Miksi esim. brittiläistä musiikkia on levytetty ja levytetään suurella innolla monien eri levy-yhtiöiden toimesta paljon enemmän kuin mitä Sibbeä lukuun ottamatta muun suomalaisen musiikin osalta sen nihkeätä levytysintoa koskien on yleensä laita?
Näin on tästä huolimatta, että suomalaistakin musiikkia olisi vaikka millä mitalla mitä levyttää.
Varsinkin kun ajatellaan sitä, että ei Edward Elgarkaan ole niin dominoiva hahmo Britanniassa brittisäveltäjille suunnattuja levytysprojekteja ajatellen, kuin mitä Sibbe on suomessa.
Sen sijaan Britannian musiikin levyttäminen vaikuttaa olevan monipuolisuudessaan ja rikkaassa monimuotoisuudessaan paljon suuremmassa balanssissa säveltäjien suhteellista tasa-arvoa ajatellen korostamatta ja painottamatta kenenkään yksittäisen säveltäjä etua muihin nähden levytysten suhteen.
Mutta itse olen kuunnellut laajalla rintamalla myös suomalaistenkin säveltäjien sinfonioita ja eilen lumoutuneena mm. Tolosen hienon sinfonian, Törneä ja tänään Lingon sinfoniaa jonka hän omisti Sibeliukselle ym.
Mutta Rawsthornen sinfonian kuuntelun jätin kesken heti alkuunsa eikä Berkeleykään kirpeissä Stravinsky vaikutteissaan uusklassisen ironisena sävelkieleltään syviä tunteita tuottanut allekirjoittaneessa.
Joten pistää todella pohtimaan sitä, että onko suomen syrjäinen sijainti manner Eurooppaan nähden olemattomine suhteineen ja yhteyksineen sikäläisiin musiikkimaailman vaikuttajiin ja päättäjiin yleisradioyhtiöitä, konserttitaloja ja suurten orkestereiden taiteellista johtoa myöten säveltäjäsuhteiden ohella kollegoiden välillä ja huono markkinointi ilmeisesti ainakin osittain aiheuttanut monien suomalaisten menneisyyden säveltäjien vaipumisen unholaan niin suuressa määrin, ettei monien heidän musiikkiaan ole vieläkään tullut levytetyksi.
Tuntuu siltä ettei uskota meikäläisten säveltäjien tasokkuuteen siinä määrin että niitä kuultaisiin konserteissa tai levyltä.
Mutta kyllähän mm. Ranskan ja Luxemburgin radiossakin aikoineen soitettiin mm. Törneä ja Fordellia BBC:ssä.
Mutta onko nyt kuitenkin niin, että näiden sävelkielen, vanhahtavuus, trendittömyys, epämuodikkuus, ja ehkä jopa liiallinen suomalaiskansallinen ja jurottava tosikkomaisuus leikittelevään ja hupailevaan ranskalaista sädehtivää eleganssia ja glamouria käsittävään sävelkieleen verrattuna osasyynä näiden säveltäjien epähumoristisen ja vakavan musiikin epäkiinnostavuuteen?
Tai sitten suomalaista musiikkia kohtaan tunnettu vähäinen kiinnostus epäkultivoidun kansallisen metsäläisidentiteetin takia saa aikaan sen, että suomalainen taide yleisemminkin ilmenee vähemmän nokkelana, ekstroverttinä, kosmpoliittisena, tuoreen ajanmukaisena.
Vai mistä mahtaa johtua se täydellistä välinpitämättömyyttä ja ylenkatsontaa huokuva asenne meikäläisten vanhempien säveltäjien teoksia kohtaan ja jotka ovat jääneet totaalisesti syrjään kaikkien olemassa olevien levyfirmojen luetteloista niin, etteivät edes täkäläisetkään levy-yhtiöt juuri levytä niitä?
Jollei sitten vain tuotteen myyvyys kriteerinä karsi suomalaiset säveltäjät potentiaalisesti levytettävien säveltäjien joukosta tuiki tuntemattomina ankaran karujen syrjäseutujen erakkoina, jotka eivät hengittäneet eurooppalaisen rikkaan kulttuurihistorian, monarkioiden, aateliston ja sivistyneistön ilmaa, vaan olivat syntyneet ja kasvaneet kolkossa erämaassa soiden ja rämeiden keskellä vailla minkäänlaista yhteyttä sivistyneeseen maailmaan ja vain kuvitelman mukaan jääkarhut kavereinaan hylättynä ja syrjittynä suuren maailman ulottumattomissa kykenemättä luomaan mitään aitoa ja ylevää säveltaidetta vaativaan makuun.
Ehkä suurten orkestereiden taiteelliset johtajat ajattelevat, että suomalainen menneisyyden säveltaide on vain kansanlaulunomaista suomalaiskansallista ja kansallisromanttista vongutusta ja vigutusta, ja jonka tämän katsantokannan mukaan näitä jälkijunassa tulleita kyläpelimanneja alkuvoimaisemmat ja alkuperäisemmät luovat säveltäjänerot kuten Sibelius tekivät paljon paremmin ja laadukkaammin mutta ymmärtämättä kuitenkaan sitä tyylillistä kehitystä suomen musiikissa tai monien originellien suomalaisnerojen musiikin vulkaanista alkuvoimaa, joka ylittää edellisen saavutukset uutta luovassa näkemyksen tuoreudessa ja orastavassa modernisuudessa.
