Monilta kuullut samaa. Itse muistan että vanhemmat olivat töissä ja jääkaapissa oli vain jauhelihapaketti ja kuivakaapista löysin makaronipussin. Niistä sitten väsäilin ruokaa.
Lapsuuden köyhyys johtaa aikuisena hamstraamiseen
Anonyymi-ap
12288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mutta leipäkaapissa oli pitkä rivi rieskoja ja aitassa tiinussa voita, joten mitään
hätää ei ollut kuuna päivänä.
No mitä ihmettä
muuta pitäisi olla.? En ymmärrä
Olen havainnut ihan lähipiirissä vähän samaa tautia. Jos toinen hommaa jotakin
niin heti pitää saada samanlainen tai vähän parempi, oli rahaa tai ei.
Aivan hölmöä elintasokilpailua sellainen.
Ihmisen pitää olla tyytyväinen siihen mitä jo on ja pärjätä sen kanssa.
Turhaa on kurkoitella taivaalta sitä mihin ei rahkeet kuitenkaan riitä.
Kohtuullisissa oloissa viihtyminen on paljon leppoisampaa, eikä ole paineita.
Lapsuudessani sain perusteellisen rokotuksen tuota ajattelutapaa vastaan.
Pysyvä vasta-aineasenne muodostui kun minulle pikkupennusta lähtien toitotettiin "mitähän naapuritkin ajattevat"?! "Kylä" muodostui kolmesta talosta joissa asui 5 perhettä.
Vuosien saatossa vaimoni on joskus sanonut, että voisit sentään hieman ajatella.
Opetin omatkin lapsemme itsenäiseen ajatteluun.
"Naapurin Tommikin saa ottaa jäätelön pakastimesta! Sanoi alle kouluikäinen junnu.
Mitä Tommi tekee kotonaan ei kuulu meille eikä se mitä me teemme kotonamme kuulu Tommille. Jos häntä kiinnostaa niin sehän on vain hänen ongelmansa.
Pitäisi riittää kun pysyy lakien ja asetusten sekä yleisten, kohtuullisten sosiaalisten normien puitteissa.
Auto! On monelle tuttavalleni tärkeä esittelykapine. Tuttavani ovat aktiivi-ikäsistä aina minunikäluokkaani +80v kuuluvia. On tärkeää esitellä BMW hybridi joka "LÄHTEE" kun lähettäjä käy kerran viikossa marketissa 5km:n päässä. Tai kuntosalilla heppu kehoittaa porukkaa menemään ikkunaan ihailemaan uutta Toyotaa.
Yms.
Ollessani 60-luvun puolivälissä Ruotsissa niin pari vuotta ajettu Amazon olisi ollut kiva peli mutta sen ostamiseen olisi pitänyt tehdä velkaa. Päädyin ostamaan pari vuotta vanhan kuplan jotka olivat siellä halpoja. Niitä oli rekisterissä parhaimmillaan puoli miljoonaa.
Kun parikymmentä vuotta myöhemmin olisin pystynyt, velkaa tekemättä, ostamaan vaikkapa tehdasuuden 912 Porschen niin se ei tuntunut tarpeelliselle vaan ajelin keskiluokkaisella peruseurooppalaisella.
Minun ja vaimoni heikkous on ollut matkustelu mutta hitto kun se ei näy muuta kuin poissaoloina.
Kirjoitat että joskus olisi mahdollisuus ostaa porche mutta viihdyt mahtailemassa köyhyyspalstalla vähän muuttaen toki satukirjoituksia.Saatko jonkun yydytyksen kun kirjoitat mahtipontisia. Persaukinen olet koko ikäsi ollut ja nytkin varmaan majaile jossain ahtaassa asunnossa.
Miten voi olla köyhää kun vanhemmaT olivat töissä?
Minun kouluttamattomalla äidilläni ei ollut työmahdollisuuksia lukuun ottamatta sesonkiluontoista perunannostoa yhden, suurehkon maatilan pellolla. Joskus myös heinätöitä. Isäni oli useana talvena työtön ja yhtenä talvena viikot tekemässä lapiolla 6-tietä asuen viikot parakissa kavereidensa kanssa. Lauantaisin iltapäivällä kotiin.
Kahtena kevättalvena yskin verta ja vanhempani pelkäsivät sen olevan keuhkotuberkuloosia. Se oli seurausta puutteellisesta, yksipuolisesta ravinnosta.
Vitamiinit ja jotkut hivenaineet puuttuivat. Lekurin reseptillä sai vitskuja mutta perunvelli ei muuttunut miksikään. Mustikka-aika kohensi tilannetta kuten myös ahomansikat. Kesä ja talvikin sujuivat kevättalveen saakka oireitta.
Kansakoulun makaronivelli ja läskisoppa olivat ilmeisen puutteellisia kokonaisuutta ajatellen.
Minun hamstraamiseni sai välineellisen muodon. Vaikutti asenteeseeni, että häivyttyäni siitä pesästä hamstrasin vaihdon välinettä sen verran, että voin tehdä valintoja. Tuo taipumus osoittautui lopunikäiseksi. Muutama pakkoköyhyyden pohjakosketus vahvisti asennettani.
Kannattaa syödä pari appelsiinia päivässä vaikka ei muuten hamstraisikaan mitään.
Niimpä kun ei tule kustantaan paljoakaan kun appelsiini n, 1eur kilo.
Hamstraavat eläkeläispölvästit kuvittelevat jemmavarastot saa mukaansa hautaan.
Aloitukseen totean ettei minun lapsuudessani jääkaapissa ollut yhtään mitään koska ei ollut jääkaappiakaan.
Ei meilläkään ollut jääkaappia, ostettiin 1960-luvun alkupuolella. Mutta ruokaa oli aina.
Äiti leipoi pullaa lauantaisin, kun työpäivä oli lyhyempi. Molemmat kävi töissä.
Aamupalaksi keitimme siskon kanssa teetä tai joimme kaakaota ja paistoimme kananmunat ja söimme rieskan kanssa. Äiti laittoi sitten lämpimän ruoan illalla. Ok, koulun jälkeen menimme mummolaan, jossa oli piirakoita tai marjakiisseliä tai mehua ja pullaa välipalaksi. Ei tosin kovin monipuolista ravitsemuksellisesti.
Niinhän se oli että maaseudulle ilmestyivät jääkaapit vasta 60-luvulla ja samoihin
aikoihin alkoi myös telkkarit yleistymään. Niissä oli peräti 2 kanavaa tarjolla.
Silloin syötiin yksinkertaista perusruokaa ja voitiin hyvin kun oli perunaa, porkkanaa
punajuurta ja lanttua sekä vielä kesäisin herneitä. Possusta tuli parikin kinkkua.