Missä kannattaa myydä vanhoja LP-levyjään (1970-1990 luvuilta) , enimmäkseen ulkomaista rockia ?
Onko levykaupat hyviä maksajia vai meneekö kirpputoreilla vai sitten yksityisille jossain netissä ? Tuota viimemainittua en tod.näk. kuitenkaan jaksa tehdä, kun en halua vahdata mahdollisia ostajia koko ajan....
Mulla ois n. 100 kpl erilaisia levyjä....
Onko levykaupat hyviä maksajia vai meneekö kirpputoreilla vai sitten yksityisille jossain netissä ? Tuota viimemainittua en tod.näk. kuitenkaan jaksa tehdä, kun en halua vahdata mahdollisia ostajia koko ajan....
Mulla ois n. 100 kpl erilaisia levyjä....
Vastaukset 57
Vanhimmat
Itse myin aikoinaan tuonne.
https://blackandwhite.fi/fi/content/25-ostamme-levyjae
Arvokkaimpia on sellaiset levyt, joissa on soittanut joku myöhemmin kuuluisuuteen noussut henkilö. Niitä on aikoinaan myyty vähän koska tyypit ovat olleet tuntemattomia, mutta myöhemmän kuuluisuuden myötä kiinnostus on noussut tappiin.
Hyvä esimerkki sellaisesta on esim. yhtye nimeltä Briard, jossa soitti Andy McCoy. Itse sain Briardin singlestä pienen omaisuuden.
Mul on C-kasetteja ja CD-levyjä enkä itte ainakaan niistä kehtaisi pyytää kovinkaan paljoa jos juuri mitään. Annan esimerkin; yhden CD;n ostin levykauppa äx:stä noin kuudella eurolla ja jos möisin sen, niin pyytäisin vain 1 euron siitä.
Ok!
Esim. tuo Black and White ei osta levyä jos se ei kiinnosta heitä eli he näkevät että sillä ei ole kysyntää. Mitään hittikokoelmia ei kannata edes tarjota. V. 1970-1990 levyt ovat usein erittäin kiinnostavia. Varsinkin kotimainen/ulkomainen punk menee yleensä aina hyvään hintaan.
oon nähäny huutonetissä joskus kalliita CD levyjä ja vinyylejä. Mm oon ostanut kaksi hyvin kallista CD levyä.
YUP-hippos from hell + other oddities CD josta pulitin melkein 130 euroo.
Hullu ukko&kotiteollisuus CD josta maksoin myös melekein 130 euroa rahhaa.
Kerran näin jonkun tosi tyyriin vinyylilevyn eli se tais olla joku MA nummisen hänen 70-luvun musatuotos. Sillä oli yli 100 euroa hintaa muistaakseni ellen väärin sitten muista.
huutonetistä ja levykauppa äx;stä olen ostanut musaa ja kirpputoreilta.
En ole itte myynyt omia musatuotoksiani.
En ainakaan kehtaisi pyytää kovin monistakaan korkiaa hintaa. Enkä edes myisi mittään semmosta joka ei toimi kovin hyvin.
Briard-yhtyeen "I Really Hate Ya" (1977) singlestä voi saada jopa 500e. Levyn pitää olla kuitenkin ehdottomasti alkuperäispainos.
Jos sinulla on v. 1970-1990 levyjä, niin varmista että levyt ovat alkuperäispainoksia. Hinta tippuu murto-osaan jos levy on uusintapainos.
Siellä on kaikki lähes ensipainoksia (itse levyn ilmestymisvuonna ostettuja) , esim. Rollareiden Sticky Fingers, kaikki Led Zeppelinit, pari David Bowieta, Abbaa, Dire Straitsia, Doorsin L.A.Woman, Eloa, Fleetwood Macia, J.J.Calea, Pink Floydia, Ten Years Afteria, Rod Stewartia, Stevie Wonderia jne.
Eräs taho tarjosi kaikista n. 100:sta levyistä n. 300 euroa, mikä on minusta aivan alakanttiin.
Esittäjäluettelon perusteella ihan hyvää musiikkia, muttei mitään harvinaisuuksia, ellei sitten mukana joitain levyjen erikoispainoksia.
