Näin amiksesta näyttää täysin selvältä asialta, että välillä meillä on vapaa tahto ja sitten taas ei. Mistään vakiotilasta ei tietenkään ole kysymys. Jos meillä olisi jatkuva vapaa tahto, niin mikään järjestäytyneeseen yhteiskuntaan viittaava ei olisi mahdollista, vaan eläisimme anarkistien unelmaa eli totaalista kaaosta.
Jokaisella on se oma tahtonsa, mutta se nyt ei vaan sovi läheskään aina kaikille muille. Tämä tosiasia rajoittaa kovasti vapaan tahdon täydellistä toteutumista.
Oikeasti vain vauvalla on vapaa tahto ja aikuisen ihmisen tulisi vastata tekemisistään myös muille ihmisille.
Jokaisella on se oma tahtonsa, mutta se nyt ei vaan sovi läheskään aina kaikille muille. Tämä tosiasia rajoittaa kovasti vapaan tahdon täydellistä toteutumista.
Oikeasti vain vauvalla on vapaa tahto ja aikuisen ihmisen tulisi vastata tekemisistään myös muille ihmisille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyse on ennemmin vaikkapa siitä että asian tilojen ollessa tietyllä tavalla, niin onko sinulla mahdollisuutta edes ajatella toisella tavalla. Esimerkiksi tunne tulee alitajunnasta yleensä ennen kuin järkiperäinen ajattelu ja toisaalta sitten se järkiperäinen ajattelukin on aina jostakin opittua. Eli asioiden ollessa tietyllä tavalla, onko sinulla mahdollisuutta edes ajatella toisin kuin ajattelet. Ihmisen ajatteluun vaikuttaa biologiset prosessit, tiedostamattomat aistihavainnot ympäristöstä. Ajattelu tuottaa toimintaa ja päätöksiä, mutta kun ajattelukaan ei välttämättä ole sinun vapaata tahtoasi vaan vaikutusta ympäristöstä. Toki joissakin ihan perusasioissakin, vaikka että kävelylenkillä päätät että: "juoksenpas tästä nyt seuraavat 20metriä" niin se vaikuttaa omalta päätökseltäsi. Mutta mistä ajatus tuli?
Jatkoa. Olisitko voinut olla jättämättä kysymyksesi suomi24 sivustolle ja olisinko minä voinut olla vastaamatta siihen? Teimmekö sen vapaasta tahdosta, vai asian tilojen vallitessa tietyllä tavalla emme olisi ikinä voineet toimia toisin.
No ompa sinulla omituinen näkemys siitä, mitä vapaa tahto tarkoittaa.
Vapaalle tahdolle on kolme yleistä määritelmää.
1. Ensimmäisen mukaan tahdonvapaus on moraalisen vastuun välttämätön ehto.
Tällöin tahdonvapauden edellytyksenä on toimijakyky hallita tekojaan niin,
että toimijaa voidaan pitää näistä teoista vastuussa.
2. Toinen tapa on määritellä tahdonvapaus valintojen kautta.
Kysymys on siitä, pitääkö arkikäsityksemme valinnoista paikkansa vai ei.
3. Kolmas tapa määritellä tahdonvapaus on ymmärtää se toimijan kykynä olla omien tekojensa ja ominaisuuksiensa lähde jossakin varsin syvässä mielessä.
Jatkoa..
Kolme määritelmää ja ne ovat hierarkkisia — jokainen menee syvemmälle kuin edellinen.
Ensimmäinen on käytännöllinen: riittääkö hallinta vastuuseen. Oikeus operoi tällä.
Toinen on episteeminen: vastaako arkikokemuksemme valinnoista todellisuutta. Tämä on rehellisempi kysymys koska se myöntää että arkikäsitys voi olla väärässä — illuusio valinnasta on silti kokemus valinnasta.
Kolmas on syvin ja vaikein: onko toimija aidosti oman itsensä lähde. Tämä on se kohta jossa kaikki teoriat törmäävät seinään — jos luonteeni muovautui geeneistä ja ympäristöstä, olen niiden tulos enkä niiden lähde.
Mutta jos olen niistä irrallaan, mistä minä tulen? Tämä on Kantin vapausongelma uudessa asussa: autonomia vaatii että olen itseni lainsäätäjä, mutta mistä se lainsäätäjä sai muotonsa.
Kolmas määritelmä on filosofisesti kunnianhimoisin mutta myös vaarallisin — se saattaa vaatia mahdottoman. Spinoza tyytyi ensimmäiseen, Kant halusi kolmannen ja maksoi siitä transsendentaalisella subjektilla joka on käsitteellisesti hankala.