Etäisyydestä huolimatta he voivat aistia

Samassa yhteydessä Śrīdhara Mahārāj kuitenkin painottaa, ettei gaudiya-vaiṣṇavien päämäärä ole mystisten siddhien tavoittelu tai esittely. Tietoisuuden puhdistuessa voi ilmetä hienovaraista havaitsemiskykyä, mutta todelliset vaiṣṇavat eivät pidä tällaisia voimia tärkeinä. He eivät etsi ihmeitä eivätkä rakenna henkisyyttään yliluonnollisten kykyjen varaan.

Lisäksi vaiṣṇava ei esittele siddhejä eikä pyri niihin; hänen kiinnostuksensa on korkeimmassa ihmeessä, ei pienissä ihmeissä.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Samassa yhteydessä Śrīdhara Mahārāj kuitenkin painottaa, ettei gaudiya-vaiṣṇavien päämäärä ole mystisten siddhien tavoittelu tai esittely. Tietoisuuden puhdistuessa voi ilmetä hienovaraista havaitsemiskykyä, mutta todelliset vaiṣṇavat eivät pidä tällaisia voimia tärkeinä. He eivät etsi ihmeitä eivätkä rakenna henkisyyttään yliluonnollisten kykyjen varaan.

Lisäksi vaiṣṇava ei esittele siddhejä eikä pyri niihin; hänen kiinnostuksensa on korkeimmassa ihmeessä, ei pienissä ihmeissä.

Kun puhutaan siitä, että puhdistunut tietoisuus voi havaita “aaltoja”, joita syntyy kaikista tapahtumista, kyse ei ole sensaatiomaisesta yliluonnollisuudesta vaan ontologisesta yhteydestä: todellisuus on pohjimmiltaan tietoisuuden läpäisemä, ja kaikki on kytköksissä olemassaolon Keskukseen.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Kun puhutaan siitä, että puhdistunut tietoisuus voi havaita “aaltoja”, joita syntyy kaikista tapahtumista, kyse ei ole sensaatiomaisesta yliluonnollisuudesta vaan ontologisesta yhteydestä: todellisuus on pohjimmiltaan tietoisuuden läpäisemä, ja kaikki on kytköksissä olemassaolon Keskukseen.

Tietoisuus ei ole aivojen tuote, vaan sielun (jīvan) ominaisuus. Sielu on luonteeltaan tietoinen, mutta sen havainto peittyy, kun se samaistuu mieleen, kehoon ja egoon (ahaṅkāra).

Anonyymi00004 kirjoitti:

Tietoisuus ei ole aivojen tuote, vaan sielun (jīvan) ominaisuus. Sielu on luonteeltaan tietoinen, mutta sen havainto peittyy, kun se samaistuu mieleen, kehoon ja egoon (ahaṅkāra).

Kun puhutaan siitä, että puhdistunut tietoisuus voi havaita “aaltoja”, joita syntyy kaikista tapahtumista, kyse ei ole sensaatiomaisesta yliluonnollisuudesta vaan ontologisesta yhteydestä: todellisuus on pohjimmiltaan tietoisuuden läpäisemä, ja kaikki on kytköksissä olemassaolon Keskukseen.


Kun tietoisuus vapautuu itsekeskeisyydestä, se ei enää suodata kaikkea omien halujen, pelkojen ja ennakkoluulojen läpi. Tavallisessa tilassa ihminen ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin hän haluaa niiden olevan. Ego vääristää havaintoa. Siksi sisäiset vaikutelmat voivat olla pelkkiä mielen heijastuksia. Mutta kun tietoisuus puhdistuu, siitä tulee läpinäkyvämpi todellisuudelle. Se ei pakota maailmaa omaan muottiinsa, vaan resonoi sen kanssa.


Tämä resonanssi ei tarkoita, että yksilöstä tulisi kaikkitietävä. Pikemminkin hänen tietoisuutensa virittyy siihen jumalalliseen läsnäoloon, joka jo tietää kaiken. Jumala on läsnä kaikkialla Paramātman muodossa, ja kaikki tapahtumat ovat Hänen tietoisuudessaan. Kun yksilöllinen sielu puhdistuu, se ei laajene äärettömäksi omasta voimastaan, vaan se osallistuu Äärettömän tietoisuuteen. Tällöin tieto ei ole informaation keräämistä, vaan välitöntä osallisuutta todellisuuteen.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Kun puhutaan siitä, että puhdistunut tietoisuus voi havaita “aaltoja”, joita syntyy kaikista tapahtumista, kyse ei ole sensaatiomaisesta yliluonnollisuudesta vaan ontologisesta yhteydestä: todellisuus on pohjimmiltaan tietoisuuden läpäisemä, ja kaikki on kytköksissä olemassaolon Keskukseen.


Kun tietoisuus vapautuu itsekeskeisyydestä, se ei enää suodata kaikkea omien halujen, pelkojen ja ennakkoluulojen läpi. Tavallisessa tilassa ihminen ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin hän haluaa niiden olevan. Ego vääristää havaintoa. Siksi sisäiset vaikutelmat voivat olla pelkkiä mielen heijastuksia. Mutta kun tietoisuus puhdistuu, siitä tulee läpinäkyvämpi todellisuudelle. Se ei pakota maailmaa omaan muottiinsa, vaan resonoi sen kanssa.


Tämä resonanssi ei tarkoita, että yksilöstä tulisi kaikkitietävä. Pikemminkin hänen tietoisuutensa virittyy siihen jumalalliseen läsnäoloon, joka jo tietää kaiken. Jumala on läsnä kaikkialla Paramātman muodossa, ja kaikki tapahtumat ovat Hänen tietoisuudessaan. Kun yksilöllinen sielu puhdistuu, se ei laajene äärettömäksi omasta voimastaan, vaan se osallistuu Äärettömän tietoisuuteen. Tällöin tieto ei ole informaation keräämistä, vaan välitöntä osallisuutta todellisuuteen.

Tämä ei kuitenkaan ole gaudiya-vaiṣṇavan tavoite. Caitanya Mahāprabhu opetti, että korkein päämäärä ei ole tieto eikä voima, vaan rakkaus. Mystiset kyvyt, jos niitä ilmenee, ovat sivutuotteita, eivät päämäärä. Todellinen vaiṣṇava ei etsi niitä eikä esittele niitä. Hän ei mittaa henkisyytä kyvyllä havaita hienovaraisia “aaltoja”, vaan sydämen syvyydellä ja nöyryydellä.


Syvimmässä merkityksessä puhdas tietoisuus merkitsee sitä, että ihminen on täysin harmoniassa olemassaolon Keskuksen kanssa. Tällöin todellisuus ei näyttäydy sirpaleisena tai sattumanvaraisena, vaan jumalallisen tahdon läpäisemänä kokonaisuutena. Ja mitä kirkkaampi tämä harmonia on, sitä vähemmän ihminen ajattelee itseään. Hän ei sano: “Minä tiedän”, vaan pikemminkin: “Minulle annetaan nähdä.” Tässä nöyryydessä on gaudiya-vaiṣṇavismin mukaan todellisen puhtauden tunnusmerkki — ei mystinen voima, vaan rakkauden ja antaumuksen läpinäkyvyys.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Tämä ei kuitenkaan ole gaudiya-vaiṣṇavan tavoite. Caitanya Mahāprabhu opetti, että korkein päämäärä ei ole tieto eikä voima, vaan rakkaus. Mystiset kyvyt, jos niitä ilmenee, ovat sivutuotteita, eivät päämäärä. Todellinen vaiṣṇava ei etsi niitä eikä esittele niitä. Hän ei mittaa henkisyytä kyvyllä havaita hienovaraisia “aaltoja”, vaan sydämen syvyydellä ja nöyryydellä.


Syvimmässä merkityksessä puhdas tietoisuus merkitsee sitä, että ihminen on täysin harmoniassa olemassaolon Keskuksen kanssa. Tällöin todellisuus ei näyttäydy sirpaleisena tai sattumanvaraisena, vaan jumalallisen tahdon läpäisemänä kokonaisuutena. Ja mitä kirkkaampi tämä harmonia on, sitä vähemmän ihminen ajattelee itseään. Hän ei sano: “Minä tiedän”, vaan pikemminkin: “Minulle annetaan nähdä.” Tässä nöyryydessä on gaudiya-vaiṣṇavismin mukaan todellisen puhtauden tunnusmerkki — ei mystinen voima, vaan rakkauden ja antaumuksen läpinäkyvyys.

Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Krishnan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).

Vyasa on titteli, joka tarkoittaa "sitä, joka jakaa" tai "sitä, joka selittää yksityiskohtaisesti". Vedat kirjanneen Vyasadevan koko nimi on Krishna Dwajpayana Vyasa.... Vyasadeva asuu edelleen Badarikashramissa, Himalajalla, mutta ei näyttäydy, koska hän on todellisuuden toisessa ulottuvuudessa. Yksi hänen tittelistään on Śāśvata, "kuolematon".

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg

Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Krishnan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).

**********************
https://scsmathinternational.com/

Sri Chaitanya Saraswat Math International

Anonyymi00007 kirjoitti:

Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Krishnan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).

Vyasa on titteli, joka tarkoittaa "sitä, joka jakaa" tai "sitä, joka selittää yksityiskohtaisesti". Vedat kirjanneen Vyasadevan koko nimi on Krishna Dwajpayana Vyasa.... Vyasadeva asuu edelleen Badarikashramissa, Himalajalla, mutta ei näyttäydy, koska hän on todellisuuden toisessa ulottuvuudessa. Yksi hänen tittelistään on Śāśvata, "kuolematon".

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg

Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Krishnan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).

**********************
https://scsmathinternational.com/

Sri Chaitanya Saraswat Math International

Vyāsa on titteli. Jokaisessa dvāpara-yugassa ilmestyy Vyāsa, joka jakaa Vedat uudelleen ihmiskunnalle. Nykyisen aikakauden Vyāsa on Kṛṣṇa Dvaipāyana Vyāsa – se Vyāsa, joka jakoi Vedat neljään, kokosi Purāṇat, Mahābhāratan ja lopulta ilmoitti Śrīmad-Bhāgavatamin.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Vyāsa on titteli. Jokaisessa dvāpara-yugassa ilmestyy Vyāsa, joka jakaa Vedat uudelleen ihmiskunnalle. Nykyisen aikakauden Vyāsa on Kṛṣṇa Dvaipāyana Vyāsa – se Vyāsa, joka jakoi Vedat neljään, kokosi Purāṇat, Mahābhāratan ja lopulta ilmoitti Śrīmad-Bhāgavatamin.