Ihan ok matskua. Ei ehkä mitään timantteja, mutta kyllä noista varmaan kauppoihin pääsee. Paljon riippuu myös siitä, onko liikkeellä kyseistä levyä jo hyllyssä.
Naurettava tarjous, ja nuo menee kyllä minä painoksina vaan. Toki ensipainoksissa törkyisin hinta.
Kyllä, aivan naurettava hinta.
Ihan pelkästään Zeppelinin alkuperäispainokset on divareissa jotain 50+ euroa riippuen kunnosta. Älä myy parilla satasella niitä jälleenmyyjälle, jonka motiivi on tietenkin tehdä itse voittoa. Myy netissä.
Originaalit Pink Floydit ja Stevie Wonderit on hinnoissa. Sulla voi hyvinkin olla aika arvokas levykokoelma, jos haluat luopua siitä. Jos levyt on hyväkuntoisia, niin voisin kevyesti ostaa sulta Stevie Wonderin tuotantoa (ne mitä mulla ei ole) noin 40-50 euron hintaan per levy. Zeppelinejä en nyt itse aio ostaa, mutta toki sekin tuotanto on arvokas.
Käy "paremmissa" divareissa kyselemässä, joissa levyjä arvostetaan eikä ne vaan halua huijata sua. Tai kokeile vaikka, jos sattuu matkan varrelle Heinolan Vierumäellä sijaitseva kirppari, joka on levyintoilijoiden paratiisi. Siellä on huikea levyvalikoima, ympäri maata käy ihmisiä kohteessa ihan vaan sen takia, että se on ehkä Suomen paras kirppis (tai siis "kirppis", koska ne myy todella paljon uutta tavaraa levyistä alkaen. Ehkä Heinola olisi vahva suositus.) Älä myy tota koko roskaa muutamalla satasella.
Kiitos kommentistasi !
En sitten myynyt levyjäni tuolle 300:n tarjoajalle. Aion tosiaan yrittää myydä nyt itse netissä, vaikka hieman arveluttaa, kun lukee ihmisten kokemuksia niistä. Heinolan Kauppahalleissa olen joskus käynyt, levyjä oli siellä kyllä paljon myynnissä. Netin suhteen hieman varautunut olo, kun en ole mikään nettiostosten tai -myynnin käyttäjä ollut. Onko suosituksia nettipalstoista ?
Stevie Wonderia mulla olisi 3LP:n Hotter Than July+Songs in the Key of Life kokoelma, 3LP:n Looking Back kokoelma sekä Talking Book. Hyvässä kunnossa levyt, kansissa kulumaa. Kiinnostaako ?
Zeppelineistä laitoin kyselyn tämän palstan Bändit/Ulkomaiset bändit/Led Zeppelin kohtaan (jota kukaan ei näytä käyvän lukemassa tai kommentoimassa...).
Tiedoksi, että asun Päijät-Hämeessä, jos joku haluaisi tulla paikan päälle ostoksille.
T. AnniAnonyymi
Jos sinulla on levyt listattuna, niin laita lista vaikka tuonne B & W:lle tai johonkin muuhun levykauppaan. Mikäli levyt on muuten asiallisessa kunnossa (ei naarmuja tms.), niin saat hinta-arvion varmaan nopeasti.
Laitoin B&W:lle listan n. viikko sitten, eivät ole halunneet/ehtineet vielä vastata... vaikuttaa siis siltä, että eivät ole kiinnostuneita....
Usein liikkeillä voi olla jo valmiina asiakas, joka odottaa kyseistä levyä. Silloin hinta voi olla yllttävän hyvä, koska liike tietää että levy menee heti kaupaksi.
Liikkeeseen myynnissä on sekin hyvä puoli, että omien kokemusten mukaan he kertovat kyllä reilusti jos "pinkassa" on joku erityisen kiinnostava (=arvokas) levy.
Tässä aloittaja vielä: onko kenelläkään kokemuksia Levykauppa X:stä ostajana ?
Kiitos jo kommentoijille aiemmista !
Liikkeet kaikkine hyvine puolineen maksavat hyvässä lykyssä ehkä puolet siitä, minkä itse aikovat nyhtää asiakkailtaan myydessä. Eli heille voit myydä halutessasi n. puoleen arvoon levysi, ellei fiboja käy.
