei ole tieteen heikkous vaan osa sen toimintatapaa: teorioita ehdotetaan, testataan, korjataan ja joskus hylätään uusien havaintojen perusteella.
Se, mitä tänään pidetään parhaana selityksenä, voidaan vuosikymmenten päästä tarkentaa tai jopa osittain kumota uuden tiedon myötä - ihan tieteessäkin.
Tieteessäkin voi olla samasta aiheesta monta eri teoriaa yhtä aikaa. Se on normaalia etenkin vaikeissa kysymyksissä. Ajan myötä havaintoihin parhaiten sopivat teoriat yleensä jäävät käyttöön ja heikommat hylätään. Esimerkiksi: maailmankaikkeuden alkuvaiheista on ollut useita teorioita, fysiikassa on ollut eri teorioita valon luonteesta,evoluution mekanismeista on ollut erilaisia painotuksia eri aikoina jne. Miksi "hindulaisuuden" pitäisi olla poikkeus?
Joko joudut sotaan tai et. Hyvä jos et joudu. Jos joudut, niin joko kuolet tai et. Hyvä jos et kuole. Mutta jos kuolet, sinä mätänet tai maadut. Hyvä jos mätänet. Mutta jos maadut, sinusta kasvaa mänty tai kuusi. Hyvä jos sinusta kasvaa kuusi, mutta jos sinusta kasvaa mänty, niin niin sinusta tehdään talous- tai wc-paperia. Hyvä jos sinusta tehdään talouspaperia. Mutta jos sinusta tehdään wc-paperia, niin sinulla pyyhkii nainen tai mies. Hyvä jos sinulla pyyhkii nainen. Mutta jos sinulla pyyhkii mies, niin sinun elämä meni täysin päin persettä.
Veli puhhuu kallita sanoja nyt!🍑💩💦🟡🧻🚽
Krematorien tulipesät tahtovat vaurioitua kun silikoni rinnat räjähtelevät. Tekonivelet tukkivat arinat.
Syvä potareikä olis hyvä . Vainajat tiputettaisiin niihin kapseleissa. Kun porareikä täyttyy vainajista junttaamalla saisi lisää tilaa.
Normaalia hiilen kiertokulkua.
Ja mahdollinen ylösnousemus tapahtuu vain kärpäsparvena jos pinnalle jättäävät.
Mietin yhtä tuttavaa, kaunis nainen, meillä oli ysärin alussa suhde. Hän kuoli alkuvuodesta 2001 autojen nokkakolarissa matkalla hiihtolomareissuun Lappiin. Ollut siis haudassa arkussa lähes 25,5 vuotta. Mitä on vaaleasta kaunottaresta enää jäljellä? Hivenen luita varmaan. 🙁
Jos kuiva hiekkamaa niin luuranko kokonaan jäljellä, jopa tammiarkussa muumiokin eli jopa hiukset ja kasvojen iho eli voisi tunnistaa vielä. Pyydä avaamaan hauta ja kurkkaa arkkuun.
Kielletään eläinten maatuminen.
😊😊😊😊😊
Eläimet maatuvat nopeasti ja melko hajuttomasti vs. ihminen. Ihminen laitetaan täysin pöhkösti arkussa maahan, ei järkeä. Maatuu hitaasti ja irvokkaasti. Kroppa pitäisi jättää maan pinnalle hajoaman.
Kun lähtö tulee niin kuolemaa vois verrata vanhan kuluneen takin pois heittämiseen. Takin entinen omistaja, entiteetti, jatkaa olemistaan henkimaailmassa. Kunnes tulee uuden "takin" päälle laitto♥️♥️♥️🧥
"Takin entinen omistaja, entiteetti, jatkaa olemistaan henkimaailmassa."
Ei henkimaailmassa (ellei saa vapautuksen), vaan edelleen täällä aineellisessa maailmassa.
No eikös sitä pitänyt olla ikuinen se henkimaailmassa elo? Nytkö se onkin määräaikainen ja taas pitäisi syntyä tänne pahaan maailmaan?
Se on ollut aina näin, luonnonlaki. . Ja karma opettaa elämän koulussa.
Henkimaailma on todellakin ikuinen, mutta sinne ei pääse; niin kauan kuin olet kiinni ikuisessa jälleensyntymisen kierrossa, voit jäädä siihen ikuisesti, jos niin haluat -jälleensyntymis pyörään.
Jälleensyntymisen kierto ei tapahdu henkimaailmassa.