Tutkijat kiistelevät siitä, milloin Vedat on kirjoitettu. Mutta Vedat eivät ole syntyneet kirjoittamisen kautta, vaan ne ovat ajattomia ja aina olemassa olleita. Noin 5000 vuotta sitten, Kali Yugan alkaessa, nämä ikuiset opetukset saatettiin uudelleen kirjalliseen muotoon, jotta ne olisi mahdollista säilyttää ja välittää eteenpäin. Aiemmin Vedat välitettiin suullisesti paramparan eli opettajalinjan kautta. Tämä järjestäminen tehtiin nykyistä aikakautta varten, koska kyseisen aikakauden ihmisillä on aiempiin aikakausiin verrattuna heikompi muisti ja matalampi tietoisuuden taso. Vedat ovat aina olleet olemassa, ja noin 5000 vuotta sitten ne järjestettiin ja saatettiin kirjalliseen muotoon.

Tässä universumissa yli 5000 vuotta sitten Vedavyasa kokosi ja jäsensi Vedat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka Vedat on aina olleet olemassa. Hän jakoi Vedat neljään osaan Kali Yugan ihmisiä varten, sillä he eivät olisi kyenneet ymmärtämään tai omaksumaan Vedoja kokonaisuudessaan sellaisina kuin ne ovat.


Seuraavan Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, miljoonia vuosia myöhemmin, uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian — seuraavaa aikakausia varten.

Tässä universumissa.

Ennen sitä tapahtuu monia maailmanlaajuisia katastrofeja,siis planeetallamme.

Meidän universumimme on yksi pienimmistä miljardien muun universumien joukoista, verrattuna siis muihin universumeihin.

Sama tapahtuu myös muissa universumeissa.
Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, aina uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian.

Muissakin universumeissa.


Vedat ovat ikuisia (apauruṣeya):
niitä ei ole luotu tai kirjoitettu alkujaan, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.

Ihmiset eivät “keksi” tietoa, vaan vastaanottavat ja välittävät sitä oman aikakautensa kyvykkyyden mukaan.

Tämä erottaa tekstin selvästi:

akateemis-historiallisesta näkökulmasta

ja asettaa sen metafyysiseen / teologiseen kehykseen


Kali Yuga ja tiedon rappeutuminen



Aikakaudet (yugat) heikentävät ihmisen kykyä ymmärtää todellisuutta.

Kali Yuga = alhaisin muisti, äly ja moraalinen taso.

Tästä seuraa looginen ketju:

Vedat ovat kokonaisuutena liian laajat ja syvät Kali Yugan ihmisille

Siksi Vyāsa jakaa ne neljään osaan

Tämä ei ole tiedon muuttamista, vaan pedagoginen sovitus

Tämä on sisäisesti johdonmukainen.



Vyāsa ei “kirjoittajana” vaan ilmentäjänäu:

Vyāsa ei ole alkuperäinen tekijä

Hän on manifestoija /uudelleen ilmentäjä

Tämä ratkaisee näennäisen ristiriidan:

“Vedat eivät ole koskaan kirjoitettu”
vs.
“Vyāsa kirjoitti ne”

“kirjoittaminen” tarkoittaa tässä ilmentämistä historiallisessa ajassa, ei alkuperäistä luomista.

Syklisyyttä laajennetaan universumien tasolle

ei vain ajallisesti (yugat)



Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on yksi kaikkein pienimmistä.

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin


Katastrofit osana kosmista sykliä

Katastrofit osana kosmista sykliä

Maailmanlaajuiset katastrofit eivät ole poikkeus vaan:


luonnollinen osa yuga-siirtymiä

tiedon uudelleenjärjestämisen “esinäytös”

Kosmisen rytmin seuraus.



toistoa (“Tässä universumissa”, “Muissakin universumeissa”)
vahvistaa universaaliutta


Kaikki tieto juontuu Vedoista


Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on pieni

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin

Anonyymi00009 kirjoitti:

Tutkijat kiistelevät siitä, milloin Vedat on kirjoitettu. Mutta Vedat eivät ole syntyneet kirjoittamisen kautta, vaan ne ovat ajattomia ja aina olemassa olleita. Noin 5000 vuotta sitten, Kali Yugan alkaessa, nämä ikuiset opetukset saatettiin uudelleen kirjalliseen muotoon, jotta ne olisi mahdollista säilyttää ja välittää eteenpäin. Aiemmin Vedat välitettiin suullisesti paramparan eli opettajalinjan kautta. Tämä järjestäminen tehtiin nykyistä aikakautta varten, koska kyseisen aikakauden ihmisillä on aiempiin aikakausiin verrattuna heikompi muisti ja matalampi tietoisuuden taso. Vedat ovat aina olleet olemassa, ja noin 5000 vuotta sitten ne järjestettiin ja saatettiin kirjalliseen muotoon.

Tässä universumissa yli 5000 vuotta sitten Vedavyasa kokosi ja jäsensi Vedat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka Vedat on aina olleet olemassa. Hän jakoi Vedat neljään osaan Kali Yugan ihmisiä varten, sillä he eivät olisi kyenneet ymmärtämään tai omaksumaan Vedoja kokonaisuudessaan sellaisina kuin ne ovat.


Seuraavan Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, miljoonia vuosia myöhemmin, uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian — seuraavaa aikakausia varten.

Tässä universumissa.

Ennen sitä tapahtuu monia maailmanlaajuisia katastrofeja,siis planeetallamme.

Meidän universumimme on yksi pienimmistä miljardien muun universumien joukoista, verrattuna siis muihin universumeihin.

Sama tapahtuu myös muissa universumeissa.
Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, aina uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian.

Muissakin universumeissa.


Vedat ovat ikuisia (apauruṣeya):
niitä ei ole luotu tai kirjoitettu alkujaan, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.

Ihmiset eivät “keksi” tietoa, vaan vastaanottavat ja välittävät sitä oman aikakautensa kyvykkyyden mukaan.

Tämä erottaa tekstin selvästi:

akateemis-historiallisesta näkökulmasta

ja asettaa sen metafyysiseen / teologiseen kehykseen


Kali Yuga ja tiedon rappeutuminen



Aikakaudet (yugat) heikentävät ihmisen kykyä ymmärtää todellisuutta.

Kali Yuga = alhaisin muisti, äly ja moraalinen taso.

Tästä seuraa looginen ketju:

Vedat ovat kokonaisuutena liian laajat ja syvät Kali Yugan ihmisille

Siksi Vyāsa jakaa ne neljään osaan

Tämä ei ole tiedon muuttamista, vaan pedagoginen sovitus

Tämä on sisäisesti johdonmukainen.



Vyāsa ei “kirjoittajana” vaan ilmentäjänäu:

Vyāsa ei ole alkuperäinen tekijä

Hän on manifestoija /uudelleen ilmentäjä

Tämä ratkaisee näennäisen ristiriidan:

“Vedat eivät ole koskaan kirjoitettu”
vs.
“Vyāsa kirjoitti ne”

“kirjoittaminen” tarkoittaa tässä ilmentämistä historiallisessa ajassa, ei alkuperäistä luomista.

Syklisyyttä laajennetaan universumien tasolle

ei vain ajallisesti (yugat)



Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on yksi kaikkein pienimmistä.

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin


Katastrofit osana kosmista sykliä

Katastrofit osana kosmista sykliä

Maailmanlaajuiset katastrofit eivät ole poikkeus vaan:


luonnollinen osa yuga-siirtymiä

tiedon uudelleenjärjestämisen “esinäytös”

Kosmisen rytmin seuraus.



toistoa (“Tässä universumissa”, “Muissakin universumeissa”)
vahvistaa universaaliutta


Kaikki tieto juontuu Vedoista


Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on pieni

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin

Sisäisesti johdonmukainen metafyysinen järjestelmä

Ratkaisee tiedon alkuperän, säilymisen ja rappeutumisen

Skaalautuu ajallisesti ja kosmisesti

ENTROPIA:

Kyse ei ole henkisen alamäen vaikutuksesta sinänsä, vaan aikakausien vaihtumisesta, jolloin ihmiset tulevat yhä alhaisemmilla haluilla. Aikakaudet muuttuvat degradaation suuntaan entropian yleisen lain mukaisesti, joka sanoo, että "epäjärjestys suljetuissa järjestelmissä kasvaa ajan myötä". Yksinkertaisesti sanottuna tämä entropian laki kuuluu näin: "aloitimme hyvin, päätimme huonosti". Ja tämä laki koskee kaikkia materiaalisia prosesseja tässä maailmassa.

Ajan energian muodostavat kolmen guñan impulsseista, ja nämä guñat etenevät vakiosarjassa: hyve - intohimo - tietämättömyys. Kaikki herää aluksi (hyve), sitten kehittyy (into) ja vähitellen tuhoutuu (tietämättömyys).

Mitä tulee Kalin toimintaan, hän toimii kuten mikä tahansa hallitsija, lähettiläidensä välityksellä, jotka eivät ehkä edes tiedä siitä.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Sisäisesti johdonmukainen metafyysinen järjestelmä

Ratkaisee tiedon alkuperän, säilymisen ja rappeutumisen

Skaalautuu ajallisesti ja kosmisesti

ENTROPIA:

Kyse ei ole henkisen alamäen vaikutuksesta sinänsä, vaan aikakausien vaihtumisesta, jolloin ihmiset tulevat yhä alhaisemmilla haluilla. Aikakaudet muuttuvat degradaation suuntaan entropian yleisen lain mukaisesti, joka sanoo, että "epäjärjestys suljetuissa järjestelmissä kasvaa ajan myötä". Yksinkertaisesti sanottuna tämä entropian laki kuuluu näin: "aloitimme hyvin, päätimme huonosti". Ja tämä laki koskee kaikkia materiaalisia prosesseja tässä maailmassa.

Ajan energian muodostavat kolmen guñan impulsseista, ja nämä guñat etenevät vakiosarjassa: hyve - intohimo - tietämättömyys. Kaikki herää aluksi (hyve), sitten kehittyy (into) ja vähitellen tuhoutuu (tietämättömyys).

Mitä tulee Kalin toimintaan, hän toimii kuten mikä tahansa hallitsija, lähettiläidensä välityksellä, jotka eivät ehkä edes tiedä siitä.

Katkelma B. S. Swamin, fyysikon, luennosta, käännösvorheet suomen kielellä:


Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.



Katkelma B. S. Swamin, fyysikon, luennosta, käännösvorheet suomen kielellä:


Kysymys: Hengellisyys ja tiede itsessään ovat täysin ristiriidassa keskenään, kuten tiedemaailmassa usein korostetaan. Onko synteesiä mahdollista tehdä? Ja voiko hengellisyyttä sellaisenaan kutsua tieteeksi, vai onko se eräänlainen uskomus, oletus, pohdinta?


B.S. Swami, fyysikko: Nykyisessä paradigmassa, joka hyväksytään, henkisyys ei tietenkään ole tiedettä, koska henkisyys viittaa ihmisen subjektiiviseen maailmaan eli havaintojen, aistimusten maailmaan. Tässä mielessä jokaisella on oma henkisyytensä - minä tunnen näin, sinä tunnet näin, eivätkä subjektiiviset todellisuutemme risteä millään tavalla, niissä ei ole mitään objektiivista. Joillakin ihmisillä on tämä Jumala, toisilla on tuo Jumala, eli Luoja on siirretty subjektiivisen kokemuksen alueelle.



