Neuvostoliiton radio-ohjatut "Teletanks' Talvisodassa

Ilmeisesti johtuu siitä, että ne jäivät jonkinlaiseksi kuriositeetiksi toisen maailmansodan mittakaavassa.

Jälkikäteen arvioitaessa, kun ottaa huomioon puna-armeijan suuret tappiot, niin unohtuu, että tavoitteena näiden teletankkien kokeilussa oli prioriteettina säästää miehistötappioita.

Nykysodankäyntiä ajatellen teletankit olivat rutkasti aikaansa edellä.

https://www.verkkouutiset.fi/a/tama-oli-stalinin-hirmuase-talvisodassa-robottitankki-liekinheittimilla/#:~:text=Talvisodan teletankit vaikuttavat ainakin paperilla hirmuisilta aseilta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/T-26#:~:text=Teletankkia on pidetty varhaisimpana kenttäoloissa käytettynä taistelurobottina.,saivat talvisodan aikana saaliiksi monta liekinheitinvaunuksi OT-

https://reservilainen.fi/kauko-ohjattavia-tankkeja-kaytettiin-jo-talvisodassa-tt-26-oli-alkeellinen-mutta-aikaansa-edella-oleva-panssarivaunu/#:~:text=Miehittämättömiä teletankkeja käytettiin Summan taistelussa. Niiden käyttöä,jatkettu talvisodan jälkeen. 3.8.2020 / Paavo Airo.

Saksalaisilla oli Henschel Hs 293 liitopommi!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Henschel_Hs_293

Neukkujen osuus radion kehittämiseen oli tämä: Italian Marconi keksi radion ja Venäjän Popov keksi ne häiriöt...

Neukkulassa ei olle radioita edes panssarivaunuissakaan, saatika nyt "teletankkeja"...

Lieköhän radioita ollut lentokoneissakaan?

Olihan idän ihmemaassa "sotahirviäkin",..

Typerä Yle sai kärsälleen tyhmyyksistään!


JSN:n langettava päätös Ylelle
Langettava päätös 6650/YLE/17



Yle

23.11.2017 14:00



https://yle.fi/a/3-9944785


Asia: Lainaaminen, totuudenmukainen tiedonvälitys, tietojen tarkastaminen, lähdekritiikki, kuvan harhaanjohtava käyttö, olennainen asiavirhe

Yle kertoi verkkosivuillaan ja pääuutislähetyksessään puna-armeijan kouluttaneen hirviä taistelutarkoituksiin. Jutuissa oli olennaisia asiavirheitä. Tiedot oli saatu uudesta turisteille suunnatusta museosta, mutta niiden alkuperäisenä lähteenä oli venäläisen lehden aprillipila. Yle korjasi noin kuukautta myöhemmin tv-uutisten virheitä pääuutislähetyksessään, mutta korjausta ei tehty Journalistin ohjeiden mukaisesti viipymättä. Lisäksi Yle teki aiheesta verkkosivuilleen jatkojutun, jossa alkuperäisen jutun tiedot todettiin kiistanalaisiksi. Verkkosivuilla julkaistun alkuperäisen jutun virheitä ei kuitenkaan korjattu Journalistin ohjeiden mukaisesti ja korjausten jälkeenkin Yle käytti jutussa manipuloitua kuvaa kertomatta siitä yleisölle. Jatkojuttu perustui kuitenkin Ylen omaan tiedonhankintaan, joten siinä ei ollut tarpeen mainita muita lähteitä.

