Amerikkalaisten raskaissa ristelijöissä oli 203mm tykit, sodan loppua kohden uusimmissa oli jopa täysin automaattiset latausmekanismit noissa 203mm päätykeissä, tulivoima oli siis valtava ja olivat tehokkaampia rannikkolinnakkeiden pommittamisessa. Lisäksi ne kykenivät toimimaan paremmin lentotukialusten suojaajani kiitos nopeuden.
Toimintamatkat noissa oli myös omaa luokkaansa.
- New Orleans-luokan ristelijä kykeni seilaamaan 26.000km yhdellä tankillisella jos se matkusti noin 10 - 12 solmin nopeudella.
- Japanilainen Myoko-luokan risteilijät kykenivät +15.000km toimintasäteeseen 14 solmun vauhdilla.
Toimintamatkat noissa oli myös omaa luokkaansa.
- New Orleans-luokan ristelijä kykeni seilaamaan 26.000km yhdellä tankillisella jos se matkusti noin 10 - 12 solmin nopeudella.
- Japanilainen Myoko-luokan risteilijät kykenivät +15.000km toimintasäteeseen 14 solmun vauhdilla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lentotukialusten radio- ja tutkajärjestelmien kehitys mahdollisti laajemman yötoiminnan joten tykistöaluksia ei enää tarvittu turvaksi edes pimeän aikana. Lisäksi maailmansodan päätyttyä isojen merivaltojen laivastot siirtyivät asevelvollisista palkattuun henkilökuntaan, jota sukellusveneiden torjuntaan tarvittavilla saattoaluksilla oli paljon vähemmän taistelulaivoihin ja risteilijöihin verrattuna
Kolme syytä: 9 x 406 mm, 33 solmua ja 27 580 km.