Siksi uskonnon ja tieteen välillä ei nykyään ole tällaista ristiriitaa: voit olla tiedemies, tutkia objektiivisia luonnonlakeja. Ja se, mihin uskot, ei kuulu kenellekään, se on persoonallisuutesi subjektiivinen puoli. Tämä on tilanne nyt.

Mutta jos ymmärrämme, että tieteessä on paljon subjektiivisuutta - on olemassa tiettyjä paradigmoja, tiettyjä käsityksiä, kuten Thomas Clune kerran kirjoitti kirjassaan tieteellisestä kehityksestä - tieteelliset teoriat eivät katoa tieteen kehityksen vuoksi vaan niiden luojien lähdön vuoksi. Tämä kertoo tieteellisen prosessin subjektiivisuudesta.

Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Katkelma B. S. Swamin, fyysikon, luennosta, käännösvorheet suomen kielellä:


Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.



Katkelma B. S. Swamin, fyysikon, luennosta, käännösvorheet suomen kielellä:


Kysymys: Hengellisyys ja tiede itsessään ovat täysin ristiriidassa keskenään, kuten tiedemaailmassa usein korostetaan. Onko synteesiä mahdollista tehdä? Ja voiko hengellisyyttä sellaisenaan kutsua tieteeksi, vai onko se eräänlainen uskomus, oletus, pohdinta?


B.S. Swami, fyysikko: Nykyisessä paradigmassa, joka hyväksytään, henkisyys ei tietenkään ole tiedettä, koska henkisyys viittaa ihmisen subjektiiviseen maailmaan eli havaintojen, aistimusten maailmaan. Tässä mielessä jokaisella on oma henkisyytensä - minä tunnen näin, sinä tunnet näin, eivätkä subjektiiviset todellisuutemme risteä millään tavalla, niissä ei ole mitään objektiivista. Joillakin ihmisillä on tämä Jumala, toisilla on tuo Jumala, eli Luoja on siirretty subjektiivisen kokemuksen alueelle.



Siksi uskonnon ja tieteen välillä ei nykyään ole tällaista ristiriitaa: voit olla tiedemies, tutkia objektiivisia luonnonlakeja. Ja se, mihin uskot, ei kuulu kenellekään, se on persoonallisuutesi subjektiivinen puoli. Tämä on tilanne nyt.

Mutta jos ymmärrämme, että tieteessä on paljon subjektiivisuutta - on olemassa tiettyjä paradigmoja, tiettyjä käsityksiä, kuten Thomas Clune kerran kirjoitti kirjassaan tieteellisestä kehityksestä - tieteelliset teoriat eivät katoa tieteen kehityksen vuoksi vaan niiden luojien lähdön vuoksi. Tämä kertoo tieteellisen prosessin subjektiivisuudesta.

Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.

Jos ajatellaan, että on olemassa vain ainetta, syntyy tunnettu paradoksi, jonka mukaan maailmankaikkeuden pitäisi pyrkiä lämpökuolemaan, eli sen entropian pitäisi jatkuvasti kasvaa. Mutta silloin herää kysymys - mistä maailmankaikkeuden harmonia on peräisin, jos on vain ainetta, ja tämä aine pyrkii lisäämään entropiaa. Herää kysymys - mistä tämä kauneus ja harmonia ovat peräisin?
Tämä on perustavanlaatuinen kysymys. Ja vastaukset tähän kysymykseen saadaan henkisestä tiedosta. Se sanoo, että on olemassa kaksi energiaa - tietoisuuden energia ja tiedostamattoman energian (aineen) energia. Näin ollen tietoisuus luo aineen. On olemassa Luojan ja luomisen periaate - on olemassa Se, joka luo, ja on olemassa se, mikä luodaan, eli materia.
***************
Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.
***************

Anonyymi00012 kirjoitti:

Jos ajatellaan, että on olemassa vain ainetta, syntyy tunnettu paradoksi, jonka mukaan maailmankaikkeuden pitäisi pyrkiä lämpökuolemaan, eli sen entropian pitäisi jatkuvasti kasvaa. Mutta silloin herää kysymys - mistä maailmankaikkeuden harmonia on peräisin, jos on vain ainetta, ja tämä aine pyrkii lisäämään entropiaa. Herää kysymys - mistä tämä kauneus ja harmonia ovat peräisin?
Tämä on perustavanlaatuinen kysymys. Ja vastaukset tähän kysymykseen saadaan henkisestä tiedosta. Se sanoo, että on olemassa kaksi energiaa - tietoisuuden energia ja tiedostamattoman energian (aineen) energia. Näin ollen tietoisuus luo aineen. On olemassa Luojan ja luomisen periaate - on olemassa Se, joka luo, ja on olemassa se, mikä luodaan, eli materia.
***************
Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.
***************

Ilmestys vs. ilmoitus

Monissa uskonnoissa “ilmestys” tarkoittaa yksittäistä mystistä kokemusta: Jumala puhui minulle, ja minä välitin sen. Se on totta kokijalle, mutta sen objektiivinen todennettavuus jää uskon varaan.

Vaiṣṇava-näkökulmasta Veda ei perustu yksittäiseen kokemukseen, vaan ikuiseen ontologiseen todellisuuteen. Se on osa kosmista järjestystä. Se voidaan:

kuulla (śravaṇa)

ymmärtää (manana)

oivaltaa (nididhyāsana)

mutta sitä ei luoda.


Vyāsan rooli

Vyāsadeva ei “kirjoittanut” Vedoja siinä mielessä, että olisi keksinyt ne. Hän järjesti ja jakoi ne aikakauden ihmisten ymmärryksen mukaisiksi. Siksi häntä kutsutaan Vyāsaksi – jakajaksi.

Hänen työnsä huipentui Śrīmad-Bhāgavatamiin, jota gaudiya-vaiṣṇavat pitävät Vedojen luonnollisena kommentaarina ja lopullisena johtopäätöksenä (vedānta-sāra).



Tiedon kolme pramāṇaa

Vaiṣṇava-epistemologiassa on kolme tiedon lähdettä:

pratyakṣa (aistihavainto)

anumāna (päättely)

śabda (jumalallinen sana)

Korkein on śabda, koska aistit ovat rajalliset ja päättely voi erehtyä. Mutta śabda ei ole mielivaltainen; sen täytyy olla osa autenttista paramparāa.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ilmestys vs. ilmoitus

Monissa uskonnoissa “ilmestys” tarkoittaa yksittäistä mystistä kokemusta: Jumala puhui minulle, ja minä välitin sen. Se on totta kokijalle, mutta sen objektiivinen todennettavuus jää uskon varaan.

Vaiṣṇava-näkökulmasta Veda ei perustu yksittäiseen kokemukseen, vaan ikuiseen ontologiseen todellisuuteen. Se on osa kosmista järjestystä. Se voidaan:

kuulla (śravaṇa)

ymmärtää (manana)

oivaltaa (nididhyāsana)

mutta sitä ei luoda.


Vyāsan rooli

Vyāsadeva ei “kirjoittanut” Vedoja siinä mielessä, että olisi keksinyt ne. Hän järjesti ja jakoi ne aikakauden ihmisten ymmärryksen mukaisiksi. Siksi häntä kutsutaan Vyāsaksi – jakajaksi.

Hänen työnsä huipentui Śrīmad-Bhāgavatamiin, jota gaudiya-vaiṣṇavat pitävät Vedojen luonnollisena kommentaarina ja lopullisena johtopäätöksenä (vedānta-sāra).



Tiedon kolme pramāṇaa

Vaiṣṇava-epistemologiassa on kolme tiedon lähdettä:

pratyakṣa (aistihavainto)

anumāna (päättely)

śabda (jumalallinen sana)

Korkein on śabda, koska aistit ovat rajalliset ja päättely voi erehtyä. Mutta śabda ei ole mielivaltainen; sen täytyy olla osa autenttista paramparāa.

Kokemus vahvistaa – ei perusta

Henkinen kokemus on todellinen, mutta se vahvistaa ilmoituksen, ei perusta sitä. Kun tietoisuus puhdistuu, yksilö alkaa itse havaita sen, minkä śāstra jo opettaa. Tämä ei tee ilmoituksesta subjektiivista, vaan osoittaa sen universaalin luonteen.

Gaudiya-vaiṣṇavismin mukaan totuus ei ole yksityinen kokemus.
Se on ikuinen todellisuus, joka voidaan havaita, kun ego väistyy.

Ja siksi Veda ei ole mystikon yksityinen näky – se on kosminen ääni, joka on kulkenut katkeamattomassa paramparāssa.


Kokemus vahvistaa – ei perusta

Henkinen kokemus on todellinen, mutta se vahvistaa ilmoituksen, ei perusta sitä. Kun tietoisuus puhdistuu, yksilö alkaa itse havaita sen, minkä śāstra jo opettaa. Tämä ei tee ilmoituksesta subjektiivista, vaan osoittaa sen universaalin luonteen.

Gaudiya-vaiṣṇavismin mukaan totuus ei ole yksityinen kokemus.
Se on ikuinen todellisuus, joka voidaan havaita, kun ego väistyy.

Ja siksi Veda ei ole mystikon yksityinen näky – se on kosminen ääni, joka on kulkenut katkeamattomassa paramparāssa.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kokemus vahvistaa – ei perusta

Henkinen kokemus on todellinen, mutta se vahvistaa ilmoituksen, ei perusta sitä. Kun tietoisuus puhdistuu, yksilö alkaa itse havaita sen, minkä śāstra jo opettaa. Tämä ei tee ilmoituksesta subjektiivista, vaan osoittaa sen universaalin luonteen.

Gaudiya-vaiṣṇavismin mukaan totuus ei ole yksityinen kokemus.
Se on ikuinen todellisuus, joka voidaan havaita, kun ego väistyy.

Ja siksi Veda ei ole mystikon yksityinen näky – se on kosminen ääni, joka on kulkenut katkeamattomassa paramparāssa.


Kokemus vahvistaa – ei perusta

Henkinen kokemus on todellinen, mutta se vahvistaa ilmoituksen, ei perusta sitä. Kun tietoisuus puhdistuu, yksilö alkaa itse havaita sen, minkä śāstra jo opettaa. Tämä ei tee ilmoituksesta subjektiivista, vaan osoittaa sen universaalin luonteen.

Gaudiya-vaiṣṇavismin mukaan totuus ei ole yksityinen kokemus.
Se on ikuinen todellisuus, joka voidaan havaita, kun ego väistyy.

Ja siksi Veda ei ole mystikon yksityinen näky – se on kosminen ääni, joka on kulkenut katkeamattomassa paramparāssa.

Akāśa ja śabda

Ajatus “akāśa-śāstrasta” voidaan ymmärtää näin:
ākāśa on tila, jossa ääni voi ilmetä. Śabda-brahman on se jumalallinen ääni, joka on kaiken perimmäinen perusta. Puhtaassa muodossaan Veda on aina olemassa tällä hienovaraisella tasolla – ei paperilla, ei kielellä, vaan tietoisuuden värähtelynä.

