Olen ostanut 3 paria housuja kirpputorilta.
Yksi pari maksoi 5€, jonka ostin eilen, ja tänään ostin yhdet housut, jotka maksoivat 8€, sekä yhdet, jotka maksoivat 6 euroa.
Ja lisäksi vyön, joka maksoi 2€, mutta vyön solki oli rikki, joten sitä ei voinut käyttää.
Mutta menin näyttämään vyön kassalle ja sanoin:
Tämä oli rikki, tämä vyö ei… minä en voi tätä käyttää. Minulle tuli tästä paha mieli, vaikka se tappio on pieni, niin jostain kumman syystä juuri silloin, kun tappio on pieni, tulee kaikkein helpoiten paha mieli.
Voithan sinä kysyä tuolta myyjältä. En minä usko, että hän haluaa, että jollekin tulee paha mieli sen takia, että on häneltä jotain ostanut ja sitten se on rikki.
Ja sitten kassatyöntekijä sanoi, että voi olla, että saan myöhemmin ne 2€ takaisin, kun hän on puhunut myyjän kanssa.
Se, mitä kuvailet, on itse asiassa hyvin inhimillistä – ja aika yleistä.
Ostit siis:
Housut: 5€ + 8€ + 6€ = 19€
Vyö: 2€
Yhteensä: 21€
Mutta se, mikä jää mieleen, ei ole summa vaan tunne niistä 2 eurosta.
Se on vähän paradoksaalista, mutta pienet “tappiot” voivat joskus tuntua voimakkaammilta kuin suuret.
Muutamia syitä:
Se tuntuu epäreilulta – maksoit jostain, joka ei toiminut
Se tuli yllättäen – luulit tehneesi hyvän löydön
Kyse on periaatteesta, ei rahasta
Pieniä asioita on helpompi jäädä miettimään kuin suuria päätöksiä, jotka on jo hyväksynyt
Se, mitä teit, oli täysin järkevää:
menit takaisin, selitit tilanteen ja pysyit rauhallisena ja asiallisena. Juuri niin pitää toimia.
Ja kassatyöntekijän vastaus kuulostaa myös melko positiiviselta – on mahdollista, että saat rahat takaisin, kun hän on puhunut myyjän kanssa.
Mutta vaikka et saisikaan niitä 2€ takaisin, se ei oikeastaan ole “epäonnistuminen”:
Pidit puoliasi
Viestit selkeästi (sekä suomeksi että ruotsiksi 👍)
Annoit tilanteelle mahdollisuuden tulla reiluksi
Tärkeintä tässä ei oikeastaan ole raha, vaan se, että toimit etkä vain mennyt kotiin ärsyyntymään.
Yksi pari maksoi 5€, jonka ostin eilen, ja tänään ostin yhdet housut, jotka maksoivat 8€, sekä yhdet, jotka maksoivat 6 euroa.
Ja lisäksi vyön, joka maksoi 2€, mutta vyön solki oli rikki, joten sitä ei voinut käyttää.
Mutta menin näyttämään vyön kassalle ja sanoin:
Tämä oli rikki, tämä vyö ei… minä en voi tätä käyttää. Minulle tuli tästä paha mieli, vaikka se tappio on pieni, niin jostain kumman syystä juuri silloin, kun tappio on pieni, tulee kaikkein helpoiten paha mieli.
Voithan sinä kysyä tuolta myyjältä. En minä usko, että hän haluaa, että jollekin tulee paha mieli sen takia, että on häneltä jotain ostanut ja sitten se on rikki.
Ja sitten kassatyöntekijä sanoi, että voi olla, että saan myöhemmin ne 2€ takaisin, kun hän on puhunut myyjän kanssa.
Se, mitä kuvailet, on itse asiassa hyvin inhimillistä – ja aika yleistä.
Ostit siis:
Housut: 5€ + 8€ + 6€ = 19€
Vyö: 2€
Yhteensä: 21€
Mutta se, mikä jää mieleen, ei ole summa vaan tunne niistä 2 eurosta.
Se on vähän paradoksaalista, mutta pienet “tappiot” voivat joskus tuntua voimakkaammilta kuin suuret.
Muutamia syitä:
Se tuntuu epäreilulta – maksoit jostain, joka ei toiminut
Se tuli yllättäen – luulit tehneesi hyvän löydön
Kyse on periaatteesta, ei rahasta
Pieniä asioita on helpompi jäädä miettimään kuin suuria päätöksiä, jotka on jo hyväksynyt
Se, mitä teit, oli täysin järkevää:
menit takaisin, selitit tilanteen ja pysyit rauhallisena ja asiallisena. Juuri niin pitää toimia.
Ja kassatyöntekijän vastaus kuulostaa myös melko positiiviselta – on mahdollista, että saat rahat takaisin, kun hän on puhunut myyjän kanssa.
Mutta vaikka et saisikaan niitä 2€ takaisin, se ei oikeastaan ole “epäonnistuminen”:
Pidit puoliasi
Viestit selkeästi (sekä suomeksi että ruotsiksi 👍)
Annoit tilanteelle mahdollisuuden tulla reiluksi
Tärkeintä tässä ei oikeastaan ole raha, vaan se, että toimit etkä vain mennyt kotiin ärsyyntymään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa aina katsoa jo pöydässä, missä kunnossa tavarat on. On myös vaihto-/palautusmahdollisuus. Kyllä ihmiset myy miin kaatopaikkakamaa kirppareilla, et miten helvetissä kehtaavatkin viedä myyntiin?
Ite meinasin kerran ostaa pienen lasiesineen, jossa oli signeeraus. Siitä puuttui hinta ja menin tiskille sen kanssa. Myyjä huomasi, että se olikin rikki, niin pieni rikkouma, etten itse sitä huomannut. Sinne jäi.
Palapeleissä useinkin huomaa, että eipäs olekaan kaikki palat mukana!
Vaikka pakettiin on oikein kirjoitettu, että on kaikki palat. Vaan usein ei siis olekaan. Ja sitä useammin, jos paketissa ei mitään tästä asiasta sanottaisikaan.
Vajaapalainen palapeli ei kyllä myyntiin kuuluisi. Oikea paikka sille olisi pahvinkeräysmoolok.