Toki joku yksityinen ostaja voi yrittää aina k*settaa vielä enemmän, jos et tiedä mitä olet tekemässä.
...Kääntäen ihan sama politiikka pätee tietysti yksityisiin myyjiin. Näissä on toki vielä omana erityisryhmänään ne, jotka pyytävät järjettömiä eivät kierouttaan vaan ihan silkkaa junttiuttaan. Kun on tutun nimen The Fuckupsin huono levy Vinyylinä, ja Hyvässä Kunnossa (näyttää yhä levyltä, G+/VG-).
Näin se suurin piirtein menee. Vaikka levyliike maksaa ehkä puolet levyn todellisesta arvosta, niin pätevä liike tietää mikä on levyn todellinen arvo. Yksityiset ostajat luokittelevat usein kaikki levyt "samaan hintaan" tai ovat muuten aivan "pihalla", koska melko harvalla on aidosti tietoa mikä levy myy ja mikä ei. Myydessä kun ei ole kyse siitä mikä levy on hyvä ja mikä huono vaan siitä, mikä on levyn arvo euroissa ?
Lisäksi vaikka yksityiselle myydessä saa ehkä paremman hinnan, niin kuka jaksaa myydä, kun jokainen ostaja ostaa vain itselle mieleiset yksilöt. Levyliike ostaa usein koko nipun, niin ei tarvitse käydä kauppaa joka levystä erikseen.
Näin. Tossa pitää vaan itse katsella, millä hinnalla levyt on menneet kaupaksi. Eikä siis sitä, että mitä joku pyytää, mutta kukaan ei ole ostanut niitä. Katsoo vaan pelkästään toteutuneet kaupat. Kantsii myös käydä ihan kiertelemässä asiallisia levydivareita. Niistä näkee suunnilleen hintatason jälleenmyynnissä. Jos itse myyt sinne levyn, ei nyt mitään timantteja mutta ihan ok, niin jälleenmyyjä maksaa noin puolet oletettavasti myyntihinnasta, ehkä vähän yli. Se on hyvä diili. Kauppiaalle 50-60+ euron levy hyllyyn, siitä pitää saada 25+ euroa myyjän.
En myisi bulkkina kaikkea, vaan myisin itse netissä ainakin osan kokoelmaa. Vaivaa se vaatii tietysti, mutta ainakin niistä voi saada paremmat hinnat, koska voi itse määritellä hinnan ja ostajakunta on kuitenkin ehkä jopa maailmanlaajuinen eikä pari jälleenmyyjää Suomessa.
Jos pääset kauppoihin levyistä, niin pistä infoa paljonko sait ?
Laitoin levyt myyntiin oman paikkakunnan (n. 15000 asukasta) kirpputorille. Kaupaksi meni 32 kpl levyjä, joista sain yhteensä 340 euroa. Tosin kalliimmat eli Zeppelinit eivät menneet kaupaksi. Kannatti siis tosiaan laittaa itse myyntiin kuin myydä koko setti tuohon 300 euroa kaikista tarjonneelle osapuolelle. Loppuja yritän kaupitella pikkuhiljaa netissä tai ehkä uudelleen tuolla kirpputorilla.
Menikö pöytävuokriin enemmän kuin sait levyistä?
No mitäs tuollaisiin kysymyksiin käytät aikaa ? Pöytävuokra oli hieman alle 30 euroa 6 päivältä. Ja 340 oli pelkästään levyistä saatu tulo, vuokra oli vähennettynä, tietysti.
Ihmeen monta levyä sait kaupaksi viikossa. Täällä kirpparilla lojuvat levyt vuodesta toiseen, vaikka hintaa olisi vain vitosen/kpl.
Sitä ihmettelin itsekin, mutta ilmeisesti sitten sattui monet tekijät kohdalleen ja ko. kirpputori on hyvässä maineessa eikä siellä kokemusteni mukaan ole ollut juurikaan aiemmin ollut myynnissä tuonlaisia levyjä...tiedä häntä...
Vinyylin kuntoa on mahdotonta arvioida kuuntelematta, mikä on tuhansien kiekkojen kohdalla mahdoton tehtävä ostajalle. Yleensä vinyylit ovat roskiskamaa, mutta kannet saattavat käydä koristeista.
