Silloin kun Suomi ja Neuvostopaska jakoivat Laatokan, niin miten raja oli merkattu Laatokan vesialueella? Jotain poijuja? Vai oliko rajavartijat veneineen jatkuvassa partiossa?
Miten Suomen ja NL:n välinen raja oli merkattu Laatokkaan?
Anonyymi-ap
12328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei mitenkään! Eikä kukaan vahtinut..
Rajalinja oli veteen piirretty viiva.
Eihän merillekkään yleensä ole rajasta mitään merkintää muualla kuin käännöspisteissä ja niissäkin, jos se pystytään merkitsemään johonkin kiinteään paikkaan esim. kari tai saari.
Laatokka on kylläkin järvi, ei meri.
Tunnettiin paikallisten puheessa Laatokan merenä.
Vesialuetta se järvikin on kuten yleensä meret, joten siellä toimitaan samalla tavalla.
Suomella oli useita rannikkotyksitön linnakkeita Laatokalla:
https://rannikkotykistomuseo.fi/linnakkeet/?location=laatokka&type=#sights-filters
Sinänsä suuri ja myrskyinen Laatokka oli myös luonnon muovaama este, jonka ylittäminen oli vaivalloista.
Jos oli saataava selville sopi mennä kokeilemaan veneellä.
Rajan ylittäneille se tehtiin kyllä sitten selväksi.
Mistä ne selväksi tekijät tiesivät, missä kohtaa se raja tarkalleen kulkee?
Raja oli viivasuora linja rannan pisteiden välissä. Tolpat rannalla!
Ja veteen on piirretty liidulla selkeä rajalinja!
Olihan Saimaallakin Ruotsin maavoimien laivastolla aluksia, kuten Venäjälläkin 1700 -luvun lopulla, ja myös taisteluita käytiin:
Timo Auvisen mukaan Saimaan meritaisteluissa oli käytössä uudet tulivoimaset tykkijollat. Ruotsilla oli venäläisiä heikompi laivasto, mutta englantilainen Fredrik af Chapman kutsuttiin suunnittelemaan matalakulkuisia aluksia Ruotsin laivastolle käytettäväksi Suomen vesillä rannikolla ja Saimaalla.
Tykkijolla oli 15-18 -metrinen puinen alus, jossa oli matala syväys ja 5-8 airoparia sekä kaksi purjetta. Kutakin airoparia kohti oli 1-2 soutajaa. Soutajat olivat paikallisia talonpoikia muun muassa Juvan, Puumalan, Rantasalmen sekä Savonlinnan seuduilta. Tykkijolla oli varustettu 5-6 kilon kuulia ampuvalla tykillä.
Auvinen kertoi, että Kustaan sodassa Saimaalla oli 20-25 tykkijollaa. Jollat eivät olleet Ruotsin laivaston osia, vaan kuuluivat maa-armeijan laivastoon. Tykkijollat oli helppo rakentaa. Rakennusaineena oli ensi kertaa mänty. Niitä pystyttiin rakentamaan moduuleina Saimaan rannoilla nopeaan tahtiin.
Curt von Stedingkin käskystä jollia rakennettiin Saimaalle muun muassa Joensuussa, Kuopiossa ja Puumalassa. Ruotsalaisilla oli laivastoasemat myös Ristiinassa ja Varkaudessa. Vuonna 1789 Saimaan laivueen päälliköllä kapteeni Anders Ramsaylla oli komennossaan 10 tykkijollaa.
Ruotsalaiset piirittivät tykkijollien kanssa kuukauden verran muun muassa Olavinlinnaa, mutta piiritys tyrehtyi kesällä, kun Auvisen mukaan ”ruotsalaisilta unohtuivat tikapuut Rantasalmelle”. Ruotsi pysäytti venäläisten hyökkäyksen itärajallaan, mutta sotatoimet alkoivat uudelleen 1789 huhtikuussa.
Timo Auvisen mukaan tykkijollilla oli Kustaan sodassa Saimaalla iso sotilaallinen merkitys, vaikka Kustaan sota jäikin ratkaisemattomaksi. Tykkijollat olivat mukana lähes kaikissa taisteluissa Saimaan vesillä Rantasalmella Parkumäellä sekä Savonlinnassa Laitaatsalmessa, Laitaatsillassa ja Kuussalmessa.
Tykkijollia oli käytössä molemmilla sotaa käyvillä osapuolilla ruotsalaisilla ja venäläisillä. Sotatoimet rasittivat paikallista väestöä, joka vastusti sotaa. Venäläiset tulivat esimerkiksi Juvalle ruotsalaisten selustaan vuonna 1789.
Samana vuonna Laitaatsillan ja Paskosaaren edustalla ruotsalaiset ja venäläiset kävivät tykkijollillaan meritaistelun, jossa molemmat osapuolet ampuivat satoja tykinlaukauksia. Sotatoimet jatkuivat myös 1790 keväällä Tolvanniemessä. Taistelussa oli mukana kymmenkunta laivaa molemmilla osapuolilla.
https://www.juvanlehti.fi/paikalliset/4028773#:~:text=Timo Auvinen luennoi Juvalla Saimaan meritaisteluista –,ruotsalaisten tykkijollia | Paikalliset | Juvan Lehti.