Ravintolalautta kullan huuhtoja jälleen konkurssi

Joko kohta satama-altaassa on matkailuautokin?
Kultaa jos varissut lattianrakoihin niin hyvin menee pohjaan.

Gold Store Finlandin tekemien kauppojen kate on ollut jopa 96 prosenttia.

Moni kultakorujaan myynyt ihminen on ollut todennäköisesti tietämätön kullan markkinahinnasta.
Suomessa toimivien kultaliikkeiden tekemät kaupat ovat herättäneet epäilyksiä, käy ilmi Aamulehden selvityksestä.

Lehti sai haltuunsa kultayhtiö Gold Store Finlandin sisäisiä asiakirjoja vuosilta 2022–2025. Niistä selviää muun muassa ostetun kullan ja hopean grammamääriä sekä kuitteja myynneistä.


Hopeaa ja kultaa myyneille yksityishenkilöille on maksettu vain murto-osa kulloisestakin markkinahinnasta. Aamulehden selvityksen mukaan yhtiö on tehnyt viime vuosien aikana kovakatteisia kulta- ja hopeakauppoja, erityisesti iäkkäämpien ihmisten kanssa.
Kovakatteisista kaupoista liki kaikki on tehty 1930-1960-luvulla syntyneiden kanssa.
Gold Store Finland ostaa kultaa kiertävillä matkailuautoilla. Yhtiön kivijalkaliikkeet toimivat Kultahopean ja Kultavintagen nimillä.
Yrityksen myyntikatteet kaupoista ovat olleet hurjia – jopa 96 prosenttia. Keskimääräinen myyntikate on ollut yli 90 prosenttia kymmenien kauppojen perusteella.

Vakiintuneiden kultaliikkeiden myyntikate on puolestaan noin 20 prosenttia.

Esimerkiksi kesällä 2023 kuopiolaismies myi yhtiölle 39 grammaa puhdasta hopeaa, 47 grammaa puhdasta kultaa sekä esineitä, kuten kelloja. Hän sai tästä 110 euroa, kun pelkästään kullan ja hopean markkina-arvo olisi ollut 2700 euroa.

Aamulehden tietojen mukaan iäkkäämpien ihmisten huijaaminen olisi ollut suunnitelmallista. Gold Store Finlandista on tehty rikosilmoitus Helsingin poliisille, joka ei ole vielä tehnyt päätöstä esitutkinnan aloittamisesta.
Yhtiön omistaja ja toimitusjohtaja Matias Kerminen kiistää Aamulehden esittämät väitteet ja uskoo, että poliisille tehdyssä rikosilmoituksessa tullaan tekemään syyttämättäjättämispäätös.

– Yksittäisistä kaupoista johdetut prosenttiluvut eivät anna oikeaa kuvaa todellisesta katteesta tai yhtiön toiminnasta, hän kirjoittaa lehdelle lähettämässään sähköpostiviestissä.
Kaikkia asiakkaita kohdellaan Kermisen mukaan samalla tavalla, iästä riippumatta ja kaupankäynti perustuu aina vapaaehtoisuuteen.

Poliisilla on käynnissä yksi petostutkinta Hämeessä yhtiön toiminnasta. Iäkkäälle naiselle oli maksettu 150 euroa hänen myymistään koruista punnitsematta niiden painoa. Naisen myymän kullan sen hetkinen markkina-arvo oli yli 11 000 euroa.
Rikos- ja prosessioikeuden emeritus­professori Matti Tolvasen mukaan yhtiön katteet ovat olleet poikkeuksellisen suuria.
Hän pitää mahdollisena, että koruja myyneillä iäkkäämmillä ihmisillä ei ole ollut tietoa kullan markkinahinnasta. Lain mukaan ihmisen ymmärtämättömyyttä ei saa käyttää hyväksi kauppaa tehtäessä.

Lapissa on hyviä kohteita oikealle kaivokselle.
Miksi huijata, avuttomia, heikkoja, puolikuntoisia kun on oikeitakin paikkoja mistä sitä kultaa voisi koneellisesti kaivaa.

Vanhuksilta huijaaminen ei ole arvokasta, oikeudenmukaista. He ovat monet työpanoksellaan kustantaneet meille nykyisen Suomen.
He ovat kanssa kansalaisia ja veljiä?

