Olemme ylpeitä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiostamme ja maanpuolustustahdostamme. Valtio velvoittaa nuoret miehet rangaistuksen uhalla suorittamaan varusmiespalveluksen, ja suurin osa tekee sen mukisematta.
Mutta viime aikoina olen joutunut lukemaan lisääntyvissä määrin tapahtuvista tapaturmista ja onnettomuuksista, joissa joku jopa saattaa menettää henkensä. Mitä hyvinvointiyhteiskunnassa tapahtuu niille, joiden terveys murtuu valtion pakkopalveluksessa?
Vastaus on aina yhtä järkyttävä. Kun nuoren keho jätetään tutkimatta tapaturman jälkeen ja se hajoaa fyysisen pakkorasituksen alla, valtio ei suinkaan riennä apuun. Sen sijaan käynnistyy Valtiokonttorin ja vakuutusbyrokratian armoton väsytystaistelu.
Kuolleen varusmiehen vanhemmat tai pysyvästi vammautunut, kipujen kanssa kamppaileva parikymppinen jätetään täysin yksin taistelemaan tuulimyllyjä vastaan tilanteessa, jossa voimavaroja ei ole edes normaaliin arkeen.
Tehdään yksi asia selväksi: eihän mikään rahasumma maailmassa tuo takaisin menetettyä elämää. Ei se korjaa hajonnutta perhettä tai poista jatkuvaa kipua, eikä palauta niitä menetettyjä urahaaveita ja ihmissuhteita, jotka sulivat jaksamisen alle. Elämää ei voi ostaa takaisin. Se, että valtio pesee kätensä ja kieltäytyy maksamasta edes niitä lain vaatimia taloudellisia korvauksia, on yksinkertaisesti julmaa.
Jos valtio pakottaa kansalaisensa palvelukseen ja ottaa näiden terveyden pantiksi, valtion on myös kannettava siitä sataprosenttinen vastuu, jos jotain menee pieleen. Miten ihmeessä me yhteiskuntana olemme sulkeneet silmämme tältä?
Helsingin Sanomat on taas uutisoinut yhdestä menetetystä nuoruudesta.
Armeija | Elias loukkaantui armeijassa viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen hänen elämänsä on ollut kipuhelvettiä
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011663492.html
Mutta viime aikoina olen joutunut lukemaan lisääntyvissä määrin tapahtuvista tapaturmista ja onnettomuuksista, joissa joku jopa saattaa menettää henkensä. Mitä hyvinvointiyhteiskunnassa tapahtuu niille, joiden terveys murtuu valtion pakkopalveluksessa?
Vastaus on aina yhtä järkyttävä. Kun nuoren keho jätetään tutkimatta tapaturman jälkeen ja se hajoaa fyysisen pakkorasituksen alla, valtio ei suinkaan riennä apuun. Sen sijaan käynnistyy Valtiokonttorin ja vakuutusbyrokratian armoton väsytystaistelu.
Kuolleen varusmiehen vanhemmat tai pysyvästi vammautunut, kipujen kanssa kamppaileva parikymppinen jätetään täysin yksin taistelemaan tuulimyllyjä vastaan tilanteessa, jossa voimavaroja ei ole edes normaaliin arkeen.
Tehdään yksi asia selväksi: eihän mikään rahasumma maailmassa tuo takaisin menetettyä elämää. Ei se korjaa hajonnutta perhettä tai poista jatkuvaa kipua, eikä palauta niitä menetettyjä urahaaveita ja ihmissuhteita, jotka sulivat jaksamisen alle. Elämää ei voi ostaa takaisin. Se, että valtio pesee kätensä ja kieltäytyy maksamasta edes niitä lain vaatimia taloudellisia korvauksia, on yksinkertaisesti julmaa.
Jos valtio pakottaa kansalaisensa palvelukseen ja ottaa näiden terveyden pantiksi, valtion on myös kannettava siitä sataprosenttinen vastuu, jos jotain menee pieleen. Miten ihmeessä me yhteiskuntana olemme sulkeneet silmämme tältä?
Helsingin Sanomat on taas uutisoinut yhdestä menetetystä nuoruudesta.
Armeija | Elias loukkaantui armeijassa viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen hänen elämänsä on ollut kipuhelvettiä
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011663492.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tää on suami, paskahousujen maa.
Et kai sä oikeasti kuvittele, että ihmisillä olisi mitään merkitystä. Kyllä pitäs olla jo suomut karisseet silmiltä, mutta ei näköjään vieläkään.
Tärkein on raha, raha ja raha.
Olemme sosiaalisesti vammautunut kansa jota hallitsee idioottilauma. Enemmän minä ihmettelen sinun kysymystäsi, kuin sitä, että miksi näin.
Maanpuolustahtoa tämä ei nosta, kuten ei Suomen nykyinen poliittinen ja taloudellinen tila, jossa kansalaisia jaetaan voimakkasti häviäjiin ja harvalukuisiin voittajiin.
Suureksi mainostettu maanpuolustustahtokin on teennäinen asia, joka varmistetaan ohjaamalla sosiaalisella ja ryhmäpaineella, sekä osin pakolla nuoret miehet armeijaan, jonka aikana heidät altistetaan varsin tehokkaalle mielten muokkaukselle. Armeijan loputtua tuo manipulaatio on tehnyt tehtävänsä ja suurin osa manipuloiduista kokee suurta maanpuolustustahtoa.
Saksan lakkautettua asevelvollisuuden on siellä nyt suuria vaikeuksia saada nuorisoa armeijaa suorittamaan ja maanpuolustahto vain murto-osa siitä mitä Suomessa. Nuoriso myös laajasti vastustaa ajatusta pakollisesta asepalveluksesta nuorille miehille. Saksan nuoria miehiä ei ole manipuloitu suureen maanpuolustustahtoon, joten heillä ei sitä ole vaikka Saksan taloudellinen tilanne ja kansalaisten yleinen hyvinvointi on aivan toista mitä se Suomessa on.
Hyvin voi.
Torni ei antanut tälle loukkaantuneenlle edes mitalia. Mitalin saa postuumisti vain sodassa kuolleiden sukulaiset. Ei Suomen armeija ole kyvyiltään sen parempi kuin minkään munkaan maan. Tornin uhoamiset Euroopan iskukykyisimmästä sotaväestä on osoittautuneet perättömiksi, järjestetään näytösluonteisia sillanräjäytyksiä ja muuta mediamyllytystä. Yksittäisit sillanräjäyttämiset ja kuukausien ajan suunnitellut sillan jälleenrakentamiset ovat teatteria, eivätkä kerro mitään kriisitilanteen toimintavalmiudesta. K-tilanteessa ei riitä että maassa saadaan rakennettua yksi räjäytetty silta. Kriisitilanteessa ratkaiseen massojen toimintavalmius.
Global Firepower on luokitellut Suomen armeijan pohjoismaiden heikommaksi. Ns. Reservin varaan ei voi laskea mitään, suuri osa haluttomia ja kyvyttömiä oikeaan sotaan, sadattuhannet muuttaa mielummin ulkomaille, kun lähtisi sotaan. Näin on käynyt kaikissa maissa sodissa 2020 luvulla, Venäjältä ja Ukrainasta pakeni miljoona miestä.