Väärin. Jos levyn kannet on siistit ja levy on; "suora", näkyviä naarmuja ei ole ja se on puhdas, niin todennäköisesti se soi hyvin. Harvaa (vinyyli)levyä on kuunneltu niin paljon, että sointi sen takia huononisi. Lisäksi jos soittimessa on käytetty huonolaatuista äänirasiaa/neulaa, niin tod. näk. levyä on muutenkin pidettu huonosti ja se näkyy.
Eivätkä levyliikkeet lähde kuuntelemaan jotain kympin levyä, jos se muuten näyttää hyvältä. Toki jos he hyvittävät jostain luokkaa satasia, niin ne kyllä kuunnellaan.
Vinyyleissä on paljon vikoja, mitä ei näe ilman mikroskooppia. Harva on pitänyt huolta levyhöylänsä neulasta ja sen tasapainotuksesta. Suurin osa vinyylin kultakauden soittimistakin oli onnettomia rimpuloita.
Itselläni on n.1000kpl vinyyleitä ja toistaiseksi olen pärjännyt hyvin ilman mikroskooppia. Väitän, että jos; kansi on siisti, levy on "suora", ei näkyviä naarmuja, ei pölyä/sormenjälkiä niin levy soi useimmissa tapauksissa hyvin.
Ja vielä... Tämä ketjuhan käynnistyi siitä, kun kaveri oli myymässä levyjään. Joten eiköhän se ole ostajan tehtävä varmistua levyjen kunnosta, ei myyjän ?
Edellä sanotaan, että tehtävä on mahdoton ostajalle. En ilkeäisi myydä viallisia tuotteita kenellekään, mutta lahjoittaa voisin kyllä maininnalla vaihtoehtona roskis.
Ok, ehkä minulla on käynyt vaan hyvä tuuri levyjeni kanssa ? Mutta jos tämä on näin vaikeaa, niin parempi sitten varmaan heittää levyt roskiin.
Tuossa vähän juttua.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nailla-vanhoilla-levyilla-lyot-rahoiksi-jos-ne-sattuvat-loytymaan-omasta-tai-mummon-hyllysta/8870284
Miksi kukaan on kiinnostunut vanhoista bulkkituotteista, joille ei ole kohta edes soittimia? Jos ne merkitsevät vanhuksille jotakin, jälkipolville ne ovat yhtä tyhjän kanssa.
Kotimaisissa levyissä on varmasti harvinaisuuksia, jotka saattavat kiinnostaa tekijöiden lUlkomaisia aarteita Suomessa ei ole nimeksikään muille maille kaupattavaksi. Kovin on rajallista keräilijäfriikkien liiketoimintaa.
Et tiedä näköjään levyjen keräilystä mitään, mutta hyvää päivän jatkoa.
Käsi ylös, jos olet ostanut kaupasta tai kirpparilta vinyylin 2020-luvulla? Yksi musakauppias sanoi, että levyjä ei osta enää kukaan. Kaikki netissä.
on sanottu että C-kasettien ja CD -levyjen keräilyinto on noussut ihmisillä taas nykyään.
Joo. Tää on ihan sama kun kysyis; miksi ihmiset kerää vanhoja lasiesineitä, vaikka kaupasta saa uusia murto-osalla vanhojen hinnasta ?
kirppareilta ostan musaa ja myös levykauppa äx:stä (joka musakauppa) että on ne sanoneet ettei levyt ja vinyylit , puhumattakaan C-kasetit myy kuin ennen vanhaan mutta ei niiden kysyntä tule loppumaan että en usko että loppuu kokonaan kysyntä ja päinvastoin niije kysyntä voi kasvaa.
Kirppariostoksista semmosta että välillä hyviä laadultaan ja toisinaan ei niin hyviä.
Varmaan näin, keräilijöiden määrä on rajallinen. Edelleen osa ihmisistä kuitenkin haluaa fyysisen levyn, levyn kannet, "kikkailla" soittimen kanssa yms.
mie oonki sanonu ihteeni jääräksi joka ei luovu vanhasta hyvästä =)
Et ole ainoa. Yksi entisöi vanhaa autoa, toinen kerää vanhoja lasiesineitä, kolmas kerää vinyylilevyjä jne. Ei siinä ole mitään pahaa.
minulla on niinkin vanhoja samoja vaatteita kuin 33 vuotta vanhoja pipoja (ne on erään isäni entisen elintarvike-firman valmistamia pipoja) seitsemän kappaleen verran ja mulla on tuulipuku ja verkkariasu jotka molemmat ostin vuonna 2006. Yllättävän hyvin on säilyneet ettei ole reikiäkään eikä pahemmin kuluneitakaan vaikka käyttänyt paljon.
