Olisi yksi instanssi, julkinen keskuspankki, mikä luo rahaa, toinen olisi hallinto , joka päättäisi rahan käytöstä, ja kolmas sitten riippumaton valvontaelin, joka seuraisi, että rahoja käytetään oikein.
Voisiko tällainen järjestelmä estää finanssivoittojen epäreiluuden ja lisätä talouden läpinäkyvyyttä? Vai onko se utopiaa?
Voisiko tällainen järjestelmä estää finanssivoittojen epäreiluuden ja lisätä talouden läpinäkyvyyttä? Vai onko se utopiaa?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tuolla perusteella voisi sitten sitä jako oppia soveltaa niin, että rahaa jaetaan sieltä, missä sitä tienataan -> sinne, missä sitä ei tienata.
Ja tasa-arvo on taattu...
Tuo on ihan hyvä tapa rangaista ahneudesta. Jos yrität saada muita enemmän rahaa, niin epäonnistut siinä joka tapauksessa.
No, sen työn joutuu joka tapauksessa tekemään. Nykyvasemmisto vaatii rahaa, vaikka ei olisi töitä tehnytkään.
Näkisin että rahasta pitäisi nykyaikana luopua kokonaan, koska se on periaatteessa pelkkä digitaalinen illuusio vailla oikeaa arvoa.
Vaihdantaa käydään tavaroita, palveluita ja yleisesellä tasolla työpanos on se lisäarvon tuova väline.
Tämä nostaisi kertalaakista työn arvostusta.
Kyllä nämä rahan jakajat, varsinkin sen ilmaisen rahan, haluaisivat vastaavan järjestelmän kuin nykyinenkin.
Rahan arvo on kultakannan jälkeen muuttunut melko paljon. Jos rahan arvo sidottaisiin jälleen arvometalleihin, tuskin maksettaisiin joutenolosta näin paljon.
Epäilen vahvasti, ettei toimisi alkuunkaan. Raha on vahva mittari ja antaa mahdollisuuksia periaatteessa melkein mihin vaan mitä useimmat ihmiset tavoittelevat. Joko suoraan tai välillisesti.
Tuossa unohtuu täysin rahan synnyttävä motiivi tehdä, keksiä uutta ja toimia mahdollisimman tehokkaasti. Kyllä edelleen pätee se, että eniten tuottava ja aikaansaava sekä kehittämiskykyinen yksilö on ansainnut saada eniten rahaakin. Se on myös oikeudenmukaista eikä se ole keneltäkään pois.
Se, että kaikki ei ole ok ja esiintyy väärinkäytöksiä jne, ei ole syy siirtyä keinotekoisin juttuihin.
Tuohan ei ole vasurille mikään ongelma. Kaikki kuuluu kaikille, riippumatta siitä, kuka rahan eteen jotain teki.
Älä viitsi vääristellä.
Jokaiselle kuuluu yhtä paljon.
Tällä hetkellä sopiva kansalaispalkan taso on 2500 euroa nettona kuukaudessa. Sen saavat kaikki, kukaan ei saa enempää, vaan muut tulot verotetaan valtiolle.
Mihin tämän perustat?
Eikö sillä ole aika iso merkitys, paljonko tekee hyötyä muille, tai yhteiskunnalle?
Minkä takia kansalaispalkka olisi jopa 2500eur nettona? Mistä tulee niin paljon rahaa, että tuollaisen summan voisi jakaa kaikille?
Minun vuosipalkkani bruttona on n. 70 000eur. Sen saadakseni täytyy työn tulos olla melko hyvä, ei virheitä, ei poissaoloja ja tuotettava yritykselle hyöty, josta on mahdollista maksaa jotain.
Ihmisten hyöty, taloudellinen toimeliaisuus ja menettely vaikuttaa palkkaan ja muihin tuloihin, omaisuuteenkin melko paljon. Kaikki eivät ole oikeasti saman arvoisia taloudellisesti.
Väärin. Kaikille ei kuulu yhtä paljon. Ei alkuunkaan.
Sille, joka tekee ja aikaansaa eniten tuottavaa ja hyödyllistä, kuuluu saada enemmän kuin sen, joka köllöttelee ja tekee jmahdollisimman vähän eikä saa aikaiseksi.
Ja se, joka hyötyy kaverin tuottavuudesta ja aikaansaannoksista myös maksaa siitä riittävästi. Jos ei maksa, niin kaveri myy osaamisensa, tuottavuutensa, hyödyllisen aikaansaannoksensa toisaalle.