Kantelu 15.8.2017

Kantelu kohdistuu Ylen verkkosivuillaan 26.6.2017 julkaisemaan ja samana päivänä puoli yhdeksän uutisissa esittämään juttuun ”Suomen armeijan luolaan Venäjällä tehty sotamuseo paljastaa puna-armeijan salaisen aseen: sotahirvet”. https://yle.fi/uutiset/3-9686135
Kantelu kohdistuu myös Ylen verkkosivuillaan 28.7.2017 julkaisemaan juttuun ”Kansallisarkiston tutkija tyrmää tiedot Neuvostoliiton sotahirvistä – venäläismuseo myöntää nojaavansa vain verkkolähteisiin”. https://yle.fi/uutiset/3-9747074 siltä osin, onko tämä jatkojuttu riittävällä tavalla korjannut alkuperäisen jutun virheet sekä olisiko kantelijan omat jutut pitänyt merkitä jatkojutun lähteiksi. Jatkojutussa ollutta museonjohtajan haastattelua ei otettu käsittelyyn JO 20:n näkökulmasta, koska kantelu ei kohdistunut kyseisen jutun virheellisyyteen ja koska asiantuntija kiisti museonjohtajan näkemykset jo jutussa.
Kantelijan mukaan Yleisradio julkaisi 26.6.2017 verkkosivuillaan sekä pääuutislähetyksessään jutun Huuhkanmäen sotahistoriallisesta museosta ja siitä, kuinka se ”paljastaa puna-armeijan salaisen aseen: sotahirvet”. Kyseessä oli kantelijan selvityksen mukaan seitsemän vuotta vanha venäläinen aprillipila Popular Mechanics -nimisestä julkaisusta. Kantelijan mukaan Huuhkanmäen museon kuvat olivat manipuloituja tai väärässä yhteydessä. Jutussa kerrottiin, että puna-armeijan tavoitteena oli tehdä eläimistä syvässä lumessa liikkuvaa ratsuväkeä ja liikkuvia ampuma-alustoja.
Kantelija kertoo ilmoittaneensa Yleisradion käyttämästä manipuloidusta kuvasta 13.7. sekä tarinan olevan aprillipila, ja pyytäneensä oikaisua sekä lähdeviitettä asiasta julkaisemaansa verkkoartikkeliin. Kantelijan mukaan päätoimittaja ei vastannut, mutta jutun kirjoittaja lähetti hänelle sähköpostia 17.7.2017. Erikseen kysyttäessä ei selvinnyt, tekikö hän tämän oma-aloitteisesti.
Kantelijan mukaan toimittaja ei halunnut oikaista juttua ja piti esimerkiksi kuvaa ”hirvellä ratsastavasta naissotilaasta” vahvana todisteena. Kantelija kertoo tutkineensa koko jutun väitteineen 23.7.2017 jatkoartikkelissaan ”Yle ja Iltalehti uskovat yhä sotahirviin” ja lähettäneensä sen Yleisradioon. Artikkelissaan kantelija kertoi todistaneensa viitteiden avulla tiedot vääriksi, kuvat manipuloiduiksi ja jutun aprillipilaksi. Kantelijan mukaan Popular Mechanicsin artikkelin lopussa lukee selvästi jutun olevan aprillipila, asia selviää jo Google-kääntäjällä. Sotahirviä ei koskaan ollut olemassa, hirviä oli yritetty kouluttaa sodan jälkeen vain pienessä määrin ja kokeiltu vetojuhtana. Yle ei vastannut kantelijan oikaisupyyntöön.
Kantelija totea, että lopulta Yleisradio julkaisi 28.7. Kansallisarkiston tutkijan Dmitri Frolovin haastattelun, jossa tämä toteaa täsmälleen samat asiat lyhennettynä. Frolovin mukaan kuvat olivat manipuloituja, tiedot olivat mahdollisesti aprillipilasta, sotahirviä ei koskaan ollut olemassa ja hirviä oli kokeiltu vain pienessä määrin vetojuhtana. Museon johtaja väittää samassa jutussa sotahirvien olevan edelleen totta, vaikka mitään todisteita ei pystytä esittämään. Kantelijan mukaan Ylen jutussa viitataan ”vilkkaan keskustelun” yhteydessä hänen ensimmäiseen artikkeliinsa. Kantelijan mukaan asiaa korjattiin myös Yleisradion uutislähetyksessä 28.7.2017. Kantelijan mukaan jutussa ei ollut minkäänlaista oikaisulähdettä.

Loput linkistä...

Myös saksalaisilla oli Leichter Ladungsträger Goliath kauko-ohjattava tela-ajoneuvo.
Sen käyttötarkoitus oli tuhota kuljettamallaan räjähdelatauksella muun muassa vihollisen panssarivaunuja tai linnoitteita.