Mieluusti ajan kauan samalla autolla mutta nykyajan autot tehdään niin huonoiksi ettei niillä kauan aikaa kait voi ajjaa. Ahneus on varmaan suurin syy että tehhään niistä niin kehnoja. En usko että firmat menis konkurssiin jos ne ei tekisi niin huonolaatuisia autoja että ennen vanhaan autoista tehtiin lujempia ja eikä silloin tullut konkursseja.
Ahneus on minusta syynä.
Vinyylejä en kerrää koska ei ole vinyylisoitinta. On mulla CD&C-kasetti-radiosoittimia kaksi , yksi CD stereosoitin(hyvin käytännöllisen pieni ja tehoja löytyy riittävästi) ja yksi C-kasetti-radiosoitin (sen kautta oon muun muassa nauhoittanut musaa youtubesta tyhyjälle C-kasetille).
Joskus jos kirppariostos (CD levy) ei ole niin hyvä (esim pätkii) niin meen kauppaan ja ostan tyhjän CD levyn johon siirrän musan. Pidän tietenkin sen levyn itselläni. Pannut merkille että näin kappaleet uudessa kaupasta ostetussa CD:ssä eivät pätki vaan toimivat idioottihyvin.
Viimeksi pari päivää sitten. "Kaikki löytyy netistä" on moukille ja vahakorville.
Minä olen, moni muukin. Levykauppoja on olemassa, myös divareita ja kirppareita, joissa on hyvät valikoimat.
Onpa sulla siinä huono musakauppias, joka sanoaa, että levyjä ei osta kukaan. Kukahan hän on? Kysyisin vaan, että minkä takia hän on musakauppias? Eikö kannattaisi vaihtaa alaa. Jos mä olisin kauppias, ja toteaisin, että kukaan ei osta minulta mitään, niin varmaan lopettaisin kaupan. Ihan sama mikä ala.
Lue nyt aluksi vaikka tuo MTV:n juttu. Se on kirjoitettu v. 2024.
Tämä on aika selvästi joku levykauppiaiden kyhäämä höpläytysketju perinnönsaajien jallittamiseksi.
Voi olla että mukana on myös levykauppiaita mutta mitä sitten? Jokainen tekee kuitenkin levyillään mitä tahtoo.
Onhan noissa vanhoissa alalogisissa soittimissa, levyissä ja kaseteissa jotain "tunnetta" mikä puuttuu digitaalisesti äänitetystä musiikista. Levyt ja kasetit tulee yleensä kuunneltua alusta loppuun. Varsinkaan c-kasettia ei jaksa aina ruveta kelailemaan. Levysoittimessa äänivarren voi siirtää seuraavaan uraan jos on huono biisi.
Ja aina se vaan jaksaa ihmetyttää miten yli 100 vuotta sitten keksittiin miten ääntä voi tallentaa levyuraan ja siitä ihmiskorvaan kuultavaksi. Monelta maallikolta ei onnistuisi vieläkään valmistaa levysoitin, äänirasia, neula, ja tallentaa musiikkia levylle vaikka saisi tarvittavat elektroniset/sähköiset komponentit ja työvälineet omalle työpöydälle.
En mä sanoisi, että se "tunne" merkitsee soittimeen liittyen niin paljon.
Tämä on ehkä musadiggareiden juttu. Joka päivä joka ikinen hetki ei ole napit korvissa ja kuuntele jotain spotifyn soittolistaa taustalla.
Se on enemmän että, kun ostaa levyn, niin se otetaan hyllystä, laitetaan soittimeen ja sitten kuunnellaan se levy keskittyneesti. Se on oma tapauksensa, happening, kun laittaa levyn soimaan. Spotify yms. on oma juttunsa, mitä parhain tapa löytää uutta musiikkia ja siitä menee tutkimaan tarkemmin tuotantoa. On kuitenkin oma juttunsa siinä, että kuuntelee levyn ja sen puoli pitää vielä vaihtaa.