Periaatteessa se on näin yksinkertaista pelkistettynä.
Se on vaikeata selittää vasemmistolaiselle, joka ei pysty maksamaan edes omia aiheuttamiaan kuluja yhteiskunnalle.
Kaikki on tasa-arvoisia lain edessä, mutta ei taloudellisesti. Ihmisten menettely vaihtelee niin paljon. Lisäksi on myös muuta talouteen liittyvää. Elät omien varojen mukaan, maksat asuntosi, säästät ja sijoitat.
Joku käyttää rahansa nopeasti, kenties arvoansa laskeviin asioihin.
Ja mitä työhön tulee, komppaan edellistä kirjoittajaa. Ihmisten "aikaansaannos" vaihtelee melko paljon. Siitä, ettei käy töissä, tai tee työtä kovin hyvin, ei voida maksaa mitään kansalaispalkkoja.
Kaikki raha yhteiskunnassa on aina jonkun ensin tienattava, ennenkuin sitä jaetaan. Ei voi jakaa sellaista, mitä ei ole ensin tienannut.
Osittain väärin.
Suomessa maksetaan koulutuspolun ja statuksen perusteella.
Tekemisellä, vastuulla ja tuloksella on myös merkitystä.
Ammattiliitto ja vasemmisto haluaa että palkan peruste on koulutus ja työvuodet ja se status (mikä se lieneekään).
Tosiasia on vain että koulutuksella ja "palvelusvuosilla" ei työnataja tienaa mitään.
Tekeminen, vastuu ja tulos on se joka merkitsee koska sillä yrityksille tulee tulosta ja tuloksella voidaan maksaa palkkoja ja veroja.
Se on eri asia eikä kumoa sitä tosiasiaa kenelle ’kuuluu enem,män’, eikä välttämättä siinä aina toteudu se, että jonain tiettynä hetkenä ahkerimmalle ja aikaansaavammalle maksetaan parhaiten. Vähänkin pidemmällä aikajaksolla tilanne korjaantuu yksilötasolla tavalla tai toisella.
Maksaja päättää kenelle ja kuinka paljon haluaa maksaa. Ja jos aikoo pysyä maksajana, niin loputtomasti ei voi jatkaa niin, että ei huomioida tuottavuutta ja aikaansaannoksia.
Ja onhan se niinkin, että maksajan näkemys tuottavuudesta ja aikaansaamisessa poikkeaa jonkun toisen näkemyksestä, mutta maksajan näkemys ratkaisee. Onko maksajan näkemys sitten se ’oikea’, paljastuu jossain vaiheessa.
Tämän "maksajan" ei pidä olla ainakaan luonnollinen henkilö, vaan yhteiskunnan, joka määrittelee jäsenilleen ajankäytön ja tehtävät jäsenen kykyjen perusteella.
Tarkalla kontrollilla saadaan huolehdittua yhdenvertaisuuden toteutuminen, ja vältetään ylilyönnit, kuten liian suuret tuloerot.
Höpisis.
Maksaja on se, joka ostaa palvelun, työn, jne ja saa siitä hyödyn ja määrittelee sen hyödyn arvon ja tarpeellisuuden. Ja se kellä on kyky tarjota kysyttyä palvelua, määrittelee omalta osaltaan hinnan, jolla on valmis myymään ja jolla saa myytyä.
Luonnollinen henkilö, organisaatio, yms.
Näin yksinkertaista se periaatteessa on ja toimivaa.
