On asioita mitä olen oppinut ja yks tärkein asia, että jokainen suree omalla tavallaan ja suruaika on eripituinen.
Omani oli ihan kauhea aika. Ystävien mielestä surin liian kauan ja lähtivät pois minun elämässäni. Ystävät eivät tajunneet kuinka tärkeä sinä olit minulle.
Pahinta sinun kuolemasi ei ollu pelkästään kuolemasi vaan ihmiset lähti pois minun elämästäni.
Yht'äkkiä olin täysin yksin, vaikka olin vielä täysin rikkinäinen ja vailla tulevaisuuden suunnitelmia. Se pimeyden voima oli todellakin voimakas ja melkein pimeyden metsä vei minut.
Mutta sitten kohtalo puuttui asiaan ja tajusin, että sinä haluat että voisin paremmin. Todella hitaasti aloin pääsemään pimeydestä pois.
Edelleenkään enää en luota ihmisiin ja tiedän, että vain minä rakastan itseäni täysin.
En ole katkera, että kuolit vaan miksi minun Ystävät eivät kulkeneet minun rinnalla ja aivan kun sinun kuolemasi ei olisi saanut mitenkään vaikuttaa minuun?
Sinun kuolemasi opetti, ettei he ollu minun ystäviä.
En saanut sinusta puhua. Aivan kun et olisi ollut koskaan ollu minulle tärkeä. Niin kauan kun elit sain sinusta puhua ja se on tässä Pahinta.
Kunnes väsyin ja kaikki muuttui ja hetken ajan sain sinusta puhua ja se auttoi minua pääsemään eteenpäin elämässäni. Puhuin kaikki tunteet ja pahan olon ja aivan kaiken mutta se pimeyden aika jäi minun sydämeen ja vaikuttaa edelleenkin minun elämässäni.
Olen kokenut jotain mitä en ikinä enää halua kokea. Surua ja kuolemaa kestää jos on joku lähellä mutta yksinään se on kuin maapäällinen helveeetti.
Sitä miettii mitä pahaa on tehnyt? No vastaus on ettei ihmiset ymmärrä että sureminen on jokaisen kohdalla eri pituinen.
Älkää jättäkö ihmisiä yksin, jos ette jaksa tukea niin jos mahdollista hankkikaa ihmiselle apua ja pyytäkää hänen hakea apua. Ihminen ei välttämättä heti hae apua jos sitä tarvii vaan pitää antaa aikaa sille.
Omani oli ihan kauhea aika. Ystävien mielestä surin liian kauan ja lähtivät pois minun elämässäni. Ystävät eivät tajunneet kuinka tärkeä sinä olit minulle.
Pahinta sinun kuolemasi ei ollu pelkästään kuolemasi vaan ihmiset lähti pois minun elämästäni.
Yht'äkkiä olin täysin yksin, vaikka olin vielä täysin rikkinäinen ja vailla tulevaisuuden suunnitelmia. Se pimeyden voima oli todellakin voimakas ja melkein pimeyden metsä vei minut.
Mutta sitten kohtalo puuttui asiaan ja tajusin, että sinä haluat että voisin paremmin. Todella hitaasti aloin pääsemään pimeydestä pois.
Edelleenkään enää en luota ihmisiin ja tiedän, että vain minä rakastan itseäni täysin.
En ole katkera, että kuolit vaan miksi minun Ystävät eivät kulkeneet minun rinnalla ja aivan kun sinun kuolemasi ei olisi saanut mitenkään vaikuttaa minuun?
Sinun kuolemasi opetti, ettei he ollu minun ystäviä.
En saanut sinusta puhua. Aivan kun et olisi ollut koskaan ollu minulle tärkeä. Niin kauan kun elit sain sinusta puhua ja se on tässä Pahinta.
Kunnes väsyin ja kaikki muuttui ja hetken ajan sain sinusta puhua ja se auttoi minua pääsemään eteenpäin elämässäni. Puhuin kaikki tunteet ja pahan olon ja aivan kaiken mutta se pimeyden aika jäi minun sydämeen ja vaikuttaa edelleenkin minun elämässäni.
Olen kokenut jotain mitä en ikinä enää halua kokea. Surua ja kuolemaa kestää jos on joku lähellä mutta yksinään se on kuin maapäällinen helveeetti.
Sitä miettii mitä pahaa on tehnyt? No vastaus on ettei ihmiset ymmärrä että sureminen on jokaisen kohdalla eri pituinen.
Älkää jättäkö ihmisiä yksin, jos ette jaksa tukea niin jos mahdollista hankkikaa ihmiselle apua ja pyytäkää hänen hakea apua. Ihminen ei välttämättä heti hae apua jos sitä tarvii vaan pitää antaa aikaa sille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se tie kesti todella pitkään että pystyn nykyään hymyilemään. Selvisin vaikka jossain vaiheessa itkin koko ajan. En itkenyt pelkästään sinun kuolemasi takia vaan ystävien kylmän kohtelun takia.
En ollu heidän mielestään ystävyyden arvoinen ihminen.
Moni heistä, jotka olivat elämässäni kuin elit on lähtenyt pois minun elämästäni. Moni ihminen, johon luotin näytti sinun kuolemasi ansiosta minulle totuuden. Totuuden joka on rankka ja epämiellyttävä. En ollutkaan hänelle minkään arvoinen.
Olisinpa tiennyt Totuuden kun vielä elit... Olisin tehnyt toisenlaisia päätöksiä...
Sinun rakkaus antaa voimaa jaksaa.
Olisitpa täällä! Olet ikuisesti lähellä minua. En unohda sinua koskaan.
Välillä näen sinusta unta.
Kiitos että olit elämässäni
Välillä valvon jitten näkisi unta josta joudun heräämään.
Otan osaa suruusi. Voisinpa jotenkin lohduttaa sinua.
Minäkin jäin ihan yksin. En tiedä kuinka kestän. En tule toipumaan koskaan.
Tiesin sen jo etukäteen.
Ei ihminen surussaan pysty hakemaan apua itselleen jos ei ole kuin joku järjestö.
Näin on. Ihmisen ei pitäisi jäädä surussaan yksin, mutta jos ei läheisiä ole,
on ylivoimaista pystyä ottamaan yhteyttä mihinkään järjestöihin.
Suru voi murtaa ihmisen toimintakyvyttömäksi.
Minulta kun kuoli omainen, tuttavat ja kaverit taisivat kuvitella, että minäkin olin kuollut, kun eivät enää pitäneet yhteyttä.
Miksi ihmistä aletaan välttelemään, kun jonkun omainen kuolee ? Sama kysymys, jos ihminen sairastuu, niin muut alkavat välttelemään, siinä jää yksin.
Luulen, että ihmiset ei tiedä miten suhtautua, mitä sanoa.
Sitten kun itse menettää rakkaan läheisen tietää.
No ei tiedä. Mutta riittää, kun sanoo: "Otan osaa."
Hyvä aloittaja, otan osaa suruusi,
olen samantapaisessa tilanteessa.
Jäin totaalisen yksin.
Menetin elämäni ainoan ihmisen ja elämästäni tuli tyhjä.
Helposti oletetaan, että hautajaisten jälkeen alkaa toipua,
mutta emme aavistakaan millaista tulee olemaan sen jälkeen,
että läheisen menetystä seuraa loputon suru, poissaolo,
tyhjyys, jossa koemme itsemme merkityksettömiksi, lohduttomina,
ahdistuneena ja masentuneena surusta.
Ihmiset, jotka eivät ole kokeneet puolison menetystä odottavat,
että "terästäydyt" tajuamatta, että vaatimus on kohtuuton,
koska suru ei ole järjellä pois "hoidettavissa".
Minä olen jo vanha ja toivon pääseväni rakkaani luo.
Sinulle toivotan kaikkea hyvää,
vaikkei mitään sellaista ei tule enää koskaan mitä sait kokea.
Silti voi tulla hyvä elämä, vaikkakin toisenlainen elämä,
sanottiin minulle.
En uskonut siihen alunperinkään.
Ei tässä iässä enää mitään tule.
Elämä ei tunnu miltään.
Elämänhalu on mennyt,
mutta olen onnellinen sinun puolestasi,
että pimeys on väistynyt elämästäsi ♥️
Surullinen tapaus.
On kauheaa, kun ei voi puhua kenenkään kanssa ihmisestä, jonka menetti.