Jos ihmisen mieltä hakkaa henkisellä väkivallalla, se menee rikki ja se on vamma, ei sairaus. Vertaa murtuma ja diabetes.
Jos ihmisen mieli joutuu traumaattiseen tilanteen, vähän niin kuin onnettomuuteen tai tapaturmaan siitäkin seuraa vamma.
Jos ihmisen mieltä rasitetaan ylettömästi, seuraa rasitusvamma. Burnout.
Jos ihmisen elinmahdollisuudet ja henkinen ravinto viedään, hän kuihtuu pois. Masennus. Jne.
Jos jatkuvat hoidossa ja hoidotta, tulee invaliditeetti.
Suomalainen lääketiede on harhateillä ja eugenistinen etsiessään selitystä yksilöistä. Jatkuvaa väkivaltaa.
Jos ihmisen mieli joutuu traumaattiseen tilanteen, vähän niin kuin onnettomuuteen tai tapaturmaan siitäkin seuraa vamma.
Jos ihmisen mieltä rasitetaan ylettömästi, seuraa rasitusvamma. Burnout.
Jos ihmisen elinmahdollisuudet ja henkinen ravinto viedään, hän kuihtuu pois. Masennus. Jne.
Jos jatkuvat hoidossa ja hoidotta, tulee invaliditeetti.
Suomalainen lääketiede on harhateillä ja eugenistinen etsiessään selitystä yksilöistä. Jatkuvaa väkivaltaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Henkinen väkivalta voi johtaa psyyken heikkenemiseen, joka voi johtaa jopa psyykkiseen sairastumiseen.
Mutta murtuma ei voi aiheuttaa diabetestä.
Onnettomuudesta tai tapaturmasta voi seurata fyysinen vamma, mutta psyyke voi myös traumatisoitua onnettomuuden tai tapaturman seurauksena.
Mitä eroa on murtumalla ja diabeteksellä? Vaikka kumpikin voi johtaa pysyvään invaliditeettiin ym.
Yksi tärkeimpiä olisi oikeus kieltäytyä medikalisoinnista. Ihan niin kuin oikeus kieltäytyä määrittelystä muunkin kautta: sukupuolen, uskonnon, etnisyyden jne.
On ongelma, jos et pysty puolustaan oikeuksiasi siksi, että sinut määritellään jonkin tai jonkun muun kautta. Ihmisiä on usein syrjitty ja solvattu tällaisten tekijöiden kautta. Kohdeltu eriarvoisesti jossakin tilanteessa. Väitetty väkivaltaa oikeutetuksi ja kohteesta johtuvaksi. Kaikki, mikä kimaltaa, ei ole kultaa. Jos et itse vedä ääriviivojasi, joku muu vetää.
Mutta kaikkein tärkeintä on tietää itse.
Juuri tämä. Kun hyväksyy itse itsensä sellaisena kuin on, se helpottaa moneen.
Jos juuri sinun, tai minun, olemukseni on jollekin toiselle ongelma, niin se on ongelma nimenomaan sille toiselle. Ja sillehän sinä, tai minä, ei voida mitään, eikä onneksi tarvitsekaan, koska se ei ole meidän ongelma.
Ongelma on ensi sijaisesti silloin, kun käytetään jotakin asiaa väkivaltaisena aseena yhteiskunnassa.
Ihmisten asemasta ja luokittelusta on puhuttu yhtä mittaa historiassa.
Naisia vähätelty sukupuolen vuoksi, vaikka olosuhteet eivät ole mitenkään liittyneet sukupuolen ominaisuuksiin vaan alistamiseen. Vastaavasti miehisyyteen on liitetty odotuksia, jotka ovat kohtuuttomia. Kun ihmisiä on painetty alas tai orjuutettu, toimintaa selitetty heidän ulkoisilla piirteillään. Ulkonäöllä, ruumiinosilla, milloin milläkin. Ja niin edelleen. Siihen, että ruvetaan tekemään ihmisten vammoista ja pahoinvoinnista heidän "ominaisuuksiaan" liittyy riski väärinkäytöksistä. Pahojen ihmisten käsissä voi tulla pahaa jälkeä ja touhu muuttua täysin arvaamattomaksi. Eikä se pidemmän päälle ole suurimman osan ihmisistä etu. Siksi näkeminen sairauslomaa ja hoitoa vaativana vammana olisi parempi ja hoitaminen kuten vammoja hoidetaan. Jotta huomio kiinnittyisi enemmän siihen, mikä aiheuttaa näitä vammoja eikä määritelmistä tule arvaamaton luokittelujärjestelmä.
Eikö vammaisuus sitten ole yksi luokittelun kriteeri? Ja alaluokkia löytyy: näkövammainen, kuulovammainen, liikuntavammainen...
Kuka sitten mitenkin luokitteluun suhtautuu, se riippuu ihmisestä itsestä. Ei ole pakko alistua "asemaansa", ei antaa itsetuntonsa heiketä.