Amerikan intiaanihistoria on varsin moninainen.
Intiaanit voittivat joitain sotia 1800-luvullakin. Käyttäen pääsosin kiväärejä. Joillakin pysyi musketti kädessä jo 1600-luvulla.
On myös myytti, että valkoisten suhtautuminen olisi ollut pelkkää rasistista ”villien” väheksymistä ja väkivaltaa, vaikka elettiinkin kolonialistista aikaa.
Hyvä esimerkki on Pennsylvanian noin 70 vuoden ajanjakso, jossa heimoja kohdeltiin tasavertaisina, ja tuomioistuimissa vaadittiin olevan niin valkoisia kuin intiaaneja. Rauha lopulta murtui sukupolvien vaihtuessa.
Toisena esimerkkinä 160 vuoden jakso, kun ranskalaisia siirtokuntalaisia asui intiaanien kanssakin, opetellen kieliä ja solmien avioliittoja intiaanien kanssa. Syntyi ”metis” kansa, jolla edelleen oma identiteetti Kanadassa.
Myös 1800-luvulla oli alueita, joissa valkoiset ja intiaanit eli sovussa, yhteiskisoineen, mennen naimisiin jne.
Historia tuntee liittoutumisia niin valkoisten kanssa, että vastaan, kuten heimojen välisiä sotia.
Intiaanitkin saapui alueilleen eri aalloissa ja eri puolilta. Valkoiset eivät olleet ensimmäisiä vaeltajia, tietämättä mitä edestään löytää.
Myös väite, että kaikki intiaanit pakkosiirrettiin karuille maille, on liioiteltu. Totuus on moninaisempi, kuin toisinaan voi näkemyksiä nähdä. Noin 1/3 osa heimoista sai jäädä alkuperäisille alueilleen – osa hyvinkin luonnonrikkaille maille, jotka edelleen heidän hallussaan, elinkeinoineen. Suurin reservaatti on Irlantia suurempi.
Osa heimoista säästyi myös veronperinnästä, eikä sekään ollut täysin systemaattista.
Joitakin karuille maille siirrettyjä onnisti karjan tai öljyn kanssa. Oli aika, kun maailman rikkain kansa oli Osage-heimo 1900-luvun alussa.
Historiassa oli myös joukkoraakuuksia ja pakkosiirtoja.
Mutta esim. kuuluisassa Kyynelten polku -siirrossa, intiaanit voitti Yhdysvaltojen korkeimmassa oikeudessa, presidentin ohittaen sen laittomasti.
Ei siis ollut vain yhtä ”pahaa valkoista valtaa” ja systemaattista väkivaltaa, vaan monisyisempää, kehittyvässä ja epäjärjestäytyneemmässä ajassa.
Intiaanit voittivat joitain sotia 1800-luvullakin. Käyttäen pääsosin kiväärejä. Joillakin pysyi musketti kädessä jo 1600-luvulla.
On myös myytti, että valkoisten suhtautuminen olisi ollut pelkkää rasistista ”villien” väheksymistä ja väkivaltaa, vaikka elettiinkin kolonialistista aikaa.
Hyvä esimerkki on Pennsylvanian noin 70 vuoden ajanjakso, jossa heimoja kohdeltiin tasavertaisina, ja tuomioistuimissa vaadittiin olevan niin valkoisia kuin intiaaneja. Rauha lopulta murtui sukupolvien vaihtuessa.
Toisena esimerkkinä 160 vuoden jakso, kun ranskalaisia siirtokuntalaisia asui intiaanien kanssakin, opetellen kieliä ja solmien avioliittoja intiaanien kanssa. Syntyi ”metis” kansa, jolla edelleen oma identiteetti Kanadassa.
Myös 1800-luvulla oli alueita, joissa valkoiset ja intiaanit eli sovussa, yhteiskisoineen, mennen naimisiin jne.
Historia tuntee liittoutumisia niin valkoisten kanssa, että vastaan, kuten heimojen välisiä sotia.
Intiaanitkin saapui alueilleen eri aalloissa ja eri puolilta. Valkoiset eivät olleet ensimmäisiä vaeltajia, tietämättä mitä edestään löytää.
Myös väite, että kaikki intiaanit pakkosiirrettiin karuille maille, on liioiteltu. Totuus on moninaisempi, kuin toisinaan voi näkemyksiä nähdä. Noin 1/3 osa heimoista sai jäädä alkuperäisille alueilleen – osa hyvinkin luonnonrikkaille maille, jotka edelleen heidän hallussaan, elinkeinoineen. Suurin reservaatti on Irlantia suurempi.
Osa heimoista säästyi myös veronperinnästä, eikä sekään ollut täysin systemaattista.
Joitakin karuille maille siirrettyjä onnisti karjan tai öljyn kanssa. Oli aika, kun maailman rikkain kansa oli Osage-heimo 1900-luvun alussa.
Historiassa oli myös joukkoraakuuksia ja pakkosiirtoja.
