Olen yrittänyt unohtaa jo viiden vuoden ajan mutta en vaan pysty. Elämä tuntuu turhalta on niin paha olla.
Mistään en saa enää iloa
Anonyymi-ap
6541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Viisi vuotta ei kuule enää ole mitään unohtamista, vaan pakkomielle.
Kun tapaat sen yhden, jonka jälkeen kukaan ei enää tunnu miltään. Sydän kun kunnolla särkyy, siinä on jonkin aikaa kerättävä niitä sirpaleita. Sivuhuom.
Kun noin tapahtuu, se estää elämästä. Kohteena oleva ihminen menettää luottamuksen ihmisiin. On vaikeaa tarttua mihinkään konkreettisesti.
Se on kyllä tosiaan surullinen juttu, kun ei pysty enää kehenkään luottamaan. Aina kun olen sen tehnyt, niin jossain kohtaa on tullut puukkoa selkään. Ei ihmiset aina ole niin mukavia. En ole sitä itsekään kyllä aina kaikille ollut. Että tiedä sitten, mistä kaikki juontaa juurensa. Sivuhuom.
Luottamuksen lisäksi tärkeä erottava asia on se, ettei minulla tunnu olevan mitään tarvetta löytää edes uutta ystävää! Tykkään liikkua yksin ja elää itsekseni ja uuteen ihmiseen tutustuminen ei vain ole minun juttuni enää!
Tunnettiin muka yli 15 vuotta mutta ei sitten kuitenkaan. Sekin aika meni täysin hukkaan kaikki koko tapaaminen oli täysin turha. Luulin että tapasin mieheni mutta pelkkää surua.Ei anteeksiantoa ei mitään keskustelua. Haluan unohtaa koko elämä vois jo loppua olen niin väsynyt kaikkeen.