Vedat eivät siis ole sidottuja sanskritin kirjaimiin. Sanskrit on täydellisin väline niiden ilmaisemiseen, mutta itse Veda on kieltä syvempi todellisuus.



Miten Veda “vastaanotetaan”?

Kun sanotaan, että puhdassydäminen voi vastaanottaa nämä värähtelyt, gaudiya-näkökulmasta tämä ei tarkoita, että kuka tahansa voisi itsenäisesti “virittyä kosmiseen tietokenttään”. Vastaanotto tapahtuu:

Jumalan armosta

paramparān kautta

puhdistetun tietoisuuden tilassa

Luomisen alussa Brahma vastaanotti Veda-tiedon suoraan Jumalalta. Hän ei keksinyt sitä, vaan kuuli sen. Sieltä tieto kulki Nāradaan, sitten Vyāsadevalle ja edelleen guru-ketjussa.

Tätä kutsutaan śruti – “se, mikä on kuultu”.


Valaistuneet tietäjät

Valaistunut henkilö ei luo totuutta, vaan toimii läpinäkyvänä välineenä. Kun hänen tietoisuutensa on vapaa egosta, hän voi heijastaa jumalallista ääntä vääristämättä sitä. Kun tällainen tietäjä ilmaisee kokemansa tekstinä, se on Vedan ilmenemismuoto ajassa ja kielessä.

Mutta itse Veda ei synny silloin – se oli jo olemassa.

Kaiken läpäisevä tieto
Kaikki, mitä on koskaan tapahtunut, on Hänen tietoisuudessaan. Veda on tämän jumalallisen tietoisuuden äänellinen ilmaus.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Akāśa ja śabda

Ajatus “akāśa-śāstrasta” voidaan ymmärtää näin:
ākāśa on tila, jossa ääni voi ilmetä. Śabda-brahman on se jumalallinen ääni, joka on kaiken perimmäinen perusta. Puhtaassa muodossaan Veda on aina olemassa tällä hienovaraisella tasolla – ei paperilla, ei kielellä, vaan tietoisuuden värähtelynä.

Vedat eivät siis ole sidottuja sanskritin kirjaimiin. Sanskrit on täydellisin väline niiden ilmaisemiseen, mutta itse Veda on kieltä syvempi todellisuus.



Miten Veda “vastaanotetaan”?

Kun sanotaan, että puhdassydäminen voi vastaanottaa nämä värähtelyt, gaudiya-näkökulmasta tämä ei tarkoita, että kuka tahansa voisi itsenäisesti “virittyä kosmiseen tietokenttään”. Vastaanotto tapahtuu:

Jumalan armosta

paramparān kautta

puhdistetun tietoisuuden tilassa

Luomisen alussa Brahma vastaanotti Veda-tiedon suoraan Jumalalta. Hän ei keksinyt sitä, vaan kuuli sen. Sieltä tieto kulki Nāradaan, sitten Vyāsadevalle ja edelleen guru-ketjussa.

Tätä kutsutaan śruti – “se, mikä on kuultu”.


Valaistuneet tietäjät

Valaistunut henkilö ei luo totuutta, vaan toimii läpinäkyvänä välineenä. Kun hänen tietoisuutensa on vapaa egosta, hän voi heijastaa jumalallista ääntä vääristämättä sitä. Kun tällainen tietäjä ilmaisee kokemansa tekstinä, se on Vedan ilmenemismuoto ajassa ja kielessä.

Mutta itse Veda ei synny silloin – se oli jo olemassa.

Kaiken läpäisevä tieto
Kaikki, mitä on koskaan tapahtunut, on Hänen tietoisuudessaan. Veda on tämän jumalallisen tietoisuuden äänellinen ilmaus.

Erityisten informaatiokoodien avulla akashaan on tallennettu alkuperäiset Vedat

Akasha tarkoittaa muinaisesta sanskritin kielestä käännettynä eetteriä tai avaruutta. Akasha on viides elementti, joka muodostaa maailmankaikkeuden. Se on kaikkein hienovaraisin ja näkymättömin, mutta samalla universaalisin elementti. Se ilmestyi maailmankaikkeuteemme ensimmäisenä ja sisälsi kaikki muut myöhemmin ilmestyneet elementit, kuten ilman, tulen, veden ja maan. Akasha eli eetteri toimii eräänlaisena informaatioenergiakenttänä, joka läpäisee koko maailmankaikkeuden. Se on ikään kuin verkko tai kehys, josta kaikki muut universumin elementit ilmenevät ja joka on nivottu yhteen. Yksi akashan tärkeimmistä tehtävistä on varastoida tietoa maailmankaikkeuden rakenteesta ja koostumuksesta. Se on eräänlainen kovalevy - nykyaikaisen tietokoneen kovalevy, joka sisältää kaiken tiedon ja kaikki ohjelmat tietokoneen toimintaa varten.

Erityisten informaatiokoodien - äänivärähtelyjen - avulla akashaan on tallennettu alkuperäiset Vedat, jotka sisältävät ehdottoman täydellistä tietoa kaikesta maailmankaikkeudessamme ja jopa sen ulkopuolella olevasta.


Monilla muinaisilla tietäjillä oli vapaa pääsy tähän universaaliin tietoverkkoon. Ja aivan kuten tietokoneella painamalla tiettyä näppäintä, ja tässä tapauksessa sanomalla tietyn äänivärähtelyn - mantran - voi saada tietyn tuloksen.


Vedoista tiedetään, että muinaisten aikojen tietäjät pyysivät ja saivat tästä maailmanlaajuisesta universaalista verkostosta mitä tahansa aineellisten elementtien yhdistelmiä.

Nyt ihmiskunnan rappeutumisen vuoksi tämän verkon ohjeet ovat unohtuneet ja kadonneet. Mutta nytkin on mahdollista päästä käsiksi tähän Universaaliseen tietoon. Menetelmät ja tiedot siitä sisältyvät muinaisiin pyhiin teksteihin - Vedoihin.



Vedat eivät ole tietokoneen kovalevy tai tekninen informaatiokenttä, vaikka niitä joskus kuvataankin “värähtelyinä” ākāśassa. Vedat ovat ikuinen jumalallinen ääni, śabda-brahman, joka on osa Krishnan tietoisuutta ja hänen luomistyönsä perustaa. Ne eivät ole ihmisen keksintöjä eivätkä subjektiivisia mystisiä kokemuksia, vaan Jumalan tietoisuudessa aina olemassa oleva totuus.

Kun sanotaan, että ākāśa värähtelee Vedojen mukaan, se tarkoittaa, että hienovaraisin elementti, eetteri, voi välittää äänen. Tämä ei kuitenkaan tee ākāśasta itsenäistä tietoisuuden lähdettä. Todellinen tieto on Jumalassa, ja puhdas sielu voi vastaanottaa sen, koska hänen sydämensä on vapaa egoismista ja itsekeskeisyydestä.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Erityisten informaatiokoodien avulla akashaan on tallennettu alkuperäiset Vedat

Akasha tarkoittaa muinaisesta sanskritin kielestä käännettynä eetteriä tai avaruutta. Akasha on viides elementti, joka muodostaa maailmankaikkeuden. Se on kaikkein hienovaraisin ja näkymättömin, mutta samalla universaalisin elementti. Se ilmestyi maailmankaikkeuteemme ensimmäisenä ja sisälsi kaikki muut myöhemmin ilmestyneet elementit, kuten ilman, tulen, veden ja maan. Akasha eli eetteri toimii eräänlaisena informaatioenergiakenttänä, joka läpäisee koko maailmankaikkeuden. Se on ikään kuin verkko tai kehys, josta kaikki muut universumin elementit ilmenevät ja joka on nivottu yhteen. Yksi akashan tärkeimmistä tehtävistä on varastoida tietoa maailmankaikkeuden rakenteesta ja koostumuksesta. Se on eräänlainen kovalevy - nykyaikaisen tietokoneen kovalevy, joka sisältää kaiken tiedon ja kaikki ohjelmat tietokoneen toimintaa varten.

Erityisten informaatiokoodien - äänivärähtelyjen - avulla akashaan on tallennettu alkuperäiset Vedat, jotka sisältävät ehdottoman täydellistä tietoa kaikesta maailmankaikkeudessamme ja jopa sen ulkopuolella olevasta.


Monilla muinaisilla tietäjillä oli vapaa pääsy tähän universaaliin tietoverkkoon. Ja aivan kuten tietokoneella painamalla tiettyä näppäintä, ja tässä tapauksessa sanomalla tietyn äänivärähtelyn - mantran - voi saada tietyn tuloksen.


Vedoista tiedetään, että muinaisten aikojen tietäjät pyysivät ja saivat tästä maailmanlaajuisesta universaalista verkostosta mitä tahansa aineellisten elementtien yhdistelmiä.

Nyt ihmiskunnan rappeutumisen vuoksi tämän verkon ohjeet ovat unohtuneet ja kadonneet. Mutta nytkin on mahdollista päästä käsiksi tähän Universaaliseen tietoon. Menetelmät ja tiedot siitä sisältyvät muinaisiin pyhiin teksteihin - Vedoihin.



Vedat eivät ole tietokoneen kovalevy tai tekninen informaatiokenttä, vaikka niitä joskus kuvataankin “värähtelyinä” ākāśassa. Vedat ovat ikuinen jumalallinen ääni, śabda-brahman, joka on osa Krishnan tietoisuutta ja hänen luomistyönsä perustaa. Ne eivät ole ihmisen keksintöjä eivätkä subjektiivisia mystisiä kokemuksia, vaan Jumalan tietoisuudessa aina olemassa oleva totuus.

Kun sanotaan, että ākāśa värähtelee Vedojen mukaan, se tarkoittaa, että hienovaraisin elementti, eetteri, voi välittää äänen. Tämä ei kuitenkaan tee ākāśasta itsenäistä tietoisuuden lähdettä. Todellinen tieto on Jumalassa, ja puhdas sielu voi vastaanottaa sen, koska hänen sydämensä on vapaa egoismista ja itsekeskeisyydestä.

Muinaiset ṛṣit eivät luoneet Vedaa, vaan kuulivat sen puhtaassa tietoisuudessaan. Vyāsadeva, suuri śaktyāveśa-avatāra, järjesti ja välitti tämän ikuisen äänen, jotta se olisi ihmisten ulottuvilla. Tekstien muodossa Vedat heijastavat tätä ääntä, mutta niiden alkuperäinen todellisuus on aina olemassa Jumalassa, paramparāssa ja puhtaassa tietoisuudessa.