Mutta esim. kuuluisassa Kyynelten polku -siirrossa, intiaanit voitti Yhdysvaltojen korkeimmassa oikeudessa, presidentin ohittaen sen laittomasti.
Ei siis ollut vain yhtä ”pahaa valkoista valtaa” ja systemaattista väkivaltaa, vaan monisyisempää, kehittyvässä ja epäjärjestäytyneemmässä ajassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vasemmistossa on ollut suosittua nostaa intiaanikorttia, kun halutaan vihjata, että Yhdysvallat olisi jotenkin perustaltaan kyseenalainen.
He itseasiassa eriarvoistavat valkoista ja intiaania niin, että vain valkoinen olisi ollut jonkinlainen jumalallinen hahmo, joka poistuu uudelta mantereelta heti elämää nähdessään. Mantereelta, jota ei oltu jotenkin täyteen kylitetty, vaan aivan muuta, valtavalla alueella.
Osa intiaaniheimoistakin oli liikkuvia, tai kun sotimisia eri heimojen välillä.
1500-luvun valkoiset, olivat myös liikkuvia heimoja, villissä kartoittamattomassa luonnossa. Se, että meri oli välissä, ei muuta asiaa. Ja luonnollisesti tästä alkuasetelmasta seurasi Amerikkaan syntyviä valkoisia, valkoisten kyliä jne. kehitystä, ajan kuluessa.
Valkoisten ja intiaanin välisen liikkeen voi nähdä luonnonilmiönä aikakaudessaan, eikä kuin jonkinlaisena nykyajan järjestäytyneen maailman suveneerille alueella menemisenä, jollainen mielikuva on mieletön.
Jotkin intiaanivaikuttajat ovatkin sanoneet, että eivät haluisi vain uhriuttamista passiivisena objektina. Jos olisin itse intiaani, en minäkään haluisi.
Eli että muistetaan niitä intiaanien onnistumisia ja kyvykkyyksiä, kuin luonnon hiekkalaatikolla, uusien paikalle tulleiden valkoisten heimojen saavuttua, kuten aloituksessa, eikä vain syrjäytymistä, alkoholisoitumista tms.
Samalla väkivaltaisia historian tapahtumia unohtamatta, ja joissa intiaanit ei usein ollut vain ottavana osapuolena, sekä myös väkivalta intiaaniheimojen välillä.
Mittavuudeltaan suurin tragedia oli valkoisilta levinneet kulkutaudit. Intiaaneja kuoli niihin suuresti enemmän, kuin valkoisen välillä olleisiin sotiin tai muuhun väkivallan tapahtumiin.
Toisin kuin voi joskus näkemyksiä kuulla, vanhat lännenelokuvat on usein rehellistä kuvausta. Niissä kuvataan suoraan intiaaneja kohtaan ollutta rasismia ja mainitaan oikeita tapahtumia, mutta niissä kuvataan myös yhteiseloa, kaupantekoa, intiaanien taitoja ja toimijuutta, tai vaikka valkoisia, jotka kasvaneet intiaanien parissa tms. romantisoivaakin puolta, jollaista myös oli.
Niissä harvoin epäinhimillisettään intiaania, vaikka kuvattaisiin ihmisiä, jotka puhuu villeistä jne., samalla kun ihmisiä jotka eivät puhuneet niin.
YLE:ä haukutaan usein vasemmistolaiseksi, mutta silti YLE julkaisee hyvin aktiivisesti vanhoja lännenelokuvia palvelussaan. Ja joita osa vasemmistolaisista halveksii, ahdasmielisen tiedostamisen puutteesta.
Suomalaiset ja intiaanit tulivat keskenään hyvin toimeen. Molempia kylläkin syrjittiin villissä lännessä. Heillä oli porttikielto saluunoihin.
Mutta ei saunoihin.
No, saluunat olikin valkoisten kulttuuria, että en tiedä kuinka monella intiaanilla on hinkua saluunaan. Sama kuin vertaisi valkoisten päästyä johonkin sadetanssimenoihin. Varmaan molempia oli jossain nähty.
Tuo suomalaisjuttu on aivan huuhaata, jossain tahtotiloissa tuollaiseen totuuteen.
Suomalaiset ei ollut jokin yksi homogeeninen ryhmä, vaan suomalaistaustaisia oli monenlaisia niin poliittisesti kuin ammattikunnissa, vaikka jotkin ammatit erottui. Varhaisimmat suomalaiset asettu Amerikkaan jo 1500-luvulla ruotsalaisten siirtokunnissa, joten heidän osalta ei ollut mitään erillisiä suomalaista satoja vuosia myöhemmin, sen enempään kuin muidenkin kansallisuuksien osalta, joista amerikkalaiset koostuu.
Ja suurin muuttoliike oli alueille ja aikaan, joissa ei puhuta villistä lännestä ja saluunoista.
oli* hinkua saluunaan