täsä upea haastattelu(haastateltavana legendaarinen Antti Sarpila)

Antti Sarpilan olutlasia katsellessani palaa mieleen Finlandia-talolla pidetyn konsertin väliaika. Sarpila oli sanonut lavalla, että "pidetään puolen litran mittainen tauko". Astuin salista ulos, ja Sarpila istui lähellä kädessään ehkä puolen desilitran kokoinen olutlasi. Totesin hänelle, ettei lasissa ollut puolta litraa. Tähän Sarpila: "Ethän sinä tiedä, miten monta minä juon!" ☺️

Olen käynyt New Orleansissa kaksi kertaa kuuntelemassa dixieland-jazzia French Quarterin baareissa. Yhdessä baarissa bändin johtaja arveli minun olevan turisti ja kysyi toivekappalettani. Olin juuri kuullut toisessa baarissa tummaihoisen naisen laulavan bluesversion vanhasta rockista Kansas City, joten ehdotin sitä.

Ei dixielandbändi tietenkään ollut sitä koskaan soittanut. Se ei ollut ongelma, koska nuo jäbät soittavat kaiken, minkä osaavan hyräillä. He halusivat laulaa sen, koska siihen on sanat. Lopulta rumpali sanoi muistavansa pari säkeistöä, ja saksofonisti kysýi häneltä, missä sävellajissa hän halusi laulaa kipaleen. "D-duurissa," oli vastaus, ja sitten aloitettiin.

Esitys kesti improvisointeineen 7-8 minuuttia, ja sen olisi hyvin voinut vaikka levyttää, niin svengaava se oli. Kun kappale päättyi, kiitin, mutta sanoin myös saaneeni vaikutelman, ettei bändi ollut harjoitellut tätä kappaletta. Saksofonisti totesi: "Mediocre musicians rehearse." (Keskinkertaiset kyvyt harjoittelevat.)

Olivathan he harjoitelleet soittoa muutaman vuosikymmenen, joten ei yhtä kolmen soinnut biisiä tarvinnut erikseen ryhtyä treenaamaan.