1) Mene satamaan ja katso kiikareilla horisonttiin etääntyvää laivaa. Näet, kuinka laiva vajoaa alas horisontin taakse. Litteällä Maapallolla se olisi mahdotonta, vaan laiva etääntyisi näkyvillä, kunnes olisi enää niin pieni piste ettei sitä pysty erottamaan.
2) Etsi paikka, josta näkee kauas horisonttiin maankin pinnalla, ja jossa on torni, kallio tai muu korkea paikka. Totea maan pinnalta, kuinka kauas näet. Kiipeä sitten ylös, ja totea että pystyt näkemään kaueammas, ei pelkästään esteiden yli, vaan koska korkeammasta katselukulmasta näet jonkin verran horisontin taakse.
3) Nouse usean kilometrin korkeuteen, joko kiipeämällä vuorelle, lentämällä lentokoneella tai muulla keksimälläsi keinolla. Totea, että niin korkean katselukulman takia pystyt näkemään niin kauas, ettei horisontti näytä enää tasaiselta, vaan kaartuu Maapallon muodon mukaisesti pyöreäksi.
4) Katso Auringon laskua horisonttiin paikassa, jossa voit kiivetä korkeaan paikkaan. Katso ensin maan pinnalta, kun Aurinko katoaa näkyvistä. Kiipeä sitten ylös, ja totea että Aurinko on korkeammasta katselukulmasta nähtävissä hieman pidempään. Mahdotonta litteällä Maapallolla.
5) Katso avaruudesta otettuja valokuvia Maapallosta.
6) Mittaa varjojen kulmia eri paikoissa. Tämä on tapa, jolla kreikkalainen Erastothenes totesi Maapallon pyöreyden jo noin 240eKr, mutta mitäpä muut hänen aikaisensa häntä uskomaan. Järjestä kolme paikkaa itä-länsisuunnassa, joissa voit mitata varjojen kulmia tiettynä ajanhetkenä (Helpointa tehdä porukalla, mutta muitakin keinoja on. Erastothenes teki mittaukset eri paikoissa samaan aikaan tasan vuoden välein). Alkuperäinen koe tehtiin katsomalla varjojen osumista tyhjien kaivojen pohjiin, mutta esimerkiksi pystytettyjen tolppien varjojen tarkastelu toimii myös. Jos varjojen kulmat lasketaan, kun keskimmäisessä mittauspaikassa on keskipäivä, eli varjo lankeaa suoraan maahan, ensimmäisessä paikassa varjo lankeaa itään ja kolmannessa länteen, ja lankeamiskulmista pystyy geometrisesti päättelemään, että Aurinko ei ole keskimmäisen paikan kohdalla litteän Maapallon yllä, vaan kulmat ovat Maan pyöreydestä johtuen suuremmat. Toteaminen on sitä helpompaa, mitä kauempana mittauspaikat ovat toisistaan. Tällä keinolla pystyy jopa laskemaan Maapallon mitat!
7) Katso kuunpimennystä, eli Maapallon varjon lankeamista Kuun yli. Riippumatta siitä, kuinka täydellinen tai osittainen pimennys on, Maan varjo on aina pyöreä, eikä siinä koskaan näy merkkejä litteydestä. Tämä on tapa, jolla Aristoteles päätteli Maapallon olevan pyöreä.
8) Matkusta jonnekin tarpeeksi kauas etelään ja totea, että yötaivaalla on nähtävissä tähtiä, joita Suomessa ei näe. Litteällä Maapallolla tähtitaivas olisi kaikkialla sama. Myös Aristoteleen käyttämä tapa.
9) Matkusta jonnekin tarpeeksi kauas itä-länsisuunnassa ja totea aikavyöhykkeiden olemassaolo. Litteällä Maapallolla niitä ei olisi.
2) Etsi paikka, josta näkee kauas horisonttiin maankin pinnalla, ja jossa on torni, kallio tai muu korkea paikka. Totea maan pinnalta, kuinka kauas näet. Kiipeä sitten ylös, ja totea että pystyt näkemään kaueammas, ei pelkästään esteiden yli, vaan koska korkeammasta katselukulmasta näet jonkin verran horisontin taakse.