Tällaisten juttujen levittely voi johtaa ongelmiin.

Kaivoslain 7 §:n 1 momentissa viitataan kaivosmineraalien löytämiseksi tehtävään tutkimukseen etsintätyönä, jota jokaisella on oikeus tehdä toisenkin alueella. Kaivoslain 7 §:n 1 momentin mukaan:

“Jokaisella on toisenkin alueella oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi tehdä geologisia mittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiä näytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä ( etsintätyö ).”

Lähtökohtaisesti malminetsintä edellyttää maanomistajan suostumusta malminetsinnälle. Kaivoslain 9 §:n 1 momentin mukaan:

“Malminetsintään on oltava kaivosviranomaisen lupa ( malminetsintälupa ), jos malminetsintää ei voida toteuttaa 7 §:n mukaan etsintätyönä tai kiinteistön omistaja ei ole antanut siihen suostumustaan.”

Jos maanomistaja tai haltija ei anna suostumustaan malminetsinnälle, malminetsintään tarvitaan malminetsintälupa.

Milloin malminetsintä on mahdollista ilman maanomistajan suostumusta

Perinteisen oikeustieteellisen näkökulman mukaan valtiot ovat hyödyntäneet lain säätämisessä kolmea eri mallia kaivostoiminnan järjestämiseen. Mallit eivät kuitenkaan ole puhtaina käytössä, vaan kaivostoiminnan järjestämiseen hyödynnetään eri mallien piirteitä. Ensinnäkin kaivostoiminta voi perustua konsessioperiaatteeseen, jolloin valtio katsoo omistavansa maankamaran raaka-aineet ja voivansa näin vapaasti päättää, kenelle myönnetään oikeus hyödyntää raaka-aineita.

Toiseksi kaivostoiminta voi perustua maanomistajan oikeuteen, jolloin oikeus raaka-aineiden hyödyntämiseen kuuluu maanomistajalle, eikä raaka-aineita voida hyödyntää ilman maanomistajan suostumusta. Kolmantena kaivostoiminta voi perustua valtausjärjestelmään, joka suosii raaka-aineen löytäjää. Suomen kaivoslainsäädännössä on piirteitä kolmannesta mallista, mutta lainsäädännössä on otettu huomioon myös maanomistajan oikeudet.

Kaivoslain 7 §:n 1 momentin sanamuoto viittaa jokaisenoikeuksiin, mutta sanamuodon perusteella sallitaan myös jokaisenoikeuksia laajempi toiminta. Jokaisenoikeudet takaavat jokaiselle oikeuden etsiä kaivosmineraaleja myös toisen omistamalla tai hallitsemalla maalla, mutta sen lisäksi sallitaan näytteidenotto. Etsintätyöllä tarkoitetaan malminetsinnän ensivaiheessa suoritettavia tutkimuksia ja mittauksia. Tyypillisiä ensivaiheen mittauksia ovat esimerkiksi lentomittaukset, muodostumien ja kallioperän kartoitus sekä maastossa tapahtuva havainnointi. Kaikki etsintätyö on kuitenkin tehtävä aiheuttamatta vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä. Niinpä etsintätyö ei voi olla samalla alueella kovin pitkäaikaista tai suunnitelmallista ja järjestelmällistä.

Kaivoslain 7 §:n nojalla voidaan ottaa näytteitä vasaralla, lapiolla, käsin kannettavalla minikairalla tai sahaamalla timanttilaikalla. Näytteenotto on mahdollista vain rajoitetusti ja perustuen tapauskohtaiseen harkintaan. Toiminta ei saa aiheuttaa vahinkoa tai tarpeetonta haittaa ja häiriötä.Toisen maata ei saa muuttaa ulkonaisesti toiseksi, mutta vähäisiä harmittomia jälkiä voi jättää. Näytteenotto edellyttää, että tutkimuspaikan jäljet entisöidään. Näytteenotto iskuporakalustolla, kairauskoneella sekä tutkimuskaivannot- ja ojat kaivinkoneella eivät ole mahdollisia kaivoslain 7 §:ssä tarkoitettuna etsintätyönä.