Ollaanko me saman näköisiä kuin edellisessä elämässä. Olen unessa nähnyt muutamia läheisiäni ja he ovat olleet huomattavan nuoren näköisiä.
Eräs ihminen kertoi puolisostaam joka teki kuolemaa puoliso kertoi että hän kävi jo siellä ja olihan mahtavat maisemat
Eräs ihminen kertoi puolisostaam joka teki kuolemaa puoliso kertoi että hän kävi jo siellä ja olihan mahtavat maisemat
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ei ole yhtä yhteistä henkimaailmaa. Meillä jokaisella on omamme. Nukkuessa ja kun kuolemme, olemme siellä. Välillä täytyy elää jotta unet uusiutuu.
"Ollaanko me saman näköisiä kuin edellisessä elämässä."
Ei
Keho, jossa elämme, on ajallisesti rajallinen ja muuntuva. Sielu, jīva, sen sijaan on ikuinen, eikä se ole sidottu mihinkään tiettyyn kehoon, vaikka se saattaa kokea useita syntyjä ja kuolemia eri elämissä.
"Ollaanko me saman näköisiä kuin edellisessä elämässä."
Ei.
Sielu, tai jīva, ei ole vain epämääräinen olento, joka vaeltaa ruumiista toiseen ilman kiinteää olemusta. Sielulla on todellakin svarūpa, eli sen alkuperäinen luonne tai muoto.
"Ollaanko me saman näköisiä kuin edellisessä elämässä."
Ei.
Svarūpa on sielun todellinen, ikuinen luonne, joka ei ole sidottu materiaan. Sielu voi kokea monia elämien vaihteluita aineellisessa maailmassa,mutta sen todellinen luonne pysyy muuttumattomana.
Sielun svarūpa ei ole sidottu materiaan kuten ruumis, mutta se voi ilmetä tietyissä muodossa.
Svarūpa (tai sen todellinen luonne) ei paljastu täysimääräisesti ennen kuin sielu saavuttaa vapautuksen,
Svarūpa ei ole "aktiivisesti" nähtävissä, ellei sielu ole saavuttanut tiettyä puhtautta ja vapautumista aineellisista siteistä.
Kun sielu siirtyy kuoleman jälkeen toiseen elämään aineellisessa maailmassa, se ei paljasta omaa svarūpaaan vielä, jos se ei ole saavuttanut täydellistä vapautusta. Sen sijaan sielu elää seuraavassa kehossa karmansa, uskomustensa ja henkisen kehityksensä mukaan. Vaikka se saattaa olla yhteydessä tiettyihin periaatteisiin tai muistoihin edellisistä elämistä, sen täydellinen ymmärrys omasta luonteestaan ei tapahdu ennen kuin se saavuttaa täydellisen vapautuksen.
Ollaanko me saman näköisiä kuin edellisessä elämässä. Olen unessa nähnyt muutamia läheisiäni ja he ovat olleet huomattavan nuoren näköisiä.
Eräs ihminen kertoi puolisostaam joka teki kuolemaa puoliso kertoi että hän kävi jo siellä ja olihan mahtavat maisemat
----------------------
Samannäköisyys edellisessä elämässä
Vaikka sielu ei ole sidottu fyysiseen kehoon, sen aiempien elämien muistikuvat ja tunteet voivat tulla esiin unissa. Unet ja kokemukset voivat joskus avata ikkunan sielun aikaisempiin elämään aineellisessa maailmassa, ei henkimaailmassa.
Se, että unessa läheisesi näyttäytyivät nuorempina, voi olla merkki siitä, että sielu "muistaa" aikaisemman suhteen tai kokemuksen, mutta tämä ei tarkoita, että he olisivat olleet saman näköisiä elämästä toiseen.
Kuoleminen on mielestäni sama kuin nukahtaminen.Täysi pimeys etkä tiedä mistään mitään.Jos kaikki kuolleet kerääntyisi taivaassa venailee perässätulijoita,niin ei mikään tila riittäisi.Satua on tarinat kaikesta muusta.
Kyllä, olemme samannäköisiä kuin tässä viimeisimmässä elämässä, paitsi, että olemme nuorempi, noin 20...25 vuotiaita. Meidän eetterikehossa on tallentuneena ohjelmaksi meidän paras fyysinen hetkemme elämästämme ja se ohjelma "ajetaan sisään" kuoleman jälkeen kolmen vuorokauden aikana antimateriakehoomme, joka meillä kaikilla on nytkin mukanamme vain eri taajuudella.