3) Nouse usean kilometrin korkeuteen, joko kiipeämällä vuorelle, lentämällä lentokoneella tai muulla keksimälläsi keinolla. Totea, että niin korkean katselukulman takia pystyt näkemään niin kauas, ettei horisontti näytä enää tasaiselta, vaan kaartuu Maapallon muodon mukaisesti pyöreäksi.
4) Katso Auringon laskua horisonttiin paikassa, jossa voit kiivetä korkeaan paikkaan. Katso ensin maan pinnalta, kun Aurinko katoaa näkyvistä. Kiipeä sitten ylös, ja totea että Aurinko on korkeammasta katselukulmasta nähtävissä hieman pidempään. Mahdotonta litteällä Maapallolla.
5) Katso avaruudesta otettuja valokuvia Maapallosta.
6) Mittaa varjojen kulmia eri paikoissa. Tämä on tapa, jolla kreikkalainen Erastothenes totesi Maapallon pyöreyden jo noin 240eKr, mutta mitäpä muut hänen aikaisensa häntä uskomaan. Järjestä kolme paikkaa itä-länsisuunnassa, joissa voit mitata varjojen kulmia tiettynä ajanhetkenä (Helpointa tehdä porukalla, mutta muitakin keinoja on. Erastothenes teki mittaukset eri paikoissa samaan aikaan tasan vuoden välein). Alkuperäinen koe tehtiin katsomalla varjojen osumista tyhjien kaivojen pohjiin, mutta esimerkiksi pystytettyjen tolppien varjojen tarkastelu toimii myös. Jos varjojen kulmat lasketaan, kun keskimmäisessä mittauspaikassa on keskipäivä, eli varjo lankeaa suoraan maahan, ensimmäisessä paikassa varjo lankeaa itään ja kolmannessa länteen, ja lankeamiskulmista pystyy geometrisesti päättelemään, että Aurinko ei ole keskimmäisen paikan kohdalla litteän Maapallon yllä, vaan kulmat ovat Maan pyöreydestä johtuen suuremmat. Toteaminen on sitä helpompaa, mitä kauempana mittauspaikat ovat toisistaan. Tällä keinolla pystyy jopa laskemaan Maapallon mitat!
7) Katso kuunpimennystä, eli Maapallon varjon lankeamista Kuun yli. Riippumatta siitä, kuinka täydellinen tai osittainen pimennys on, Maan varjo on aina pyöreä, eikä siinä koskaan näy merkkejä litteydestä. Tämä on tapa, jolla Aristoteles päätteli Maapallon olevan pyöreä.
8) Matkusta jonnekin tarpeeksi kauas etelään ja totea, että yötaivaalla on nähtävissä tähtiä, joita Suomessa ei näe. Litteällä Maapallolla tähtitaivas olisi kaikkialla sama. Myös Aristoteleen käyttämä tapa.
9) Matkusta jonnekin tarpeeksi kauas itä-länsisuunnassa ja totea aikavyöhykkeiden olemassaolo. Litteällä Maapallolla niitä ei olisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mielenkintoisia ja hyviä havaintoja
Tosta puuttuu ainakin se että kun menee tarpeeksi kauas etelään niin Aurinko silti aina menee sen 15 astetta tunnissa länttä kohti koko päivän.
Tähän aikaan vuotta 14 tuntia meillä Australiassa.
Absoluuttisen mahdotonta jos olisi Litteä.
Etelän Risti on myös etelässä tarkasteltuna samalla UTC aikahetkellä Chilessä, Etelä-Afrikassa ja Australiassa. Tuo vaatisi kolmet etelänristit taivaalle, mutta missään ei koskaan näy kuin yksi.
Valo oivertaa. Siksi nuo ilmiöt. Ei ne maan pyöreyttä todista!
Olet mielisairas, siksi tuollaiset väitteet.
Ai että "oivertaa" kas kun ei skuiverra.