Sivu 70: "Suojeluskuntajärjestö perustettiin elokuun 2. päivänä 1918 Suomen Senaatin päätöksellä. Jäsenkunnan osalta tavoitteeksi otettiin pyrkimys siihen, että jokainen Suomen mies tahtoisi, osaisi ja voisi vaaran uhatessa puolustaa maata. Vaaraksi koettiin ennen kaikkea Venäjä, joka maailmansodan jälkeen oli työnnetty Itämereltä Suomenlahden perukkaan, ja jonka pelättiin suurvaltojen välisten suhteiden mahdollisesti kärjistyessä pyrkivän laajentamaan omaa turvallisuuspiiriään naapurimaiden kustannuksella. Kommunismia pidettiin 1920-luvun Suomessa todellisena uhkana. Kommunismi oli painunut osittain maan
alle ja osittain se siirtyi maan rajojen ulkopuolelle, pääasiallisesti itärajan taakse. Punaisia oli siirtynyt myös Pohjois-Ruotsiin. Kommunistien tavoitteena oli edelleen ottaa valta Suomessa. Kansan puolustuskuntoisuuden ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi myös veljessodan haavat oli saatava arpeutumaan."
Sivu 170. "Järjestö on aina enemmän tai vähemmän jäsenkuntansa näköinen: suojeluskuntajärjestö oli sitä enemmän - toiminnan alkuvuosina oikeistoaktivistien mahdolliset vallankaappauskaavailut suojeluskuntien avulla kaatuivat viimeistäänkin siihen, ettei jäsenkunnan enemmistön muodostanutta maltillista maata viljelevää talonpoikaistoa voitu vakavasti ajatella yhteiskuntarauhan kumoukselliseksi järkyttäjäksi. Siihen tarkoitukseen he olivat liiaksi maahan sidottuja ja sitoutuneita. Yhä vaikeammaksi järjestön yksioikoisen radikalisoitumisen teki jatkossa jäsenkunnan jatkuva monimuotoistuminen. Se oli osittain seurausta vähittäisestä siirtymisestä agraarisesta yhteiskunnasta kohti yhä enemmän teollistunutta ja koulutusyhteiskuntaa. Osittain se oli seurausta järjestön johdon tavoitteesta tavoittaa toiminnallaan laajat kansalaispiirit ja sotaväen tarpeista saada asevelvollisuutensa suorittaneet suojeluskuntien täydennys- ja jatkokoulutukseen. Perinteisten porvarillisten ammatinharjoittajien lisäksi suojeluskunnat saivat kasvavassa määrin jäsenikseen työväestön edustajia ja opiskelevaa nuorisoa."
Suojeluskuntalaiset - keitä he olivat? : vapaaehtoisten maanpuolustajien sosiaalinen kerrostuneisuus 1917-1944
https://www.doria.fi/handle/10024/186066
alle ja osittain se siirtyi maan rajojen ulkopuolelle, pääasiallisesti itärajan taakse. Punaisia oli siirtynyt myös Pohjois-Ruotsiin. Kommunistien tavoitteena oli edelleen ottaa valta Suomessa. Kansan puolustuskuntoisuuden ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi myös veljessodan haavat oli saatava arpeutumaan."
Sivu 170. "Järjestö on aina enemmän tai vähemmän jäsenkuntansa näköinen: suojeluskuntajärjestö oli sitä enemmän - toiminnan alkuvuosina oikeistoaktivistien mahdolliset vallankaappauskaavailut suojeluskuntien avulla kaatuivat viimeistäänkin siihen, ettei jäsenkunnan enemmistön muodostanutta maltillista maata viljelevää talonpoikaistoa voitu vakavasti ajatella yhteiskuntarauhan kumoukselliseksi järkyttäjäksi. Siihen tarkoitukseen he olivat liiaksi maahan sidottuja ja sitoutuneita. Yhä vaikeammaksi järjestön yksioikoisen radikalisoitumisen teki jatkossa jäsenkunnan jatkuva monimuotoistuminen. Se oli osittain seurausta vähittäisestä siirtymisestä agraarisesta yhteiskunnasta kohti yhä enemmän teollistunutta ja koulutusyhteiskuntaa. Osittain se oli seurausta järjestön johdon tavoitteesta tavoittaa toiminnallaan laajat kansalaispiirit ja sotaväen tarpeista saada asevelvollisuutensa suorittaneet suojeluskuntien täydennys- ja jatkokoulutukseen. Perinteisten porvarillisten ammatinharjoittajien lisäksi suojeluskunnat saivat kasvavassa määrin jäsenikseen työväestön edustajia ja opiskelevaa nuorisoa."
Suojeluskuntalaiset - keitä he olivat? : vapaaehtoisten maanpuolustajien sosiaalinen kerrostuneisuus 1917-1944
https://www.doria.fi/handle/10024/186066
Vastaukset 17
Vanhimmat
Siinäpä ilmeisen hyvin tehdystä tutkielmasta tyhjentävä vastaus.
Lisäisin tuohon vain, että 1917-18 perustetut suojeluskunnat olivat valkoisia järjestyskaarteja, jotka oli perustettu yksityisomaisuutta suojelemaan ja yleistä järjestystä valvomaan tilanteessa, jossa Suomessa ei toimivaa poliisilaitosta tai armeijaa ollut.
Läheskään kaikki 1917-18 suojeluskuntiin liittyneet eivät jatkaneet sen parissa aatteen politisoiduttua liiaksi. Järjestyksen palauttaminen vuoden 1918 anarkistisesta tilanteesta riitti heille.
