Jotain positiivista näkökulmaa syöpään ja syöpähoitoihin. Mikä niissä oli parasta?
- sai olla sairauslomalla eli ei tarvinnut käydä töissä (sairausloma oli ensimmäinen yli kahden viikon mittainen lomani yli 10 vuoteen)
- ei ollut tarvetta istua iltaisin ylitöissä
- ei tarvinnut kuunnella tyytymättömiä asiakkaita
- ei tarvinnut kuunnella kenenkään valitusta, kaikki olivat positiivisia ja iloisia
- mukava henkilökunta Tyksissä
- pääsi kokemaan hienoja hoitolaitteita, joihin terveet eivät koskaan pääse (TT-kuvaus, MRI-kuvaus, PET-TT -kuvaus, TT-ohjattu koepalan otto, sädehoitolaitteet)
- pääsi kokemaan suoraan suoneen laitettavan sytostaatin ja popsimaan sytostaatteja pillereinä
- sai käydä usein verikokeissa
- sai ottaa usein virtsanäytteitä
- rajattomasti aikaa hemmotella itseään eli syödä terveellisesti ja hyvin, kun ei tarvinnut käydä töissä eikä ollut koko ajan kiire
- paljon vapaa-aikaa, ei stressiä eikä kiirettä
- ihana vuorokausirytmi, kun ei tarvinnut herätä joka arkiaamu ennen klo 7:ää ja lähteä töihin, vaan sai nukkua pitkään (klo 8 asti) aamuisin
- aikaiset labra-aamut kerran viikossa
- hyvä valmiiksi laadittu sädehoitosuunnitelma, jota oli helppoa ja nautinnollista toteuttaa
- sai elää kaksi kuukautta "unelmaa", kun ei ollut työssäkäynnin stressiä
Joku kysyi tosissaan, oliko syöpähoitojen aika mukavampaa kuin normaali työssäkäyvän arki. Jouduin vastaamaan rehellisesti, että kyllä oli. Harmittaahan se, kun hoidot ovat ohi ja joutuu palaamaan normaaliin arkeen juoksemaan työelämän oravanpyörässä 12 tuntista työpäivää ja koko ajan on loputon kiire.
Mutta sanonta kuuluu, että kaikki hauska loppuu aikanaan. Niin myös syöpähoidot.
- sai olla sairauslomalla eli ei tarvinnut käydä töissä (sairausloma oli ensimmäinen yli kahden viikon mittainen lomani yli 10 vuoteen)
- ei ollut tarvetta istua iltaisin ylitöissä
- ei tarvinnut kuunnella tyytymättömiä asiakkaita
- ei tarvinnut kuunnella kenenkään valitusta, kaikki olivat positiivisia ja iloisia
- mukava henkilökunta Tyksissä
- pääsi kokemaan hienoja hoitolaitteita, joihin terveet eivät koskaan pääse (TT-kuvaus, MRI-kuvaus, PET-TT -kuvaus, TT-ohjattu koepalan otto, sädehoitolaitteet)
- pääsi kokemaan suoraan suoneen laitettavan sytostaatin ja popsimaan sytostaatteja pillereinä
- sai käydä usein verikokeissa
- sai ottaa usein virtsanäytteitä
- rajattomasti aikaa hemmotella itseään eli syödä terveellisesti ja hyvin, kun ei tarvinnut käydä töissä eikä ollut koko ajan kiire
- paljon vapaa-aikaa, ei stressiä eikä kiirettä
- ihana vuorokausirytmi, kun ei tarvinnut herätä joka arkiaamu ennen klo 7:ää ja lähteä töihin, vaan sai nukkua pitkään (klo 8 asti) aamuisin
- aikaiset labra-aamut kerran viikossa
- hyvä valmiiksi laadittu sädehoitosuunnitelma, jota oli helppoa ja nautinnollista toteuttaa
- sai elää kaksi kuukautta "unelmaa", kun ei ollut työssäkäynnin stressiä
Joku kysyi tosissaan, oliko syöpähoitojen aika mukavampaa kuin normaali työssäkäyvän arki. Jouduin vastaamaan rehellisesti, että kyllä oli. Harmittaahan se, kun hoidot ovat ohi ja joutuu palaamaan normaaliin arkeen juoksemaan työelämän oravanpyörässä 12 tuntista työpäivää ja koko ajan on loputon kiire.
Mutta sanonta kuuluu, että kaikki hauska loppuu aikanaan. Niin myös syöpähoidot.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Parantuminen.
Joskus matka on tärkeämpi kuin määränpää. Lisäksi syöpähoitojen ironia on, ettei milloinkaan voi olla täysin varma, että syöpä on kokonaan parannettu. Jopa viisi vuotta hoitojen päättymisen jälkeen voi tulla aktivoituminen, vaikka tilastollinen todennäköisyys onkin pieni.
Toki jos sairasti syövän tyyliin 20 vuotta sitten ja tänään on edelleen terve, voi sanoa parantuneensa syövästä. Jos sädehoidot päättyivät 4 viikkoa sitten, on ennenaikaista julistautua parantuneeksi.
Pysyn siis aloituksessani: parasta oli matka (syöpähoidot), ei määränpää (parantuminen), koska siellä ei vielä olla. Omalla kohdallani, vaikka syöpä olisi parantunut, mitä siis emme tiedä vielä, perussairauteni on parantumaton ja johtaa aikanaan uuteen syöpään. Sitä odotellessa voi todeta, että matka on ollut hieno.