Siinä kai suurin ero musiikin kuluttamisessa nykyään. Tekoälyn tuottamat soittolistat taustalla koko ajan tai ihan itse vaivalla kuratoitu kokemus parhaasta musiikista maailmassa.
Eli ei ole kyse teknologiasta, vaan tavasta kuunnella, arvostaa musiikkia ja palata siihen uudestaan ja uudestaan.
Kuulin tähän liittyen vähän aikaa sitten kommentin eräältä Suomen tunnetuimmalta ja pitkäaikaisimmalta divarin pitäjältä:
"Luonnollinen poistuma toteutuu, eli suurten ikäluokkien perintölevyt tulee markkinoille koska niiden lapset tai lapsenlapset ei soita levyjä. Kyllähän alkuperäispainokset vielä menee, mutta niitä alkaa tulla markkinoille niin paljon, että hinnat romahtaa". Vapaasti siteerattuna, mutta ymmärrätte idean. Kyllä mä ymmärrän, että Abbey Roadin huippukuntoinen OG-painos voi maksaa vielä nyt satasen kevyesti. Ehkä se maksaa parin vuoden sisään vaan 20 euroa, who knows.
Tämä on myös hyvä kysymys aiempaa ketjusta:
"Joo. Tää on ihan sama kun kysyisi, miksi ihmiset kerää vanhoja lasiesineitä, vaikka kaupasta saa uusia murto-osalla vanhojen hinnasta ?"
Sen takia, että useimmat haluaa pitää ne itsellään ja ne pitää niistä esineistä. Välttämättä "arvolasilla" ei ole mitään taloudellista arvoa pidemmän päälle, koska ketään ei kiinnosta. Ne myisin pois heti, samaten kuin kaikki perkuleen muumimukit heti nyt, ennemmin kuin arvovinyylit. Musiikki kiinnostaa ihmisiä. Ns. arvolasi: ihmiset ei edes halua ostaa niitä tulevaisuudessa, koska niillä ei ole mitään käyttöä. Ainakin vinyyliä voi kuunnella ja nauttia musiikista juuri sellaisena kuin se on alun perin tarkoitettu ja keskittyä kuuntelemaan, eikä pitää vaan esineenä hyllyssä (ja siihen esineeseen ei oikein saa edes koskea).
Hyvää settiä. Kirjoitit tuossa, että levyjä tulee markkinoille niin paljon että hinnat romahtaa. Näin varmaa on mutta... Kuten tuolla aiemmin mainittiin, niin arvokkaimpia ovatkin usein sellaiset levyt, mitä on aikoinaan myyty erittäin vähän, mutta artisti on noussut myöhemmin maineeseen. Niitä ei tule markkinoille mistään koska niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Hyvä esimerkki on juuri tuo aiemmin mainittu Briard jossa soitti mm. Andy McCoy. Silloin täysin tuntematon herra, nykyään tietyissä piireissä lähes legenda.
Netissä on paljon sellaista, mitä ei ole missään kaupassa. 'Kaikki netissä' voi tarkoittaa myös, että kaikki kuuntelevat musiikkia netistä. Kaikki musiikki ei ole välttämättä netissä, mutta ei se ole kaupoissakaan.
Levyjen kuunteleminen käy mahdottomaksi, jos laitteita ei ole tulevaisuudessa saatavilla. Sekä laitteet että levyt vanhenevat käsiin. Kaiken siirtäminen formaatista toiseen ei onnistu, koska materiaalia on liikaa. Olemme muutenkin murrosvaiheessa kaiken kuluttamisen suhteen.
Tori.fi vinyyliosasto on aika hyvä alusta. Ei tarvi vahtia koko ajan tarjouksia ja ostajia kun laittaa levyille jonkun kiinteän hinnan.
Discogsin sivuilta voi tarkistaa levyjen arvon noin suurinpiirtein millä hinnalla mitäkin levyä on myyty maailmalla.
https://www.discogs.com/sell/list?master_id=41148&format=Vinyl
Ozzyn vinyyliä näköjään myyty muutaman kympin ja satasen haarukalla.