Suojeluskunnat kiellettiin Suomessa Neuvosto-Vanäjän mahtikäskyllä. Nyt kun e.m. valtakunta on romahtanut ja uusi rikollisjärjestö päässyt siellä valtaan, olisi ensiarvoisen tärkeää käynnistää Suojeluskunnat Suomessa uudestaan. Valitettavasti poliitikkojamme ei kiinnosta valtakunnan etu vähääkään, vaan kaikki kapasiteeti käytetään keskinäiseen riitelyyn ja omien etujen haalimiseenkaikin keinoin.
Tämän takia Suomen tulevaisuus on surkea! Onneksi olen jo yli 80 -vuotias enkä ainakaan kauaa joudu sitä enää kärsimään.
EI ole tarvis perustaa vanhalla nimellä! Meillä ON JO VOIMAKAS JA AKTIIVINEN TOIMINTA RESERVILÄITEN KESKUUDESSA ja niissä on paljon toimintaa! Erikoisesti tarkkuusammunta sotilas-aseilla on niissä keskeisessä osassa!
Suojeluskunnat perustettiin aikana jolloin Suomi oli de facto Saksan vasallivaltio.
Suomi EI OLLUT MILLÄÄN TAVALLA VASALLIVALTIO MIHINKÄÄN SUUNTAAN 20- JA 30-LUVUILLA!
Suomi oli kesällä 1918 de facto Saksan vasallivaltio. Suomi luovutti koko ulkomaankaupan ja raaka-aineet Saksan hyödynnettäväksi. Saksalaiset itse suorastaan ällistyivät suomalaisten matelusta ja nöyristelyistä.
Mutta ei OLLUT enää vuonna 1919, joten väitteesi on turha ja hyödytön!
Ensimmäiset suojeluskunnat perustettiin 1917 marraskuun yleislakon aikoihin, ja lisää pitkin kevättä 1918. Alun perin ne olivat porvarillisemman väestön järjestyskaarteja vastapainonaan työväen järjestyskaartit. Toiminta oli paikallisesti organisoitua ja siinä oli paljon paikallisia piirteitä. Saksalaista vaikutusta niissä ei voi sanoa olleen, sillä ensimmäiset saksalaisjoukot nousivat maihin Suomen maaperälle vasta 7.3. Ahvenanmaalle ja 3.4. Hankoon.
Keväällä 1918 suojeluskuntien paikallisen luonteen takia niistä monet olivat kurittomia ja keskusjohdostaan piittaamattomia, ja syyllistyivät siksi myös mielivaltaisiin pidätyksiin ja teloituksiin. Mannerheimin 26.2. 1918 antamaa "ammutaan paikalla"- päiväkäskyä eräät suojeluskunnat tulkitsivat luvaksi tappaa myös viikkoja aiemmin pidätettyjä punaisia tai sellaisiksi arveltuja. Rintamantakaisten, valkoisten toimintaa haittaavien siviilien eliminointiluvan eräät suojeluskuntamiehet katsoivat luvaksi puhdistaa paikkakunta myös viinatrokareista, prostituoiduista ja rikosrekisterillisistä kiusankappaleista, vaikka nämä eivät olisi punakaartin toimintaan millään lailla osallistuneetkaan.
Kevään 1918 poikkeustilanteen kaltaisia suojeluskuntia en todellakaan kaipaa takaisin.
Emme tarvitse enää mitään nimellä ”Suojeluskunta”, KOSKA meillä on jo maassa vireää reserviläistoimintaa harrasteena ja niissä on sotilasaseilla ammunta radoilla tärkeässä osassa!
Osataanko nykyään kuitenkaan ammua yhtä hyvin kuin Suojeluskunnan aikoina?
Kun kyrsii eikä muuta osaa niin tarjoilee ’puujaalkavitsejä’?
Suojeluskuntalaisilla oli silloin aikoinaan myöskin omia aseita, lähinnä kivääreitä, joilla harjoitella, "raskaammat" aseet oli ilmeisesti valtiolta lainassa, vai oliko SKY llä omia kp, pk, kk, krh ja tykkejä käytettäviksi harjoituksissa ?
Niin tai näin, SK aikana jotkin asiat olivat paremmalla tolalla.
Aikuinen Suojeluskuntaan liittynyt sai yleensä käyttöönsä SK:n sarkapuvun ja lainaksi kuittausta vastaan oman Pystykorva-kiväärin. Harjoituksissa ammuskeltiin maalitauluun tällä kalustolla eli sen järeämpää aseistusta is SK:lla ollut. Kun Talvisotaa edelsi YH eli ikään kuin peitelty liikekannallepano niin Suojeluskuntaväki saapui niihin omassa sarka-puvussa oman kiväärin kanssa ollen silloin huomattavasti paremmin varustettu tulevaa sotaa varten kuin tavallinen siviili mallia Cajander!
Ei pidä paikkaansa, mutta Neuvostoliitto oli Natsi-Saksan ensimmäinen liittolainen.
Suojeluskunnalta oli arvokas.
Ruotsalaisen eliitin aivopesemiä orjia
Suojeluskunta oli vahva järjestö erityisesti maaseudulla ja auttoi suuresti Suomea molemmissa sodissa!
Suojeluskuntalainen sai liityttyään:
- käyttöönsä SK:n sarkapuvun ja muut sotilas-varusteet
- SK:n pystykorva-kiväärin
- osallistu viikonloppuisin sotilaskiväärillä ammuntaan
Kun ennen Talvisotaa Suomessa tehtiin käytännössä liikekannallepano (YH) niin SK-miehellä oli lähtiessään mukanaan kaikki tarvittava ja heitä oli vitjassa 110.000 miestä!. Moni kaupunkisiviili mallia Kajander saattoi tulla riviin pikkukengissä ja vilttihatussa! SK-väki oli kokeneita ampujia ja ase harjoituksissa tarkkuutettu jja tämän asian totesi myös katkerina kokemuksina maahan änkeävä vihollinen!