Ei siihen tarvita mitään yhteiskunnallista (poliittisesti vielä nimitettyä?) raatia ja byrokratiaa sitä itsestään selvyyttä määrittelemään. Ajatushan on täysin absurdi…
Tuollainen vasta avaisi mahdollisuudet ylilyönteihin, poliittisiin ohjauksiin hyvävelijärjestelyihin, ties mitä…
Mä en ymmärrä mitään rahan jako-oppia. Itse olen persaukinen, mutta tunnen yhden entisen yrittäjän joka on tehnyt yritysmyynnillä rahaa. Tiedän myös toisen joka on tehnyt vähän enemmän kuin tuo eka mainittu. Vaikka itse äänestän puolueita enemmän vasemman suubbalta, niin ihmettelen mikä helvetin jako-oppi on käydä toisten taskulla jos oma on tyhjä. Mä tiedän kokemuksesta, mitäon epärehellisyys, mutta se on vähän eri kuin rehellisyys. Totta hitsissä, jos mä saan kuvitteellisen satasen pallopelissä,niin voin laittaa yhteisvastuuseen anonyymisti pienen ropon, mutta mihinkään jakotilaisuuteen en ala. Suomessa on yksi sisarusparvi jotka ovat kolmennessa polvessa johtamassa perheyritystä jonka arvo on sata miljardia. Neljässä eri yrityksessä he työllistävät tuhansia ihmisiä joiden kautta rahaa leviää ihan riittävästi. Mutta jako-oppi on se, että toisen sinnikkyys, osaaminen tai hitsin hyvä tuuri joskus väärään aikaan pitää antaa suoraan muille. Jotain suhteelisuuden tajua omille jaolle ja puheille.
Siis vaikka itse äänestän demareita tai vasemmistoa, niin sanon tämän. Se on järjettömin mitä olen kuullut, että rahaa on kaikille. Kärjistetty esimerkki ja mitä sitä siitä seuraisi, joku ostaa neliön peltiä ja työkalut tehdäkseen tuotteen. Ajassa saa parin euron panoksella satasn puhtaaksi omalle tilille, ja pitkässä juoksussa vaikka 20 milliä, niin pitäisikö se 20 millin netto jakaa muille? Jos ihmisen oma osuus on 20milliä, niin se edellyttänyt todennäköisesti vuosikymmenten työn ja yli 200 miljoonan panokset ja investoinnit. Tämä on vielä kaikkein pahin, että suomessa on sotkettu perintö- lahja- arpajais- ja sukupolvenvaihtoveroja omituisekseksi himmeliksi. Jos ihmisellä on ”sadanmiljoonan’ yritys jonka hän haluaa siirtää omille lapsile, niin verottaja tekee siitä aika tyyriin. Yritys kannattaa lopettaa, tai myydä. Perintöveroissa on lisäksi omat hauskuudet.
Se tässä onkin. Ihmiset eivät oikeasti ole kovinkaan tasavertaisia taloudellisesti. Ihmisten osaaminen, työteho, motivaatio ja yleinen aikaansaannos vaihtelee aika paljon.
Sama heijastuu rahan käyttämiseen, joku osaa käyttää rahaa järkevämmin ja siten saa tuottoa.
Suurin osa suomalaisista unohtaa "maksaa itselleen ensin", eli rahan tullessa se tuhlaillaan äkkiä, kun taas joku ostaa sillä jotain arvoansa säilyttävää, kasvattavaa, tai sitten elinkustannuksia pienentävää ostettavaa.
"työteho"
Ihminen lienee ainoa tampio eläinkunnassa, joka pohtii elämäänsä mahdollisimman tehokkaasti, ennen kuin kuolee pois tuhlaamasta resursseja.
Voi olla että ainoa joka miettii mutta takuulla eläinkunnassa tehottomat yksilöt kuolevat nälkään tai petojen ruuaksi.
Ihmiskunta on ainoa tampio ihmiskunnassa jotka raahaavat pesässään tehottomia yksilöitä.
Eli jos olisit eläinmailmassa niin olisit jo todennäköisesti kuollut aikoja sitten.
Anonyymi00016
2026-04-10 09:22:10 Kommentoi
On kommunismilla ja äärioikeistolaisuudella äärimmäisen pieni ero. Kommunisri jaa kaiken kaikille, jä kokoomuslainen taas haluaa kaiken. Mutta totuushan on se, että mitä sellainen ihminen ajattelee joka nollan päälle kerää yhdestä sentistä sata ja sadasta kymmenen jne. Itse olen edelleen persaukinen, ja mulle ei tulisi mieleenkään ottaa almuja. Mutta kait se on niin, että moni persaukinen pelkää menettävänsä kaiken jos toimeentulotukihakemuksen hetkellä tilillä on sen verran rahaa, että saa kielteisen päätöksen.
Keskitetty keskuspankki-toiminta koko maailmaan ja siihen liittyvä tasavertaisuus/tasa-arvoisuus on tietenkin utopia !!
Historiasta löytyy esimerkkejä ns ihanne-yhteiskunnista, joista puuttuvat aina...
-tehokkuus
-tuottavuus
Ja kun nämä puuttuvat, niin jäljelle jää vain utopia !?