Henkimaailmassa, kahden elämän välissä, ollaan "kesälomalla" ennen koulun alkamista uudelta luokalta.
No jo on komia teoria taas. Kaiken maailman tarinaa sitä kyllä on olemassa. Lohikäärmeistä verottajaan ja Atlantis löytyy joka toiselta mökkijärveltä. Mutta enpä oo vielä kuullu että kukaan olis oikeesti käyny siellä henkimaailman kesälomakeskuksessa ja tullu takaisin rantapyyhe kainalossa kertomaan että kahvi oli laihaa mutta näkymät hyvät.
Vai että välitila ennen uutta luokkaa. Ootko ihan ite tämän keksiny vai tuliko tää unessa sen jälkeen ku söit kolme mikropizzaa ja nukahdit televisio auki? Kohta varmaan joku väittää että sielut jonottaa numerolapulla pilven reunalla ku Kelan toimistossa ja enkelit huutaa tiskiltä että seuraava ruumis linjastolta kolme.
Kuulostaa enemmän siltä että ruumis on hajonnu ennen ajatuksia.
Se ei ole kesäloma.
No mikäs muu?
Kyllä se onkin kesäloma. Siellä on aina kesä ja koulu alkaa syksyllä. Siellä levätään ennen lihaantumista.
Ihan niinkuin koululainen kesä- heinäkuun.
No miten jälleensyntymisen kierrosta pääsee pois eli haluaisin jatkaa eloa maallisen kuoleman jälkeen henkiolentona loputtomiin ja samalla seurata maapallomme arkea ja tuttujen eloa.
Maasta sinä tule ja maahan sinut siunataan,tämä kuuluu naisesta syntyneille.Aatamin
kylkiluusta kuten Eeva,saavat erityiskohtelun,polttohautauksen.Tämä siksi että Käärme houkuteli Eevan syöttämään Aatamille Omenan.
Entinen pääministeri ja valtakunnansovittelija Keijo Liinamaa kuoli kesällä 1980 sydänkohtaukseen 51-vuotiaana ja perinteinen arkkuhautaus. Onkohan mitään jäljellä enää?
Liimamaan "takki" siellä mätänee.
Entiteetti joka oli Keijo Liinamaa edellisessä elämässä saattaa olla jo täällä keskuudessamme. Uusi takki päällään.
Sielu erkanee ruumiista mutta kyllä ihminen on ikuinen vain elämä jatkuu eri muodossa.
" ihminen on ikuinen"
Ihminen eivät ole ikuinen mutta sielu eli elävä olento on ikuista.
"Nytkö se onkin määräaikainen ja taas pitäisi syntyä tänne pahaan maailmaan?"
Ei tarvitse syntyä juuri tähän maailmaa,eli maapallolle; voi syntyä millä tahansa planeetalla tai missä tahansa universumissa
Riippuu karmasta. Ei täältä lähdetä ennenkuin velat on maksettu. Joillakin on monen elämän karmaa perässä vedettävänä. Mitä kylväme sitä niitämme.
Joku vanha sielu, ehkä jo valkoisen veljeskunnan jäsen, jolla on huono karma loppunut voi mennä minne haluaa universumissa.
Ja jos haluaa tai on joku tärkeä tehtävä ihmiskunnan puolesta, voi tulla takaisinkin.
Kuulehan nyt, eihän se mee noin päin laisinkaan. Kyllä se on ruumis mikä repsahtaa irti sielusta niinku märkä saapas jalasta juhannusmudassa. Sielu se porskuttaa siellä ihan rauhassa ku vanha traktori tyhjäkäynnillä, mutta ruumis alkaa irtoilla ympäriltä ku halpa paneeli pakkastalvena. Lopulta luut ja lihat jää siihen ku unohettu makkarapaketti huoltsikan tiskille ja sielu kattelee vierestä että nonii, taas tää kuori hajos kesken matkan.
Ei sielu mihinkään karkaa. Ruumis se vaan ei pysy enää perässä, alkaa nitistä, natista ja levitä ku mummon vanha heteka saunan jäläkeen. Ihminen on semmonen kummallinen viritys että henki ois valmis jatkamaan vaikka tuhat vuotta, mutta kroppa luovuttaa jo siinä vaiheessa ku sukka kastuu ja selkä rasahtaa kahvia kaataessa.
"Joku vanha sielu, ehkä jo valkoisen veljeskunnan jäsen"
Valkoista veljeskuntaa ei luultavasti ole olemassakaan, eikä vanhoja sieluja ole – kaikki sielut ovat ikivanhoja, toisin sanoen muinaisia, ne ovat aina olleet olemassa, vaikka ovatkin samalla ikuisesti nuoria.