Lopulta Vedan tarkoitus ei ole antaa pääsyä kosmiseen tietokantaan tai hallita maailmaa. Sen ydin on johdattaa sielu rakkauteen Jumalaa kohtaan, puhtaaseen bhaktiin, ja siten yhdistää ihmisen hänen todelliseen olemukseensa. Kaikki muu – ihmeet, kyvyt, tiedon “värähtelyt” – on sivuseikka, joka seuraa puhdistetusta sydämestä, mutta ei itse Vedan tarkoitus.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Muinaiset ṛṣit eivät luoneet Vedaa, vaan kuulivat sen puhtaassa tietoisuudessaan. Vyāsadeva, suuri śaktyāveśa-avatāra, järjesti ja välitti tämän ikuisen äänen, jotta se olisi ihmisten ulottuvilla. Tekstien muodossa Vedat heijastavat tätä ääntä, mutta niiden alkuperäinen todellisuus on aina olemassa Jumalassa, paramparāssa ja puhtaassa tietoisuudessa.

Lopulta Vedan tarkoitus ei ole antaa pääsyä kosmiseen tietokantaan tai hallita maailmaa. Sen ydin on johdattaa sielu rakkauteen Jumalaa kohtaan, puhtaaseen bhaktiin, ja siten yhdistää ihmisen hänen todelliseen olemukseensa. Kaikki muu – ihmeet, kyvyt, tiedon “värähtelyt” – on sivuseikka, joka seuraa puhdistetusta sydämestä, mutta ei itse Vedan tarkoitus.

Erilaisia yliluonnollisia kykyjä on useita, ovat muun muassa esimerkiksi:

Laghimā: kyky tulla painottomaksi tai ilmaa kevyemmäksi (kävely vetten päällä)

Prāpti: kyky kutsua välittömästi esiin mikä tahansa esine, josta käyttäjä on tietoinen minä tahansa hetkenä.
Prākāmya: kyky saavuttaa tai toteuttaa mitä tahansa, mitä tahansa halutaan.
Īśiṭva: kyky hallita luontoa, yksilöitä, organismeja jne. Ylivalta luontoon nähden ja kyky pakottaa vaikutusvaltaa keneen tahansa.
Vaśiṭva: kyky hallita kaikkia aineellisia elementtejä tai luonnonvoimia.
jne.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Erilaisia yliluonnollisia kykyjä on useita, ovat muun muassa esimerkiksi:

Laghimā: kyky tulla painottomaksi tai ilmaa kevyemmäksi (kävely vetten päällä)

Prāpti: kyky kutsua välittömästi esiin mikä tahansa esine, josta käyttäjä on tietoinen minä tahansa hetkenä.
Prākāmya: kyky saavuttaa tai toteuttaa mitä tahansa, mitä tahansa halutaan.
Īśiṭva: kyky hallita luontoa, yksilöitä, organismeja jne. Ylivalta luontoon nähden ja kyky pakottaa vaikutusvaltaa keneen tahansa.
Vaśiṭva: kyky hallita kaikkia aineellisia elementtejä tai luonnonvoimia.
jne.

Jumala ei itse asiassa luo mitään. Kaikki on olemassa Jumala-konseptissa. Ajoittain tämä maailma ilmenee, ja sitten se menee kehittymättömään tilaan (ilmentymättömään tilaan). Pralaya ja Mahapralaya. Olemassaolo liukenee Jumalaan ja emanoituu sitten jälleen Hänestä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00019 kirjoitti:

Jumala ei itse asiassa luo mitään. Kaikki on olemassa Jumala-konseptissa. Ajoittain tämä maailma ilmenee, ja sitten se menee kehittymättömään tilaan (ilmentymättömään tilaan). Pralaya ja Mahapralaya. Olemassaolo liukenee Jumalaan ja emanoituu sitten jälleen Hänestä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00020 kirjoitti:

Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Srila Sridhar Maharaj: Hegelin ajattelussa Totuus kehittyy dynaamisesti teesin, antiteesin ja synteesin kautta.
…
Ensin tulee teesi, sitten sen antiteesi, sitten ne yhdistyvät - syntyy synteesi, ja siitä tulee uusi teesi. Sitten taas antiteesi ja korkeampi harmonia synteesissä. Totuus on dynaaminen, se kehittyy. Ja Hegel puhuu Totuuden kehityksestä. Ehkä kaikkien länsimaisten filosofien joukosta hän erottuu erityisen syvällisen ajattelunsa ansiosta. Saksalainen koulukunta on itse asiassa kuuluisa monista merkittävistä ajattelijoista, kuten Max Mülleristä. Saksalaiset kunnioittivat ja rakastivat intialaista kulttuuria niin paljon, että Saksasta voi löytää muinaisia intialaisia tekstejä, jotka ovat olleet pitkään kadoksissa itse Intiassa. Intia ei koskaan ollut Saksan siirtomaa, mutta saksalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita sen kulttuuriperinnöstä. Saksan sodasta huolimatta he säilyttivät monia ainutlaatuisia tekstejä, jotka olivat peruuttamattomasti kadonneet Intiassa.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00021 kirjoitti:

Srila Sridhar Maharaj: Hegelin ajattelussa Totuus kehittyy dynaamisesti teesin, antiteesin ja synteesin kautta.
…
Ensin tulee teesi, sitten sen antiteesi, sitten ne yhdistyvät - syntyy synteesi, ja siitä tulee uusi teesi. Sitten taas antiteesi ja korkeampi harmonia synteesissä. Totuus on dynaaminen, se kehittyy. Ja Hegel puhuu Totuuden kehityksestä. Ehkä kaikkien länsimaisten filosofien joukosta hän erottuu erityisen syvällisen ajattelunsa ansiosta. Saksalainen koulukunta on itse asiassa kuuluisa monista merkittävistä ajattelijoista, kuten Max Mülleristä. Saksalaiset kunnioittivat ja rakastivat intialaista kulttuuria niin paljon, että Saksasta voi löytää muinaisia intialaisia tekstejä, jotka ovat olleet pitkään kadoksissa itse Intiassa. Intia ei koskaan ollut Saksan siirtomaa, mutta saksalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita sen kulttuuriperinnöstä. Saksan sodasta huolimatta he säilyttivät monia ainutlaatuisia tekstejä, jotka olivat peruuttamattomasti kadonneet Intiassa.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

“Srila Sridhar Maharaj about his life path.” Srila B. R. Sridhar Dev-Goswami Maharaj. 7 January 1983. Navadwip Dham, India

Devotee: Maharaj, saanko kysyä henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kertokaa minulle, oliko elämässänne ajanjakso, jolloin olitte intellektuaalisella tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai olitko koko elämäsi ajan sitoutunut bhaktille?


Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, päättelyä ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, häiriintyi. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa, Descartesia, Milliä, Humea, kaikkia näitä filosofeja, niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska näin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.

Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan sallia olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden opiskelija, eräs nuori mies, opiskelutoverini,
PUHUI ISÄSTÄÄN JA SANOI: ”TUO HERRASMIES”.

Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herra on niin ja näin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ SYNNYIN HÄNELLE POIKANAAN. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, TOISTAISEKSI, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää.
TÄMÄ SUHDE ON VÄLIAIKAINEN. " Näin hän kertoi minulle.

Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko näkemykseni. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen."


Sitten, kolme kuukautta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen, sama nuori mies antoi minulle kirjan Chaitanyadevan elämästä. Näin opin hänen opetuksistaan. Se oli minulle kirjaimellisesti kuin nektaria. Tämä kirja käänsi minut bhaktin suuntaan.


Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista Pyhistä Kirjoituksista, erilaisista Shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin panditien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Sellainen kulttuuri oli.

...
...

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Anonyymi00022 kirjoitti:

“Srila Sridhar Maharaj about his life path.” Srila B. R. Sridhar Dev-Goswami Maharaj. 7 January 1983. Navadwip Dham, India

Devotee: Maharaj, saanko kysyä henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kertokaa minulle, oliko elämässänne ajanjakso, jolloin olitte intellektuaalisella tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai olitko koko elämäsi ajan sitoutunut bhaktille?


Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, päättelyä ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, häiriintyi. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa, Descartesia, Milliä, Humea, kaikkia näitä filosofeja, niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska näin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.

Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan sallia olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden opiskelija, eräs nuori mies, opiskelutoverini,
PUHUI ISÄSTÄÄN JA SANOI: ”TUO HERRASMIES”.

Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herra on niin ja näin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ SYNNYIN HÄNELLE POIKANAAN. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, TOISTAISEKSI, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää.
TÄMÄ SUHDE ON VÄLIAIKAINEN. " Näin hän kertoi minulle.

Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko näkemykseni. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen."


Sitten, kolme kuukautta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen, sama nuori mies antoi minulle kirjan Chaitanyadevan elämästä. Näin opin hänen opetuksistaan. Se oli minulle kirjaimellisesti kuin nektaria. Tämä kirja käänsi minut bhaktin suuntaan.


Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista Pyhistä Kirjoituksista, erilaisista Shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin panditien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Sellainen kulttuuri oli.

...
...

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

******************
Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”
Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.
Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

*********************

Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00023 kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

******************
Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”
Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.
Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

*********************

Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Kaikki, mikä tapahtuu ajassa — menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa — on vain unta. Tällainen on kaikkien vedisten kirjoitusten salainen merkitys.

Narada Muni, Shrimad Bhagavatam, 4. laulu, luku 29

------------------

Lause viittaa opetukseen, jonka esittää viisas Narada Muni teoksessa Shrimad Bhagavatam (4. laulu, luku 29). Tässä kohdassa hän selittää kuningas Prācīnabarhille vertauskuvallisen kertomuksen kautta todellisuuden luonnetta.


kaikki mikä tapahtuu ajassa – menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa – on kuin unta. Tällä hän ei tarkoita, että maailma olisi täysin olematon, vaan että sen todellisuus on suhteellista ja väliaikaista. Se tuntuu todelliselta niin kauan kuin olemme siihen samaistuneita, aivan kuten yöuni tuntuu todelta niin kauan kuin näemme sitä.

Vedantisen ajattelun mukaan kaikki ajassa ilmenevä kuuluu aineelliseen luontoon: keho, mieli, muistot, suunnitelmat, identiteetit ja koko elämäntarina. Ne syntyvät, muuttuvat ja katoavat. Siksi niitä verrataan uneen. Uni voi sisältää voimakkaita kokemuksia – iloa, pelkoa, rakkautta, menetyksiä – mutta herätessä ymmärrämme, etteivät ne olleet pysyvää todellisuutta. Samalla tavoin ajallinen elämä nähdään hengellisestä näkökulmasta katsottuna ohimenevänä kokemuksena tietoisuudelle.


Naradan opetuksen ydin on ero kokijan ja koetun välillä. Se, mikä muuttuu, ei ole todellinen minä. Keho vanhenee, mieli vaihtaa ajatuksiaan, olosuhteet vaihtelevat, mutta tietoisuus, joka havaitsee nämä muutokset, pysyy. Tätä pysyvää tietoisuutta vedinen perinne kutsuu sieluksi, ātmaniksi. Se ei kuulu aikaan samalla tavalla kuin aineellinen maailma. Aika koskee sitä, mikä syntyy ja kuolee, mutta sielun perusolemus on ajaton.