Ajatus perustui saksalaisten vuoden 1940 lopulla Seinestä löytämään ranskalaiseen pienoistela-ajoneuvon prototyyppiin, jonka oli suunnitellut ajoneuvosuunnittelija Adolphe Kégresse. Marraskuussa 1940 bremeniläinen Carl F.W. Borgward -autotehdas määrättiin kehittämään pieni, kauko-ohjattu tela-ajoneuvo, joka kuljettaisi ainakin 50 kiloa räjähteitä. Tulituksesta piittaamatta Goliath voitaisiin ohjata 650-metrisen kaapelin välityksellä räjähtämään vihollisen asemiin. Ensimallit eivät olleet erityisen tehokkaita. Sähkömoottorit olivat liian heikkoja eivätkä ne edenneet maastossa kovin hyvin. Goliathin valmistaminen oli kallista, ja hienokomponentit nielivät niukkoja strategisia raaka-aineita. Myös 30-kiloiseksi pienennetty räjähdelataus huomattiin rintamalla riittämättömäksi. Kaikkiaan 2 650 valmistetuista Goliatheista päätyi rintamakäyttöön. Valmistus lopetettiin tammikuussa 1944.

Itse Goliath ei lakannut olemasta – se varustettiin yksinkertaisemmalla, halvemmalla ja tehokkaammalla polttomoottorilla. Samalla panssarointia lisättiin. Polttomoottorilla varustettu Goliath ei osoittautunut edeltäjäänsä paremmaksi. Sen tuottaminen oli toki halvempaa, mutta käyttö rajoittui edelleen valikoituihin tilanteisiin. Saksalaiset käyttivät sitä enimmäkseen miinakenttien raivaamiseen, joka ei ollut Goliathin tarkoitus. Goliathin vähäisestä käytöstä kertoo muun muassa se, että kaikkiaan 5 000 valmistetusta Goliathista oli tammikuussa 1945 jäljellä vielä 3 800 kappaletta.

Eräs tunnetuimpia tämän aseen käyttöjä oli Pariisissa keväällä 1944 kun sellainen lähetettiin tuhoamaan Grand Palais -näyttelyrakennuksen kellariin linnoittautunut ranskalainen vastarintaosasto; koko rakennus syttyi taistelussa palamaan ja sen mukana tuhoutui ruotsalainen Jean Houcken omistama sirkus kalustoineen ja eläimineen; surmansa sai muun muassa kaksi leijonaa sekä parikymmentä rotuhevosta

Neuvostoliiton telepanssarivaunujen ensimmäinen taistelukäyttö tapahtui helmikuussa 1940 Viipurin lähellä Talvisodan aikana. TT-26-telepanssarivaunut sijoitettiin etenevien linjapanssarivaunujen eteen. Ne kaikki kuitenkin juuttuivat kranaatinkuoppiin ja suomalaiset 37 mm:n Bofors-panssarintorjuntatykit tuhosivat ne.

Toinen ja ilmeisesti viimeinen kauko-ohjattavien panssarivaunujen käyttö tapahtui vuonna 1942 Sevastopolin lähellä. Helmikuun 27. päivänä neuvostojoukot ottivat käyttöön kauko-ohjattavia tanketteja. Nämä olivat vanhoja T-27-panssarivaunuja, jotka oli siihen mennessä poistettu taisteluyksiköistä ja joita oli jäljellä enää vain koulutusyksiköissä. Tankettien aseistus poistettiin ja korvattiin tehokkaalla TNT-panoksella. Tanketteja ohjattiin langoilla. Kauko-ohjauslaitteisto luotiin Moskovassa Sähköteollisuuden kansankomissariaatin tehtaalla nro 627 sotilasinsinööri 3. luokan A.P. Kazantsevin valvonnassa. Kazantsevista tuli myöhemmin tunnettu tieteiskirjailija. Kuusi tällaista tankettia toimitettiin Krimille. Helmikuun 27. päivän aamuna tanketit laukaistiin saksalaisten asemiin. Kaksi tankettia räjähti vihollisen asemissa, kaksi muuta räjähti ennen maaliaan ja kaksi tuhoutui saksalaisten tykistötulessa.