"No miten jälleensyntymisen kierrosta pääsee pois eli haluaisin jatkaa eloa maallisen kuoleman"
Riittää, kun heräämme, sillä nyt me kaikki olemme unessa.
Vanhalla sielulla on tuhansia elämiä takana ja nuori sielu on jättänyt jälkeensä vain muutaman elämän.
Vanhalla sielulla on hyvin vähän tuskin ollenkaan huonoa karmaa. Nuori sielu on karkea itsekäs ja rikoksiin taipuvainen.
Vanhoja ja nuoria sieluja ei ole olemassakaan; en jaksa jatkuvasti kirjoittaa samaa asiaa yhä uudelleen. Kaikki sielut ovat miljardeja kertaa miljardeja vuosia vanhoja, eivätkä ne ole koskaan edes syntyneet; nuoria sieluja ei ole olemassa, vaikkasamalla kaikki sielut ovat olemukseltaan nuoria.
Koko ajatus “vanhoista” ja “nuorista” sieluista on harhaanjohtava, koska sielua ei nähdä ajassa syntyvänä tai kehittyvänä olentona samalla tavalla kuin aineellista kehoa. Jokainen yksittäinen sielu, jīva, on ikuinen: sillä ei ole alkua eikä loppua. Sielu ei synny silloin kun keho syntyy, eikä se vanhene ajan mukana. Siksi ei voida kirjaimellisesti sanoa, että joku sielu olisi “nuori” ja toinen “vanha”, aivan kuin toinen olisi ollut olemassa pidempään kuin toinen. Kaikki sielut ovat ikuisia ja ovat vaeltaneet aineellisessa maailmassa käsittämättömän kauan.
Samalla voidaan kuitenkin ymmärtää, miksi ihmiset käyttävät tällaisiaputojakäsitteitä. Kun joku vaikuttaa viisaalta, rauhalliselta, myötätuntoiselta ja irtautuneelta aineellisista nautinnoista, häntä kutsutaan helposti “vanhaksi sieluksi”. Ja kun joku taas toimii hyvin itsekkäästi, impulsiivisesti tai väkivaltaisesti, häntä pidetään “nuorena sieluna”. Filosofisesti kyse ei kuitenkaan ole sielun iästä, vaan tietoisuuden peittyneisyydestä ja karman vaikutuksesta.
Jokainen sielu on alkuperäiseltä olemukseltaan puhdas, ikuinen ja täynnä tietoisuutta sekä autuutta. Mutta aineellisen luonnon vaikutuksesta sielu unohtaa todellisen identiteettinsä ja samaistuu kehoon, mieleen ja väärään egoon. Tämän unohtamisen aste vaihtelee. Joku voi olla hyvin syvällä itsekeskeisessä tietoisuudessa ja kerätä raskasta karmaa, kun taas toinen voi olla monien kokemusten, kärsimysten ja harjoituksen kautta puhdistanut tietoisuuttaan. Tästä syystä toinen ihminen vaikuttaa “kypsältä” ja toinen “kehittymättömältä”.
Edes suuri määrä elämiä ei automaattisesti tee ketään edistyneeksi. Ratkaisevaa ei ole jälleensyntymien määrä vaan se, onko sielu herännyt. Yksi ihminen voi vaeltaa miljoonia elämiä aineellisissa haluissa ilman todellista edistystä, kun taas toinen voi saada nopeasti edistyksen. Siksi “vanha sielu” ei ole mikään luokitus.
Ajatus siitä, että “vanhalla sielulla” olisi automaattisesti vähän huonoa karmaa ja että “nuori sielu” olisi rikollinen tai karkea, on liian yksinkertaistava. Jokainen aineellisen maailman ehdollistunut sielu kantaa karmaa, ja kuka tahansa voi muuttua. Hyvinkin langennut ihminen voi puhdistua nopeasti, kun taas ulkoisesti hienostunut ihminen voi edelleen olla vahvasti väärän egon vallassa.
Ei ole olemassa vanhoja ja nuoria sieluja kirjaimellisessa mielessä. Kaikki sielut ovat ikuisia ja ajattomia. Ero ihmisten välillä näkyy siinä, kuinka peittynyt tai herännyt heidän tietoisuutensa on, kuinka paljon heidän karmansa vaikuttaa heihin ja kuinka lähellä he ovat totuuttaa.
Putin ja Trump on nuori karkea sielu, karma kouluttaa heitä. John Lennon oli hyvin vanha sielu.
