Bongasin Alan Hovhaness nimisen yhdysvaltalaisen säveltäjän, jolla on tuotannossaan enemmän sinfonioita kuin paljon kiinnostavammalla säveltäjällä Erik Fordellilla, jonka musiikki on paljon vaihtelevampaa ja moni-ilmeisempää sekä harmonisesti rohkeampaa, kuin Hovhanessin, mutta Hovhanessin sinfonioita, kuten mystiset vuoret ja Andromedan näky on niiden tylsyydestä huolimatta renessanssista vaikutteita ammentaneena ja modaalisuudessaan monotonisina ja kaavamaisina jopa levytetty, kun Fordellin sinfonioita ei ainuttakaan, mutta on Hovhanessin sävelkieli kieltämättä joissakin teoksissa kiehtovaa ja olihan hän teknisesti taitava kontrapunktikkokin, joka käy ilmi puhallin divertimentosta.
Alan Hovhaness vst Erik fordell
Anonyymi-ap
2132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
48. sinfonian allegro osassa on fuuga.
Yhdysvaltalais armenialaissäveltäjä saa kuulijan itämaisvaikutteisille melodiakuvioilla lähes hypnotisoitumaan, mutta omaamatta sitä pakahduttavuutta jota koen esim. Fordellista, mutta en väheksy Hovhanessiakaan, vaan myönnän hänen musiikkinsa kauneuden.