Äitini kuoli 86 vuotiaana, kävi kerran katsomassa unessani, oli saman näköinen kuin vanhassa valokuvassa, joka oli otettu, kun hän oli noin 20 vuotias.
"Äitini kuoli 86 vuotiaana, kävi kerran katsomassa unessani, oli saman näköinen kuin vanhassa valokuvassa, joka oli otettu, kun hän oli noin 20 vuotias."
Hän todennäköisesti on edelleen samsaran kiertokulussa, eli aineellisessa maailmassa, kuten me kaikk muutkin, ei henkimaailmassa, se on aivan eri asia.
Kuoleman jälkeinen tila, ennen jälleensyntymistä, ei ole henkimaailma, paitsi jos saa vapautuksen.
Unessa näin myös entisiä työkavereitani, nyt jo eläkkeellä tai kuolleet. He olivat lähes "rippikoululaisen ". näköisiä ja ikäisiä ,😀
Mitä sitten? Miten se liittyy ketju aiheeseen?
No siihen että vainajat ovat nuoren näköisiä unessa
Veljeni oli yhdessä elämässään Seti I Egyptin hallitsija. Seti I:stä on jäljellä rintakuva, myös kasvot ja muistuttaa hyvin paljon häntä (veljeäni).
Ikäviä ovat henkimaailman ihmiset, käyvät kiusaamassa minuakin, vaikka eivät osaa kertoa asiaansa, häiriköivät ja käyvät jopa käsiksi. Henkimaailman eläimet tuntuvat olevan ihmisiä fiksumpia. Henkimaailman eläimien kohtaamisista jää itsellekin miellyttävä tunne.
Jos joku on siirtynyt henkimaailmaan, kukaan sieltä ei tule kiusaamaan ketään. Sekoitatte jatkuvasti tuonpuoleisen ja henkimaailman; kuoleman jälkeinen olotila on tuonpuoleinen, ei henkimaailma.
Ne ovat täysin eri asioita; tuonpuoleinen on edelleen aineellinen maailma, vain sen hienovaraisemmilla tasoilla, sfäärit – siinä kaikki.
Jos joku on siirtynyt henkimaailmaan, kukaan sieltä ei tule kiusaamaan ketään.
Sekoitatte jatkuvasti tuonpuoleisen ja henkimaailman;
kuoleman jälkeinen olotila on tuonpuoleinen, ei henkimaailma.
Ne ovat täysin eri asioita; tuonpuoleinen on edelleen aineellinen maailma, vain sen hienovaraisemmilla tasoilla, sfäärit – siinä kaikki.
kuoleman jälkeinen olotila on tuonpuoleinen, ei henkimaailma.
Olivatpa mistä hyvänsä, niin ikäviä ovat.
Onpa virkistävää, että joku jaksaa taas muistuttaa meitä tästä ikiaikaisesta kolmijaosta: “henkimaailma”, “tuonpuoleinen” ja “sfäärit (mutta vain ne oikeat sfäärit, ei ne väärät joita muut tarkoittavat)”. Tämä onkin se vuodesta toiseen toistuva palstan klassikko, vähän kuin joulu. Tulee aina, eikä kukaan oikein tiedä miksi.
Mutta nyt joudun valitettavasti (tai onneksi) kaatamaan tämän sfääripinon yhdellä hyvin dokumentoidulla, täysin kiistattomalla ja 100 % itse koetulla faktalla: ontto maapallo + terrastraalitasot = ainoa toimiva jälkielämän infrastruktuuri.
Ensinnäkin: jos “tuonpuoleinen” olisi jokin hienovarainen aineellinen sfäärikerros, missä se muka sijaitsee? Ilmassa? Pilvien välissä? Jossain epämääräisessä “toisessa taajuudessa”, joka sattumalta ei koskaan vaikuta mihinkään mitattavaan? Kuulostaa kovin hankalalta logistisesti.
Sen sijaan terrastraalitasomalli ratkaisee kaiken:
Sijainti: syvällä maankuoren alla. Ei epämääräistä leijumista, vaan kunnollinen osoite.
Suojaus: peruskallio blokkaa kosmisen säteilyn, joka muuten hajottaisi sielun vipajavan rakenteen kuin halvan foliopallon.
Kuljetus: automaattinen gravitaatioimu. Ei eksymisiä, ei väärään sfääriin kirjautumista, ei jonotusta.
Saapuminen: lähin sportaali. Kätevä, ekologinen, ei vaadi varausta.
Ja mitä tulee hölinään ettei “henkimaailmasta tulla kiusaamaan ketään” tämä on itse asiassa täysin totta juuri siksi, että mitään erillistä henkimaailmaa ei ole. Kaikki sielut ovat omilla yksityisillä terrastraalitasoillaan, täysin eristettyinä. Ei naapureita, ei kummittelua, ei passiivis-aggressiivista värähtelyä oven takana.
Eli kiusaamisen puute ei todista henkimaailman olemassaoloa. Se todistaa täydellisen ontto-terrastraalisen eristyksen.
Ja nämä “sfäärit”? Ne ovat vain vanhentunut käyttöliittymäkuvaus samasta ilmiöstä, ajalta ennen kuin ymmärrettiin maapallon sisäisen ontelon kesämaapotentiaali. Vähän kuin kutsuisi nykyistä pilvipalvelua diskettikokoelmaksi. Historiallisesti sympaattista, mutta teknisesti harhaanjohtavaa.
Lopputulos on selvä:
Ei kahta maailmaa.
Ei kolmea tasoa.
Ei epämääräisiä sfäärejä.
On vain yksi järjestelmä:
sielu → sportaali → gravitaatioimu → ontto maapallo → oma terrastraalitaso → ikuinen iiiiiiiihana ontouden kesämaa.
Kaikki muu on turhaa terminologista kiertelyä, jolla yritetään kiertää se yksinkertainen fakta, että peruskallio hoitaa tämän homman paremmin kuin yksikään sfääriteoria koskaan.
Rauhoitu, Patri!
Kristityt eivät kestä sitä, että joku uskoo ja ajattelee toisin – en olisi uskonut, että sinäkin olet tässä asiassa samanlainen, Patri!
Täytyy sanoa, että olen edelleen vilpittömän hämmentynyt tästä Patri-resonanssista. Se tuntuu toistuvan keskustelussa kuin jonkinlainen onomastinen kaiunta ilmiö – vähän kuin sielu, joka ei löydä oikeaa sportaalia ja jää huutelemaan samaa nimeä onttojen käytävien akustiseen ikuisuuteen.
Mutta jälleen: olen kanssasi samaa mieltä. Totta kai on niin, että erilaiset uskomukset synnyttävät kitkaa – tai kuten me terrastraalitason harrastajat sanomme, interspirituaalista kitkavärähtelyä. Ilman sitä ei olisi liikettä, eikä ilman liikettä olisi sitä ihanaa gravitaatioimua, joka lopulta vetää meidät kaikki kohti omaa pientä, yksityistä onttoharmoniaamme.
Silti… tässä kohtaa tapahtuu jotain kiinnostavaa. Kun sanot, että “toiset eivät kestä erilaisuutta”, huomaan pienen reflektiivisen inversiosilmukan: ikään kuin väite kiertäisi sportaalin kautta takaisin lähettäjälleen. Se on hyvin yleinen ilmiö näissä keskusteluissa – sielu osoittaa ulospäin, mutta osoitussuunta kaartuu painovoiman mukana takaisin sisäänpäin.
En sano tätä ilkeästi, vaan ihan ystävällisen terrastraalisesti: kuulostaa vähän siltä, että käyt tässä omaa pientä dogmaattista mikrogravitaatiosotaa, jossa vastapuoli on nimetty valmiiksi, ja kaikki heidän värähtelynsä tulkitaan yhdestä ja samasta taajuudesta käsin. Se on inhimillistä – jopa kosmisesti ymmärrettävää – mutta ehkä ei ihan niin yksisuuntaista kuin miltä se omasta mielestä tuntuu.
Ja tässä kohtaa palaan taas siihen suurimpaan mysteeriin, joka ei tunnu ratkeavan edes syvimmissä peruskallion onteloissa:
kuka ihme on Patri, ja miksi hänen sielunsa vedetään jokaiseen keskusteluun mukaan ilman omaa suostumustaan?