Näin on tästä huolimatta, että suomalaistakin musiikkia olisi vaikka millä mitalla mitä levyttää.
Varsinkin kun ajatellaan sitä, että ei Edward Elgarkaan ole niin dominoiva hahmo Britanniassa brittisäveltäjille suunnattuja levytysprojekteja ajatellen, kuin mitä Sibbe on suomessa.
Sen sijaan Britannian musiikin levyttäminen vaikuttaa olevan monipuolisuudessaan ja rikkaassa monimuotoisuudessaan paljon suuremmassa balanssissa säveltäjien suhteellista tasa-arvoa ajatellen korostamatta ja painottamatta kenenkään yksittäisen säveltäjä etua muihin nähden levytysten suhteen.
Mutta itse olen kuunnellut laajalla rintamalla myös suomalaistenkin säveltäjien sinfonioita ja eilen lumoutuneena mm. Tolosen hienon sinfonian, Törneä ja tänään Lingon sinfoniaa jonka hän omisti Sibeliukselle ym.
Mutta Rawsthornen sinfonian kuuntelun jätin kesken heti alkuunsa eikä Berkeleykään kirpeissä Stravinsky vaikutteissaan uusklassisen ironisena sävelkieleltään syviä tunteita tuottanut allekirjoittaneessa.
Joten pistää todella pohtimaan sitä, että onko suomen syrjäinen sijainti manner Eurooppaan nähden olemattomine suhteineen ja yhteyksineen sikäläisiin musiikkimaailman vaikuttajiin ja päättäjiin yleisradioyhtiöitä, konserttitaloja ja suurten orkestereiden taiteellista johtoa myöten säveltäjäsuhteiden ohella kollegoiden välillä ja huono markkinointi ilmeisesti ainakin osittain aiheuttanut monien suomalaisten menneisyyden säveltäjien vaipumisen unholaan niin suuressa määrin, ettei monien heidän musiikkiaan ole vieläkään tullut levytetyksi.
Tuntuu siltä ettei uskota meikäläisten säveltäjien tasokkuuteen siinä määrin että niitä kuultaisiin konserteissa tai levyltä.
Mutta kyllähän mm. Ranskan ja Luxemburgin radiossakin aikoineen soitettiin mm. Törneä ja Fordellia BBC:ssä.
Mutta onko nyt kuitenkin niin, että näiden sävelkielen, vanhahtavuus, trendittömyys, epämuodikkuus, ja ehkä jopa liiallinen suomalaiskansallinen ja jurottava tosikkomaisuus leikittelevään ja hupailevaan ranskalaista sädehtivää eleganssia ja glamouria käsittävään sävelkieleen verrattuna osasyynä näiden säveltäjien epähumoristisen ja vakavan musiikin epäkiinnostavuuteen?
Tai sitten suomalaista musiikkia kohtaan tunnettu vähäinen kiinnostus epäkultivoidun kansallisen metsäläisidentiteetin takia saa aikaan sen, että suomalainen taide yleisemminkin ilmenee vähemmän nokkelana, ekstroverttinä, kosmpoliittisena, tuoreen ajanmukaisena.
Vai mistä mahtaa johtua se täydellistä välinpitämättömyyttä ja ylenkatsontaa huokuva asenne meikäläisten vanhempien säveltäjien teoksia kohtaan ja jotka ovat jääneet totaalisesti syrjään kaikkien olemassa olevien levyfirmojen luetteloista niin, etteivät edes täkäläisetkään levy-yhtiöt juuri levytä niitä?
Jollei sitten vain tuotteen myyvyys kriteerinä karsi suomalaiset säveltäjät potentiaalisesti levytettävien säveltäjien joukosta tuiki tuntemattomina ankaran karujen syrjäseutujen erakkoina, jotka eivät hengittäneet eurooppalaisen rikkaan kulttuurihistorian, monarkioiden, aateliston ja sivistyneistön ilmaa, vaan olivat syntyneet ja kasvaneet kolkossa erämaassa soiden ja rämeiden keskellä vailla minkäänlaista yhteyttä sivistyneeseen maailmaan ja vain kuvitelman mukaan jääkarhut kavereinaan hylättynä ja syrjittynä suuren maailman ulottumattomissa kykenemättä luomaan mitään aitoa ja ylevää säveltaidetta vaativaan makuun.
Ehkä suurten orkestereiden taiteelliset johtajat ajattelevat, että suomalainen menneisyyden säveltaide on vain kansanlaulunomaista suomalaiskansallista ja kansallisromanttista vongutusta ja vigutusta, ja jonka tämän katsantokannan mukaan näitä jälkijunassa tulleita kyläpelimanneja alkuvoimaisemmat ja alkuperäisemmät luovat säveltäjänerot kuten Sibelius tekivät paljon paremmin ja laadukkaammin mutta ymmärtämättä kuitenkaan sitä tyylillistä kehitystä suomen musiikissa tai monien originellien suomalaisnerojen musiikin vulkaanista alkuvoimaa, joka ylittää edellisen saavutukset uutta luovassa näkemyksen tuoreudessa ja orastavassa modernisuudessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvää pohdintaa taasen. En osaa sanoa mut ehkä suomimusan tyyliä ei moni aina ymmärrä , tätä meidän mentaliteettia joka kuuluu musassa.
Kiitoksia tästä, vaikka pari sanaa joko jäi puuttumaan tekstistä tai väärin kirjoitettu.