Oma äitini käytti minuun väkivaltaa koko minun lapsuuteni ajan. Hän heitteli mua hiuksista pitkin seiniä, jahtasi mua puukolla, sylki mun naamaan, löi mua, potki mua ja kerran kun olin 16-vuotias hän tunki mun pään hänen tisseihin ja tukehdutti mua sillä tavalla. Äiti on melkein 180cm lihava nainen joten en pystynyt mitenkään puolustamaan itseäni. Kerran 15-vuotiaana soitin poliisit, mutta äiti valehteli että käytin myös häneen väkivaltaa vaikka olen häntä 20cm lyhyempi joten en edes pystynyt käyttämään mitään kunnon väkivaltaa muuta kuin että saatoin heittää tavaran itsepuolutukseksi. Jouduin siitä hänen valheestaan myös poliisin kuulusteluun. Syyttäjä uskoi äidin kertomusta enemmän ja syyttäjä katsoi että molemmissa on vikaa joten siitä ei tullut mitään. Muutin pois kun täytin 18-vuotta, olen nyt 19-vuotias nainen ja olen välillä vieläkin äidin kanssa yhteydessä, mietin pitäisikö katkaista välit kun nämä menneisyyden asiat häiritsee aika paljon eikä äiti halua käydä näitä läpi. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja oletteko vanhempienne kanssa väleissä?
Väkivaltainen äiti, kannattaako olla yhteydessä?
Anonyymi-ap
2287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että en olisi tekemisissä. Tilanne olisi toinen, jos hän olisi katunut tekojaan ja pyytänyt niitä anteeksi. Ei sinulla ole mitään velvoitteita häntä kohtaan, vaan pidät nyt itsestäsi huolta. Tiedän että sattuu valtavasti, itsellä äitisuhde oli myös todella vaikea. Ja mitään ei sitten koskaan selvitetty äidin kanssa. Aina toivoin mielessäni, että äiti haluaa vielä rehellisesti puhua asioista, joita välillemme jäi hiertämään.
Mutta minä olin se syypää ihan kaikkeen ja sylkykuppi, niin jossain vaiheessa otin etäisyyttäkin, että vaihdettiin vähän kauemmas asumaan. Tulipa hän tietenkin joskus vkl ja yökylään, lapsenlastaan tapaamaan. Silloin meni hermot aina, se traumataakka oli niin iso ja sai pimahtamaan.
Minulla oli myös sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa äidiltä ja vanhemmalta siskolta lapsuudessa. Sitä aikaa ei sitten koskaan koittanut, että äidin kanssa olisi voinut enää selvittää mitään mistään menneistä tai nykyisistä tapahtumista. Eikä se johtunut siitä Alzheimeristäkään, mitä kirosin että siksi jäi selvittämättä. Kun pitkään oli ennen kuolemaansa niin, että ei pystynyt enää kommunikoimaan.
Ei hän olisi myöntänyt mitään. Hänellä oli ihan oikeita elämänvalheita missä eli ja niissä oloissa piti sitten varttua. Ja aikuisiälläkin vielä kiusasi. Meni jopa julmemmaksi. Niin kauniit kulissit ja niin mukava ihminen ulkopuolisista. Hänessä ei ollut mitään vikaa koskaan ja minussa, lapsessa ihan kaikki.
Äiti on kuitenkin aina se ainoa äiti. Joten toivon kohdallasi, että äitisi heräisi näkemään tekonsa, katuisi ja pyytäisi sinulta anteeksi. Muista sinä et ole hänelle mitään velkaa, eikä voi sinua velvoittaa olemaan tekemisissä. Tärkeintä on nyt oma jaksamisesi ja etäisyyden ottaminen. Onnea matkallesi ❤️
Tiedätkö, äidin rooli on ansaittava. Kuka tahaansa lastaan pahoinpitelevä ihminen ei ansaitse kunnioitusta eikä yhteydenpitoa.
Tuo hirviö on saanut jo liian paljon pahaa aikaan.
Olet täysin oikeutettu katkaisemaan kaikki siteet siihen . Ei soittoihin vastata, ei huomioida yhteydenottopyyntöja, ei mitään. Kaikki STOP aivan heti. nyt.
Sinulla on koko elämä edessäsi, keskittäydy omaan henkiseen hyvinvointiisi ja elämääsi. Tee kaikkesi ettei nuo ilkeät lapsuus ja nuoruusmuistot häiritse mieltäsi. Vain hyväksy että se on jo historiaa ja laske se mielestäsi kuin vesi ankan selästä.
Nyt sinulla on valtit omissa käsissäsi tehdä tämä hetki ja tulevaisuus niin tasapainoiseksi, tuottavaksi ja kauniiksi kuin sinä vain haluat.
Energiaa matkaan ja aurinkoisia päiviä!!!!!