Kun ihminen samaistaa itsensä kehoon ja elämänsä tarinaan, hän elää ikään kuin unessa. Hän kokee menestyksen ja tappion, kunnian ja häpeän, syntymän ja kuoleman lopullisina tapahtumina. Naradan mukaan tämä samaistuminen on tietämättömyyttä. Herääminen tarkoittaa sen oivaltamista, että oma syvin olemus ei ole mikään ajassa tapahtuva rooli, vaan se, joka todistaa kaiken tapahtuvan.

Vedisten kirjoitusten “salainen merkitys” viittaa juuri tähän: niiden moninaiset kertomukset, rituaalit ja opetukset tähtäävät lopulta siihen, että ihminen ymmärtää eron ajallisen ja ajattoman välillä. Aineellinen maailma ei ole turha tai merkityksetön, mutta se on väliaikainen näyttämö. Sen tapahtumat ovat todellisia kokemuksina, mutta eivät lopullisena identiteettinä.

Naradan sanoma ei siis ole nihilistinen. Hän ei kiellä kokemusten arvoa, vaan asettaa ne oikeaan mittasuhteeseen. Kärsimys syntyy siitä, että pidämme ohimenevää pysyvänä. Vapautuminen alkaa, kun ymmärrämme olevamme tietoisuus, joka on ajallisen virran todistaja. Kun tämä oivallus syvenee, ihminen ei enää huku unen draamaan, vaan alkaa elää tietoisesti, hereillä.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Kaikki, mikä tapahtuu ajassa — menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa — on vain unta. Tällainen on kaikkien vedisten kirjoitusten salainen merkitys.

Narada Muni, Shrimad Bhagavatam, 4. laulu, luku 29

------------------

Lause viittaa opetukseen, jonka esittää viisas Narada Muni teoksessa Shrimad Bhagavatam (4. laulu, luku 29). Tässä kohdassa hän selittää kuningas Prācīnabarhille vertauskuvallisen kertomuksen kautta todellisuuden luonnetta.


kaikki mikä tapahtuu ajassa – menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa – on kuin unta. Tällä hän ei tarkoita, että maailma olisi täysin olematon, vaan että sen todellisuus on suhteellista ja väliaikaista. Se tuntuu todelliselta niin kauan kuin olemme siihen samaistuneita, aivan kuten yöuni tuntuu todelta niin kauan kuin näemme sitä.

Vedantisen ajattelun mukaan kaikki ajassa ilmenevä kuuluu aineelliseen luontoon: keho, mieli, muistot, suunnitelmat, identiteetit ja koko elämäntarina. Ne syntyvät, muuttuvat ja katoavat. Siksi niitä verrataan uneen. Uni voi sisältää voimakkaita kokemuksia – iloa, pelkoa, rakkautta, menetyksiä – mutta herätessä ymmärrämme, etteivät ne olleet pysyvää todellisuutta. Samalla tavoin ajallinen elämä nähdään hengellisestä näkökulmasta katsottuna ohimenevänä kokemuksena tietoisuudelle.


Naradan opetuksen ydin on ero kokijan ja koetun välillä. Se, mikä muuttuu, ei ole todellinen minä. Keho vanhenee, mieli vaihtaa ajatuksiaan, olosuhteet vaihtelevat, mutta tietoisuus, joka havaitsee nämä muutokset, pysyy. Tätä pysyvää tietoisuutta vedinen perinne kutsuu sieluksi, ātmaniksi. Se ei kuulu aikaan samalla tavalla kuin aineellinen maailma. Aika koskee sitä, mikä syntyy ja kuolee, mutta sielun perusolemus on ajaton.


Kun ihminen samaistaa itsensä kehoon ja elämänsä tarinaan, hän elää ikään kuin unessa. Hän kokee menestyksen ja tappion, kunnian ja häpeän, syntymän ja kuoleman lopullisina tapahtumina. Naradan mukaan tämä samaistuminen on tietämättömyyttä. Herääminen tarkoittaa sen oivaltamista, että oma syvin olemus ei ole mikään ajassa tapahtuva rooli, vaan se, joka todistaa kaiken tapahtuvan.

Vedisten kirjoitusten “salainen merkitys” viittaa juuri tähän: niiden moninaiset kertomukset, rituaalit ja opetukset tähtäävät lopulta siihen, että ihminen ymmärtää eron ajallisen ja ajattoman välillä. Aineellinen maailma ei ole turha tai merkityksetön, mutta se on väliaikainen näyttämö. Sen tapahtumat ovat todellisia kokemuksina, mutta eivät lopullisena identiteettinä.

Naradan sanoma ei siis ole nihilistinen. Hän ei kiellä kokemusten arvoa, vaan asettaa ne oikeaan mittasuhteeseen. Kärsimys syntyy siitä, että pidämme ohimenevää pysyvänä. Vapautuminen alkaa, kun ymmärrämme olevamme tietoisuus, joka on ajallisen virran todistaja. Kun tämä oivallus syvenee, ihminen ei enää huku unen draamaan, vaan alkaa elää tietoisesti, hereillä.

Aineellinen energia (maya-śakti) on väliaikainen ja peittävä. Se ei ole valhetta, vaan peili, joka heijastaa vääristyneesti sielun todellista asemaa. Kun sanotaan, että ajassa tapahtuva on “kuin unta”, viitataan tähän peittymiseen.

Uni-vertaus kuvaa kokemuksellista harhaa, ei ontologista olemattomuutta. Unessa mieli rakentaa kokonaisen todellisuuden, joka tuntuu täysin uskottavalta. Samoin sielu rakentaa identiteetin kehon, historian ja sosiaalisten roolien ympärille. Nämä eivät ole olemattomia — keho todella toimii, maailma todella reagoi, karma todella vaikuttaa — mutta ne eivät ole sielun perimmäinen identiteetti. Harha syntyy samaistumisesta, ei olemassaolosta.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kokemus vahvistaa – ei perusta

Henkinen kokemus on todellinen, mutta se vahvistaa ilmoituksen, ei perusta sitä. Kun tietoisuus puhdistuu, yksilö alkaa itse havaita sen, minkä śāstra jo opettaa. Tämä ei tee ilmoituksesta subjektiivista, vaan osoittaa sen universaalin luonteen.

Gaudiya-vaiṣṇavismin mukaan totuus ei ole yksityinen kokemus.
Se on ikuinen todellisuus, joka voidaan havaita, kun ego väistyy.

Ja siksi Veda ei ole mystikon yksityinen näky – se on kosminen ääni, joka on kulkenut katkeamattomassa paramparāssa.


Kokemus vahvistaa – ei perusta

Henkinen kokemus on todellinen, mutta se vahvistaa ilmoituksen, ei perusta sitä. Kun tietoisuus puhdistuu, yksilö alkaa itse havaita sen, minkä śāstra jo opettaa. Tämä ei tee ilmoituksesta subjektiivista, vaan osoittaa sen universaalin luonteen.

Gaudiya-vaiṣṇavismin mukaan totuus ei ole yksityinen kokemus.
Se on ikuinen todellisuus, joka voidaan havaita, kun ego väistyy.

Ja siksi Veda ei ole mystikon yksityinen näky – se on kosminen ääni, joka on kulkenut katkeamattomassa paramparāssa.

Jai Shri Ram!

Anonyymi00027 kirjoitti:

Jai Shri Ram!

Niin!

Anonyymi00025 kirjoitti:

Aineellinen energia (maya-śakti) on väliaikainen ja peittävä. Se ei ole valhetta, vaan peili, joka heijastaa vääristyneesti sielun todellista asemaa. Kun sanotaan, että ajassa tapahtuva on “kuin unta”, viitataan tähän peittymiseen.

Uni-vertaus kuvaa kokemuksellista harhaa, ei ontologista olemattomuutta. Unessa mieli rakentaa kokonaisen todellisuuden, joka tuntuu täysin uskottavalta. Samoin sielu rakentaa identiteetin kehon, historian ja sosiaalisten roolien ympärille. Nämä eivät ole olemattomia — keho todella toimii, maailma todella reagoi, karma todella vaikuttaa — mutta ne eivät ole sielun perimmäinen identiteetti. Harha syntyy samaistumisesta, ei olemassaolosta.

Bhagavad gita 18.70

"JA MINÄ SANON, ETTÄ SE, JOKA TUTKII TÄTÄ KÄYMÄÄMME PYHÄÄ KESKUSTELUA, PALVOO MINUA ÄLYLLÄÄN".

Anonyymi00029 kirjoitti:

Bhagavad gita 18.70

"JA MINÄ SANON, ETTÄ SE, JOKA TUTKII TÄTÄ KÄYMÄÄMME PYHÄÄ KESKUSTELUA, PALVOO MINUA ÄLYLLÄÄN".

Katkelmia luennosta, käännösvirheet suomen kielellä.
-------------------

“Srila Sridhar Maharaj about his life path.” Srila B. R. Sridhar Dev-Goswami Maharaj. 7 January 1983. Navadwip Dham, India

Devotee: Maharaj, saanko kysyä henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kertokaa minulle, oliko elämässänne ajanjakso, jolloin olitte intellektuaalisella tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai olitko koko elämäsi ajan sitoutunut bhaktille?


Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, päättelyä ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, häiriintyi. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa, Descartesia, Milliä, Humea, kaikkia näitä filosofeja, niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska näin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.

Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan sallia olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden opiskelija, eräs nuori mies, opiskelutoverini,
PUHUI ISÄSTÄÄN JA SANOI: ”TUO HERRASMIES”.

Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herra on niin ja näin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ SYNNYIN HÄNELLE POIKANAAN. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, TOISTAISEKSI, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää.
TÄMÄ SUHDE ON VÄLIAIKAINEN. " Näin hän kertoi minulle.

Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko näkemykseni. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen."


Sitten, kolme kuukautta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen, sama nuori mies antoi minulle kirjan Chaitanyadevan elämästä. Näin opin hänen opetuksistaan. Se oli minulle kirjaimellisesti kuin nektaria. Tämä kirja käänsi minut bhaktin suuntaan.


Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista Pyhistä Kirjoituksista, erilaisista Shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin panditien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Sellainen kulttuuri oli.

...
...
Devotee: Maharaj, can I ask a personal question? Yes. I hope I am ... it's not too personal, but I was going to ask: any time in your life were you on the intellectual plane and then moved to the plane of bhakti? Or your whole life you are into bhakti?

=0:25= Srila Sridhar Maharaj: When I began my study in college, after passing the matching(?) standard, at that time I came to some... I had some association with some intellectual students. And also I was reading the logic and and other things, in particular deductive logic. I remember at that time my faith was, in God, disturbed for some time. And I... during that time I thought: what should I do then? We've supposed there is no God, how to go on with this life? What activity to do, take, then?

