Syklisessä maailmankaikkeudessa niin sanottu alkuräjähdys voi nimittäin olla suurempi kuin näkyvä maailmankaikkeus ja se selittäisikin useampia asioita, kuten esim. sen että keskipistettä ei ole ja laajeneminen näyttää kiihtyvän. Silloin ei tarvita pimeää ainetta työntämään avaruutta eteenpäin.
Oliko se alku varmasti pienenmpi kuin atomi?
Anonyymi-ap
14413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Roger penrose on ajatellut että maailmankaikkeus laajenee valtavasti ja lopulta jäähtyy ja menee semmoiseen tilaan että siitä syntyy uusi alkuräjähdys
- siis ilman supistumisvaihetta.
Minä olen ajatellut, että maailmankaikkeus on laajentunut alkuräjähdyksestä asti kiihtyvällä nopeudella potenssiin ääretön ja tuota laajenemista jatkuu äätettömiin saakka potenssiin ääretön.
Minä olen ajatellut, että maailmankaikkeus on laajentunut alkuräjähdyksestä asti kiihtyvällä nopeudella potenssiin ääretön ja tuota laajenemista jatkuu äätettömiin saakka potenssiin ääretön.
Minä olen ajatellut, että maailmankaikkeus on laajentunut alkuräjähdyksestä asti kiihtyvällä nopeudella potenssiin ääretön ja tuota laajenemista jatkuu äätettömiin saakka potenssiin ääretön.
Jospa kyseessä onkin impotenssi sinun tapauksessasi!
Toivottavasti on. Impotentti toisessa polvessa, tai molemmissa.
Kyllä se käväisi ihan nollassa, josta sitten alkoi meidän tuntemamme maailmankaikkeus. Sitä ennen oli negatiivisen kokoinen maailmankaikkeus joka laajeni kiihtyvästi kunnes rysähti nollaan ja jatkoi siitä positiiviselle puolelle.
Negatiivisen kokoinen kai tarkoittaa että maailmankaikkeus oli jossain toisissa ulottuvuuksissa, joista se laajetessaan lopulta puhkaisi tiensä myös tänne meidän tuntemalle puolelle. Eli tämä meidän käsittämä maailmankaikkeus on vain täällä "meidän puolella" olevaa reunaa, joka on osa suurempaa kokonaisuutta.
Tai no en oikein tiedä mitä negatiivinen koko voisi tarkoittaa. Ei oikein riitä käsityskyky siihen. Mutta olisihan se luonnollinen jatkumo, jos "kelataan taaksepäin" niin kuin on tehty alkuräjähdysteoriassakin. Siinä vaan on pysähdytty sinne nollan tuntumaan. Mutta miksi? Tokihan negatiivinen koko tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mutta onko se oikeasti mahdoton vai eikö sitä vaan ymmärretä?
Jos ajatellaan että avaruus on emergentti ilmiö joka on seurausta qubittien kvanttilomittumisesta, tällöin nollatilavuus tarkoittaa lomittumisrakenteen romahtamista (qubitteja on edelleenkin yhtä paljon) ja negatiivinen tilavuus tarkoittaa lomittumisen orientaation vaihtumista. Tilavuuden suunta saa negatiivisen arvon, ja qubittien verkon renormalisaatiovirtaus muuttuu käänteiseksi. Tällöin pienen mittakaavan rakenteet koostuvat suuren mittakaavan rakenteista. Holografisessa teoriassa se tarkoittaa että ns. Entanglement wedge vaihtaa suuntaa.
Universumin alun koolla ei ole väliä, koska todellisuudessa tila on holografinen. Tilavuus eli avaruus on siis perimmäisten elementtien seurausta. Kun holografinen "peili" saavuttaa nollapisteen, niin so what? Tässä mielessä ajateltuna universumin "alku" on yhtä epätodellinen kuin nykyinen universumikin.
Universumi on ihmisten käsitys maailmankaikkeudesta, eli 3D:ssa. Alkuräjähdystä ei ole ollut, sekin on jonkun ihmisen oma keksintö. Meidän "tiede" on aika tuuliajolla muutenkin. Vieläkin luullaan, että pyramidit ovat ihmisten rakentamia, kun joku on tullut siihen tulokseen. Kannattaa unohtaa moinen hölynpöly.
Tähtitieteilijä kertoi juuri YouTubessa, että se saattoi olla myös äärettömän suuri.
Lisäksi hän kertoi ettei maailmankaikkeus syntynyt suinkaan tyhjästä, kuten valopäät ovat aina suu vaahdossa vakuutelleet. Ihmisillä on paljon väärää tietoa johon he uskovat kuin parhaat uskovaiset.
https://www.youtube.com/watch?v=RGbZsE7qFgw&t=3485s
Nämä laajenevan maailmankaikkeuden teoriat on hulvattomia siinä mielessä, että alunperin kyse on ollut väärinkäsityksestä valon kanssa ja puhuttu näkyvästä maailmankaikkeuden osasta - joku tunnilla nukkunut luullut, että universumi laajenee ja siitä sitten teoria.