Älä esitä, olethan muuten viisas ihminen!
Ehkä kysymys ei olekaan “kuka Patri on”, vaan “miten sallimme hänen nimensä ja sielunsa resonoida meidän omissa onttoharmonioissamme”, ja siinä piilee koko oppimisen, ymmärtämisen ja anteeksiannon avain.
Moni löytää sieluun ja kuolemanjälkeiseen elämään uskomisesta merkitystä ja tapoja käsitellä elämää ja kuolemaa.
Pilkkaamalla näitä ihmisiä voi helposti jättää huomiotta sen, miten tärkeää tämä on heidän kokemukselleen.
Ehkä sen sijaan, että nauraisimme erilaisille näkemyksille, voisimme kysyä itseltämme: miksi he tarvitsevat tätä, ja mitä voimme oppia kuuntelemalla heidän kokemuksiaan?
Pilkkaaminen ei muuta heidän tapaa ajatella, mutta ymmärtäminen voi avata uuden näkökulman meille itsellemme.
Jos joku ajattelee eri tavalla, Patri,ei maailma romahda, eikä sinun totuutesi katoa. Sen sijaan syntyy liike – pieni kitkavärähtely, jonka kautta opimme tunnistamaan omat rajamme, oletuksemme ja ennakkoluulomme. Toisen erilainen ajattelu toimii kuin peili, joka ei aina näytä meille vain hänen kasvojaan, vaan myös omia varjojamme ja korvattomia mahdollisuuksia ymmärtää.
Menetätko jotain? Ehkä turvallisuuden tunteen siitä, että kaikki ajattelevat samalla tavalla. Ehkä helpotuksen siitä, että omat oletuksesi ovat ainoita oikeita. Mutta sen sijaan saat näköalan laajemmalle kentälle, mahdollisuuden harjoittaa kärsivällisyyttä, empatiaa ja luovaa ajattelua. Eriävä mielipide ei ole uhka, vaan kutsu laajentaa omaa ymmärrystä – ja joskus jopa löytää sieltä jotain yllättävän tuttua ja kaunista, mitä et olisi muuten huomannut.
Jokaisella on oikeus omiin uskomuksiinsa. Se, että joku uskoo sieluun tai kuolemanjälkeiseen elämään, ei tee hänestä typerää tai heikompaa – päinvastoin, usein se antaa voimaa ja merkitystä elämään. Pilkkaaminen kertoo enemmän siitä, miten sinä näet erilaisuuden, kuin siitä, mitä uskovat ajattelevat.
"En sano tätä ilkeästi, vaan ihan ystävällisen terrastraalisesti: kuulostaa vähän siltä, että käyt tässä omaa pientä dogmaattista mikrogravitaatiosotaa, jossa vastapuoli on nimetty valmiiksi,"
En pidä sinusta vastapuolena, kun tuntuu, että älykkään ihmisen taito menee hukkaan foorumilla.
" vähän siltä, että käyt tässä omaa pientä dogmaattista mikrogravitaatiosotaa"
Dogmaatikko ei ole hyväksy muiden ajattelua mutta minä hyväksyn kaikkien mielipiteet, kunhan he eivät pakota omia uskomuksiaan väkisin ainoina oikeina.
Hyväksyn myös sinun ajattelusi, kunhan lopetat eri tavoin ajattelevien pilkkaamisen – vaikka silmäkulmassa pilkeheiluisi.
"jossa vastapuoli on nimetty valmiiksi"
Et ole vastapuoli, ja lisäksi nimi Patri on sanottu kunnioituksen osoituksena
Kyllä. Olemme sellaisina kuin olimme sillä hetkellä kuolllessamme. Jos hukut, olet sininen jonka silmistä ryömii kaloja, jos oot ampunut ittes niboot ilman toista pään puoliskoa. Jos oot kuollut kännissä, oot taivaassa kännissä. Jos oot kuollut nussiessa, saat nussia taivaassa
Ei persoon muutu uudessa elämässä, vain se että olemme kirkastetussa ruumiissa kuten jeesuskin tällä hetkellä on taivaassa. Saamme ylistää jumalaa ikuisesti pelastuksesta. Jotka ovat ottaneet jeesusken vastaan omana vapahtajaan saaut synnit anteeksi hänen verensä kautta, armon omalle kohdallemme.
PÖÖ!👻