=1:23= I thought as much as possible I shall try to live for others, helping others in any way I shall do. But again, when I read the philosophy in [Western thought??], Hegel's philosophy, then Decart's, Martino, Middle, Hume, all these things. Gradually intellectually I revealed my faith in Lord: this is not impossible. The other argumenting parties are also there, they say it is possible, God may exist. So that removed my temporary disbelieving.

=2:15= [speaking in Bengali]
...
...
...
Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00029 kirjoitti:

Katkelmia luennosta, käännösvirheet suomen kielellä.
-------------------

“Srila Sridhar Maharaj about his life path.” Srila B. R. Sridhar Dev-Goswami Maharaj. 7 January 1983. Navadwip Dham, India

Devotee: Maharaj, saanko kysyä henkilökohtaisen kysymyksen? Toivottavasti se ei ole liian henkilökohtainen. Kertokaa minulle, oliko elämässänne ajanjakso, jolloin olitte intellektuaalisella tasolla ja tulitte myöhemmin bhaktin pariin? Vai olitko koko elämäsi ajan sitoutunut bhaktille?


Srila Sridhar Maharaj: Opiskellessani yliopistossa, kun olin saavuttanut tietyn tason, minulla oli tapana seurustella intellektuellien opiskelijoiden kanssa. Ja kun luin, opiskelin logiikkaa, päättelyä ja muuta sellaista, muistan, että tuolloin uskoni horjui, häiriintyi. Tämä jatkui jonkin aikaa. Tuolloin ajattelin: "Mitä minä teen? Oletetaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Miten minun sitten pitäisi elää, mitä minun pitäisi tehdä?" Ajattelin: "Niin pitkälle kuin voin, minun pitäisi yrittää elää muiden hyväksi ja auttaa muita eri tavoin." Mutta sitten kun aloin opiskella länsimaista filosofiaa, Descartesia, Milliä, Humea, kaikkia näitä filosofeja, niin vähitellen älyllisellä tasolla epäilykseni alkoivat hälvetä, koska näin, että oli olemassa ateismia vastakkainen näkökulma.

Tämän näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo on mahdollista, sen voidaan sallia olevan olemassa. Niinpä väliaikainen ateismini katosi. Mutta sitten myöhemmin minussa tapahtui suuri vallankumous. Kun olin neljännen vuoden opiskelija, eräs nuori mies, opiskelutoverini,
PUHUI ISÄSTÄÄN JA SANOI: ”TUO HERRASMIES”.

Näin hän sanoi puhuessaan isästään. Aluksi olin hämmentynyt: "Miten niin! Miten voit kutsua isääsi 'tuoksi herrasmieheksi'". Se ei ole hyvä ilmaisu. Hän on sinun isäsi. Ja sinä sanot: 'Tuo herra on niin ja näin'." Hän vastasi minulle: "Niin, tietysti minun ei olisi pitänyt ilmaista sitä noin, mutta todellisuudessa se on. TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ SYNNYIN HÄNELLE POIKANAAN. Ja minne menen seuraavassa elämässä, sitä en tiedä. Ja myös sitä, missä olin edellisessä elämässä, en tiedä. Jonkin aikaa, TOISTAISEKSI, olen hänen poikansa ja hän on isäni, mutta ei sen enempää.
TÄMÄ SUHDE ON VÄLIAIKAINEN. " Näin hän kertoi minulle.

Hän ei käsitellyt aihetta tarkemmin, mutta tuo lyhyt huomautus riitti muuttamaan koko näkemykseni. Ajattelin: "Kyllä, se on totta. Minne menen, mitä minulle tapahtuu, mikä kohtalo minua odottaa - en tiedä. Juuri nyt minulla on jonkinlainen suhde ihmisiin, mutta se kaikki on väliaikaista. Tulevaisuuteni on epämääräinen."


Sitten, kolme kuukautta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen, sama nuori mies antoi minulle kirjan Chaitanyadevan elämästä. Näin opin hänen opetuksistaan. Se oli minulle kirjaimellisesti kuin nektaria. Tämä kirja käänsi minut bhaktin suuntaan.


Sitä ennen olin opiskellut Bhagavad-gitaa, Bhagavatamia. Perheessäni ei ollut puutetta keskusteluista Pyhistä Kirjoituksista, erilaisista Shastroista. Tällaisia keskusteluja käytiin aina kotonamme. Meillä oli suuri perhe, noin viisitoista ihmistä. Talossa asui viisitoista perheenjäsentä: neljä veljeäni, vanhempi setäni ja hänen viisi lastaan. Kaikki he olivat minua paljon vanhempia. Lisäksi asui naisia. Talo oli täynnä. Ja lähes kaikki heistä olivat sanskritin oppineita, sanskritin asiantuntijoita. Synnyin panditien, sanskritin asiantuntijoiden, oppineiden perheeseen. "Bhagavatam, Gita, smriti - kaikkia näitä kirjoituksia opiskeltiin. Sellainen kulttuuri oli.

...
...
Devotee: Maharaj, can I ask a personal question? Yes. I hope I am ... it's not too personal, but I was going to ask: any time in your life were you on the intellectual plane and then moved to the plane of bhakti? Or your whole life you are into bhakti?

=0:25= Srila Sridhar Maharaj: When I began my study in college, after passing the matching(?) standard, at that time I came to some... I had some association with some intellectual students. And also I was reading the logic and and other things, in particular deductive logic. I remember at that time my faith was, in God, disturbed for some time. And I... during that time I thought: what should I do then? We've supposed there is no God, how to go on with this life? What activity to do, take, then?

=1:23= I thought as much as possible I shall try to live for others, helping others in any way I shall do. But again, when I read the philosophy in [Western thought??], Hegel's philosophy, then Decart's, Martino, Middle, Hume, all these things. Gradually intellectually I revealed my faith in Lord: this is not impossible. The other argumenting parties are also there, they say it is possible, God may exist. So that removed my temporary disbelieving.

=2:15= [speaking in Bengali]
...
...
...
Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Käännän nyt muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

…
...
Koska sielunvaelluksen ymmärtäminen liittyy erottamattomasti itse sielun olemukseen, tarkastelkaamme ensin, mikä sielu todellisuudessa on.
Monet tämän maailman filosofit ovat turhaan vaivanneet mieltään yrittäessään ratkaista tätä suurta arvoitusta. Lukemattomien tutkimusten tuloksena on kuitenkin syntynyt ainoastaan hämmennystä ja sekavuutta. Kukin on pyrkinyt ymmärtämään ja selittämään tätä aihetta omien aistiensa välityksellä saadun tiedon pohjalta ottamatta lainkaan huomioon pyhien kirjoitusten ilmoitusta tästä asiasta. Kun yritämme tunkeutua alueelle, jota järkemme ei kykene tavoittamaan, seurauksena on väistämättä vain hämmennys ja epäselvyys. Kaikki tällaiset yritykset johtavat samaan lopputulokseen. Menetämme lujan perustan jalkojemme alta ja alamme jahdata pelkkää varjoa.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Käännän nyt muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

…
...
Koska sielunvaelluksen ymmärtäminen liittyy erottamattomasti itse sielun olemukseen, tarkastelkaamme ensin, mikä sielu todellisuudessa on.
Monet tämän maailman filosofit ovat turhaan vaivanneet mieltään yrittäessään ratkaista tätä suurta arvoitusta. Lukemattomien tutkimusten tuloksena on kuitenkin syntynyt ainoastaan hämmennystä ja sekavuutta. Kukin on pyrkinyt ymmärtämään ja selittämään tätä aihetta omien aistiensa välityksellä saadun tiedon pohjalta ottamatta lainkaan huomioon pyhien kirjoitusten ilmoitusta tästä asiasta. Kun yritämme tunkeutua alueelle, jota järkemme ei kykene tavoittamaan, seurauksena on väistämättä vain hämmennys ja epäselvyys. Kaikki tällaiset yritykset johtavat samaan lopputulokseen. Menetämme lujan perustan jalkojemme alta ja alamme jahdata pelkkää varjoa.

Kun todellinen minä omasta tahdostaan ilmenee tässä acit-maailmassa, sen on pukeuduttava kahteen katoavaan verhokerrokseen: karkeaan (fyysinen keho) ja hienovaraiseen (mieli ja äly). Näin māyān lamaannuttama jīva ei enää kykene toimimaan cit-maailmassa, vaan aloittaa vaelluksensa acit-maailmassa avuttomana olentona, joka näyttää vaihtavan kehoa loputtomassa syntymien ja kuolemien ketjussa. Unohtaessaan oman henkisen luontonsa jīva tavoittelee aineellisia saavutuksia, jotka lakkaamatta houkuttelevat ja viettelevät sitä. Vaikka se saavuttaisikin ne, se ei kykene löytämään pysyvää tyydytystä.
Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa. Svarūpe sabāra haya Golokete sthiti — "Jokaisen jīvan todellinen olemus sijaitsee cit-maailmassa, Golokassa."
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.
Ajatelkaamme esimerkiksi junassa matkustavaa ihmistä. Sanomme hänen siirtyvän paikasta toiseen. Todellisuudessa hän voi kuitenkin istua koko matkan täysin liikkumatta. Liikkeessä on juna, mutta liike luetaan ihmisen ominaisuudeksi. Samalla tavoin liike luetaan virheellisesti myös sielulle, todelliselle minällemme. Kaikki muutokset, kuten syntymä ja kuolema, liitetään sieluun vain näennäisesti, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Tällainen harhakäsitys johtuu tietämättömyydestämme. Māyān harhauttamina unohdamme todellisen minämme ja petämme itseämme sanomalla: "Minä siirryn, hän siirtyy. ....
...
...

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kun todellinen minä omasta tahdostaan ilmenee tässä acit-maailmassa, sen on pukeuduttava kahteen katoavaan verhokerrokseen: karkeaan (fyysinen keho) ja hienovaraiseen (mieli ja äly). Näin māyān lamaannuttama jīva ei enää kykene toimimaan cit-maailmassa, vaan aloittaa vaelluksensa acit-maailmassa avuttomana olentona, joka näyttää vaihtavan kehoa loputtomassa syntymien ja kuolemien ketjussa. Unohtaessaan oman henkisen luontonsa jīva tavoittelee aineellisia saavutuksia, jotka lakkaamatta houkuttelevat ja viettelevät sitä. Vaikka se saavuttaisikin ne, se ei kykene löytämään pysyvää tyydytystä.
Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa. Svarūpe sabāra haya Golokete sthiti — "Jokaisen jīvan todellinen olemus sijaitsee cit-maailmassa, Golokassa."
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.
Ajatelkaamme esimerkiksi junassa matkustavaa ihmistä. Sanomme hänen siirtyvän paikasta toiseen. Todellisuudessa hän voi kuitenkin istua koko matkan täysin liikkumatta. Liikkeessä on juna, mutta liike luetaan ihmisen ominaisuudeksi. Samalla tavoin liike luetaan virheellisesti myös sielulle, todelliselle minällemme. Kaikki muutokset, kuten syntymä ja kuolema, liitetään sieluun vain näennäisesti, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Tällainen harhakäsitys johtuu tietämättömyydestämme. Māyān harhauttamina unohdamme todellisen minämme ja petämme itseämme sanomalla: "Minä siirryn, hän siirtyy. ....
...
...