Eipä tuo erityisen kaamealta kohtalolta kuulosta.👻Normi settiä joka ukolle ja akalle aikanaan.☠️⚰️🪦
Hei mieti! Olet nauttinut ekana elämästä. Sitten makaat 2 metrin syvyydessä ahtaassa arkussa jossain kuolinpaidassa ja hyönteiset sekä bakteerit hyökkää kroppaasi tuhoamaan! Haju on kammottava. Mieti. Nyt vielä käyt suihkussa, peset tukkasi ja kroppasi eikä haise karmealle. Sitten aikanaan haisee.
Kun olet "kuollut", et tunne mitään enää fyysisen kehoisi kautta. Se et ole enää sinä.
Kun ihminen kuolee, fyysinen keho lakkaa toimimasta, eikä sen kautta enää tunneta mitään – ei kipua, nautintoa eikä aistimuksia. Mutta ajatus siitä, että silloin “sinä” lakkaisit kokonaan olemasta, riippuu siitä, miten ihminen ymmärtää tietoisuuden ja minuuden.
Koska ihminen ei ole pelkkä keho tai aivot, vaan tietoisuus nähdään syvempänä kuin fyysinen ruumis. Keho voi kuolla, mutta varsinainen minä ei häviä samalla tavalla kuin biologinen koneisto. Kuolema nähdään enemmän siirtymänä kuin täydellisenä loppuna.
Kuolemalla fyysisen kehon kokemukset päättyvät. Et enää koe maailmaa samalla tavalla kuin elävänä ihmisenä. Oma identiteetti ei perustu pelkästään kehoon.
Ateistisesta näkökulmasta asia voidaan nähdä täysin toisin: tietoisuus syntyy aivojen toiminnasta, joten kun aivot lakkaavat toimimasta, myös kokemus ja minäkuva loppuvat. Silloin kuolema olisi tietoisuuden päätepiste.
Lopulta kysymys riippuu siitä, uskooko tietoisuuden olevan vain biologinen ilmiö vai jotakin, joka voi jatkua kehon jälkeen.
Kun olet kuollut, et enää tunne mitään fyysisen kehosi kautta, koska keho on vain väline, jonka kautta tietoisuus toimii tässä maailmassa. Mutta se ei tarkoita, että todellinen “sinä” olisi lakannut olemasta. Keho ei ole varsinainen olemuksesi, vaan väliaikainen kuori tai instrumentti.
Se, mitä ihmiset yleensä kutsuvat “minäksi” — ulkonäkö, nimi, persoonallisuus ja ruumiillinen elämä — liittyy vahvasti fyysiseen olemassaoloon. Siksi kuolema näyttää siltä kuin ihminen katoaisi. Mutta olemus on tietoisuus tai sielu, joka käyttää kehoa, ei keho itse.
Kun sielu poistuu ruumiista, keho jää elottomaksi eikä sillä ole enää tietoisuutta. Se osoittaa, ettei tietoisuus koskaan varsinaisesti kuulunut keholle. Keholla ei yksinään ole kykyä kokea mitään. Todellinen kokija oli se, joka oli sen sisällä.
Se, mikä poistuu, on väliaikainen rooli, jonka otit fyysisessä elämässä. Todellinen olemuksesi ei ollut koskaan sidottu pelkästään kehoon, nimeen tai tähän yhteen elämäntilanteeseen.
Ihmiset samaistuvat helposti ruumiiseen ja mieleen, koska niiden kautta kaikki koetaan täällä. Mutta jos identiteetti olisi täysin sama asia kuin keho, silloin tietoisuus olisi vain kemiallinen reaktio ilman pysyvää ydintä. Mutta tietoisuus nähdään kuitenkin merkkinä jostakin syvemmästä — siitä todellisesta minästä, joka käyttää kehoa kokemisen välineenä.
Kuolema katkaisee yhteyden fyysiseen maailmaan, mutta ei itse tietoisuuden alkuperää. Siksi kuollut keho näyttää samalta kuin hetkeä aiemmin, mutta jokin olennainen on poissa. Se jokin ei ollut koskaan materiaa samalla tavalla kuin ruumis oli.
Voisi verrata asiaa siihen, että ihminen riisuu vanhat vaatteet. Vaatteet jäävät jäljelle, mutta käyttäjä jatkaa olemassaoloaan niiden ulkopuolella. Samalla tavalla fyysinen keho jää tänne, mutta todellinen olemus ei ole enää siinä mukana.
Miten voit voittaa kuoleman pelon?
Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen. Se on kuin yö, joka erottaa "tämän päivän" ja "huomisen". Ja tiedän, että huomenna aion tehdä sen, mitä en ole tehnyt tänään. Siinä se on. Ja siksi vedalaisessa käsityksessä, joka vahvistaa elämän ikuisuuden ja täydellistymisprosessin äärettömyyden, ei ole mitään syytä pelätä siinä mielessä, että vaikka tietoisuuteni ei kelpuuttaisikaan minua palaamaan henkimaailmaan tämän elämän lopussa, se ei ole suuri ongelma.
Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen kehoon, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot.
Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.
Memento mori - muista kuolema.
Ihmisen on kuoltava. Ja kun ihmiselle tulee kuolema, kaikki hänen aineellinen menestyksensä, kaikki, mitä hän on saavuttanut, kaikki, missä hän on onnistunut tässä elämässä - kaikki tämä jättää hänet.
Kuolema on yksi elämän siirtymätiloista. Toisin kuin laajalle levinnyt uskomus, jonka mukaan kuolema on kaiken loppu, se on itse asiassa elämän jatkumo.
Kuolema on vain vanhan ruumiin kuolema; sillä ei ole mitään tekemistä todellisen sinun kanssa.
Eri uskonnot ja filosofiset ajatukset antavat omat vastauksensa siihen, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen ja mitä kuolema ylipäätään on. Keitä me olemme? Satunnainen kokoelma alkuaineita, sähkökemiallinen reaktio aivokuoressa vai ikuisesti nuorekas, aina olemassa oleva tietoisuus? Kaikki nämä vastaukset on esitetty laajimmin ja helpoimmin saatavissa muinaisissa kirjoituksissa.
Tuonpuoleinen on tuossa aivan jalkojemme juuressa 'maton alla' siellä hienot sielumme asustelevat lihankappaleita täällä onttouden kuorella liikuttelevat.
Liha puhuu.🥩
Eiköhän se minuus ole elämänkokemusten ja muistojen summa aivoissa. Persoona muokkautuu ajan kanssa, vanhana persoona on erilainen jokaisella kuin vaikkapa 15-vuotiaana. Kun keho kuolee, häviää minuuskin.
Ei siellä arkussa enää mitään huomaa.
Mistä tiedät varmasti? Jos elääkin kuoleman jälkeen.
Itellä tulee mieleen kuolleista Ilkka Ike Kanerva, valtava naistenmies, veti vielä yli kuusikymppisenä nuoria naisia puoleensa. Hän kuoli v.2022 ja on arkkuhaudattu. Ei taida Iken kroppakaan enää mitenkään komea olla. On tämä elämän kiertokulku raakaa ja kammottavaa, aina on tulossa loppujen lopuksi tuo ajankohta jokaiselle.
No ei ainakaan se seiso enää!
Ei verenkiertoa ei seisokkia.🍆☠️⚰️🪦
John Holmeskin kuoli vuosikymmeniä sitten, ei hänelläkään ole seisokkia vaikka oli aikansa legenda alan leffoissa.
Holmes kuoli jo 1988 joten luuranko vain enää....
Entäs Rasputin.? Onko jo syntynyt uudelleen?
Voi olla että jo pari kolmekin kertaa. Myös Hitler...ajatelkaas jos hänen sielu on vaeltanut seuraavaksi ihmiseen joka toimii vaikkapa pastorina.
Hitler oli kiinnostunut taiteesta. Hän saattaa seuraavassa elämässä olla taiteen mesenaatti.
Tiesittehän jo että maapallo on ontto! No sitähän minäkin! Aivan mahtavaa!
Voiko kaivosmies vahingossa pudota maapallon keskukseen. Jääkö hän kellumaan keskelle?
Onhan siellä vetovoima?
Voiko meret valua sinne jos maapallon kuori puhkeaa. ? Onko siellä pimeää?
Göring myös. Jospa hänkin on nyt joku taidegalleristi.
Ihminen on maasta otettu maaksi pala jälleen.
Maaksi pala jälleen, sanoi grillimakkaran puolikas.
t. kesämökeiliä
Jos on lähes aina routaa ja kuiva maaperä kuten Pohjois-Lapissa, niin vainaja säilyy jopa tunnistettavana 40-100 vuotta. Entäs jos hautapaikan vuokrasoppari seurakunnalla päättyy niin kaivetaanko tunnistettavissa oleva vainaja ylös ja uusi tilalle? Ja mitä sille entiselle haudatulle sitten tehdään?