Lyhennelmä ET-lehden jutusta, allaolevassa linkissiä on enemmän.
"Kun Juha Mieto aamuisin herää ja katsoo kylpyhuoneen peiliin, hän virnistää peilikuvalleen. –Seison peilin edessä ja nauran, että häh hää mikä äijä. Oikein pelleilen, vedän omaa teatteria itteni kans. Vain nauramalla jaksan tämmöistä ukkoa.
Juha Mieto, 76, on poikkeuksellinen mies päästä varpaisiin. Sen todistavat numerot:
Hän on 197 senttiä pitkä. Kämmenet ovat valtavan isot, leveydeltään 27–28 senttiä.
Juha Mieto nauraa, itselleen.
– Varmaan ihmiset ajattelevat, että Jussi on vähän pöpi. Ajatelkoot! Täällä Kurikassa saan olla oma itteni, Juha sanoo.
–Nuorena sureksin herkemmin. Saatoin katsoa itteäni peilistä ja sanoa, että häpeä Jussi. Häpeä sitä sun tätä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän itseäni murehdin ja märehdin. Lehmät ovat sitä varten, että ne märehtivät.
–Minussa on kaksi luonnetta.Ensimmäinen on tämä, joka pärjäilee tällä tavalla ihmisten kanssa.
– Kotona minulla on toinen luonteeni, siellä olen erakko. Nautin olla yksin. Varsinkin pimeässä nautin. Ehtoolla kotonakin, jos poika on töissä ja minä yksin, sammutan kaikki valot. Pidän vain television päällä ja istun. Yksin, pimiässä. Kerta kaikkiaan nautin. Yhtään en osaa selittää, miksi.
– Jos minut jostain muistetaan, niin toivottavasti siitä, että olin jämpti. En ole myöhästynyt koskaan. Paitsi pari kertaa maalista.
Juha asuu kotitalossa kahdestaan 37-vuotiaan poikansa Petterin kanssa.
Kahdestaan isä ja poika ovat asuneet talossa tapaninpäivästä 1996 asti. Silloin Juhan vaimo Minna, 45, sai sydänkohtauksen ja kuoli.
– Poika oli silloin kahdeksan vuotta ja kymmenen päivää. Hän tuli polvelleni istumaan. Itkettihin. Sitten lämmitin saunan.
Siitä alkaen Juha lämmitti saunan joka ilta kello 18.
Poika tuli polvelleni istumaan. Itkettihin. Sitten lämmitin saunan.
– Keksin semmoisen pienen rituaalin, kun en oikein muutakaan keksinyt. Hirviästi siinä ei juteltu. Aika hiljaa pojan kanssa lauteilla istuttiin. Mutta sillä tavalla kun joka ilta istuu, tuloo se tärkein eli luottamus.
Surun keskellä Juha opetteli ensimmäistä kertaa tekemään ruokaa ja oppikin. Hän meni myös leskien vertaistukiryhmään.
– Leskeä voi ymmärtää vain toinen leski, eikä aina sekään.Leskiryhmässäni jonkun puoliso oli tehnyt itsemurhan. Tuon lesken suru oli ihan eri surua kuin minun. Ei meidän kahden tukikeskustelu lähtenyt sujumahan ollenkaan.
Juha kävi ryhmässä kerran. Sen jälkeen hän päätti, että kärvistelee murheessa oikein kunnolla itsekseen ja päästää siitä sitten kokonaan irti.
– Elämä jatkuu ja kello käy. Vaikeista asioista on päästävä yli mahdollisimman nopiaan. Kun jotakin itselleen rakasta menettää, ei elämästä ikinä samanmoista tule, mutta ihan hyvä siitä voi tulla silti."
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/juha-mieto-76-leskea-voi-ymmartaa-vain-toinen-leski-eika-aina-sekaan
"Kun Juha Mieto aamuisin herää ja katsoo kylpyhuoneen peiliin, hän virnistää peilikuvalleen. –Seison peilin edessä ja nauran, että häh hää mikä äijä. Oikein pelleilen, vedän omaa teatteria itteni kans. Vain nauramalla jaksan tämmöistä ukkoa.
Juha Mieto, 76, on poikkeuksellinen mies päästä varpaisiin. Sen todistavat numerot:
Hän on 197 senttiä pitkä. Kämmenet ovat valtavan isot, leveydeltään 27–28 senttiä.
Juha Mieto nauraa, itselleen.
– Varmaan ihmiset ajattelevat, että Jussi on vähän pöpi. Ajatelkoot! Täällä Kurikassa saan olla oma itteni, Juha sanoo.
–Nuorena sureksin herkemmin. Saatoin katsoa itteäni peilistä ja sanoa, että häpeä Jussi. Häpeä sitä sun tätä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän itseäni murehdin ja märehdin. Lehmät ovat sitä varten, että ne märehtivät.
–Minussa on kaksi luonnetta.Ensimmäinen on tämä, joka pärjäilee tällä tavalla ihmisten kanssa.
– Kotona minulla on toinen luonteeni, siellä olen erakko. Nautin olla yksin. Varsinkin pimeässä nautin. Ehtoolla kotonakin, jos poika on töissä ja minä yksin, sammutan kaikki valot. Pidän vain television päällä ja istun. Yksin, pimiässä. Kerta kaikkiaan nautin. Yhtään en osaa selittää, miksi.
– Jos minut jostain muistetaan, niin toivottavasti siitä, että olin jämpti. En ole myöhästynyt koskaan. Paitsi pari kertaa maalista.
Juha asuu kotitalossa kahdestaan 37-vuotiaan poikansa Petterin kanssa.
Kahdestaan isä ja poika ovat asuneet talossa tapaninpäivästä 1996 asti. Silloin Juhan vaimo Minna, 45, sai sydänkohtauksen ja kuoli.
– Poika oli silloin kahdeksan vuotta ja kymmenen päivää. Hän tuli polvelleni istumaan. Itkettihin. Sitten lämmitin saunan.
Siitä alkaen Juha lämmitti saunan joka ilta kello 18.
Poika tuli polvelleni istumaan. Itkettihin. Sitten lämmitin saunan.
– Keksin semmoisen pienen rituaalin, kun en oikein muutakaan keksinyt. Hirviästi siinä ei juteltu. Aika hiljaa pojan kanssa lauteilla istuttiin. Mutta sillä tavalla kun joka ilta istuu, tuloo se tärkein eli luottamus.
Surun keskellä Juha opetteli ensimmäistä kertaa tekemään ruokaa ja oppikin. Hän meni myös leskien vertaistukiryhmään.
– Leskeä voi ymmärtää vain toinen leski, eikä aina sekään.Leskiryhmässäni jonkun puoliso oli tehnyt itsemurhan. Tuon lesken suru oli ihan eri surua kuin minun. Ei meidän kahden tukikeskustelu lähtenyt sujumahan ollenkaan.
Juha kävi ryhmässä kerran. Sen jälkeen hän päätti, että kärvistelee murheessa oikein kunnolla itsekseen ja päästää siitä sitten kokonaan irti.
– Elämä jatkuu ja kello käy. Vaikeista asioista on päästävä yli mahdollisimman nopiaan. Kun jotakin itselleen rakasta menettää, ei elämästä ikinä samanmoista tule, mutta ihan hyvä siitä voi tulla silti."
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/juha-mieto-76-leskea-voi-ymmartaa-vain-toinen-leski-eika-aina-sekaan
Vastaukset 14
Vanhimmat
Suuri hiihtäjä, muistan olympiaviestin 1976 kun Juha otti Norjan Einar Sagstuenin kiinni ja pyyhälsi vauhdilla ohi, Suomi otti kultaa.
Siellä se Juha poikansa kaksin elää. Onko poika jäänyt isänsä "vangiksi" ?
Eikö hänellä ole perhettä ?
Mietaa päätti jäädä yksin aika nuorena. Jäin itse yksin iäkkäämpänä.
Säpsähtelen yhä kun ollen kuulevinani tuttuja ääniä ja itken kun ne ovatkin
ikävästä johtuvia "harhoja", eivät totta. Rakkain ihmiseni ei tule koskaan enää.
"Juha asuu kotitalossa kahdestaan 37-vuotiaan poikansa Petterin kanssa."
Kyllä minua hiukan säälittää, että poikakin on yksin.
Mistä osaat sääliä häntä? Ja miksi?
Ettei hän ole irrottautunut isästään ja ottanut vaimoa.
Tai hommannu kassien tyhjennys-naista.
Jussi:
–Nuorena sureksin herkemmin. Saatoin katsoa itteäni peilistä ja sanoa, että häpeä Jussi. Häpeä sitä sun tätä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän itseäni murehdin ja märehdin. Lehmät ovat sitä varten, että ne märehtivät.
–Minussa on kaksi luonnetta.Ensimmäinen on tämä, joka pärjäilee tällä tavalla ihmisten kanssa.
– Kotona minulla on toinen luonteeni, siellä olen erakko. Nautin olla yksin. Varsinkin pimeässä nautin. Ehtoolla kotonakin, jos poika on töissä ja minä yksin, sammutan kaikki valot. Pidän vain television päällä ja istun. Yksin, pimiässä. Kerta kaikkiaan nautin. Yhtään en osaa selittää, miksi.
Onko se pohjalaisuutta vai suomalaisuutta erakkoutta ?
Suomalainen on outo.
Viisi vuotta sitten menetin ihanimman ja rakkaimman ihmiseni.
Puolisoni. En ole toipunut vieläkään. Kaipaus on hellittämätön.
Kyllä Jussi varmaan voimaantuu vielä.
Tokihan naimaan mieli Jussilla ois.
Jussi varmaan pystys vielä lapsia siittämään.
Saattaa Jussilla yhdyntähaaveitakin vielä olla.