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa....
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa....
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa. Svarūpe sabāra haya Golokete sthiti — "Jokaisen jīvan todellinen olemus sijaitsee cit-maailmassa, Golokassa."
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa. Svarūpe sabāra haya Golokete sthiti — "Jokaisen jīvan todellinen olemus sijaitsee cit-maailmassa, Golokassa."
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.

Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
...
... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.
Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.
Voimme havainnollistaa tätä esimerkillä. Jos kirkas kristalli asetetaan ruusun viereen, se näyttää saavan ruusun värin. Mutta heti kun ruusu poistetaan, kristalli palaa omaan alkuperäiseen väriinsä. Samalla tavoin sielun eli todellisen minän elämä läpäisee kehon ja mielen, saaden ne näyttämään eläviltä. Näin syntyy vaikutelma yksilöllisestä olennosta, jolla näyttää olevan oma erillinen persoonallisuutensa.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
...
... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.
Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.
Voimme havainnollistaa tätä esimerkillä. Jos kirkas kristalli asetetaan ruusun viereen, se näyttää saavan ruusun värin. Mutta heti kun ruusu poistetaan, kristalli palaa omaan alkuperäiseen väriinsä. Samalla tavoin sielun eli todellisen minän elämä läpäisee kehon ja mielen, saaden ne näyttämään eläviltä. Näin syntyy vaikutelma yksilöllisestä olennosta, jolla näyttää olevan oma erillinen persoonallisuutensa.

Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
...
... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
...
... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.

Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.

Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä. Näin teot synnyttävät uusia tekoja, ja syntymä johtaa aina uusiin syntymiin. Tällä tavoin jīva näyttää vaeltavan lakkaamatta syntymän ja kuoleman kiertokulussa.
Se jīva, joka on nyt saanut ihmiskehon, voi tekojensa seurauksena syntyä ... Jokainen syntymä määrää seuraavan karman mukaisesti.
Tämä on luonnon laki, joka säätelee kaikkia ruumiillistumisiamme tässä aineellisessa maailmassa. Sitä ei voida muuttaa eikä sitä voi väistää. Se on ehdoton ja vastustamaton. Kaikki ovat tämän luonnonlain alaisia – kaikkein suurimmasta ihmisestä kaikkein pienimpään elävään olentoon.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä. Näin teot synnyttävät uusia tekoja, ja syntymä johtaa aina uusiin syntymiin. Tällä tavoin jīva näyttää vaeltavan lakkaamatta syntymän ja kuoleman kiertokulussa.
Se jīva, joka on nyt saanut ihmiskehon, voi tekojensa seurauksena syntyä ... Jokainen syntymä määrää seuraavan karman mukaisesti.
Tämä on luonnon laki, joka säätelee kaikkia ruumiillistumisiamme tässä aineellisessa maailmassa. Sitä ei voida muuttaa eikä sitä voi väistää. Se on ehdoton ja vastustamaton. Kaikki ovat tämän luonnonlain alaisia – kaikkein suurimmasta ihmisestä kaikkein pienimpään elävään olentoon.

Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä.

Mieleemme voi luonnollisesti nousta kysymys: millaista karmāa sielu suoritti ennen aineelliseen maailmaan joutumistaan, ja mikä rikkomus johti sen lankeamiseen tähän surun ja kärsimyksen maailmaan?
On ymmärrettävä, että olemassaolo kuuluu sielun omaan olemukseen, ja että taipumus toimia väärin on täysin vastoin sen ehdotonta puhtautta. Silti syyn täytyy olla sielussa itsessään. Siinä on eräs synnynnäinen ominaisuus, joka ei millään tavoin johdu ulkoisista olosuhteista eikä liity kehosta toiseen siirtymiseen. Se kuuluu yksinomaan cit-periaatteeseen, itse ātman luontoon, joka on vapaa kaikista aineellisista epäpuhtauksista.
Yksilöllinen sielu on aṇu-cit – äärettömän pieni citin osanen. Tulesta irtoavan kipinän tavoin sillä on sen vähäisestä koosta johtuva luonnollinen rajoittuneisuus. Tämän pysyvän ominaisuuden vuoksi sielu voi omasta vapaasta tahdostaan langeta māyān eli acit-maailman houkutuksiin.
Samoin se voi halutessaan astua cit-maailmaan...
...
... jīvaa kuvataan sanalla taṭastha, mikä tarkoittaa, että sillä on mahdollisuus suuntautua joko cit-maailmaan tai acit-maailmaan. Sen alkutila on näiden kahden alueen rajalla, missä sillä on mahdollisuus valita, kumman niistä se haluaa.
Jos jīva valitsee aineellisen nautinnon, se joutuu māyān orjuuteen. ...
...
...
...

Anonyymi00029 kirjoitti:

Mieleemme voi luonnollisesti nousta kysymys: millaista karmāa sielu suoritti ennen aineelliseen maailmaan joutumistaan, ja mikä rikkomus johti sen lankeamiseen tähän surun ja kärsimyksen maailmaan?
On ymmärrettävä, että olemassaolo kuuluu sielun omaan olemukseen, ja että taipumus toimia väärin on täysin vastoin sen ehdotonta puhtautta. Silti syyn täytyy olla sielussa itsessään. Siinä on eräs synnynnäinen ominaisuus, joka ei millään tavoin johdu ulkoisista olosuhteista eikä liity kehosta toiseen siirtymiseen. Se kuuluu yksinomaan cit-periaatteeseen, itse ātman luontoon, joka on vapaa kaikista aineellisista epäpuhtauksista.
Yksilöllinen sielu on aṇu-cit – äärettömän pieni citin osanen. Tulesta irtoavan kipinän tavoin sillä on sen vähäisestä koosta johtuva luonnollinen rajoittuneisuus. Tämän pysyvän ominaisuuden vuoksi sielu voi omasta vapaasta tahdostaan langeta māyān eli acit-maailman houkutuksiin.
Samoin se voi halutessaan astua cit-maailmaan...
...
... jīvaa kuvataan sanalla taṭastha, mikä tarkoittaa, että sillä on mahdollisuus suuntautua joko cit-maailmaan tai acit-maailmaan. Sen alkutila on näiden kahden alueen rajalla, missä sillä on mahdollisuus valita, kumman niistä se haluaa.
Jos jīva valitsee aineellisen nautinnon, se joutuu māyān orjuuteen. ...
...
...
...

Kuinka näennäinen minä sitten siirtyy uuteen kehoon?
Edellä on jo selvästi selitetty, että näennäinen minä, jota vääristyneen egon itsekkäät vaikuttimet ohjaavat, muodostaa epäoikeutetun suhteen aineeseen ja pitää itseään sen nauttijana. Tämän askeleen seuraukset sitovat elävän olennon. Kuten sananlaskussa sanotaan: "Mitä kylvät, sitä niität."
Karma eli yhden syntymän toiminta muodostaa ja ohjaa seuraavaa ruumiillistumaa. Psyykkinen keho eli mieli säilyttää toiminnan siemenet hienovaraisessa muodossa ja kuljettaa ne seuraavaan ruumiillistumaan.
Nämä toiminnan siemenet eivät kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, joka määrittäisi näennäisen minän kehon tyypin seuraavassa syntymässä. Ne ainoastaan hahmottavat uuden toimintalinjan, jota elävä olento tulee seuraavassa ruumiillistumassaan noudattamaan.
Näin toiminta johtaa uuteen ruumiillistumaan, ja syntymä puolestaan muodostuu uuden toiminnan syyksi. Tämän vuoksi ei ole loppua syntymien ja kuolemien katkeamattomalle ketjulle, joka on kuin aaltojen liike tässä lakkaamattomassa toiminnan virrassa. Tällainen on muuttumaton ja väistämätön karman laki.
Kuitenkin tämä näennäisesti loputon toiminnan ketju katkeaa, kun jīva löytää todellisen itsensä ...
...
...kaikkia houkutuksia ja seurata uutta toimintalinjaa, jossa ilmenee kaksi uutta ominaisuutta:
ensinnäkin se ei enää johda uusiin syntymiin, ja toiseksi se heikentää aikaisempien ruumiillistumien toimintojen voimaa.
Tätä kutsutaan vapautumiseksi.
Se tarkoittaa yhtäältä sielun irtautumista materialistisista taipumuksista, mikä johtaa kaikkien aineellisten nautintojen etsimisen täydelliseen lakkaamiseen. ...
...

-------------------
Muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

jatkuu...

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kuinka näennäinen minä sitten siirtyy uuteen kehoon?
Edellä on jo selvästi selitetty, että näennäinen minä, jota vääristyneen egon itsekkäät vaikuttimet ohjaavat, muodostaa epäoikeutetun suhteen aineeseen ja pitää itseään sen nauttijana. Tämän askeleen seuraukset sitovat elävän olennon. Kuten sananlaskussa sanotaan: "Mitä kylvät, sitä niität."
Karma eli yhden syntymän toiminta muodostaa ja ohjaa seuraavaa ruumiillistumaa. Psyykkinen keho eli mieli säilyttää toiminnan siemenet hienovaraisessa muodossa ja kuljettaa ne seuraavaan ruumiillistumaan.
Nämä toiminnan siemenet eivät kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, joka määrittäisi näennäisen minän kehon tyypin seuraavassa syntymässä. Ne ainoastaan hahmottavat uuden toimintalinjan, jota elävä olento tulee seuraavassa ruumiillistumassaan noudattamaan.
Näin toiminta johtaa uuteen ruumiillistumaan, ja syntymä puolestaan muodostuu uuden toiminnan syyksi. Tämän vuoksi ei ole loppua syntymien ja kuolemien katkeamattomalle ketjulle, joka on kuin aaltojen liike tässä lakkaamattomassa toiminnan virrassa. Tällainen on muuttumaton ja väistämätön karman laki.
Kuitenkin tämä näennäisesti loputon toiminnan ketju katkeaa, kun jīva löytää todellisen itsensä ...
...
...kaikkia houkutuksia ja seurata uutta toimintalinjaa, jossa ilmenee kaksi uutta ominaisuutta:
ensinnäkin se ei enää johda uusiin syntymiin, ja toiseksi se heikentää aikaisempien ruumiillistumien toimintojen voimaa.
Tätä kutsutaan vapautumiseksi.
Se tarkoittaa yhtäältä sielun irtautumista materialistisista taipumuksista, mikä johtaa kaikkien aineellisten nautintojen etsimisen täydelliseen lakkaamiseen. ...
...

-------------------
Muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

jatkuu...

Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

jatkuu...

Anonyymi00029 kirjoitti:

Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

jatkuu...

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.

Toinen kirja, myös netistä ilmaiseksi:
https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä"


https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Toinen kirja, myös netistä ilmaiseksi:
https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä"


https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf

Anonyymi00029 kirjoitti:

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen